Lue keskustelun säännöt.
Millaiset kaverit tai tuttavaperheet pullautat pois kuvioista?
27.11.2010 |
Siis jos olette tunteneet vaikkapa vuosia, niin missä tapauksessa kaikesta huolimatta jätätte vähitellen yhteydenpidon, vaikkei mitään riitaa tai luokkaantumisia olisi kyseessä.
Kommentit (29)
pahansuovat. jotka puhuvat pahaa toisista, vaikka kohde en olisikaan minä.
aika vähän siis on sellaisia, kenen kanssa viihdyn., suurin osa juoruaa mustamaallaaa ja puhuu pahaa toisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on ystäväpiiri valikoitunut, kun lopetin koemielessä yksipuoliset yhteydenpidot. Ei ole kukaan kaipaillut, joku oli jollekin todennut, ettei mustakaan enää kuulu mitään. Sitten kaikenlaiset hyötyjät on kanssa jääneet kuvioista pois. Tietyt sukulaiset, joilla ei ole koskaan mitään hyvää sanottavaa tai mitään positiivista tuotavaa tapaamisiimme.
kun kaverini eli perheen äiti oli tosi itsekäs ja ylimielinen. Hän itse toimi todella itsekäästi ja pinnallisesti ja uskomatonta kyllä, arvosteli tällaissta toiminnasta muita. Hän oli myös mielestään maailman kaunein vaikka yritti vähän salata tätä mielipidettään, niin kyllä se esille tuli.
En ole koskaan missään tavannut vastaavaa ihmistä. Hänessä oli tavattoman hauskoja ja kivoja puolia mutta lopulta en sietänyt itsekkyyttä ja kyvyttömyyttä huomioida koskaan muita.
Niin ja kerran jäi mt-ongelmainen kun takertuminen meni vähän yli (8 puhelua päivässä alkoi ottaa kupoliin aika lailla).
Yksi netin kautta tutuksi tullut, mutta livenäkin tavattu jäi pois, kun en itse halunnut liittyä FB:iin ja hän suoraan sanoikin, ettei jaksa s-postiin minulle kirjoittaa kuulumisia kun ne on jo FB:iin laitettu.. että se siitä sitte.
Vuosien ajan yhteydenpito oli yksipuolista ja oli kyllä iloinen, kun otin yhteyttä, mutta olishan se ollut kiva saada jotain aktiivisuutta myös siltä puolelta. Olen lapsensa kummi ja saatoin lähettää lahjan, josta en edes kiitostekstaria saanut. Sitten soitin kuukauden päästä ja mitään ei lähetyksestä edes maininnut. Lopulta aloin miettiä, että ei mikään ystävyys voi toimia yksipuolisesti ja elämä lienee vienyt hänet kauas minusta. Sitten hänelle tuli henkilökohtainen kriisi ja alkoi hakea musta tukea. Olemme taas olleet vuoden läheisempiä kuin koskaan, mutta joku haava tuosta vuosien välinpitämättömyydestä jäi. Erityisesti, kun itselläkin oli pientä kriisiä takavuosina ja kerroin niistä joskus puhelimessa. Voivotteli kyllä ja oli surkea, mutta kertaakaan ei soittanut ja kysynyt perään, miten jakselen.
Jotenkin olen sulkeutunut häneltä. En jaa enää elämääni. Kuuntelen, tsemppaan ja olen yhteydessä, mutta omat murheeni olen sulkenut pois. Eipä tuo pahemmin kyllä kyselekään minun asioistani ja jos yritän alkaa selittämään, niin on vaisu ja lopettaa puhelun. Sen sijaan itse voi puhua kaksikin tuntia putkeen omista asioistaan.
Rakastan häntä ystävänä edelleen, mutta en enää niin vilpittömästi kuin aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis niin älyttömän manipuloiva persoona ettei mitään rajaa.
- me kutsumme aina kylään, vuodesta toiseen, ja tulevat mielelllään, mutta vastakutsua ei tule koskaan
- kummilapsen vanhemmat, ei koskaan kiitosta yhdestäkään lahjasta, ei ikinä. Ei koskaan onnitteluja jos olen kertonut uudesta työpaikasta tmv.
- minä kelpaan olkapääksi kun elämä potkii. Mutta kun menee hyvin niin ei kaipaa missään muodossa. Olen kyllästynyt olemaan täyden palvelun terapialaitos ja täysihoitola. Kun potilas kunnossa, ei enää koskaan näy eikä kuulu. Eikä kiitosta ainakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en voi sietää että ollaan yhteyksissä vain kun tarvitaan jotain..
joka ei halua enää pitää yhteyttä kun sai lapsen. Ehkä vaimo haluaa niin, en tiedä, outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaiset, joiden kanssa oli aina vaikeaa sopia tapaamiset. Ei voitu koskaan lyödä mitään tapaamisajankohtaa lukkoon, kun aina piti jättää varaus sille, josko tulee jotain muuta. Ja sillä ei tarkoitettu sairastumisia tms, vaan jotain muita kutsuja. Ja mitä ihmeellisimmillä syillä peruivat tapaamisia viime hetkellä. Hyvänen aika, eihän meille mikään pakko ole tulla, joten helpotin tuskaansa enkä enää pyydä.
Pitkään aikaan ei kuulunut mitään, sitten alkoi tulla soittoja, mutta välttelin ettei meille nyt käy ja että voi tulla jotain muuta...
Mullakin on ystäväpiiri valikoitunut, kun lopetin koemielessä yksipuoliset yhteydenpidot. Ei ole kukaan kaipaillut, joku oli jollekin todennut, ettei mustakaan enää kuulu mitään. Sitten kaikenlaiset hyötyjät on kanssa jääneet kuvioista pois. Tietyt sukulaiset, joilla ei ole koskaan mitään hyvää sanottavaa tai mitään positiivista tuotavaa tapaamisiimme.
Minä olen myös laittanut välit poikki omiin sukulaisiini, kun mitään hyvää ei ollit koskaan sanottavana.
Sisko otti yhteyttä pitkän hiljaisuuden jälkeen, kun kuuli että mulla on kriisi elämässä. Kun hyvin meni, haukkui vaan. Kun meni maailma nurin, soitti, oli kuin haaskalintu nokkimassa, olin nyt hänen alapuolellaan kun huonosti meni. Puhelun aihe ei ollut tukea minua ym, vaan kertoa miten väärin olen toiminut, miten minun täytyy sitä ja tätä (vaikka on kuullut asioista vain toisen käden kautta eikä ole ollut elämässäni mukana lainkaan muutamaan vuoteen), ja lopuksi se, että minun pitäisi pyytää häneltä anteeksi, että hermostuin 3 v aiemmin hänen loputtomaan mollaamiseen ja laitoin välit poikki - siis minun piti pyytää anteeksi tästä häneltä!
Joten välit ovat poikki edelleen.
Toiseen siskoon hermostuin, kun alkoi tulla (kerran kuussa kun sai kela-etuuden) kännisoittoja keskellä yötä, olisikin jäänyt yhteen mutta kun soitti samana yönä monta kertaa "ai sulleko tää tuli, sori, mun puhelin sekoilee... "
Minun kuulemma pitäisi laittaa puhelin äänettömälle! No, en laita yhden juopon sukulaisen takia. Lopulta laitoin toisen sukulaisen kautta viestiä, että vielä yksi kännisoitto keskellä yötä, niin teen ilmoituksen lastensuojeluun, että perheen äiti on umpihumalassa jatkuvasti.
Johan loppui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
odottaisin mitään minuuttipeliä lapsiperheiltä. Tarkoitan sellaisia, joiden kanssa on sovittu, että tulevat syömään "kahden maissa" ja jotka soittavat (jos soittavat) puol kolmen aikaan, "et täs just heräiltiin ja voitais pikku hiljaa alkaa valmistautuu" -tapauksia. Yks tällainen perhe on kadotettu tuttavapiiristämme. Kurjahan se on, kun lapset oli hyviä kavereita.
no just ne sellaset joihin kokee että yhteydenpito on täysin yksipuolista, että eivät itse näe vaivaa ottaakseen koskaan yhteyttä. sitten myös sellaset joiden kanssa on ihan kivaa kyllä olla yhdessä ja tavata, mutta jotka tuntuu olevan aina niin kiireisiä, että minkäänlaisia pikkusen spontaanimpeja tapaamisia ei voi koskaan sopia. Mä en vaan jaksa sellasta, että kalenterien kanssa sovitaan tapaamisia kuukauden päähän...vaan ystävyyteen kuuluu mun mielestä sellanen spontaaniuskin että voidaan soittaa vaikka extempore että mennäänkö nyt kahville tai leffaan. Toki sen ei tartte aina sopia sillä hetkellä, mutta ettei siitä tartte tehdä kauheeta ongelmaa (no odotas kun mä soitan ensin mun puolisolle että sopiiko sille että en olekkaan tänään illalla kotona...vaikka kyllä tiedän että se on kotona)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaverit tai tuttavat, joista on alkanut jossain vaiheessa tuntua että pitävät yhteyttä vain hyötymismielessä. Olet vain osa heidän kontaktiverkkoaan, nimilappu joka vedetään esiin kun tarvitaan yösijaa mökiltä, asut sopivasti ulkomailla minne he ovat sopivasti tulossa lomailemaan, tarvitaan lapsenvahtia tms.
Vuosien varrella. Tulemme hyvin toimeen muuten, mutta ystävälläni on hirveästi...hmmm...sosiaaliseen käyttäytymiseen liittyviä sääntöjä, joita pitäisi noudattaa. Ja jos ei noudata (hänen päässään olevia sääntöjä), hän pahastuu, loukkaantuu tai suorastaan suuttuu.
Kuvaan kuuluu se, että hän ei koskaan sano loukkaantuneensa, vaan se pitää muista seikoista päätellä. Esimerkiksi siitä ettei hän yhtäkkiä ota vuoteen yhteyttä. Tai ettei hän juhlissaan tule puhumaan minulle lainkaan. Tai sitten hänellä ei yhtäkkiä ole koskaan aikaa nähdä. Tai sitten hän sanoo asiasta vuosien päästä.
Tämä on hyvin rasittavaa.
Ja nuo sosiaalisen koodin rikkomiset ovat tyyppiä vääränlaisen avecin tuominen juhliin, heidän mökillä ollessaan ulkopuolisille soitteleminen mökiltä, liian aikaisin lähteminen heidän kutsuiltansa, erillisen kiitoskortin lähettämättä jättäminen, oman "tarjoamisvuoron" (heidän mielestään) huomioimatta jättäminen, vastavuoroisen kyläilykutsun esittämättä jättäminen. Muun muassa.
Itse vähät välitän tuollaisista koodistoista, koska niitä on jokaisella omansa, ja muutenkin ystävyydessä ei ole kyse tuollaisista asioista, ei tosiaankaan!
Käytännössä näin ei ole juuri tapahtunut, että olisimme jättäneet yhteyden pitämisen.
Mutta voin kuvitella, jos kertakaikkiaan jutut eivät enää kävisi yksiin ja tapaaminen olisi rasittavaa.
Kaverini ylimielisen miehen takia olen lopettanut yhteydenpidon kaveriini. Miehensä puhuu pahaa toisista ja arvostelee kaikkea (kuten minun mieheni koulutusta). He kävivät meillä kylässä, kun olimme juuri muuttaneet uuteen, remontoimaamme taloon. Kumpikaan ei sanonut talostamme yhtään mitään. Olisi ollut kiva kuulla jotain edes jotain positiivista, kun olimme tehneet valtavan suuren urakan. No, enää heillä ei ole meille asiaa. Jos kaverinsa puolesta ei voi olla iloinen, ei ole todellinen ystävä. Onneksi vanhemmiten voi valita ystävänsä.
Vuosien varrella. Tulemme hyvin toimeen muuten, mutta ystävälläni on hirveästi...hmmm...sosiaaliseen käyttäytymiseen liittyviä sääntöjä, joita pitäisi noudattaa. Ja jos ei noudata (hänen päässään olevia sääntöjä), hän pahastuu, loukkaantuu tai suorastaan suuttuu.
Kuvaan kuuluu se, että hän ei koskaan sano loukkaantuneensa, vaan se pitää muista seikoista päätellä. Esimerkiksi siitä ettei hän yhtäkkiä ota vuoteen yhteyttä. Tai ettei hän juhlissaan tule puhumaan minulle lainkaan. Tai sitten hänellä ei yhtäkkiä ole koskaan aikaa nähdä. Tai sitten hän sanoo asiasta vuosien päästä.
Tämä on hyvin rasittavaa.
Ja nuo sosiaalisen koodin rikkomiset ovat tyyppiä vääränlaisen avecin tuominen juhliin, heidän mökillä ollessaan ulkopuolisille soitteleminen mökiltä, liian aikaisin lähteminen heidän kutsuiltansa, erillisen kiitoskortin lähettämättä jättäminen, oman "tarjoamisvuoron" (heidän mielestään) huomioimatta jättäminen, vastavuoroisen kyläilykutsun esittämättä jättäminen. Muun muassa.
Itse vähät välitän tuollaisista koodistoista, koska niitä on jokaisella omansa, ja muutenkin ystävyydessä ei ole kyse tuollaisista asioista, ei tosiaankaan!
pahansuovat. jotka puhuvat pahaa toisista, vaikka kohde en olisikaan minä.
aika vähän siis on sellaisia, kenen kanssa viihdyn., suurin osa juoruaa mustamaallaaa ja puhuu pahaa toisista.
Sellaiset tasapainottoman tuntuiset, joiden luotettavuudesta ei ole takeita, eivät juuri houkuttele sydänystävyyteen.
Myös ihmiset, joiden arvomaailma on täysin erilainen kuin omani, ovat jääneet ajan myötä aika lailla.
Yhteydenpito on yksipuolista. Eli minä otan yhteyttä, soittelen, laitan korttia ja ystävä on kyllä ilahtunut, mutta ei itse koskaan ota yhteyttä millään tavalla.
Kummilapseni äiti oli opiskelukaveri, ja lopetin yhteydenpidon, koska laitoin aina kyselyä, mitä lapsi toivoisi joulu-tai synttärilahjksi, en koskaan saanut vastausta. En saanut kiitosta lahjasta koskaan. En tiennyt oliko se mieleinen. Sen tiesin että postista noudettiin, kun seurasin paketin lähetystä netin kautta. 10 vuoden aikana sain 3 valokuvaa tytöstä.
Laitoin kirjeen tytölle, valokuvia minun ja mieheni häistä, meidän yhteisestä lapsesta. En saanut minkäänlaista vastausta perheen suunnalta.
Viimeisenä lahjana laitoin karkkia ja 10 e rahaa, oli 10 v synttärit.
Asuimme eri puolilla suomea.
Totesin, etten jaksa olla joku täysin tuntematon lahja-automaatti jostain kaukaa, pelkkä nimi lähettäjän paikalla ja loptin yhteydenpidon.
Minuun on muutama kavari katkaissut välit, yhtä loukkasin ja suuttui, toinen suuttui minuun myös. Kolmas lopetti yhteydenpidon lyhyehkon tuttavauuden jälkeen kun ei meillä ollut mitään yhteistä.