Toimiiko käytännössä häissä laittaa lapset omaan pöytään?
Tai minkäikäiset lapset jo pärjäävät pöydässä keskenään?
Ajattelin että viihtyisivät ehkä paremmin niin.
Kommentit (10)
Jos lasten haluaa viihtyvän (ja vanhempien myös), paras tilanne on varata juhlapaikalta lapsille oma huone, jossa leluja ja ulkopuolinen lastenvahti. Kokeiltu omissa häissä, kun oli jo yksi omakn lapsi. Idean kopion kaverin häistä, joissa pelasi hvin myös.
Ja ensin söivät lapset 5-8 -vuotiaat ja kokoajan piti seistä pöydän vieressä kaatamassa mehua, tarjoamassa ruokaa, vahtimassa, etteivät polta käsiä kynttilään tai grillaa popcornia kyttilässä, pyyhkivät kätensä ja suunsa ja vievät astiat pois...joten, ei en voi suositella tuota vaihtoehtoa, ellei ole yli 8 v. lapsia. Lisäksi on kaikista paras, että omat vanhemmat huolehtivat, että lapsi syö myös ruokaa jne. Se, että vanhemmat vaihtavat liiaksi vapaalle ja olettavat, että pikku pilteistä huolehditaan, on tosi väsyttävä vaihtoehto sille, joka on se lastenvahti...mutta leikkihuone, joka toimii ruokailujen ulkopuolella on varmasti hyvä.
että jos tulossa on monta pientä lasta (siis alle 3 v) niin pitäisi lastenvahteja olla jo useampi. Esim 4 alle 3 v on jo aika mahdoton tehtävä kelle tahansa.
Laita pöytä nurkkaan, josta on häiriötön pääsy pois juhlatiloista. Nurkasta lapset eivät pääse juoksentelemaan joka suuntaan. Esim paperia, kyniä, värityskirjoja,legoja ja myöhemmin myös yllätyspussit ja karkkia jakoon. Sijoita lapselliset aikuiset lastenpöydän ympärillä oleviin pöytiin. Sijoita hääpöytä ja esiintymistila kauimmaiseksi lasten pöydästä. Olisi vielä hienoa, jos palkkaisit lapsille viihdyttäjän. Lapset voisivat myös tanssia oman esityksensä yhtenä vapaana ohjelmanumerona ja saada esim sen jälkeen palkaksi ne yllätyspussit.
pärjää kyllä yksinkin. LApsesta riippuen voi joku 8-10v. pärjätä, mutta sen alle kyllä aika moni tarvii jollain tavalla vielä sitä aikuisen holhoamista. Erityisesti, jos pöydässä ollessa on tarkoitus pitää puehita tms. ja kaikkien pitäisi olla hiljaa. Ja ihan ruoan haku noutopöydästä ja muu sellainen vaatii vielä aikuisen valvovaa silmää.
Älä myöskään laita "liian isoja" lapsia lasten pöytään. Itse olin sukulaisen häissä ja meidät serkut oli plaseerattu samaan pöytään. Minä olin 23v. ja muut pöydässä 7-15v. Oli kiva fiilis istua lasten pöydässä ainoana aikuisena...
ei viihdyttäjällä. Vanhempien on oltava selvinä ja saatavilla.
6.
erillinen leikkinurkkaus on oikein hyvä, koska lapset eivät välttämättä jaksa aikuisten ohjelmaa tuntikausia. Mutta syömisessä tarvitsevat vahtimista. Enkä muutenkaan pidä ajatuksesta, että lapset pukataan omaan maailmaansa, pois "oikeista juhlista". Siinähän ne lapset näkevät millaisia juhlat ovat, mitä niissä syödään ja miten käyttäydytään, kun ovat mukana. Mutta osan aikaa joku leikkinurkkaus on varmasti paikallaan.
suoraan sanottuna ois ollut silkka katastrofi jos meidän suvun pienet vilperit ois pistetty keskenään samaan pöytään ruuan ja mehulasien kanssa. :)
Meillä toimi hienosti se, että lapsiperheet oli plaseerattu jokaisen pöydän päähän lähelle ovia ja noutopöytää. Vanhemmat pääsivät ensimmäisinä hakemaan ruokaa lapsilleen ja myös nopeasti vessaan heidän kanssaan. Kun lapset olivat syöneet, he pääsivät leikkitilaan jossa oli mm. ongintaa ja leluja ja jossa he viihtyivät hyvin sihen asti että vanhemmatkin olivat syöneet. Mä pidin pääsääntönä sitä, että aikuiset voi joustaa ja odotella mut lapset+alhainen verensokeri on niin huono yhdistelmä että lasten ei tarvitse odotella ruokaa.
Hyvin meni. Lapset oli iloisia, osallistuivat juhlaan oikein mallikkaasti ja vanhemmatkin saivat istua hetken rauhassa. (meillä oli siis kaksi jämerää miestä lapsenvahteina ja lapset tykkäsivät heistä hurjasti, mut vanhemmilla oli koko ajan päävastuu lapsista).
Minä olin laittanut lapset omaan pöytään ja se toimi hyvin siinä, että ennestään toisilleen tuntemattomat saman ikäiset (8-10v)lapset tutustuivat hyvin toisinaan ja ruokailun jälkeen esim. leikkivät pihalla yhdessä.
Sijoitin lasten vanhemmat viereisiin pöytiin selät vastakkain oman jälkikasvunsa kanssa, joten lapsen oli helppo kysyä omalta vanhemmaltaan apua ja vanhemmat pystyivät helposti puuttumaan, jos meno uhkasi mennä liian rajuksi.
Elleivät jo vähintään koululaisia.