Mitä mä teen apen koiralle, kun se tulee kylään?

Jos nyt ei ihan tulipalopakkaset ole, niin eiköpähän iso koira pihallakin pärjää. Jos se nyt kerran on pakko ottaa mukaan. Ainakin meidän lappalainen pärjäisi ihan mainiosti. (Ei nyt tietty mihinkään metrin mittaseen hihnaan ja puuhun kiinni, vaan esim. johonkin pidempään liinaan tms. että pääsee vähän liikkumaankin)



Oletko kertonut syyn miksi ei koira teille voisi tulla? Eikä tajuu?

Asutaan kerrostalossa 7. kerroksessa. Jos koiran jättäisi pihalle, se pitäis jättää täysin vartioimatta ja laittaa tosi lyhyeen liekaan.



Ja joo oon kertonut, mutta ei kun ei. Lapsen pitäisi kuulemma ymmärtää, että "meidän "Tessu" on vaan leikkisä" ja pelkääminen on ihan turhaa. Ei paljon naurata, kun aikasemmin rohkea lapsi on nyt säikky just sen takia, että vieras "leikkisä" hirmuhurtta hyppäsi päälle puistossa. Omistajan mukaan kultamussu nyt vaan oli niin sosiaalinen.



Appi ja anoppi asuvat puolentoista tunnin matkan päässä ja siksi koiraa ei kuulemma voi jättää kotiin.



Tuntuu muuten muutenkin, että ihmiset eivät kouluta koiriaan yhtään. Oon huomannut alkaneeni itse ja varoa koiria, koska melkein joka lenkille yrittää joku piski kinttuun kiinni.



Ja ei mulla mitään koiria vastaan ole, mutta kyllästyttää se, että niitä ai kouluteta käyttäytymään. :(

apen koira on kiltti, vaikka onkin "raisu", niin olisi oiva keino opettaa lapselle, että kaikki koirat eivät ole samanlaisia kuin se, joka hyppäsi päälle, ja että se päälle hyppääminenkään ei välttämättä ollutkaan niin vaarallista (jos siis tosiaan koira hyppäsi vasten lasta leikkisästi, eikä purrakseen). Toki jos apen koira on "raisu" sillä tavalla, että on sellainen hullu "kinttuun kiinni iskevä" koira, niin sitten ei välttämättä tee hyvää lapselle.

apen koira on kiltti, vaikka onkin "raisu", niin olisi oiva keino opettaa lapselle, että kaikki koirat eivät ole samanlaisia kuin se, joka hyppäsi päälle, ja että se päälle hyppääminenkään ei välttämättä ollutkaan niin vaarallista (jos siis tosiaan koira hyppäsi vasten lasta leikkisästi, eikä purrakseen). Toki jos apen koira on "raisu" sillä tavalla, että on sellainen hullu "kinttuun kiinni iskevä" koira, niin sitten ei välttämättä tee hyvää lapselle.

Kun lasta tuplasti isompi vieras koira juoksee perään ja hyppää kumoon ei selittelyt hirveästi auta. Apen koira on kiltti ja raisu, eli ei pure, mut hyppii kanssa päälle ja repii tavaroita kädestä.

En mä kyllä näe mitä hyvää siinä on, että lapsi pelkää ja oppii pelkäämään vielä enemmän kun iso koira ottaa painimatsia eikä kukaan kiellä ja vaikka kieltäisi, koira ei tottele. Ei se auta, että koira on muka kiltti (vaikka eihän se oikeasti ole kun se päälle käy?), jos se silti käy päälle vaikkei haluaisi.

Ja lapsi tottuu kyllä varmasti taas koiriin, kaverilla, jolla on kolme chihua kyläillään ihan menestyksekkäästi ja keskikokoinen kiltti koirakin käy, jos saa pitää äitiä tai isää kädestä kiinni.

Mä en vaan ole sitä mieltä, että jos toinen pelkää hirveästi, asia ratkeaa sillä, että otetaan iso ja villi koira ja laitetaan se samaan huoneeseen. Ja olen kyllä aika varmasti myös oikeassa.

tottuisi siihen ja sitten koira vietäisiin autoon. Puolentoista tunnin matkan aikana auto lämpiää jo mukavasti eikä koira heti palele sielä.



Mun anopilla on myöskin "raisu" koira = kouluttamaton 2-vuotias labbis. Joka tönii lastani (2v.) ja kun lapsi istuu lattialla koira kaataa lapsen selälleen ja menee makaamaan lapsen päälle. En tykkää käydä heillä kylässä koska koira ei tottele lainkaan, eihän hän ole siihen tottunut. Koira myös tulee "vieraiden" syliin kun istutaan sohvalla. Anoppi sanoi viimeksikin että kyllä se kohta rauhoittuu. Kyllähän se rahoittui, mutta se "kohta" kesti 1,5 tuntia.

ja muuten parveke. Paitsi jos anoppi pelkää että pikku tessu hyppää kaiteen yli niin aina sinne kylppäriin.

Asutaan kerrostalossa 7. kerroksessa. Jos koiran jättäisi pihalle, se pitäis jättää täysin vartioimatta ja laittaa tosi lyhyeen liekaan.

Ja joo oon kertonut, mutta ei kun ei. Lapsen pitäisi kuulemma ymmärtää, että "meidän "Tessu" on vaan leikkisä" ja pelkääminen on ihan turhaa. Ei paljon naurata, kun aikasemmin rohkea lapsi on nyt säikky just sen takia, että vieras "leikkisä" hirmuhurtta hyppäsi päälle puistossa. Omistajan mukaan kultamussu nyt vaan oli niin sosiaalinen.

Appi ja anoppi asuvat puolentoista tunnin matkan päässä ja siksi koiraa ei kuulemma voi jättää kotiin.

Tuntuu muuten muutenkin, että ihmiset eivät kouluta koiriaan yhtään. Oon huomannut alkaneeni itse ja varoa koiria, koska melkein joka lenkille yrittää joku piski kinttuun kiinni.

Ja ei mulla mitään koiria vastaan ole, mutta kyllästyttää se, että niitä ai kouluteta käyttäytymään. :(

1.KOULUTTAA OMAA KERSAA

2.EROAA UKOSTASI

sitten kakara(t) partsille.

Mitäs hankitte jälkeläisiä.

apen koira on kiltti, vaikka onkin "raisu", niin olisi oiva keino opettaa lapselle, että kaikki koirat eivät ole samanlaisia kuin se, joka hyppäsi päälle, ja että se päälle hyppääminenkään ei välttämättä ollutkaan niin vaarallista (jos siis tosiaan koira hyppäsi vasten lasta leikkisästi, eikä purrakseen). Toki jos apen koira on "raisu" sillä tavalla, että on sellainen hullu "kinttuun kiinni iskevä" koira, niin sitten ei välttämättä tee hyvää lapselle.

Kun lasta tuplasti isompi vieras koira juoksee perään ja hyppää kumoon ei selittelyt hirveästi auta. Apen koira on kiltti ja raisu, eli ei pure, mut hyppii kanssa päälle ja repii tavaroita kädestä. En mä kyllä näe mitä hyvää siinä on, että lapsi pelkää ja oppii pelkäämään vielä enemmän kun iso koira ottaa painimatsia eikä kukaan kiellä ja vaikka kieltäisi, koira ei tottele. Ei se auta, että koira on muka kiltti (vaikka eihän se oikeasti ole kun se päälle käy?), jos se silti käy päälle vaikkei haluaisi. Ja lapsi tottuu kyllä varmasti taas koiriin, kaverilla, jolla on kolme chihua kyläillään ihan menestyksekkäästi ja keskikokoinen kiltti koirakin käy, jos saa pitää äitiä tai isää kädestä kiinni. Mä en vaan ole sitä mieltä, että jos toinen pelkää hirveästi, asia ratkeaa sillä, että otetaan iso ja villi koira ja laitetaan se samaan huoneeseen. Ja olen kyllä aika varmasti myös oikeassa.

koirista, ja et halua ymmärtää pointtiani. Tarkoitin, että jos joku koiran omistaja, tässä tilanteessa appi, osaisi opettaa koiransa avulla lapsellesi, että (isojakaan) koiria ei tarvitse pelätä, päälle hyppääminen ei välttämättä ole vaarallista jne, olisi hienoa. EN tarkoita, että se, että koira hyppää päälle on hienoa, tai että niin saisi tapahtua, mutta koska niin on jo tapahtunut, ja saattaa tapahtua joskus uudelleen, olisi kiva, että lapsen ei tarvitsisi pelätä sitä ja kehittää jotain traumaa itselleen, eikö? Jos kukaan ei kiellä ja koira ei tottele, niin sellaista koiraa ei TIETENKÄÄN kannata ottaa tälläisiksi lapsen pelon voittamiskoirakaveriksi.

Enkä MINÄKÄÄN ehdottanut, että ota iso villi koira ja laita lapsen kanssa samaan huoneeseen. Haloo. Ja jos haluat tehdä isoista koirista lapsellesi trauman niin ole hyvä.

tai

sitten kakara(t) partsille.

Mitäs hankitte jälkeläisiä.

koira pitkälle lenkille ennen teille tuloa. Eli kun pääsevät autolla perille, eivät appi ja anoppi hönkää koiran kera suoraan sisälle, vaan menevät koiran kanssa todella pitkälle lenkille niin että koira väsyy. Ei jaksa tällöin riehua niin paljon ja on helpompi totuttaa lapsi koiraan ja koira lapseen.