Mies haluaa tehdä musta todellisen naisen
En ymmärrä mistä nyt tuulee. Olemme olleet yhdessä 15 vuotta ja olen pieni, hoikka ja sporttinen ja pukeutunut sen mukaan. Minä en OSAA korostaa sitä, että olen sitä sukupuolta kuin nyt satun olemaan. Nyt mies toivoo, että alkaisin toimia tosinaisen tavoin. Ja tähän kuuluu siis kaikki hössötys kynsien lakkaamisesta ja lähtien.
Käytän kevyttä meikkiä, nopeita kampauksia enkä ole alkujaankaan susiruma tai suohirviö. Mutta ilmeisesti farkku-huppari -linja ei nyt yhtäkkiä enää kelpaakaan. Mies haaveilee, että ostaisin mekkoja ja korkeita korkoja (joita en kumpaakaan osaa pitää), laitattaisin hiuksiin kiharat jne.
Olen ihan pihalla! En tajua yhtään mitä on meneillään. Olen aiemmin saanut häneltä kiitosta siitä, että ajattelen suoraviivaisesti, en kätke todellisia ajatuksiani, enkä vietä aikaani miettien asukokonaisuuteen sopivaa käsilaukkua. Nyt miehen ajatusmaailma on siis tehnyt täyskäännöksen.
Minulla on hyvin selvä käsitys siitä millainen nainen minä olen ja niin pitäisi olla miehelläkin, kaikkien näiden yhteisten vuosien jälkeen. Mitä tarkoitusta varten minua nyt yritetään muuttaa? Mitään kriisiä suhteessamme ei ole. (ainakaan sellaista mistä minä olisin tietoinen, huom)
Kommentit (55)
miehen neuvoja pukeutumisasioissa, miehilla ei ole minkaanlaista tyylitajua. Jos haluat panostaa ulkonakoosi, valitse sellaisia asuja jotka ovat itsellesi mieleen taikka vaihtoehtoisesti kuunnella mita asiantuntijat sanovat, sekin on parempi. Itse kuljen korkeakorkoisissa mutta yleensa pitkien housujen tai farkkujen kanssa ja kotona oleskelen paljasjaloin ja vaikkapa minihameessa ja topissa, koskaan ei mies ole valittanut, mutta jos saisi paattaa, se tekisi minusta luntun tai vanhan tadin.
ja se ilmenee juuri noin.
kevät ja ikä teettää kaikkea tyhmää
että jos olet pieni ja kaunis, miksi ihmeessä et ota iloa irti naiseudestasi, menetät paljon! joku päivä huomaat että miehesi oli oikeassa ja sinun olisi pitänyt nauttia nuoruudesta ja kauneudesta silloin kun se vielä oli mahdollista Come on, sister!!!
aikuisella naisella on helposti naurettavamman näköinen kuin ne mekot ja korkkarit. Etkö edes juhliin pukeudu mekkoon?
että ilon voi ottaa irti naiseudesta muillakin tavoin, kuin noudattamalla sinun käsitystäsi naisellisesta. En mä ainakaan voi elää elämääni niin, että mietin, että olisko tää nyt MUIDEN mielestä naisellista. En voi pukeutua ja käyttäytyä semmoisella tavalla, joka on mulle vierasta, sittenhän teeskentelisin.
Mä en pukeudu farkku- ja hupparityyliin (en edes omista farkkuja), mutta en varmaankaan myöskään tarpeeksi naisellisesti niiden mielestä, jotka hehkuttaa kyseistä termiä.
ja järjestä miehellesi kanssasi oikeat treffit, joille tälläydyt sitten hienoksi ja pistät vaikka leteillä kikkuraa hiuksiin.
Ei sinun tarvitse muuttua kokonaan naiselliseksi naiseksi, mutta minusta olisi ihan kohtuullista puolison vuoksi edes joskus koittaa miellyttää hänen silmäänsä toivomallansa tavalla. :)
Linkitän tämän ketjun yhdelle
venäläiselle naisten keskustelufoorumille, että saavat nauraa. ps. Ap, sääliksi käy sinun miehesi
ettei ap ainakaan ota "naisellisuuteen" pyrkiäkseen mallia ainakaan venäläisistä naisista!
Mekin ollaan tavattu alle parikymppisinä ja minunkin mies niinikään on kysellyt josko laittaisin päälleni mekkoa, on pyytänyt että leikkaisin hiuksia. yms.
Minusta se ei tarkoita että tarttee päivittäin alkaa pohtimaan erikseen asukokonaisuuksia ja ajatusmaailmaan ei muuta enää mahdu.
Toisaalta pitää jos ei homma luonnistu napista painamalla, mutta se että on sävysävyyn laukku ja mekko siis tarkoittaa ettei ajattele kuin vaatetustaan?
On sääli että lokeroit naiset jotka huolehtii ulkonäöstään naisellisemmin negatiivisesti. Miksi ihmeessä sinä olet jotenkin parempi vaan koska pukeudut farkkuihin tai verkkareihin? Sinä siis haluat osoittaa meille muille omasta älykkyydestäsi pukeutumisellasi. Et taida olla siistissä sisätyössä..
Ja 39: mitä sun viestisi tarkoitti? En ymmärtänyt lausetta.
muuttumaan sellaiseksi mikä sinua miellyttää? MInusta on hiukan loukkaavaa se, ettei kelpaa sellaisena kuin on. Mutta ehkä on kohtuullista ja hauskaakin etsiä vaikka juhlatilanteissa itsestään sitä naisellista puolta esiin- se kuitenkin jossain sisimmässäsi on.
Mä tiedän yhden ukon, jolla sun tyyppinen oikein viehättävä vaimo, mutta ukko hakee tuota naisellista puolta muista naisista. Jää aina välillä kiinni ja uskottelee vaimolle uskollisuutta, mutta on taas kohta menossa. Toivottavasti et ole sen vaimo:( Voihan olla että miehesi on ihastunut johonkin naiselliseen naiseen, mutta haluaa olla uskollinen ja siksi toivoo että löytäisi susta jotakin sillä tavoin viehättävää. Sinuna ehkä haksin ihan oamskikin iloksi sitä naisellisuutta- ja omalla tyylillä, ei muita kopioimalla.
Kysyn aina hänen mielipiteensä vaatteista jne. Toki mieheni kuulemma rakastaa mua sellaisena kuin olen, mutta teen sitä silti=)
Samoin, jos olemme menossa jonnekin missä on minun sukulaisiani jne, "puen" mieheni mahdollisimman edustavaksi:D
Kyllä minäkin joskus pyydän miestäni pukemaan jonkun tietyn vaatteen, mikä näyttää mielestäni hyvältä hänen päällään. Luultavasti ap:lla on ihan tavallinen, kiva mies, joka haluaisi että vaimo olisi vähän naisellisempi. En näe mitään pahaa siinä.
Ihme kommentteja olet saanut. Voihan sitä parisuhdetta aina piristää ja laittaa päälle mekon silloin tällöin, jos mies tykkää. Saatat innostua itsekin, kun pääset vauhtiin :)
Ajattele ap niin, että miltä tuntuisi, jos mies ei olisi kiinnostunut ulkonäöstäsi ollenkaan? Ei varmaan kauhean kivalta. Hyvää se vain tarkoittaa, yritä sinäkin tulla vähän vastaan.
ei voi pakottaa kumppaniaan pukeutumaan sellaisiin vaatteisiin, joissa tämä ei viihdy. Ei ole kaunista sekään, kun toinen on vaivautunut.
Voisitko mennä muutoksen mukana. Mies haluaa että olet huolitellumpi, mitä vikaa siinä on ?
Etkö itsekin sisimmässäsi haluaisi olla naisellinen ja huoliteltu?
No johan on aika suppea maailma jos kokee naiselliseksi vain hameet ja mekot :)
Kenkienkään ei tarvitse olla korkkarit, että ne on hyvät.
Minä olen tällainen verkkari/farkku nainen.
Hametta/mekkoa ei minun päälle saa, tunnen oloni epämukavaksi. Korkkareista puhumattakaan.
Aina olen ihan naisellinen ollut :) Siinä missä teillä on mekkoja + muita hörhelöitä kaapissa, minulla on paitoja ja housuja. Housuja on kaikenlaisia. On verkkareita, farkkuja, suoria housuja yms. Tilaisuuteen kuin tilaisuuteen takuulla löytyy naiselliset vaatteet. Paidoista löytyy myös.
Aina olen tällainen ollut, aina tulen olemaan. Jos mieheni yhtäkkiä haluaisi minun muuttuvan, epäilisin että taustalla on jotakin muuta. Aina olen kelvannut tällaisena kuin olen, eikä mieheni ole hävennyt missään koska olen housuissa.
Että tälle edelliselle vaan, naisellinen voi olla vaikka ei mekkoja käytäkään, tai lakkaile koko ajan kynsiään. Tai ole kiloa pakkelia naamassa.
Ulkonäöstään huolehtiminen ei vaadi näitä asioita.
että nainen saa muuttaa miestään (teette sitä huomaamattanne) mutta mies ei saa toivoa mitään muutosta...hölmöä.
olemmeko me kiharatukkaiset, hametta arkisin käyttävät sinun mielestäsi jotenkin vastenmielisiä? Näin feministinä minua suunnattomasti ärsyttää tuollainen kommentti, vielä toisen naisen suusta. Naiset on kyllä susia toisilleen, ei voi muuta sanoa.
Minua silti ihan vähän huvittaa kun moni tuntuu kuvittelevan, että kuljen tennareissa ja farkuissa aina ja kaikkialla. Näin ei ole, sillä töissä on tietty vaatimus vaatetuksen suhteen. Osaan myös pukeutua juhliin, vaikka minulta ei vilkahda rinta eikä reisi, enkä kulje lyhkäisisssä hamosissa.
Joku täällä kysyi, mitä oikein pelkään. Se oli hyvä kysymys. En pelkää, että järki karkaa kiharoiden myöstä päästä. Pelkään ehkä kuitenkin sitä, että minut niputetaan osaksi sellaista naisjoukkoa, johon en halua kuulua.
Meillä on kolme lasta, joista kaksi tyttöjä. Toinen tytöistä on ns. poikatyttö, jota ei mikään mahti maailmassa saa laittamaan mekkoa päälleen. Toinen tyttö taas rakastaa hepeneitä yli kaiken. Kumpikin saa meillä olla omanlaisensa enkä pakota heitä mihinkään valmiiseen tyttö -muottiin eikä mieskään niin ole tehnyt. Minä pyydän ihan sitä samaa oikeutta itselleni.
ap
Se johtuu omista kokemuksistani. Lapsuudenkodissani isä arvosteli äidin vaatteita ja vaati äitiä meikkaamaan ennen ulos lähtemistä. Ulos lähteminen tarkoitti myös kauppareissuja ja siis kaikkea, jossa isä oli mukana.
Äiti valitti usein, että nuorempana ei häirinnyt ottaa permanenttia ja käyttää korsettia, kun isä niin toivoi, mutta kun ihastus meni ohi ja avioliiton arki alkoi, niin tuli yhä ikävämmäksi kuunnella niitä alituisia pukeutumis- ja meikkausvaatimuksia. Vanhempani erosivatkin sitten 30 vuoden avioliiton jälkeen.
Itselläni oli ensimmäinen poikaystävä samaa maata kuin isäni. Hänkin välillä valitti, että mikset sä käytä semmoisia kivoja hiuskoristeita kuin muutkin naiset, miksei sulla ole pitsisiä alusvaatteita (olin ylpeä järkevistä ja mukavista harmaista alusvaatteistani) jne. Ei tuommoista pelleilyä jaksa kauan.
Veikkaan, että miehesi on tosiaan nyt ihastunut johonkin tuon tyyppiseen naiseen. Kerro hänelle, miltä nuo toiveet sinusta tuntuvat. Voitte tehdä diilin: mieti, miten toivoisit miehesi muuttavan omaa ulkonäköään ja tyyliään ja tehkää muutokset yhdessä.
Minä sinuna kuitenkin sanoisin miehelleni tuossa tilanteessa, että jos tykkäät tuommoisesta, en pahastu, jos meikkaat ja pukeudut mekkoon ja korkkareihin, mutta minä en sitä tule tekemään.
http://www.ellos.fi/dv/30-Ylaosat-Mekot-tunikat-Mekot/Esprit-EspritColl…
kenkinä tälläiset
http://www.ellos.fi/dv/30-Kengat-Saappaat/ClassicWoman/_/N-fxeZ1z12mcpZ…
ja en koe antavani itsestäni silti minkäänlaista negatiivista kuvaa tyttärilleni :)
että survoo itse sen mekon päälleen, jos se nyt noin tärkeää on.