Vastailen oikeudellisiin ongelmiin! (ov)

puolustusasianajajaksi? Eikö olisi vaikeaa etsiä puoltavia asianhaaroja? Mitä sellaiset olisivat? etenkin jos tekijä on täydessä ymmärryksessä? Tämä on vähän aiheen vierestä mutta olen joskus pohtinut tämmöistä.

Onko mitään tilannetta jossa entinen aviomieheni saattaisi periä äitini omaisuuden ja varat?



Esimerkiksi jos minä ja lapseni sekä äitini kuolisimme tapaturmaisesti, kuka perisi äitini ja isäni kuolinpesän jos äidilläni ei olisi testamenttia? Minulla ei ole sisaruksia, äidilläni on. Olen lukenut jostakin, että perijä saattaisi olla entinen aviopuolisoni tässä tapauksessa.

Miehelläni on taannoisen konkurssin jäljiltä muutama kymmenen tuhat euroa velkaa ulosotossa. Hän hoitaa velkaa tunnollisesti kuukausittain. Hänen äitinsä on heikossa kunnossa ja tulee kuolemaan parin vuoden sisällä. Hänen molemmilla vanhemmillaan on testamentti, joka siirtää omaisuuden yhden sukupolven yli mieheni lapselle. Lapsi, joka on juuri tullut täysi-ikäisesksi, on siis jo nyt osakas isoisänsä kuolinpesässä.



Miten pitää toimia anopin kuollessa, ettei ulosottovirasto tule väliin ja yritä ottaa perintöä, joka siis laillisesti kuuluu lapselle, ei hänen isälleen? Olen kuullut sellaista, että mieheni tulisi ilmoittaa maistraattiin heti äitinsä kuoltua, ettei hän aio ryhtyä perintöön. Miten tämä käytännössä tehdään?

omaisuutensa (mukaan lukien kesähuvila ja lomaosake Espanjassa) suoraan lastenlapsille.

Mies ja miehen sisko väittävät, että olen suotta huolissani, että totta kai heillä (miehen sisko + puoliso) ja meillä (mun mies + minä) on aina käyttöoikeus noihin lomapaikkoihin.

Käsittääkseni jo nyt perheensä kansaa riitaantunut teini saa lomapaikoista puolet saatuaan tehdä siellä ihan mitä lystää ja kenen kanssa lystää? Meidän lapsi vasta 8 v.

Eli, kysymys: eikös anopin olisi suotava laittaa jokin hallintaoikeustestamentti vai mikä lapsilleen, että nuo lomanviettopaikat oikeasti säilyisivät kaikkien käytössä...

Onhan mies hyväksynyt testamentin, joka loukkaa hänen lakiosaansa? Muutoin hän voi nostaa moitekanteen ja testamentti voidaan julistaa siltä osin pätemättömäksi.

Anopin kannattaisi tehdä testamentti, jossa hän määrää lapsenlapsille vain jonkun rajatun käyttöoikeuden, silloin ei tulisi lakiosienkaan kanssa ongelmia. Hallintaoikeustestamentti tarkoittaa sitä, että omaisuus on _koko_ajan_ testamentinsaajan hallinnassa.

ap

vaikka muutti pois melkein puoli vuotta sitten. omistamme talon puoliksi ja vaikka hän omistaakin talosta puolet, se ei minusta oikeuta häntä kulkemaan täällä lastaan tapaamassa (vauva vielä) omilla avaimillaan, edes ovikelloa ei soita vaan kävelee suoraan sisään. talo on menossa myyntiin lähiaikoina ja mies on vienyt tavaransa pois aikoja sitten. mitä sanoo laki, onko hänellä oikeus toimia avainten kanssa nän. (anteeksi puuttuvat merkit, vauva nukkuu sylissä ja kädet ei meinaa riittää...)

Miehelläni on taannoisen konkurssin jäljiltä muutama kymmenen tuhat euroa velkaa ulosotossa. Hän hoitaa velkaa tunnollisesti kuukausittain. Hänen äitinsä on heikossa kunnossa ja tulee kuolemaan parin vuoden sisällä. Hänen molemmilla vanhemmillaan on testamentti, joka siirtää omaisuuden yhden sukupolven yli mieheni lapselle. Lapsi, joka on juuri tullut täysi-ikäisesksi, on siis jo nyt osakas isoisänsä kuolinpesässä.

Miten pitää toimia anopin kuollessa, ettei ulosottovirasto tule väliin ja yritä ottaa perintöä, joka siis laillisesti kuuluu lapselle, ei hänen isälleen? Olen kuullut sellaista, että mieheni tulisi ilmoittaa maistraattiin heti äitinsä kuoltua, ettei hän aio ryhtyä perintöön. Miten tämä käytännössä tehdään?

Mies voi luopua perinnöstä. Silloin hän ei saa ryhtyä pesään ollenkaan ja perintöä ei voida ulosmitata hänen velastaan. Jos mies luopuu perinnöstä, menee perintö sijaantulevalle, eli lapselle. Tämä on aika yksinkertainen juttu ja tosiaan, kannattaa vaan käydä siellä maistraatissa ja ilmoittaa tästä. Myös kirjallinen ilmoitus perittävälle tämän eläessä on ok.

ap

Jos vanhuksen omat lapset ovat sitä mieltä että vanhus pärjää yksin ja itsenäisesti, hänelle järjestetyn kotisairaanhoidon, ruokapalvelun, siivousavun ja pyykkipalvelun turvin, mutta totuus on ettei präjää. Eli käsitys todellisuudesta on hämärtynyt, eikä muisti ja ajatus enää pelaa, vaan näin talviaikaan ei ole poissuljettua etteikö voisi joutua pihalle "hukkaan" tai kaatua pihaan ja paleltua jne. Myös vanhus itse vastustaa palveluasumismuotoja.



Mikä taho tällöin on vastuussa vanhuksen hyvinvoinnista? Kotisairaanhoitoko?

Onko mitään tilannetta jossa entinen aviomieheni saattaisi periä äitini omaisuuden ja varat?

Esimerkiksi jos minä ja lapseni sekä äitini kuolisimme tapaturmaisesti, kuka perisi äitini ja isäni kuolinpesän jos äidilläni ei olisi testamenttia? Minulla ei ole sisaruksia, äidilläni on. Olen lukenut jostakin, että perijä saattaisi olla entinen aviopuolisoni tässä tapauksessa.

Jos onnettomuudessa olisi kuten sanoit äitisi, ei isää, niin äitisi perintö menisi leskelle eli isällesi. Näin siinä tapauksessa, että kuolisitte SAMAAN AIKAAN! Jos lapsesi kuolevat myös samaan aikaan, myös sinut perisi isäsi. Lapset taas perisi heidän isänsä, eli ex-mies.

Mutta jos äitisi kuolee ensin, sinä perit hänet. Jos sinä kuolet seuraavana, lapsesi perii sinut ja sinullahan on siis tässä vaiheessa äitisi perintö eli sekin menisi lapsille. Jos lapset kuolevat, SILLOIN ex-miehesi perii heidät ja saa näin äitisi perinnön. Silti hän on vain lastensa kuolinpesän osakas, ei äitisi eikä sinun. Mutta käytännössä näin perintö voisi joutua ex-miehelle.

Onnettomuuksissa kaikki katsotaan yleensä kuolleen samaan aikaan, ellei muuta näytetä. Onneksi tilanne on aika hypoteettinen ja näin tuskin tulee käymään :)

ap

keskusteluyhteys ei toimi, välit ovat erittäin tulehtuneet, tapaamisista ei päästä yksimielisyyteen, ei toimita tulotositteita lastenvalvojalle jotta voitaisiin laskea oikeudenmukainen elatusapu, lastaan on kuitenkin tavannut pari-kolme kertaa viikossa. Meillä on yhteishuoltajuus, haluaisin yksinhuoltajuuden, mitkä ovat mahdollisuudet siihen.

Siis mieheni ei tarvitse ilmoittaa äidilleen, ettei hän ota perintöä vastaan, koska äiti on jo tehnyt testamentin niin, ettei poika peri mitään. Mitä järkeä ylipäätään on ilmoittaa dementille mitään? Eihän se tieto dementiltä äidiltä ulosottovirastolle mene.



Voiko miehen ilmoittaa maistraatille jo äitinsä että hän luopuu perinnöstä, vai tehdäänkö se vasta äidin kuoltua? Mille maistraatin osastolle tämä kuuluu? Tehdäänkö se kirjallisesti vai suullisesti? Tarvitaanko todistajia?

Siis tehdäänkö ilmoitus maistraatille äidin eläessä vai hänen kuoltuaan?

..silti postissa tuli valtakirja, joka pitäisi allekirjoittaa, jotta vainajan tila & metsä & tontti & muutama asuinrakennus saataisiin myytyä.

Ihanko totta minun pitää kirjoittaa siihen nimeni, vaikka luovuin perinnöstä???

Mieheni ei siis saa ryhtyä äitinsä perintöön. Hän on kuitenkin äitinsä ainoa tällä mantereella elävä perillinen (toinen elää Yhdysvalloissa). Saako hän silti hoitaa äitinsä asioita tämän kuoltua, esim. järjestää hautajaiset ja niihin liittyvän byrokratian? Mitä hän saa ja ei saa tehdä? Saako hän esimerkiksi hankkia käyttöoikeuden äitinsä tiliin hautajaisten järjstestämiseksi vai katsotaanko tämä perintöön ryhtymiseksi? Ainoa tällä mantereella asuva perillinen on toisella paikkakunnalla opiskeleva 19-vuotias, jolle käytännön asioiden hoitaminen olisi outoa ja hämmentävää.

näpistää jotain? Jos sopii asian mutta poliisit on kutsuttu? (siis sen minä ole mitään näpistänyt)

siis mies on ainoa perillinen tällä mantereella, ja hänen sijaansa tuleva perillinen on toisella paikkakunnalla asuva nuori. Eli käytännössä mies olisi ainoa joka pystyy hoitamaan menehtyneen asioita, mutta kun hän ei saa ryhtyä perintöön niin voiko hän tehdä mitään? Voiko pesään kuulumaton eli vainajan miniä (minä) hoitaa pesän asioita?

Eli meillä on ex-miehen kanssa yhteishuoltajuus lapsesta. Kun meillä ei vielä ollut lastenvalvojalla tehtyä tapaamissopimusta (vain suullinen sopimus, että lapsi isällään joka toinen viikonloppu), isä saattoi mennä kiusallaan hakemaan lapsen päivähoidosta milloin halusi. Tarhasta joutuivat antamaan lapsen isälleen.



Marssin sitten oikeusaputoimistoon, jossa asianajaja sanoi, että lapsen isällä ei ole oikeutta hakea lasta tarhasta milloin huvittaa. Jos lapsen kirjat ovat äidin luona, silloin päätösvalta on äidillä. Isä ei saisi tavata ollenkaan lasta ennen lastenvalvojan sopimusta. Kirjoitti tarhaan kirjeen asiasta.



Isä vei kuitenkin lapsen tarhasta, eikä suostunut palauttamaan lasta minulle. Oli viisi pv. isällä. En saanut puhua edes puhelimessa lapsen kanssa. Sosiaalivirastosta sanottiin, ettei mitään voida tehdä sillä ei ole sopimusta.



Onko todella näin, että ilman tapaamissopimusta lähivanhemmalla on näin vähän oikeuksia?

Siis mieheni ei tarvitse ilmoittaa äidilleen, ettei hän ota perintöä vastaan, koska äiti on jo tehnyt testamentin niin, ettei poika peri mitään. Mitä järkeä ylipäätään on ilmoittaa dementille mitään? Eihän se tieto dementiltä äidiltä ulosottovirastolle mene.

Voiko miehen ilmoittaa maistraatille jo äitinsä että hän luopuu perinnöstä, vai tehdäänkö se vasta äidin kuoltua? Mille maistraatin osastolle tämä kuuluu? Tehdäänkö se kirjallisesti vai suullisesti? Tarvitaanko todistajia?

Siinä tapauksessa miehen täytyy hyväksyä testamentti, sillä se loukkaa hänen lakiosaansa. Hyväksyminen käi kirjallisesti perittävälle tämän eläessä. Silloin ei tarvitse mennä maistraattiin! Asia on vähän samanlaatuinen kuin testamentti, eli ei välttämättä tarvitse rekisteröidä minnekään ja saahan testamenttiakin säilyttää missä haluaa. Tulee ilmi sitten pesänselvityksen yhteydessä.

Maistraatti olisi perittävän kotipaikan maistraatti.

näpistää jotain? Jos sopii asian mutta poliisit on kutsuttu? (siis sen minä ole mitään näpistänyt)

Siitä ei tule merkintää rikosrekisteriin, jos asianomistaja ja vastaaja sopivat asian sovittelussa. Siinähän ei ole tuomittu ketään rikoksesta, rirek tulee vasta, kun tuomitaan. Edes käräjäoikeuden rekistereissä ei näy tietoja sovituista asioista.

ap

..silti postissa tuli valtakirja, joka pitäisi allekirjoittaa, jotta vainajan tila & metsä & tontti & muutama asuinrakennus saataisiin myytyä.

Ihanko totta minun pitää kirjoittaa siihen nimeni, vaikka luovuin perinnöstä???

eli kyllä

ap

keskusteluyhteys ei toimi, välit ovat erittäin tulehtuneet, tapaamisista ei päästä yksimielisyyteen, ei toimita tulotositteita lastenvalvojalle jotta voitaisiin laskea oikeudenmukainen elatusapu, lastaan on kuitenkin tavannut pari-kolme kertaa viikossa. Meillä on yhteishuoltajuus, haluaisin yksinhuoltajuuden, mitkä ovat mahdollisuudet siihen.

Yhteishuoltajuutta puoltaa se, että vanhemmat ovat hyvissä väleissä ja pystyvät keskustelemaan tms. Nyt niin ei ole, joten yhteishuoltajuus ei ole toimiva ratkaisu.

Ymmärsin, että lapsi on asunut nyt sinun luonasi. Hyvä sinun kannaltasi, sillä status quon säilyttäminen on yksi arviointiperusteista huoltokiistoissa.

Mahdollisuutesi kuulostavat minun korvaani hyviltä, sillä 1) lapsi on asunut luonasi ja ollut sinun hoidettavana, ja 2) vanhempien välinen yhteys ei toimi, joten yhteishuoltajuuden edellytykset eivät täyty. Lisäksi isän venkoilu tulotositteiden ym. kanssa on vain plussaa sinun mahdollisuuksiisi.

ap