Lue keskustelun säännöt.
Seksiin painostaminen parisuhteessa
28.11.2010 |
Mieheni huomasi kyllä, että minä en jaksaisi harrastaa seksiä ja haluaisin vain olla lähellä, mutta hän alkoi riisua vaatteitani ja anoa, että sopisiko seksi ja leikillisesti sanoi, että ei ole vaihtoehtoa. En viitsinyt kieltäytyä kovin painokkasti, koska tiedän, että siitä seuraa suuttuminen ja kiukuttelua (monesti on seurannut). Menin seksin jälkeen suihkuun itkemään. Tekikö mieheni mitään väärää, vai onko tämä vain minun päässäni?
Kommentit (59)
Minäkin kerran yöllä heräsin siihen, että mieheni alkoi kampeamaan päälleni. Yritin unen pöpperössä työntää pois ja sanois, etten nyt halua, haluan nukkua. Ei siinä auttanu puhe eikä rimpuilu. Jalat työnnettiin erilleen ja tultiin koko painolla päälle ja heti perään sisälle..
Olin todella HÄMMÄSTYNYT ja vihainen. Aamulla mies vaan virnuili kahvipöydässä, että "sinähän laitoit yöllä hanttiin oikein kunnolla!" En saanut sanaa suustani. Katsoin vain miestä hetken ja käännyin pois.. Ja hänelle ei missään vaiheessa ole selvinnyt, etten minä HALUNNUT ENKÄ TAHTONUT. Tuollaisia vastaavia esimerkkejä painostamisesta, ruinaamisesta ja aapeen kuvailemasta housuje riisumisesta ja jalkojen avaamisesta riittää tässäkin osoitteessa.
En koskaan halua läheisyyttä ja pysyn kaukana fyysisesti, koska jos mieheni saa päähänsä haluta seksiä minulla ei ole mahdollisuutta kieltäytyä. Tai toki on ja olen kieltäytynytkin, mutta siitä ei hyvä heilu.
Minusta tuntuu joskus, ettei minulla ole omaa reviiriä eikä oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen. Ja joojoo, mies on puutteessa ja kärsii, mutta minä en uskalla siihen rulijanssiin alkaa, koska siitä tulee sitten loputonta panemista.
Käyttäytyikö hän suhteen alussa toisin? Halusi vain kerran kk:ssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miehesi tekee väärin, joko tyhmyyttään, osaamattomuuttaan tai ahdistuneisuuttaan. Olen joskus ollut samanlaisessa parisuhteessa ja minusta seksiin suostuminen oli velvollisuus. Se on oikeasti kuitenkin suuri karhunpalvelus parisuhteelle, aloin halveksia puolisoani.
Kun joskus kerroin nykyiselle kumppanilleni asiasta, hän oli ihan raivona ja piti tuota raiskauksena. Kannan itse vastuuni, annoinhan suostumukseni vaikka vastahakoisesti, mutta mieheni rekatio sai ajattelemaan että oikeasti kaikenlainen painostaminen seksiin, suora tai epäsuora, on sukua raiskaukselle. Monilla miehillä on hyvin jyrkkä mielipide tästä asiasta, jopa paljon jyrkempi kuin naisilla. Ajatteleva ja empaattinen mies ei halua seksiä kumppanin kanssa, jolle se on vastentahtoista.
Tilanteenne on vaikea, et taatusti ala halutakaan miestäsi jos hän jatkaa tuohon malliin. Voimia, pidä itsestäsi huolta.
Minäkin kerran yöllä heräsin siihen, että mieheni alkoi kampeamaan päälleni. Yritin unen pöpperössä työntää pois ja sanois, etten nyt halua, haluan nukkua. Ei siinä auttanu puhe eikä rimpuilu. Jalat työnnettiin erilleen ja tultiin koko painolla päälle ja heti perään sisälle..
Olin todella HÄMMÄSTYNYT ja vihainen. Aamulla mies vaan virnuili kahvipöydässä, että "sinähän laitoit yöllä hanttiin oikein kunnolla!" En saanut sanaa suustani. Katsoin vain miestä hetken ja käännyin pois.. Ja hänelle ei missään vaiheessa ole selvinnyt, etten minä HALUNNUT ENKÄ TAHTONUT. Tuollaisia vastaavia esimerkkejä painostamisesta, ruinaamisesta ja aapeen kuvailemasta housuje riisumisesta ja jalkojen avaamisesta riittää tässäkin osoitteessa.
En koskaan halua läheisyyttä ja pysyn kaukana fyysisesti, koska jos mieheni saa päähänsä haluta seksiä minulla ei ole mahdollisuutta kieltäytyä. Tai toki on ja olen kieltäytynytkin, mutta siitä ei hyvä heilu.
Minusta tuntuu joskus, ettei minulla ole omaa reviiriä eikä oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen. Ja joojoo, mies on puutteessa ja kärsii, mutta minä en uskalla siihen rulijanssiin alkaa, koska siitä tulee sitten loputonta panemista.Käyttäytyikö hän suhteen alussa toisin? Halusi vain kerran kk:ssa?
Hän oli alusta asti melko hallitseva sänkypuuhissa ja koin sen silloin hyvänä asiana. Mies halusi kokeilla kaikkea mahdollista ja minä suostuin. Nautinkin hyvin paljon. Jotenkin oli kuitenkin aina turvaton olo jollain tapaa. Ei ikäänkuin ollut edes mahdollisuutta sanoa ei tai tehdä jotain toisin. Jotenkin minusta kuitenkin myös tuntui, ettei mikään ikinä riittäisi. En pystyisi koskaan täysin tyydyttämään häntä. En osaa selittää tunnetta, mutta sellainen riittämättömyyden tunne vaikka tein kaiken ja "mies oli minuun erittäin tyytyväinen". Lapsia tuli. Monta. Aikaa on mennyt lasten hoitoon ja muuhun, jotka olen pitkälle yksin saanut tehdä. Nimenomaan saanut, koska se ei ole minulta pois. Nyt olen 36-vuotias ja minulla todellakin on oikeus päättää omasta itsestäni. Miehellä on myös. Seinässä on 5 hirttä poikki, painukoot etsimään seuraavaa fantasian toteuttajaa.
Tämä on vastaus sille joka kysyi, että oliko miehen panohalut yllätys.
Minäkin kerran yöllä heräsin siihen, että mieheni alkoi kampeamaan päälleni. Yritin unen pöpperössä työntää pois ja sanois, etten nyt halua, haluan nukkua. Ei siinä auttanu puhe eikä rimpuilu. Jalat työnnettiin erilleen ja tultiin koko painolla päälle ja heti perään sisälle..
Olin todella HÄMMÄSTYNYT ja vihainen. Aamulla mies vaan virnuili kahvipöydässä, että "sinähän laitoit yöllä hanttiin oikein kunnolla!" En saanut sanaa suustani. Katsoin vain miestä hetken ja käännyin pois.. Ja hänelle ei missään vaiheessa ole selvinnyt, etten minä HALUNNUT ENKÄ TAHTONUT. Tuollaisia vastaavia esimerkkejä painostamisesta, ruinaamisesta ja aapeen kuvailemasta housuje riisumisesta ja jalkojen avaamisesta riittää tässäkin osoitteessa.
En koskaan halua läheisyyttä ja pysyn kaukana fyysisesti, koska jos mieheni saa päähänsä haluta seksiä minulla ei ole mahdollisuutta kieltäytyä. Tai toki on ja olen kieltäytynytkin, mutta siitä ei hyvä heilu.
Minusta tuntuu joskus, ettei minulla ole omaa reviiriä eikä oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen. Ja joojoo, mies on puutteessa ja kärsii, mutta minä en uskalla siihen rulijanssiin alkaa, koska siitä tulee sitten loputonta panemista.Käyttäytyikö hän suhteen alussa toisin? Halusi vain kerran kk:ssa?
Hän oli alusta asti melko hallitseva sänkypuuhissa ja koin sen silloin hyvänä asiana. Mies halusi kokeilla kaikkea mahdollista ja minä suostuin. Nautinkin hyvin paljon. Jotenkin oli kuitenkin aina turvaton olo jollain tapaa. Ei ikäänkuin ollut edes mahdollisuutta sanoa ei tai tehdä jotain toisin. Jotenkin minusta kuitenkin myös tuntui, ettei mikään ikinä riittäisi. En pystyisi koskaan täysin tyydyttämään häntä. En osaa selittää tunnetta, mutta sellainen riittämättömyyden tunne vaikka tein kaiken ja "mies oli minuun erittäin tyytyväinen". Lapsia tuli. Monta. Aikaa on mennyt lasten hoitoon ja muuhun, jotka olen pitkälle yksin saanut tehdä. Nimenomaan saanut, koska se ei ole minulta pois. Nyt olen 36-vuotias ja minulla todellakin on oikeus päättää omasta itsestäni. Miehellä on myös. Seinässä on 5 hirttä poikki, painukoot etsimään seuraavaa fantasian toteuttajaa.
Tämä on vastaus sille joka kysyi, että oliko miehen panohalut yllätys.
Mieheni huomasi kyllä, että minä en jaksaisi harrastaa seksiä ja haluaisin vain olla lähellä, mutta hän alkoi riisua vaatteitani ja anoa, että sopisiko seksi ja leikillisesti sanoi, että ei ole vaihtoehtoa. En viitsinyt kieltäytyä kovin painokkasti, koska tiedän, että siitä seuraa suuttuminen ja kiukuttelua (monesti on seurannut). Menin seksin jälkeen suihkuun itkemään. Tekikö mieheni mitään väärää, vai onko tämä vain minun päässäni?
Jos suostuit, niin suostuit. Et voi tuosta enää miestä syytellä, mutta pidemmän päälle tuo tulee rikkomaan välejänne ja pahasti.
Mä olen opetellut sanomaan omalle miehelleni tarvittaessa HYVIN TIUKAN EIN. Koska hän ei muuta tajua, oikeasti. Muuten jatkuu se vänkäys ja vonkaus ja kiehnäys jne.
Ja ei, minä en ole meillä edes se, joka useammin kieltäytyy, mutta mä tajuan miehen kieltäytymisen heti, ja annan sen olla. Toisin päin se ei vain toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni huomasi kyllä, että minä en jaksaisi harrastaa seksiä ja haluaisin vain olla lähellä, mutta hän alkoi riisua vaatteitani ja anoa, että sopisiko seksi ja leikillisesti sanoi, että ei ole vaihtoehtoa. En viitsinyt kieltäytyä kovin painokkasti, koska tiedän, että siitä seuraa suuttuminen ja kiukuttelua (monesti on seurannut). Menin seksin jälkeen suihkuun itkemään. Tekikö mieheni mitään väärää, vai onko tämä vain minun päässäni?
Jos suostuit, niin suostuit. Et voi tuosta enää miestä syytellä, mutta pidemmän päälle tuo tulee rikkomaan välejänne ja pahasti.
Mä olen opetellut sanomaan omalle miehelleni tarvittaessa HYVIN TIUKAN EIN. Koska hän ei muuta tajua, oikeasti. Muuten jatkuu se vänkäys ja vonkaus ja kiehnäys jne.
Ja ei, minä en ole meillä edes se, joka useammin kieltäytyy, mutta mä tajuan miehen kieltäytymisen heti, ja annan sen olla. Toisin päin se ei vain toimi.
PUHUU siitä miltä tuntuu. Vaikka se tuntuisi ruikuttamiselta, hävettävältä, kiusalliselta, lapselliselta niin sinulla on oikeus sanoa mitä mieltä olet.
Yksin itkeminen ei auta (muuta kuin purkamaan liikoja paineita mikä voi olla hyvä ennen keskustelua), täällä kirjoittelu ei auta (muuta kuin ehkä selventämään omia ajatuksiaan), mykkäkoulut, mielenosoitukset ja kiukuttelut EI AUTA!
Jos miehellä ei ole kanttia keskustella tai hän ottaa nokkiinsa tosiasioista, niin ei voi mittään. Törppö mikä törppö. MUTTA voi käydä myös niin, että hän ymmärtää, ottaa opikseen, on jopa helpottunut kun tietää mikä sinua vaivaa. Kukaan -ja miehet varsinkaan- eivät ole ajatustenlukijoita.
Kokeilkaa hyvät naiset suoraa puhetta ja keskustelua, voitte yllättyä. Minä ainakin yllätyin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myötätunnot sinulle ap - aina ei tarvitse tehdä mieli kun miehen tekee. Aina ei tarvitse olla haarat levällään antamassa, jos ei tee mieli.
Onko täällä oikeasti niin työttömiä ihmisiä, jotka luuseroivat kotihommissa tai sitten niin stanan rikkaita/yliterveitä/ylijaksavia, ettei koskaan ole kokenut fyysistä ja psyykkistä väsymystä tai uupumusta, jonka takia ei todellakaan jaksa alkaa yhtään mitään, ei edes sitä seksiä, vaikka kuinka toisesta tykkäisi tai häntä rakastaisi. Mies on kyllä harvinaisen itsekäs, jos kehtaa edes tuolloin vängätä tai suuttua.
Kertoo toki teidän parisuhteen tilastakin jotain, jos miestä ei kiinnosta sinun tunteesi ja joudut vielä vessassa piilottelemaan itkuasi.
Minusta meillä on mieheni kanssa sopiva ratkaisu asiaan: Hän on yhdessäoloajastamme noin 90% "se" pystyssä, eli haluava. Minulla on enemmän vastuullisia töitä, jotka syövät päivästäni noin 14-16h, kun hänellä vastuut rajoittuvat 8 h työpäivään - väsymystasomme on täysin eri, varsinkin kun mies on huomattavasti minua nuorempi ja kestää paremmin väsymystä. Haluan häntä, mutten aina jaksa. Tällöin hän vetää käteen. Jos olen kahden vaiheilla, vaadin, että olen "yhtyessämme" myös täysin kiihottunut ja seksimme täytyy olla minullekin tyydyttävää, vaikka se tilani takia olisi huomattavasti vaikeampaa. Ymmärrämme tämän pienoisen epätasapainon olemassaolon, olemme puhuneet siitä ja koska itsetyydytys ei ole parisuhteessamme tabu, on se tällöin ratkaisu tilanteeseen. Teemme asioissa myönnytyksiä puolin ja toisin, koska rakastamme toisiamme, emmekä anna tällaisten asioiden pilata välejämme. Kunnioitus molempien tuntoja ja haluja kohtaan ilman tässäkin keskustelussa nähtyä ihmeellistä uhoamista ääritoimista. Läheisyys ja puhuminen auttavat molempia asian käsittelyssä, jos molemmat ovat valmiita avoimin mielin ilman ennakkoasenteita. Kiukuttelu kuuluu lastentarhaan.
Minäkin kerran yöllä heräsin siihen, että mieheni alkoi kampeamaan päälleni. Yritin unen pöpperössä työntää pois ja sanois, etten nyt halua, haluan nukkua. Ei siinä auttanu puhe eikä rimpuilu. Jalat työnnettiin erilleen ja tultiin koko painolla päälle ja heti perään sisälle.. Olin todella HÄMMÄSTYNYT ja vihainen. Aamulla mies vaan virnuili kahvipöydässä, että "sinähän laitoit yöllä hanttiin oikein kunnolla!" En saanut sanaa suustani. Katsoin vain miestä hetken ja käännyin pois.. Ja hänelle ei missään vaiheessa ole selvinnyt, etten minä HALUNNUT ENKÄ TAHTONUT. Tuollaisia vastaavia esimerkkejä painostamisesta, ruinaamisesta ja aapeen kuvailemasta housuje riisumisesta ja jalkojen avaamisesta riittää tässäkin osoitteessa. En koskaan halua läheisyyttä ja pysyn kaukana fyysisesti, koska jos mieheni saa päähänsä haluta seksiä minulla ei ole mahdollisuutta kieltäytyä. Tai toki on ja olen kieltäytynytkin, mutta siitä ei hyvä heilu. Minusta tuntuu joskus, ettei minulla ole omaa reviiriä eikä oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen. Ja joojoo, mies on puutteessa ja kärsii, mutta minä en uskalla siihen rulijanssiin alkaa, koska siitä tulee sitten loputonta panemista.
SANONUT miehellesi asiasta ihan oikeasti? Pitänyt päätäsi?
Ei siinä, mies tekee väärin, mutta ei se muuksikaan mutuu, jos ei naiset pidä puoliaan! Ihan älyttömiä parisuhteita teillä on, ei voi muuta sanoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin kerran yöllä heräsin siihen, että mieheni alkoi kampeamaan päälleni. Yritin unen pöpperössä työntää pois ja sanois, etten nyt halua, haluan nukkua. Ei siinä auttanu puhe eikä rimpuilu. Jalat työnnettiin erilleen ja tultiin koko painolla päälle ja heti perään sisälle.. Olin todella HÄMMÄSTYNYT ja vihainen. Aamulla mies vaan virnuili kahvipöydässä, että "sinähän laitoit yöllä hanttiin oikein kunnolla!" En saanut sanaa suustani. Katsoin vain miestä hetken ja käännyin pois.. Ja hänelle ei missään vaiheessa ole selvinnyt, etten minä HALUNNUT ENKÄ TAHTONUT. Tuollaisia vastaavia esimerkkejä painostamisesta, ruinaamisesta ja aapeen kuvailemasta housuje riisumisesta ja jalkojen avaamisesta riittää tässäkin osoitteessa. En koskaan halua läheisyyttä ja pysyn kaukana fyysisesti, koska jos mieheni saa päähänsä haluta seksiä minulla ei ole mahdollisuutta kieltäytyä. Tai toki on ja olen kieltäytynytkin, mutta siitä ei hyvä heilu. Minusta tuntuu joskus, ettei minulla ole omaa reviiriä eikä oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen. Ja joojoo, mies on puutteessa ja kärsii, mutta minä en uskalla siihen rulijanssiin alkaa, koska siitä tulee sitten loputonta panemista.
SANONUT miehellesi asiasta ihan oikeasti? Pitänyt päätäsi?
Ei siinä, mies tekee väärin, mutta ei se muuksikaan mutuu, jos ei naiset pidä puoliaan! Ihan älyttömiä parisuhteita teillä on, ei voi muuta sanoa!
Lapsista yksi nukkuu samassa huoneessa. Minä en aio koskaan, ikinä pistää lasten kuullen tuosta asiasta kohtausta pystyyn. Viimeisin, mitä haluan on se, että lapset heräävät huutoon, kun yrittää estää isää panemasta väkisin. Ymmärrätkö?
Jälkeenpäin asia on vaikea, todella vaikea ottaa puheeksi. Usko tai älä.
Minäkin kerran yöllä heräsin siihen, että mieheni alkoi kampeamaan päälleni. Yritin unen pöpperössä työntää pois ja sanois, etten nyt halua, haluan nukkua. Ei siinä auttanu puhe eikä rimpuilu. Jalat työnnettiin erilleen ja tultiin koko painolla päälle ja heti perään sisälle.. Olin todella HÄMMÄSTYNYT ja vihainen. Aamulla mies vaan virnuili kahvipöydässä, että "sinähän laitoit yöllä hanttiin oikein kunnolla!" En saanut sanaa suustani. Katsoin vain miestä hetken ja käännyin pois.. Ja hänelle ei missään vaiheessa ole selvinnyt, etten minä HALUNNUT ENKÄ TAHTONUT. Tuollaisia vastaavia esimerkkejä painostamisesta, ruinaamisesta ja aapeen kuvailemasta housuje riisumisesta ja jalkojen avaamisesta riittää tässäkin osoitteessa. En koskaan halua läheisyyttä ja pysyn kaukana fyysisesti, koska jos mieheni saa päähänsä haluta seksiä minulla ei ole mahdollisuutta kieltäytyä. Tai toki on ja olen kieltäytynytkin, mutta siitä ei hyvä heilu. Minusta tuntuu joskus, ettei minulla ole omaa reviiriä eikä oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen. Ja joojoo, mies on puutteessa ja kärsii, mutta minä en uskalla siihen rulijanssiin alkaa, koska siitä tulee sitten loputonta panemista.
SANONUT miehellesi asiasta ihan oikeasti? Pitänyt päätäsi? Ei siinä, mies tekee väärin, mutta ei se muuksikaan mutuu, jos ei naiset pidä puoliaan! Ihan älyttömiä parisuhteita teillä on, ei voi muuta sanoa!
Lapsista yksi nukkuu samassa huoneessa. Minä en aio koskaan, ikinä pistää lasten kuullen tuosta asiasta kohtausta pystyyn. Viimeisin, mitä haluan on se, että lapset heräävät huutoon, kun yrittää estää isää panemasta väkisin. Ymmärrätkö? Jälkeenpäin asia on vaikea, todella vaikea ottaa puheeksi. Usko tai älä.
Ihan oikeasti, älä vingu jos et oikeasti MITÄÄN tee asialle.
Miksi sä suollat lapsia raiskarille? Miksi nukut sen kanssa samassa huoneessa? Vittu että ärsyttää tuollaiset helvetin tossut, jotka kuvittelee olevansa oikein hyviäkin äitejä, kun opettavat lapsille täysin sairaan parisuhteen mallin, ja eivä "voi asialle mitään"....
Hyi saatana. Älä kuvittele rakastavasi lapsiasi, jos tuo on parasta mitä heille tarjoat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteeseen kuuluu seksi ja on väärin että kiellät sen rakastamaltasi puolisolta. Mulla on omakohtaista kokemusta pihtaavasta miehestä eikä se ollut mikään mukava kokemus, varsinkin kun tyyppi oli sellainen laatuaan, joka antaa ymmärtää muttei ymmärrä antaa. Toki meidän eroon vaikuttivat monet muutkin asiat, mutta tuo seksittömyys oli iso tekijä. Päästäkää miehenne reilusti vieraisiin tai ottakaa suosiolla ero, mutta älkää pitäkö puolisoitanne talutusnuorassanne seksin takia. Ei ole mitään järkeä :(
Saanko minkäin mennä vieraisiin, kun mieheni pihtaa? Vai onko vika aina vain naisessa?
Suurin osa av:läisistä ei näköjään tiedä, että on olemassa sellainen asia kuin fyysinen koskemattomuus. Sinullakin! Kenelläkään ei ole oikeus kajota sinuun ilman lupaasi ja haluasi, tai kyse on raiskauksesta. Laissa tunnetaan myös avioliiton sisäinen raiskaus.
En kerta kaikkiaan voi ymmärtää näitä hymisteleviä idiootteja, jotka ilmoittavat täällä toimivansa panopuina koska ja milloin tahansa - joko heillä on aivan tuore suhde, jossa hormonit käyvät kuumana tai sitten he eivät ole koskaan kokeneet elämässään mitään kovin merkittävää, koska varsinkin naisen keho reagoi voimakkaasti hormonein ja muutenkin erilaisiin asioihin ja parisuhdeongelmat saattavat ensimmäiseksi näkyä nimenomaan haluttomuutena. Toki kyse voi olla myös vaikka pillereiden aiheuttamasta haluttomuudesta tai väsymyksestä, masennuksesta tai muusta, mutta kyllä aina pitäisi olla oikeus sanoa myös EI. Meillä kaikilla on itsemääräämisoikeus.
Eli kyllä, miehesi teki väärin! Sinun tulisi
kertoa hänelle tuntemuksistasi ja vaikka ottaa ne typerät kiukuttelut vastaan - entäs sitten? Kiukutelkoot. Parisuhde - toimiva sellainen - on kahden kauppa ja niin seksi kuin muutkin siihen kuuluvat asiat edellyttävät yhteistyötä ja kompromisseja - ei aina tarvitse mennä sen enemmän haluavan ehdoilla, joskaa pihtaamisestakaan ei saa tulla asetta tappeluissa. Tarvitaan kompromisseja.
Tsemppiä sinulle ap, ymmärrän sinua paremmin kuin hyvin, ja toivon sinulle jatkossa parempaa itsekunnioitusta ja oikeutta määrätä itse kehostasi. Älä tee asioita, jotka tuntuvat sinusta pahalta. Pakota miehesi keskustelemaan asioista, ottakaa vaikka yhteys seksuaaliterapeuttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin kerran yöllä heräsin siihen, että mieheni alkoi kampeamaan päälleni. Yritin unen pöpperössä työntää pois ja sanois, etten nyt halua, haluan nukkua. Ei siinä auttanu puhe eikä rimpuilu. Jalat työnnettiin erilleen ja tultiin koko painolla päälle ja heti perään sisälle.. Olin todella HÄMMÄSTYNYT ja vihainen. Aamulla mies vaan virnuili kahvipöydässä, että "sinähän laitoit yöllä hanttiin oikein kunnolla!" En saanut sanaa suustani. Katsoin vain miestä hetken ja käännyin pois.. Ja hänelle ei missään vaiheessa ole selvinnyt, etten minä HALUNNUT ENKÄ TAHTONUT. Tuollaisia vastaavia esimerkkejä painostamisesta, ruinaamisesta ja aapeen kuvailemasta housuje riisumisesta ja jalkojen avaamisesta riittää tässäkin osoitteessa. En koskaan halua läheisyyttä ja pysyn kaukana fyysisesti, koska jos mieheni saa päähänsä haluta seksiä minulla ei ole mahdollisuutta kieltäytyä. Tai toki on ja olen kieltäytynytkin, mutta siitä ei hyvä heilu. Minusta tuntuu joskus, ettei minulla ole omaa reviiriä eikä oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen. Ja joojoo, mies on puutteessa ja kärsii, mutta minä en uskalla siihen rulijanssiin alkaa, koska siitä tulee sitten loputonta panemista.
SANONUT miehellesi asiasta ihan oikeasti? Pitänyt päätäsi? Ei siinä, mies tekee väärin, mutta ei se muuksikaan mutuu, jos ei naiset pidä puoliaan! Ihan älyttömiä parisuhteita teillä on, ei voi muuta sanoa!
Lapsista yksi nukkuu samassa huoneessa. Minä en aio koskaan, ikinä pistää lasten kuullen tuosta asiasta kohtausta pystyyn. Viimeisin, mitä haluan on se, että lapset heräävät huutoon, kun yrittää estää isää panemasta väkisin. Ymmärrätkö? Jälkeenpäin asia on vaikea, todella vaikea ottaa puheeksi. Usko tai älä.
Ihan oikeasti, älä vingu jos et oikeasti MITÄÄN tee asialle.
Miksi sä suollat lapsia raiskarille? Miksi nukut sen kanssa samassa huoneessa? Vittu että ärsyttää tuollaiset helvetin tossut, jotka kuvittelee olevansa oikein hyviäkin äitejä, kun opettavat lapsille täysin sairaan parisuhteen mallin, ja eivä "voi asialle mitään"....
Hyi saatana. Älä kuvittele rakastavasi lapsiasi, jos tuo on parasta mitä heille tarjoat.
Et todellakaan saa liikautettua minussa yhtään mitään. No sen verran, että reagoin tähän vastakirjoituksella, että huomaat mun lekeen sepityksesi. _Et sinä tiedä mistään mitään.
Tuo joidenkin jatkuva alistuminen ja "annan aina vaikka mikä olis" mentaliteetti on todella naurettavaa ja sovinistista - ja vieläpä meiltä naisilta itseltämme!
Ihan kuin parisuhde ei muuttuisi aikojen saatossa. Turha kysellä, millainen se mies suhteen alussa oli ja paljonko halusi seksiä - on luonnollista, että alkuun on kiihkeämpää ja sitten meno hieman tasoittuu. Cést la vie!
naimisiinmenon jälkeen?
Miksi valitsitte puolison, jonka kanssa kemiat ja halut eivät kohtaa ja joka ei kunnioita teitä?
Eli mikä tuli yllätyksenä, puun takaa ja yllätyksenä???
Minäkin kerran yöllä heräsin siihen, että mieheni alkoi kampeamaan päälleni. Yritin unen pöpperössä työntää pois ja sanois, etten nyt halua, haluan nukkua. Ei siinä auttanu puhe eikä rimpuilu. Jalat työnnettiin erilleen ja tultiin koko painolla päälle ja heti perään sisälle..
Olin todella HÄMMÄSTYNYT ja vihainen. Aamulla mies vaan virnuili kahvipöydässä, että "sinähän laitoit yöllä hanttiin oikein kunnolla!" En saanut sanaa suustani. Katsoin vain miestä hetken ja käännyin pois.. Ja hänelle ei missään vaiheessa ole selvinnyt, etten minä HALUNNUT ENKÄ TAHTONUT. Tuollaisia vastaavia esimerkkejä painostamisesta, ruinaamisesta ja aapeen kuvailemasta housuje riisumisesta ja jalkojen avaamisesta riittää tässäkin osoitteessa.
En koskaan halua läheisyyttä ja pysyn kaukana fyysisesti, koska jos mieheni saa päähänsä haluta seksiä minulla ei ole mahdollisuutta kieltäytyä. Tai toki on ja olen kieltäytynytkin, mutta siitä ei hyvä heilu.
Minusta tuntuu joskus, ettei minulla ole omaa reviiriä eikä oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen. Ja joojoo, mies on puutteessa ja kärsii, mutta minä en uskalla siihen rulijanssiin alkaa, koska siitä tulee sitten loputonta panemista.