Vastailen oikeudellisiin ongelmiin! (ov)

Eli meillä on ex-miehen kanssa yhteishuoltajuus lapsesta. Kun meillä ei vielä ollut lastenvalvojalla tehtyä tapaamissopimusta (vain suullinen sopimus, että lapsi isällään joka toinen viikonloppu), isä saattoi mennä kiusallaan hakemaan lapsen päivähoidosta milloin halusi. Tarhasta joutuivat antamaan lapsen isälleen.

Marssin sitten oikeusaputoimistoon, jossa asianajaja sanoi, että lapsen isällä ei ole oikeutta hakea lasta tarhasta milloin huvittaa. Jos lapsen kirjat ovat äidin luona, silloin päätösvalta on äidillä. Isä ei saisi tavata ollenkaan lasta ennen lastenvalvojan sopimusta. Kirjoitti tarhaan kirjeen asiasta.

Isä vei kuitenkin lapsen tarhasta, eikä suostunut palauttamaan lasta minulle. Oli viisi pv. isällä. En saanut puhua edes puhelimessa lapsen kanssa. Sosiaalivirastosta sanottiin, ettei mitään voida tehdä sillä ei ole sopimusta.

Onko todella näin, että ilman tapaamissopimusta lähivanhemmalla on näin vähän oikeuksia?

Jos teillä ei ole vahvistettua tapaamisoikeussopimusta, tapaamisoikeudella ei ole "rajoja". Eli periaatteessa lapsi sai olla 5 päivää isällään, mutta tuo miehen käytös ei missään nimessä ole lapsen edun mukaista (ei anna edes puhelimessa puhua), joten yhteishuoltajuuden tärkeä edellytys puuttuu.

Mieheni ei siis saa ryhtyä äitinsä perintöön. Hän on kuitenkin äitinsä ainoa tällä mantereella elävä perillinen (toinen elää Yhdysvalloissa). Saako hän silti hoitaa äitinsä asioita tämän kuoltua, esim. järjestää hautajaiset ja niihin liittyvän byrokratian? Mitä hän saa ja ei saa tehdä? Saako hän esimerkiksi hankkia käyttöoikeuden äitinsä tiliin hautajaisten järjstestämiseksi vai katsotaanko tämä perintöön ryhtymiseksi? Ainoa tällä mantereella asuva perillinen on toisella paikkakunnalla opiskeleva 19-vuotias, jolle käytännön asioiden hoitaminen olisi outoa ja hämmentävää.

Mieheni ei siis saa ryhtyä äitinsä perintöön. Hän on kuitenkin äitinsä ainoa tällä mantereella elävä perillinen (toinen elää Yhdysvalloissa). Saako hän silti hoitaa äitinsä asioita tämän kuoltua, esim. järjestää hautajaiset ja niihin liittyvän byrokratian? Mitä hän saa ja ei saa tehdä? Saako hän esimerkiksi hankkia käyttöoikeuden äitinsä tiliin hautajaisten järjstestämiseksi vai katsotaanko tämä perintöön ryhtymiseksi? Ainoa tällä mantereella asuva perillinen on toisella paikkakunnalla opiskeleva 19-vuotias, jolle käytännön asioiden hoitaminen olisi outoa ja hämmentävää.

Perintöön ryhtyminen on kaikkia käytännön toimia pesässä. Jos ei aio ryhtyä perintöön, luopuu osakkuusasemastaan, joten pesän osakkaille kuuluvia tehtäviä ei saisi hoitaa. Hautajaiset eivät liity perintöön, joten niitä saa kyllä järjestellä. Tilin varat ovat kuolinpesän varoja, joten niitä miehesi ei saisi käytellä.

Voihan mies kuitenkin avustaa 19-vuotiasta opiskelijaa neuvoilla ym.

ap

Jos vanhuksen omat lapset ovat sitä mieltä että vanhus pärjää yksin ja itsenäisesti, hänelle järjestetyn kotisairaanhoidon, ruokapalvelun, siivousavun ja pyykkipalvelun turvin, mutta totuus on ettei präjää. Eli käsitys todellisuudesta on hämärtynyt, eikä muisti ja ajatus enää pelaa, vaan näin talviaikaan ei ole poissuljettua etteikö voisi joutua pihalle "hukkaan" tai kaatua pihaan ja paleltua jne. Myös vanhus itse vastustaa palveluasumismuotoja.

Mikä taho tällöin on vastuussa vanhuksen hyvinvoinnista? Kotisairaanhoitoko?

Se riippuu täysin vanhuksen ja palveluntarjoajan välisestä sopimuksesta, eli mihin palveluntarjoaja on sitoutunut.

...että Suomessa on ihmisellä, myös potilaalla ja hoidettavalla, lain mukaan itsemääräämisoikeus. Jos ihminen vastustaa palveluasumismuotoja, hän jättää vastuun voinnistaan siltä osin itselleen. Asuipa dementti missä tahansa, hän saattaa käytännössä päästä pihalle "hukkaan", kaatua, paleltua jne. sillä seurauksella, että kuolee. Noin kävi omalle isoäidilleni hänen asuessaan palveluasunnossa. Näki harhoja, meni yöpaidassa ulos sateella, sai keuhkokuumeen ja kuoli. Ei kukaan viranomainen voi taata, että ihminen eläisi ikuisesti.



ei ap.

eikö se olisi mahdollista tehdä niin, että kaikki omaisuus on rouvan nimissä. Jos tulee ero, niin mieshän saa tasinkoa. Jos rouva kuolee ensin, saa mies puolet kaikesta kuitenkin. Jos taas mies kuolee ensin, niin ei lesken tarvi maksaa pesälle mitään ja leski saa elinaikanaan tehdä rahoilla, mitä haluaa. Minkäs sille voi, jos leski on lahjoitellut rahat pois elinaikanaan, eikä miehen perillisille jää mitään? (ts. lahjoittanut rahat omille lapsilleen)



Ja voihan mieskin antaa omansa pois eläessään ja kannattaakin. Turha niitä on sinne perintöverolle jättää ja lapsetkin on jo vanhoja sitten.



Osaisiko ap kommentoida tuota, että onhan leskellä oikeus antaa rahansa pois?????

siis olen luopunut perinnöstä jo. kirjallisesti. nyt kaksi kuukautta sen jälkeen tuli postitse valtakirja, jonka allekirjoittamalla hyväksyn em. asioiden myynnin - vaikka siis olen luopunut jo perinnöstä. miksi nimeni tarvitaan kauppaan, jos en siitä kerran mitään hyödy, enkä ole tekemisissä kuolinpesä-kaupan kanssa..?

Jos testamentin tiedoksiannossa on ruksi kohdassa "en hyväksy testamenttia" pitääkö silloin vaatia lakiosaa erikseen säädetyssä ajassa, vai tulkitaanko niin, että hän vaatii myös lakiosaansa.