Työn "vaativuus" vs. palkkaus

Useimmiten on niin, että "kutsumusammateista" (hoiva-ala, tutkimus, taiteet, kulttuuri) maksetaan hyvin vähän, kun taas rahakkailla aloilla myös palkat ovat korkeita (it-ala, myyntityö, mainonta...).

Useimmiten on niin, että "kutsumusammateista" (hoiva-ala, tutkimus, taiteet, kulttuuri) maksetaan hyvin vähän, kun taas rahakkailla aloilla myös palkat ovat korkeita (it-ala, myyntityö, mainonta...).

että "kutsumusammatteja" harjoitetaan lähinnä valtion ja kuntien leivissä eli julkisella puolella. Siellä ne eivät ns. tuota yhtään mitään, sillä tuotto- ja voittovaatimuksia ei julkisella puolella ole perinteisesti ollut. Nythän tilanne on muuttumassa. Kun tuottoa ei ole, julkisen puolen työntekijöille ei joitakin huippuvirkoja lukuunottamatta voida maksaa korkeita palkkoja - tai voitaisiin kyllä, mutta se tarkoittaisi kansalaisten veroasteen hinaamista taivaisiin. Jollakinhan ne palkat nimittäin on maksettava eikä se julkisella puolella ole muuten mahdollista kuin verovaroja käyttämällä.

Viimeksi mainitsemasi ns. rahakkaat alat tuottavat paljon rahaa. Yhden it-tyypin "tuotos" voidaan mitata sadoissa tuhansissa. Tietyllä tavalla voidaan hoitajankin, mutta kun sille hoitajan tuotokselle ei löydy maksajaa.

yli 80 vuotta toiminut perheyritys on niin pihi, että saan kuukausittain palkkaa reilusti alle keskitason myyntiedustajan palkan. Lisäksi yritys järkkää jatkuvasti sellaista työtä jota ei myyntiedustajan kuuluisi tehdä.

Noh, hoitajien palkka ei ole yksityiselläkään puolella kummoinen, kun taas lääkäreille ja hallinnolle tuntuu kunnillakin olevan varaa maksaa paikoitellen aivan järjettömiä palkkoja (mitenkään väheksymättä lääkärin ammattia tai kuntien hallintoa). Puhumattakaan kansanedustajia palkasta, joka käsittääkseni tulee valtiolta.



Kuvataiteilijat, tanssijat, suomentajat, muusikot ja kirjailijat sen sijaan eivät käytännössä koskaan ole kunnan tai valtion palveluksessa, mutta näidenkin ammattien harjoittajat elävät muutamia poikkeuksia lukuunottamatta löysässä hirressä rahantulon suhteen.

Eihän mikään estä teitä itseännekin ryhtymästä niihin.

Paitsi kyvyt, asenne ja laiskuus. Suurin osa ei vaan viitsi mut siinä tapauksessa kadehtiminen on täysin turhaa.

yrittäjäpohjalta eli myyvät tuotetta (oma taidettaan siis).

Noh, hoitajien palkka ei ole yksityiselläkään puolella kummoinen, kun taas lääkäreille ja hallinnolle tuntuu kunnillakin olevan varaa maksaa paikoitellen aivan järjettömiä palkkoja (mitenkään väheksymättä lääkärin ammattia tai kuntien hallintoa). Puhumattakaan kansanedustajia palkasta, joka käsittääkseni tulee valtiolta.

Kuvataiteilijat, tanssijat, suomentajat, muusikot ja kirjailijat sen sijaan eivät käytännössä koskaan ole kunnan tai valtion palveluksessa, mutta näidenkin ammattien harjoittajat elävät muutamia poikkeuksia lukuunottamatta löysässä hirressä rahantulon suhteen.

Jos se ei kelpaa, pitää tehdä paremmin. Ihan sama kuin missä tahansa yritystoiminnassa.

Kansanedustajien palkkoja joutaisi vielä nostaakin, nythän ne ovat mitättömät. Sanotaan että 10 000 euroa kk/edustaja ja edustajien määrä puolet nykyisestä ja pätevyysvaatimukset edustajille. Silloin tämä maa voisi mennä oikeaan suuntaan.

Miksi aina pitäisi olla kyse kateudesta? Kai sitä nyt saa avoimesti ja ääneen pohtia, miksi eri ammattien arvostus on eri tasolla, tai miksi yhtä pitkän koulutuksen käyneet ihmiset saavat aivan eritasoista palkkaa?

Itse ainakin olin tietoinen jo alalle hakeutuessani, etten tule omaisuuksia tienaamaan, mutta valitsin alani intohimoni mukaan enkä ole joutunut sitä katumaan.

ei siis vaadi mitään erityistä asiantuntemusta. Raskasta se kyllä voi olla, mut niin on moni muukin työ.

Miksi aina pitäisi olla kyse kateudesta? Kai sitä nyt saa avoimesti ja ääneen pohtia, miksi eri ammattien arvostus on eri tasolla, tai miksi yhtä pitkän koulutuksen käyneet ihmiset saavat aivan eritasoista palkkaa?

Itse ainakin olin tietoinen jo alalle hakeutuessani, etten tule omaisuuksia tienaamaan, mutta valitsin alani intohimoni mukaan enkä ole joutunut sitä katumaan.

ei pitkä koulutus tarkoita sitä, että se koulutus oli vaikeaa, tai että se työ olisi vaikeaa.

joka on vastuussa siitä, että asaikkaiden, tuhansien ja tuhansien asiakkaiden jutut menee oikein, niin ei sellaista mutu-meiningillä tehdä, vaan siinä pitää olla tietoa ja se vastuu sitten!! Ei ne it-hommatkaan mitään läpihuutojuttuja ole ja jatkvuasti muuttuu asiat, jatkuvasti pitää kouluttautua jne.

joka on vastuussa siitä, että asaikkaiden, tuhansien ja tuhansien asiakkaiden jutut menee oikein, niin ei sellaista mutu-meiningillä tehdä, vaan siinä pitää olla tietoa ja se vastuu sitten!! Ei ne it-hommatkaan mitään läpihuutojuttuja ole ja jatkvuasti muuttuu asiat, jatkuvasti pitää kouluttautua jne.

joka on vastuussa siitä, että asaikkaiden, tuhansien ja tuhansien asiakkaiden jutut menee oikein, niin ei sellaista mutu-meiningillä tehdä, vaan siinä pitää olla tietoa ja se vastuu sitten!! Ei ne it-hommatkaan mitään läpihuutojuttuja ole ja jatkvuasti muuttuu asiat, jatkuvasti pitää kouluttautua jne.

muustakin kuin jostain pelikoneesta, vaikkapa sairaalan generaattoreiden toiminnasta.

Yritysten tavoitteena on kannattava liiketoiminta, tahota rahaa. SOTE-töiden tavoitteena on hoitaa ihmisiä verorahoilla. Näin kärjistety

sti. Jos raha on tärkeää, kannattaa hakeutua aloille, joissa tahotaan rahaa ja se on tärkein toimintaa ohjaava tekijä. Toivottavasti osaat kuvitella, että tämä päätavoite myös vaikuttaa työn sisältöön, työtahtiin ja jatkuvaan tulospaineeseen. Silloin ei tehdä välttämättä 'kivoja' ja sinun mielestä kiinnostavia juttuja. Stressi, tulostavoitteet ja jatkuva oppiminen ovat must ja ne toisaalta hakevatkin näitä asioita, jotka 'raha-aloille' hakeutuvat. Työssä kehittyminen ja jatkuva uusien haasteiden saaminen motivoivat. Raha on sitten sivutuote.

Miksi aina pitäisi olla kyse kateudesta? Kai sitä nyt saa avoimesti ja ääneen pohtia, miksi eri ammattien arvostus on eri tasolla, tai miksi yhtä pitkän koulutuksen käyneet ihmiset saavat aivan eritasoista palkkaa?

Itse ainakin olin tietoinen jo alalle hakeutuessani, etten tule omaisuuksia tienaamaan, mutta valitsin alani intohimoni mukaan enkä ole joutunut sitä katumaan.

ei pitkä koulutus tarkoita sitä, että se koulutus oli vaikeaa, tai että se työ olisi vaikeaa.

Noh, hoitajien palkka ei ole yksityiselläkään puolella kummoinen, kun taas lääkäreille ja hallinnolle tuntuu kunnillakin olevan varaa maksaa paikoitellen aivan järjettömiä palkkoja (mitenkään väheksymättä lääkärin ammattia tai kuntien hallintoa). Puhumattakaan kansanedustajia palkasta, joka käsittääkseni tulee valtiolta.

Kuvataiteilijat, tanssijat, suomentajat, muusikot ja kirjailijat sen sijaan eivät käytännössä koskaan ole kunnan tai valtion palveluksessa, mutta näidenkin ammattien harjoittajat elävät muutamia poikkeuksia lukuunottamatta löysässä hirressä rahantulon suhteen.

Ennen vanhaan sentään maan kuuluisimmat ja suurimmatkin taiteilijat tajusivat sen, että heilläkn pitää olla päivätyö, jotta he saisivat harrastaa sitä taidettaan muulla ajalla. Rahaa ei kerta kaikkiaan noilla aloilla liiku niin paljon, että kaikki saisivat täyden toimeentulon noilla hommilla. Jotkut saavat, mutta hyvin harvat. Siinä vaiheessa kun homma ei elätä, pitää nöyrtyä ja miettiä mikä elättäisi ja mitä sellaista voisin tehdä, josta joku maksaa. Me kaikki voimme harrastaa kivoja ja niinku ihania juttuja, mutta toimeentulo on jostain aikuisen ihmisen hankittava. Työ on työ ja harrastus on harrastus. Ei kaikki voi alkaa taiteilijaksi tai muuksi marginaalisen alan tekijäksi, mistä riittävän moni ei ole valmis maksamaan mitään. Karu totuus, mutta mitä aiemmin sen tunnustaa sen parempi. Jos siis kiinnostaa elättää itsensä ja perheensä.

Noh, hoitajien palkka ei ole yksityiselläkään puolella kummoinen, kun taas lääkäreille ja hallinnolle tuntuu kunnillakin olevan varaa maksaa paikoitellen aivan järjettömiä palkkoja (mitenkään väheksymättä lääkärin ammattia tai kuntien hallintoa). Puhumattakaan kansanedustajia palkasta, joka käsittääkseni tulee valtiolta.

Kuvataiteilijat, tanssijat, suomentajat, muusikot ja kirjailijat sen sijaan eivät käytännössä koskaan ole kunnan tai valtion palveluksessa, mutta näidenkin ammattien harjoittajat elävät muutamia poikkeuksia lukuunottamatta löysässä hirressä rahantulon suhteen.

Ennen vanhaan sentään maan kuuluisimmat ja suurimmatkin taiteilijat tajusivat sen, että heilläkn pitää olla päivätyö, jotta he saisivat harrastaa sitä taidettaan muulla ajalla. Rahaa ei kerta kaikkiaan noilla aloilla liiku niin paljon, että kaikki saisivat täyden toimeentulon noilla hommilla. Jotkut saavat, mutta hyvin harvat. Siinä vaiheessa kun homma ei elätä, pitää nöyrtyä ja miettiä mikä elättäisi ja mitä sellaista voisin tehdä, josta joku maksaa. Me kaikki voimme harrastaa kivoja ja niinku ihania juttuja, mutta toimeentulo on jostain aikuisen ihmisen hankittava. Työ on työ ja harrastus on harrastus. Ei kaikki voi alkaa taiteilijaksi tai muuksi marginaalisen alan tekijäksi, mistä riittävän moni ei ole valmis maksamaan mitään. Karu totuus, mutta mitä aiemmin sen tunnustaa sen parempi. Jos siis kiinnostaa elättää itsensä ja perheensä.

osaavat korjata auton ja tehdä polttopuita.



Ongelmana on se, että naiset ja miehet eivät ymmärrä, että se on heillä ihan geeneissä, ei siihen tarvita koulutusta!

ei ole yhtään työtä, jota sen työntekijä ei pitäisi rankkana ja vaativana toisinaan, näyttelijätkin valittaa koko ajan miten rankkaa heidän työnsä on. Minusta esim. mansikoiden myynti oli rankkaa, olisko mun pitänyt saada siitä viisi tonnia kuussa sen vuoksi? Vaativuus tarkoittaa sitä, että työtä ei voi alkaa tekemään noin vain kuten pph:n työtä. Pph:ksi voit ryhtyä vaikka huomenna, sen sijaan it- ammattilaiseksi tai lääkäriksi et välttämättä kykenisi koskaan vaikka haluaisit.

vastuun, itsekin pph:a toimineena. Nykyisessä ammatissani saan parempaa palkkaa, mutta sen hallitsemiseen kohtalaisesti menee helposti kolme vuotta. Esim. siivojan ammatissa en näen niinkään paljon vastuuta, riippuu tietysti mitä siivoaa. Toki työtahti voi olla epäinhimillinen.

ja palkka reilu 2500E kuukaudessa. Pidän sitä pienenä pääkaupunkiseudun kustannustasoon verrattuna, mutta suurena esim. juuri perhepäivähoitajien palkkaan verrattuna.



Mulla on mielenkiintoinen työ ja vapaat työajat. Pph joutuu käyttämään omaa kotiaan työvälineenä kun meillä työnantaja maksaa tarvittavat laitteet/yhteydet. Lisäksi jos mä mokaan ni siinä palaa hiukka valtion rahaa mutta jos ihmisistä huolehtiva mokaa voivat seuraukset sen hoidettavan kohdalla jatkua lopun ikää.



Olin vaimon opiskelujen aikaan kotona hoitamassa omia lapsiani ja voin sanoa et olin kyllä ihan naatti iltaisin toisin kuin töissä käydessä..