Pihit ihmiset on huvittavia

kun kahvilassa pitäisi maksaa :(



Oikeastaan on entinen kaveri, kun en enää kymmenen vuoden jälkeen viitsinyt mennä kanssaan kahville tai muuallekaan.



Toiseksi, jos mulle mies haluaa ensi treffeillä tarjota ruoan niin en tosiaankaan rupea vääntämään jotain: hei, kyllä mä voin omani maksaa -juttua saatika esittämään lupausta että mä maksan sitten ensi kerralla. HALOO? Toi olis musta todella moukkamaista + että antaisin olettaa odottavani jotain toista kertaa.

Olen konservatiivinen nainen ja minusta mies saa maksaa ihan ilman huonoa omaa tuntoa. On tainnut toi pihi "miljunääri" menettää monta hyvää naista kun on jatkanut deittailua ainoastaan näiden "minä vaadin saada maksaa" -neitojen kanssa. No itsepähän on tyylinsä valinnut.

Samoin eräs tuttavani. Olisi voinut olla hyväkin ystäväni, mutta jotenkin minun on vaikea luottaa ihmiseen, jonka mielenmaisema täyttyy kustannusten laskemisesta ja jakamisesta ja puolittamisesta. Ilmiöön voi liittyä myös henkinen pihiys: mitään omia todellisia ajatuksiaankaan ei voi jakaa. Ei siis anna itsestään mitään.

Olen myös sitä mieltä, että aidosti varakkaille ihmisille tällä on merkitystä, ja että sellaiset kiinittävät näihin asioihin huomiota enemmän kuin uskottekaan. Lähes jokainen rikas on kokenut jonkinlaisia hyväksikäyttöyrityksiä, ja asenteesta(ni) tulee sellaisen havaitessani aika karu, ei voi mitään. 12

Minä puolestani olen sitä mieltä, että "aidosti varakkaille" ihmisille sillä ei ole enää mitään merkitystä.

Toki ehkä on, jos on ollut "aidosti varakas" pari vuotta :), mutta alunperin "aidosti varakkaalla" on yleensä suhteellisen terve suhtautuminen rahaan/omaisuuteen ja sitä myöten myös suhteellisen neutraali suhtautuminen siihen, kuka tarjoaa, mitä tarjoaa ja koska tarjoaa.

t. "aidosti varakkaan" suvun vesa

:D:D Varsinkin äijät, jotka eivät treffeillä tarjoa edes kahvikupillista.

Herrasmies maksaa aina enkä minä jatkaisi deittailua miehen kanssa, joka ei maksa myös seuralaisen juomaa ym.

Olen juuri aloittanut seurustelusuhteen. Uusi ystävättäreni on tarkka rahoistaan, mitä toki arvostan. Mutta hän on myös tasapuolisuudesta niin tarkka, ettei hän oikein anna minun tarjota mitään itselleen.



Olen jossain määrin nuuka itsekin, ja harkitsen melko tarkoin rahankäyttöni. Olen myös ollut pitkään sairaslomalla ja rahatilanteeni ei tosiaan ole erityisen hyvä tai vakaa. Siitä huolimatta seurustelu on jotakin mihin haluan panostaa muitakin resursseja kuin aikaa. En voi ostella sille naiselle kalliita lahjoja ja tuskin hän sellaisia odottaakaan, mutta tuntisin olevani jotenkin mies miehen paikalla kun hän antaisi tarjota edes pullakahvit laskematta, että jääkö hän velkaa.



Tästäpä muuten tuleekin mieleeni, että jos suhde jatkuu, niin tämä raha-asia pitää harkita niin että kumpaakin tyydyttää. Minusta juuri meidän vähävaraisten ei kannattaisi uhrata jaksamista rahasta riitelemiseen vaan puhallettava siinä yhteiseen hiileen.

Säästää jouluna lahjapaperit ja narut ja käyttää ne uudelleen. Keittää ihan älyttömän laihaa kahvia, laimentaa myös shampoot ja hoitoaineet toiseen pulloon niin ohuiksi litkuiksi, että ne eivät enää edes toimi :)

Kun hänen lapsensa sai synttärilahjaksi rahat Särkänniemi-rannekkeeseen, niin otti eväät mukaan sinne. Mitään ylimääräistä ei ostettu lapselle edes huvipuistosta, ei edes ruokaa eikä limsaa!

Hassuinta, että he eivät ole köyhiä vaan pikemminkin hyvin toimeentulevia. Toi älytön itaruus on tapa, eikä perustu mihinkään järjelliseen syyhyn.

maksattaa tarjoamisia - jos homma menee kovin yksinpuoliseksi niin hyväksikäyttöhän sieltä pilkistää.

ajatuskulun täysin - tosin kysymys ei ole oikeastaan lainkaan rahasta tai piheydestä, vaan siitä, että tahdon olla kiinnostava itseni, en rahojeni vuoksi.

Siksi asiaan tulee kiinnitettyä jonkin verran huomiota. Oikeastaan en kyllä kiinnitä siihen edesa huomiota, vaan huomaan sen kyllä.

Kyllä kullankaivaja-asenteen pienikin pilkahdus on ainakin minulle melkoinen turn-off.

Aidosti varakkaille?

Olen myös sitä mieltä, että aidosti varakkaille ihmisille tällä on merkitystä, ja että sellaiset kiinittävät näihin asioihin huomiota enemmän kuin uskottekaan. Lähes jokainen rikas on kokenut jonkinlaisia hyväksikäyttöyrityksiä, ja asenteesta(ni) tulee sellaisen havaitessani aika karu, ei voi mitään. 12

Minä puolestani olen sitä mieltä, että "aidosti varakkaille" ihmisille sillä ei ole enää mitään merkitystä.

Toki ehkä on, jos on ollut "aidosti varakas" pari vuotta :), mutta alunperin "aidosti varakkaalla" on yleensä suhteellisen terve suhtautuminen rahaan/omaisuuteen ja sitä myöten myös suhteellisen neutraali suhtautuminen siihen, kuka tarjoaa, mitä tarjoaa ja koska tarjoaa.

t. "aidosti varakkaan" suvun vesa

on pihi aina silloin kun näkee tilaisuuden käyttää toisia hyväksi. Maksattaa esim ravintolalaskunsa veljellään kun ovat syömässä kun on niin tiukkaa rahassa. Toisessa lauseessa kertoo kuinka on juuri ostanut itselleen uuden puhelimen. Jos ollaan yhtä aikaa kaupassa, saattaa laittaa omat ostoksensa siihen mun ostosten perään ja sanoa että maksatko noi kun ei ole kuin noin vähän ostoksia ja hänellä ei ole rahaa. Ei ikinä tarjoa bensarahaa jos päätetään lähteä yhdessä meidän autolla jonnekin. Tässä nyt vain muutama törkeimistä esimerkeistä.

vaan ärsyttää ja kovasti! Etenkin kun piheyteen liittyy usein siipeily, eli kulutetaan toisten varallisuutta oman nuukailun tukena. Nyyttäreihin ei tuoda juurikaan mitään, työpaikan kahvipöytään ei leivota tai osteta koskaan, mutta iloisesti syödään muiden tuomia leivonnaisia. Ravintelissa ei raskita ostaa mitään jolloin menee ilo muiltakin syömisestä/juomisesta. Kylässä ei tarjota juurikaan mitään mutta toisen tarjoamat syömiset hyvin maistuu. Automatkoilla ei raskita syödä huoltsikalla vaan rapistellaan omia eväitä. Tietysti ollaan liikenteessä toisen autolla ja toisen maksaminen bensoin jne. Kuljetaan huonoissa rytkyissä, ei raskita koskaan lomailla, sisustaa kotia, harrastaa jne. Ei mitään mikä maksaa.

Mihin ihmeeseen sitä rahaa pitää säästää? Kerran täällä vain eletään, joten normaali rahan käyttö pitäisi olla ihan okei, kun kyse ei ole poikkeuksellisen köyhästä ihmisestä. Köyhyys on asia erikseen, mutta jotkut hyvätuloiset ihmiset tuntuu saavan tyydytystä siitä, että euroja ei kulu ainakaan omasta pussista.

ajatuskulun täysin - tosin kysymys ei ole oikeastaan lainkaan rahasta tai piheydestä, vaan siitä, että tahdon olla kiinnostava itseni, en rahojeni vuoksi. Siksi asiaan tulee kiinnitettyä jonkin verran huomiota. Oikeastaan en kyllä kiinnitä siihen edesa huomiota, vaan huomaan sen kyllä. Kyllä kullankaivaja-asenteen pienikin pilkahdus on ainakin minulle melkoinen turn-off.

Kyllä minunkin tuntosarveni ovat herkät huomaamaan ollaanko kanssani siksi, että olen minä, vai siksi että olen jonkun tytär :). Mutta se on minusta kiinni muusta kuin rahasta varsinaisesti, enemmänkin sitten sellaisesti tietystä pyrkyryydestä. Siitä en pidä.

t. 47

Vastaus oli 47:lle

Mä olen todella antelias, meille saa tulla aina syömään ja siitä mikä mulla on, jaan toisille. Annan rahaakin, jos joku on hädässä enkä vaadi sitä takaisin. Ehkä mä siksi olenkin niin persaukinen aina, kun en osaa olla yhtään pihi? :)

Toisaalta, mä en ole ikinä ollut myöskään missään todellisessä hädässä, koska musta myös huolehditaan. Ihmiset, josta mä välitän, välittävät musta ja tekevät samoin mulle kun mä niille.

Herrasmies maksaa aina enkä minä jatkaisi deittailua miehen kanssa, joka ei maksa myös seuralaisen juomaa ym.

enpä kaltaisesi kanssa viitsisi olla.

Puolisokseni hankin 10v sitten hiukka fiksumman tapauksen...

mutta opiskelijana yksi herra vei minut ravintolaan hänen tuttava-pariskunnan kanssa



ja he tilasivat aika paljon ja minä pidin huolen että en mennyt yli sen mihin mulla oli varaa



lopputulos, he päättivät että koko lasku jaetaan puoliksi, vaikka olin koko illan juonut vain vettä ja tilannut yhden keiton. En edes muista mitä miesystäväni oli tilannut.

He olivat varakkaita ja ajoivat mersua jne, ja minä olin vielä opiskelija ja vähän he ihmettelivät että mitä tuo heidän ystävä tuollaisen kanssa tekee.

No

Lopulta jouduin maksamaan osan heidän laskusta.

Ja itse elin siihen aikaan nolla tuloilla

siis miten ei voi langeta? Kyllä meillä on lapsilla molemmat isovanhemmat sellaisia, että vaikka eivät tienaa kuin kohtuullisesti, niin valittavat että miten on köyhää. ja että nyt pitää säästää kun meni rahaa remppaan jne. eivät todellakaan saa kulutettua eläkkeitä, vuokratuloja ym tulojaan niin että ei olisi varaa ostaa mitä haluaa milloin haluaa. mutta kun eivät halua kuin säästää.

ihminen ei enää osaa ajatella muuta kuin että sitä täytyy saada kokoajan lisää. Kun rahalle antaa pikkusormen, se vie vähitellen koko ihmisen. Kohtuullisesti tai vähän rahaa ansaitsevat eivät voi tähän kavalaan ansaan langeta, joten he ovat paremmassa asemassa suhteessa rahaan. Ei voi kuin sääliä rahanvaltaan joutuneita, koska se johtaa moraaliseen rappioon ennenkuin ihminen edes sitä itse huomaa. Myös omatunto katoaa tällaiselta ihmiseltä ja synnin teko ei tunnu enää miltään. Onneksi olen rutiköyhä, joten minulla ei koskaan tule olemaan tätä ongelmaa.

Mulla oli yksi kaveri, joka harrasti tätä hyväksikäyttämistä ja vastaavasti ei koskaan antanut mitään toiselle... Paras oli, kun lainasi mulle puhelintaan ja otti vielä siitä alle minuutin puhelusta viisi markkaa. Kaikkein kalkeimmalta se tuntui, kun jälkikäteen tajusin, että hänelläkin oli työsuhdekännykkä eli ei maksanut edes laskujaan itse. Olimme samassa työpaikassa siis ja mun känny oli jäänyt toimistolle. (luulin, ettei hänelle ole vielä myönnetty firman kännyä)



Juttuja voisin kertoa loputtomiin tästä pihistelystä ja pummimisesta. Tyypillistä oli multa autokyytien pyytely, kahville menessä aina heitti "voin mä ottaa, jos tarjoat" ja kaikkein huvittavimpana ei suostunut kerran maksamaan 50 senttiä vesimukista Pizza Hutissa, koska "ei ala vedestä maksamaan". Minäpä otin silti veden, koska yksinkertaisesti suolainen pizza sitä vaatii. Hän totesi vaan iloisesti: "no, mä voinkin juoda sulta". Kertaakaan, en kertaakaan ole yhtä kahvikupillista edes kylässä tältä ihmiseltä saanut. Minä sen sijaan aina syötän, koska pyytää suoraan ruokaa. Kyläilyreissulta minä saan vielä heittää kotiin, kun busseilla menee niin kauan ja parhaimmillaan viedä odotan hänen kotinsa pihassa viisi minuuttia, kun pummasee samalla kyydin vielä kaupalle. (täytyy tietysti hakea kauppakassit)

"Treffeillä tarjoan, jos kutsun.

Yksi detalji kuitenkin; jos nainen ottaa tarjouksen vastaan täysin mukisematta (eli ei siis vastustele lainkaan, tarjoudu maksamaan omaa osaansa, tai tarjoudu joskus toiste maksamaan vastavuoroisesti) en enää lähde/kutsu toisille treffeille."



Siis mitä vittua?? Mies pyytää treffeille, haluaa tarjota treffeillä MUTTA ellei nainen laita ihan hirveästi vastaan niin ei pääse toisille treffeille???

Arvaa mitä -ei varmasti sinun kanssasi haluaisikaan! :D urpouden ja junttiuden huippu tämän kirjoittaja, huhhhhh......

[/quote]

että pihit ihmiset on huvittavia:)



Hauskimmat on toi "ehdotan tarjoamista, mutta treffikumppanin pitää kieltäytyä, olen rikas" - treffeilijä ja toinen huvittava on se joka huomaa "kullankaivaja-asenteen heti, olen varakkaan suvun vesa":). Tämän jälkimmäisen ymmärtäisin ehkä, jos nainen tilaisi vaikka luxus-viikonloppuloman ensiterffeillä ja odottaisi miehen maksavan, mutta tässä oli kuitenkin kyse kahvista ja drinkeistä:)