Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hermot menee vieraisiin kurppiin jotka sekaantuu toisten asioihin!
29.11.2010 |
Ärsyttää. Olin lasteni (4v. ja 3 v.) kanssa pulkkamäessä. Isompi oli innoissaan ja riemuitsi kun pääsi mäkeen, pienempi kiukutteli koko matkan kotoa mäelle. Hän ei ollut tyytyväinen kenkien, käsineiden eikä hatun väriin vaikka oli valinnut ne kotona. Istui rattaissa ja kiukutteli koko matkan "En halua mennä pulkkamäkeen", "En tykkää näistä käsineistä" jne. Sellaista jankkausta koko ajan. Sanoin että ollaan vähän aikaa mäessä kun sisko haluaa niin kovasti ja varmasti sinullakin on hauskaa kunhan kokeilet. Lapsi vain kiukutteli ja narisi. Otin hänelle rattaat mukaan kun ajattelin että niissä on lämpimämpi istua kuin pulkassa. Pulkkia vedin perässäni.
Pääsimme mäelle ja isompi lapsi juoksi innoissaan pulkan kanssa ylös mutta ei saanut oikein vauhtia. Pyysi minua lykkäämään vauhtia. Sanoin nuoremmalle, että tuletko mukaan, voin vetää sut vaikka ylös mäkeä pulkassa. Ei kelvannut, tämä rääkyy että ei halua laskea mäkeä, ei halua niitä käsineitä, ei halua hattua, ei halua mitään.
Sanoin että odota sitten siinä rattaissa hetki niin äiti lykkää siskolle vauhtia ja tulee takaisin.
Kiipesin ylös ja annoin esikoiselle vauhtia. Kävelin alas ja näin että joku vieras nainen oli mennyt rattaissa istuvan poikani viereen ja sanoi lujalla äänellä "Äiti tulee ihan kohta. Kyllä se äiti tulee. Äiti tulee kohta älä itke!"
Lapsi vain rääkyi ettei halua niitä käsineitä jne.
Olin alhaalla ja sanoin vieraalle naiselle joka tuijotti ihmeellisesti, että lapsi ei halua laskea mäkeä, ei halua ollenkaan osallistua.
Nainen sanoi silmiään pyöritellen: "Ei sitä kuitenkaan voi tähän jättää!"
Sanoin: "En voi myöskään raahata lasta joka kerralla ylös mäkeä kun hän ei halua laskea mäkeä!"
Nainen pyöritteli silmiään ja lähti pois.
Minua ärsytti.
Miten te teette tuollaisessa tilanteessa kun yksi kiukuttelee? Sanotteko kaikille että nyt ei mennä ulos kun yksi ei halua? Lasten isä ei ollut vielä tullut töistä ja hän tuli vasta kello 19 jolloin on jo liian myöhäistä lähteä pulkkamäkeen kun on pimeää ja lasten nukkumisaika.
Eli jos haluan päivällä mennä niin molemmat on otettava mukaan.
Pitääkö minun oikeasti laittaa lapsi väkisin pulkkaan ja vetää ylös vaikka tämä ei halua? Vai onko niin paha jättää mäen alle (ei edes pitkä mäki) peiton alle lämpimissä vaatteissa että sisko saa laskea muutaman kerran alas?
En jaksanut olla siellä kuin 30 minuuttia tämän rääkyvän lapsen takia, ei hän lopettanut vaikka miten lahjoin, uhkailin ja juttelin. Kotona vasta lopetti.
Miten te tekisitte tälläisessä tilanteessa kun toinen lapsista haluaa nauttia talven riemuista ja toinen narisee?
Kommentit (29)
Ei kait sen 3v. pidä olla persiissä kiinni. Ihan oikein ap teki.
Eipä ole koskaan tullut mieleenkään, että kummankin lapsen pitää kiivetä mäkeä ylös samantahtisesti.
Toinen voi olla alhaalla ja toinen ylhäällä vai onko se mäki kilometrin pituinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No lol. Vittu mikä mulkku.
Olisin varmaan sanonut että sulla ei taida olla omia lapsia.
paikkoihin, joissa ei kaikilla ole aina välttämättä kivaa. Suomessa on pielessä se asia, että kaikilla muka pitäisi aina olla kivaa. Ja kaikki on niin lasten ehdoilla että. Koulussa onkin sitten hankalaa, kun ei mitään voida tehdä, jos ei sattumalta huvita.
Meilläkin esikoinen oli harhautettavissa. Seuraava ei sitten ollutkaan, ei ikinä missään iässä.
Nyt kun hän on isompi ja ymmärrän, että luonne on ollut erilainen alusta asti. Hän on jääräpäinen, peräänantamaton, määrätietoinen. Mikään ei häntä harhauta tai saa unohtamaan asiaa, josta on voimakkaasti jotain mieltä. Kolikon toiselta puolelta katsottuna lapsi on aivan ihana, koska hän tietää mitä haluaa, ponnistelee sitä kohti ja osaa myös aina eritellä tunteensa sekä syy- ja seuraussuhteet.
Ap, minusta sinä toimit oikein hyvin. Et antanut kiukkulijalle periksi toisen lapsen riemun kustannuksella. Toisaalta puoli tuntia oli ihan passeli aika, koska tilanne olisi jatkunut vain loputtomiin.
Ja kurpasta viis, olipa typreys.
Meillä oli tuonikäinen vielä harhautettavissa unohtamaan paha tuulensa uhkailu ja lahjonta ei auttanut kyllä yhtään yleensä mutta hassuttelu tehosi aika hyvin Onko varma ettei ollut kylmät käsineet?
näköjään niitä kurppia on eksynyt myös tähän ketjuun. Ihan oikein teit, kyllä sinä tiedät parhaiten, miten olla äiti lapsillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso peiliin, sieltä se vika löytyy. Tässäkin tapauksessa.
sinut on sitten helppo tunnistaa tyylistäsi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama päivä sitten sain kuulla kaupaas kuinka ilkeä olen koska en antanut 2 vuotiaan poikamme syödä omenaa hedelmätiskiltä.
Ihan kamala oon kun en lapsen joka oikkuun ja toiveeseen taivu.
Kurpat painukoon sinne minne aurinko ei paista ja liikkukoon tästä lähtien vain öisin niin ei muiden ratkaisut pääse häiritsemään.
Alue: Aihe vapaa
Olen itsekin aivan kurkkuani myöten täynnä näitä mammoja ja pappoja, jotka järkyttyy kun lapsi kiukuttelee ja rääkyy.
Heidän mielestään äiti aina toimii väärin ja vika kiukutteluun on aina äidissä.
Jos komentaa, se on väärin ja lapsi parkuu siksi kun äiti komentaa ja huutaa ja ei tartteisi lapsia tehdäkään jos ei osaa nitää hoitaa, ja tommosilta pitäisi lapset ottaa pois ja noin ei lapselle puhuta..
Jos on tyyni ja rauhallinen, sekin on väärin, äiti on välinpitämätön ja kyvytön lohduttamaan itkevää ja syliä kaipaavaa lapsiparkaa.
Mullakin on 3 v tenava, joka paitsi kiukuttelee, myös rääkyy ja kirkuu kun homma ei mene mielen mukaan. Saa ihan tolkuttomia "kohtauksia" itse aiheeseen nähden. Ei kuulkaa jaksa joka välissä hassutella, ja saattaa tilanne pahentua jos alan leikkiä laskea.
Mies, joka on pitkäpinnasempi ja jaksavampi näissä, hermostuu myös toisinaan kun rääkyminen vaan jatkuu eikä mikään auta tai hiljennä.
Silloin kyllä komennetaan varsin tuimalla äänellä olemaan hiljaa, lopeta jo, nyt riittää jo jne.
Meidän mielestä maailmaan ääntä mahtuu ja tuon ikäinen vielä saisi kohtuudella kiukkunsa osoittaa siellä missä paha mieli tulee, mutta kun tiedämmä,e ttä aina jostain nurkan tai oven takaa tulee joku tanttarapaska joko moittimaan tai haukkumaan lyttyyn meidät vanhemmat. Näitä on ollut niin paljon, etten jaksa enää laskea.
Siksi joudumme komentamaan varsin tiukkaan sävyyn olemaan hiljaa.
Eniten vituttaa, että se ulkopuolinen ei edes kysy, miksi lapsi huutaa, mistä on kyse, vaan aina oletetaan, että lasta on jollain tavalla laiminlyöty.
Niin, ja onko se vika peilissä, itsessä, kun tenava kiukuttelee. Hmm..
minusta enemmän on peiliin katsomista jos lapsi ei koskaan kiukuttele tai hannaa vastaan = lapsi ei uskalla, on alistettu.
Hienoa jos av-mammojen nico-jessicat osaa kiukutella vain kotona jo 2 kk ikäisestä alkaen, minä en ole onnistunut millään pelottelemaan muksujani hiljaiseksi. Ihan täysijärkisiä ja yhteiskuntakelpoisia, toiset huomioon ottavia niistä kauppojen kauhuista on kuitenkin kasvanut.