Missä tilantessa olette te,joilla vauvakuume

Nyt kun elämä on jo paljon helpompaa, ei todellakaan huvittaisi aloittaa samaa rumbaa uudestaan. Nyt liikkuminen ja kulkeminen on helpompaa. Lapset syö itse, pissii pönttöön, hyppää itse autoon, ymmärtävät puhetta (ainakin ajoittain) ja osaavat kertoa mikä riipii. Ei tarvitse raahata mukanaan matkalaukullista tavaraa kun lähtee illaksi kylään. Ei kantokoppia, matkasänkyjä, rattaita, vaippoja, tuttipulloja, pakottavia rintoja, unirättejä, vaihtovaatteita, tarkka-aikaisia päiväunia, yöheräilyjä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.



Musta on aivan ihanaa touhuta lasten kanssa ilman että lähteminen täytyy miettiä tarkkaan etukäteen. Mitä mukaan, miten on syötetty ja koska tarvii taas uudestaan, nukahtaako tuo nyt vai huutaako koko automatkan. Isompien lasten kanssa on niin mukavaa tehdä kaikenlaista. Vauvan kanssa elämä on paljon enemmän sellaista kotona nysväämistä.

Olen tullutkin siihen tulokseen, etten minä niin vauvoista tykkää, lapsista kyllä kovastikin.

1. Joskus harmittaa kun tuli tehtyä tuo yksikin lapsi. Elämä on kovaa, ei sitä oikein voi suositella kenellekään.

2. Olen joutunut hoitamaan tämän esikonkin melkein yksin, ja mies sentään halusi lasta! Toista ei halua. Joten olisin melkein yksin kahden lapsen kanssa. Ei jaksa...

3. Raskaudessa ja synnytyksessä oli komplikaatioita, jotka olis todennäköisesti edessä toisenkin kanssa.



Lista olis varmaan aanelosen pituinen, jos jaksaisin kaikki syyt kirjoittaa.