Miten tullaan sellaiseksi kuin Katkolle-ohjelman Marc?
Olen miettinyt. Hän sanoo, että kaikki vastuu ahdistaa ja hän pakenee sitä ja nollaa päänsä juomalla. Hän ei halua normaalia päivärytmiä tai käydä töissä, vaan elää rauhassa elämäänsä ja muiden hyväksyvän sen.
Hänen vanhempansa eivät vaikuta miltään päihdeongelmaisilta tai liian sallivilta, päinvastoin he patistavat poikaa ryhdistäytymään. Olisiko ne sitten olleet liian ankaria, että poika on ryhtynyt vastustamaan auktoriteetteja? Onko heillä ollut jo valmiiksi syyllistävä asenne eikä positiivista palautetta ole lapselle annettu? Vai voiko kenestä tahansa tulla tuollainen, jos heillä vain on asennevamma?
Kommentit (8)
Koen, että vetäytymällä maailmasta suojelen maailmaa itseltäni. Mulla oli lapsena tehtävä pelastaa äitini ja epäonnistuin siinä totaalisesti.
Mutta tämä Marc ei halua ottaa vastuuta myöskään itsestään. Hän myös käyttää ihmisiä hyväkseen tarpeittensa mukaan.
Muakin ahdistaa kaikki paska, työssäkäynti sun muut. Inhoan kaikkea mihin on pakko sopeutua. Varsinkin auktoriteetteja. Tykkään aidosti vaan lapsistani ja perheestäni. Enkä sopeudu normaaliin päivärytmiinkään, en ole ikinä pystynyt nukkumaan putkeen edes kolmea tuntia.
same here. kiva tietää ettei oo yksin. lol.
pisti silmään kirjoituksesi. oma mieleipiteeni asiasta on se että kenellään ei ole syntymästään lähtien ns. asennevammaa. vanhempia ei voi syyttää lapsen alkoholismista tai muunlaisesta ongelmakäyttäytymisestä. ehkä tällä henkilöllä on omat syynsä juoda, jotka ovat liian vaikeita kestettäviksi selvinpäin. en hyväksy kenenkään juomista tuossa määrässä käytettynä mutta raittuis ei vain ole joillekin niin helppoa. ehkä se miksi marc haluaa paeta vastuuta on se, ettei hän vielä itsekään tiedä mitä haluaa. ja hei, kuka meistä oikeasti sitten tietääkään? mielestäni kenessä tahansa on ainesta alkoholistiksi, ihan sama minkälaiseen perheeseen sitten syntyykin.
viimeisessä jaksossa. Tuli niin paha mieli. :(
En kestä yhtään vastuuta. Pärjäsin erinomaisesti yliopistolla jossa olin vastuussa vain itsestäni ja esim. opettajien elämään ei silloisessa tulosvastuuttomassa ilmapiirissä vaikuttanut pätkääkään, minkä numeron sain. Töissä en pysty olemaan lainkaan jos en tiedä että työ on määräaikainen.
Mulla oli masennusta sairastava äiti josta koin olevani vastuussa. Olin myös hänen uskottunsa.