Miksei vastasyntynyttä muka saa nukuttaa pinnasängyssä?

Monet kätkyt-kuolema-tapaukset ovat sattuneet vauvoille, jotka ovat nukkuneet yksin. Tapaukset ovat erittäin harvinaisia, jos vauva saa nukkua perhepedissä.



Minä imetin tyttöämme vuoden. Mies nukkui olohuoneen sohvalla tai makuuhuoneessa, kun me oltiin hereillä (mies on siis vuorotyössä). Perhepeti (jossa olimme tytön kanssa kahdestaan) oli meidän perheessä luonnollinen ratkaisu. Imetys oli niin helppoa, kun vauva oli vieressä. Mieskin sai hyvin nukuttua.



Ainut, ketä tämä järjestely haittasi, oli neuvolan täti sekä muutamat ystävät ja sukulaiset.



Kuten muutama muukin kirjoitti: Tee päätös vasta, kun vauva on sylissäsi. Minunkin piti mennä heti äisiysloman päätteeksi töihin, mutta tässä sitä vaan hoitovapaalla kituutetaan. Koviksesta tuli ihan pehmis. Ja pinnis oli käytössä vasta myöhemmin, kun vauva oppi liikkumaan, päikkäreillä.



Voimia ja jaksamista pienen vauvan kanssa! Nauti joka hetkestä! Ja muista nukkua nyt paljon! ;-)

kun nukuin esikoisen kanssa samassa huoneessa kuin sitten kun siirrettiin omaan huoneeseen jossa kävin syöttämässä.



Toisen kohdalla en nukkunut samassa huoneessa sitäkään vähää (oli sitten omassa sängyssään tai vieressä) kun heräsin joka ähkäisyyn ja jäin odottamaan että 'nytkö se syö'. Se se oli väsyttävää. Paremmin nukuttiin kummatkin kun siirtyi esikoisen kanssa samaan huoneeseen. Kävi ilmi ettei sitä safkaa tarvinnutkaan kuin 1-2 kertaa eikä kahdeksaa mitä sitä ennen luulin.

Juu, paska äiti kun en tunnista ähinää nälkä-ähinästä.

ensimmäiset 3kk.. :) oli pienikokoinen vauva ja se laatikko vain jotenkin jäi ennen kuin kaveri kävi kylässä ja kauhistui.



ja omassa huoneessa nukkunut alusta lähtien. nyt on 2v eikä ainakaan vielä isompia traumoja, saas nähdä sitten aikuisena. mielellään menee nukkumaan.

Meillä lapsi on nukkunut aina rauhallisesti omassa sängyssä ja omassa huoneessaan. Mahtaa juu olla tosi traumat muhimassa, vaikka lapsi nyt vaikuttaakin iloiselta ja pärjää hyvin koulussa ja on sosiaalinen...

ensimmäiset 3kk.. :) oli pienikokoinen vauva ja se laatikko vain jotenkin jäi ennen kuin kaveri kävi kylässä ja kauhistui. ja omassa huoneessa nukkunut alusta lähtien. nyt on 2v eikä ainakaan vielä isompia traumoja, saas nähdä sitten aikuisena. mielellään menee nukkumaan.

saa työnnettyä pään pinnojen väliin ja jää sinne jumiin. Voi niska nyrjähtää.

On aivan tätä perhepetihuuhaata, että oma sänky altistaisi kätkytkuolemalle. Kaikki, siis todellakin kaikki tutkimustieto kertoo, että kätkytkuolema on todennäköisempää perhepedissä.



Kaikkein turvallisinta on, että vauva nukkuu omassa sängyssään. Piste.

kyllä se voi nukkua.meillä nukkunut pienestä asti,nukkuuhan ne sairaalassakin omassa pedissään?

Taas näitä uusmammojen hysteriaa,anna mun nauraa...

Meillä molemmat lapset ovat nukkuneet omissa huoneissaan ihan ensimmäisestä kotiyöstä asti. Ja vielä pinnasängyssä.



Enkä ole huomannut mitään tavallisesta poikkeavaa tapahtuneen. Molemmat nyt jo yli 10-vuotiaita.

Odotan itse esikoista ja rupesin lukemaan aihetta, kun ajattelin kans heti, että miks ihmeessä ei sais vauvaa nukuttaa omassa sängyssä.

Mistä ihmeestä vois tietää kaiken ennen kuin sen itse kokee tai kuulee muilta kommentteja. Jokainen äiti on joskus ensimmäistä kertaa äiti. Koettakaa ymmärtää.

kyllä se voi nukkua.meillä nukkunut pienestä asti,nukkuuhan ne sairaalassakin omassa pedissään? Taas näitä uusmammojen hysteriaa,anna mun nauraa...

minä lepäsin vierashuoneessa. Noin kuukauden nukkui pinniksessä meidän makkarissa ja 6 viikon ikäisestä omassa huoneessa. Siitä lähtien me kaikki nukuimme hyvin!

On aivan tätä perhepetihuuhaata, että oma sänky altistaisi kätkytkuolemalle. Kaikki, siis todellakin kaikki tutkimustieto kertoo, että kätkytkuolema on todennäköisempää perhepedissä.

Kaikkein turvallisinta on, että vauva nukkuu omassa sängyssään. Piste.

Luonnonkansojen parissa, jossa vauva nukkuu aina äidin vieressä ei edes tunneta kätkytkuolemaa. Kätkytkuolema on länsimaisen teollistuneen yhteiskunnan aikana alkanut ongelma eli kun vauva laitetaan nukkumaan omaan sänkyyn ja vielä pahempaa omaan huoneeseen.

Antropologi, filosofian tohtori James McKenna on tutkinut äidin ja vauvan yhdessä nukkumista. Kalifornian yliopiston neurologian laitoksen unihäiriökeskuksessa 3 kk ikäiset vauvat äiteineen nukkuivat laboratoriossa muutamia öitä. Äiti-vauva -parit oli jaettu etukäteen kahteen ryhmään sen mukaan, nukkuivatko he kotioloissa yhdessä vai erikseen. Laboratoriossa he nukkuivat 2 yötä tottumaansa tapaan ja yhden yön päinvastoin. Nukkumista kuvattiin videolle ja elintoimintoja monitoroitiin. Tulosten mukaan yhdessä nukkuminen lisäsi kokonaisunimäärää riippumatta siitä, oliko siihen aikaisempaa tottumusta vai ei. Yhdessä nukkuminen pidensi imetysaikaa ja -tiheyttä, ja vauva ilmaisi itkien nälkäänsä vain erikseen nukkuessa. I ja II-vaiheen uni lisääntyi, III- ja IV-vaiheen uni väheni yhdessä nukkuessa, eli vauva on herätettävissä helpommin. Yhdessä nukkuminen lisäsi äidin ja vauvan unen samanasteisuutta ja hereillä oloa yhtä aikaa. Yhdessä nukkuessa vauva nukkui harvemmin vatsallaan, mitä pidettiin hyvänä asiana. Yhdessä nukuttiin hyvin lähekkäin, kasvokkain, mikä lisäsi vauvan saamaa sensorista stimulaatiota. Äidit myös valvoivat lapsensa unta myös nukkuessaan. Riippumatta aikaisemmista nukkumistavoista kaikki siis hyötyivät yhdessä nukkumisesta.



Kätkytkuolema (SIDS, Sudden Infant Death Syndrome) on traaginen vauvan yhtäkkinen kuolema unen aikana. Sitä on tutkittu paljon, mutta yksiselitteistä syytä sille ei ole löydetty. Yleensä kätkytkuoleman´ kokevat vauvat ovat 0-6 kuukauden ikäisiä, eniten niitä sattuu noin 3 kuukauden ikäisille. On kuitenkin löydetty joitakin ympäristöllisiä selittäviä tekijöitä: Vanhempien alhainen sosioekonominen status, äidin tupakointi, ennenaikainen syntymä ja hengitysvaikeudet syntymän jälkeen sekä se, jos sisarus on kätkytkuoleman uhri. Kätkytkuolema ei johdu kuristumisesta, vuodevaatteisiin tukehtumisesta tai vauvan päälle kierähtämisestä. Mielenkiintoinen tieto on, että niissä kulttuureissa, joissa perheet nukkuvat yhdessä, kätkytkuolema on paljon harvinaisempi kuin länsimaissa.



Nykyään kätkytkuolemaa pidetään pikemminkin unihäiriönä. Vauva ei osaa kontrolloida automaattisesti hengitystään unen aikana tai havahtua unesta hengitysvaikeuden seurauksena. Unen aikana happi-hiilidioksidi-tasapainosta huolehtivat pienet kemoreseptorit suurten verisuonten seinämissä. Jos veren happipitoisuus laskee tai hiilidioksidipitoisuus nousee liiaksi, lähettävät nämä reseptorit aivoille käskyn kiihdyttää hengitystä. Ensimmäisinä kuukausina nämä automaattiset hengityksensäätelyjärjestelmät ovat kehittymättömiä kaikilla vauvoilla. Vauvojen hengityksessä ei ole vielä säännöllistä kaavaa, vaan siinä esiintyy silloin tällöin jopa 10-15 sekunnin katkoksia, jonka jälkeen hengitys taas jatkuu. Näitä katkoksia kutsutaan apneaksi. Joskus katkokset ovat jopa 20 sekunnin mittaisia ja niiden aikana sydämen syke laskee noin 20 prosentilla. Silloin joko automaattinen säätelyjärjestelmä kytkeytyy päälle taikka vauva herää, ja hengitys jatkuu taas. Onkin arveltu, että kätkytkuoleman uhreilla joko automaattinen säätelyjärjestelmä on synnynnäisesti häiriintynyt tai he eivät jostain syystä herkästi herää hengityskatkokseen.



Vauva on siis neurologisesti ja kehityksellisesti epäkypsä nukkumaan yksin. McKennan tutkimustulokset tukevat sitä oletusta, äidin lähellä nukkuminen aktivoi vauvaa hengittämään. Kun vauvan hengitys katkeaa, äiti ehkä tiedostamattaan liikahtaa, mikä taas havahduttaa vauvaa sen verran, että hengitys taas jatkuu. Vauva tuntee patjan välityksellä äidin hengityksen sekä kuulee sen rytmin, mikä auttaa vauvaa rytmittämään omaa hengitystään. Yksin nukkuvalla vauvalla tätä valvontamekanismia ei ole. Suoraan näistä tuloksista ei kuitenkaan voi sitä johtopäätöstä vetää, että yhdessä nukkuminen ehkäisisi kätkytkuolemia. Tätä mieltä on kuitenkin lastenlääkäri, lääketieteen tohtori William Sears, 8 lapsen isä ja perhepedin vankkumaton kannattaja. Hän lisää vielä, että nimenomaan rintaruokituilla lapsilla kätkytkuoleman riski on pienempi. Hän perustaa hypoteesinsa puhtaasti henkilökohtaiselle vakaumukselle, jossa kuitenkin on perusteita olla totta. Onhan niin, että nimenomaan rintaruokitut vauvat heräilevät keskimäärin useammin öisin kuin korvikkeella ruokitut, koska rintamaito sulaa nopeammin kuin korvike. Tämä voisi olla yksi luonnon mekanismeista suojata vauvaa liian syvältä ja liian pitkältä unelta, josta vielä kehittymättömät säätelymekanismit eivät saa vauvaa hereille, varsinkaan jos vauva nukkuu yksin omassa sängyssään, mahdollisesti jopa omassa huoneessaan.



Myös äidin voi sanoa olevan "kehityksellisesti epäkypsä" nukkumaan erossa vauvasta. Äiti todennäköisesti heräilee ainakin aluksi useita kertoja yössä tarkistamaan, vieläkö vauva hengittää. Jokaisesta risauksesta äiti on hetkessä vauvan sängyn vieressä, ja pahimmassa tapauksessa vauva säikähtää tätä hämärästä ilmestyvää pörrötukkaista aavetta ja herää itkemään. Onhan paljon helpompaa vain ojentaa kätensä ja laskea se rauhoittavasti vauvan päälle ja jatkaa unia.



Ensimmäinen ajatus perhepedistä puhuttaessa on usein: "Entä jos kierähdän vauvan päälle?" Äiti on kuitenkin luonnostaan niin tietoinen vauvansa läsnäolosta, ettei tätä tapahdu. Eikä vauvakaan ole tilanteessa täysin puolustuskyvytön, vaan todennäköisesti herää itkemään, jos joku yrittää hänen päälleen kierähtää. Vain silloin, jos äiti on alkoholin, huumeiden tai huumaavien lääkkeiden vaikutuksen alainen, yhdessä nukkumista tulisi välttää. Turvallisuusnäkökohtia ei muutenkaan kannata ohittaa ilman paneutumista asiaan. Vauva kannattaa sijoittaa äidin ja seinän tai laidan väliin, sillä isä ei ehkä ole yhtä tietoinen vauvasta kuin äiti eivätkä isään päde hormonien aiheuttamat unen muutokset. Yksilöllisiä eroja isien unen laadussa ja nukkumistavoissa tietysti on. Jos äiti epäilee itseäänkin, voi vauvan ympärille asetella esimerkiksi peiton ringiksi suojaamaan. Nukkumisalusta ei saisi olla liian pehmeä. Tarvittaessa voi vauvan laittaa vähän kovemmalle alustalle, esimerkiksi hoitoalustalle, jolloin hän myös on vähän korkeammalla kuin muu perhe. Vesisängyssä ei yhdessä nukkumista suositella. On hyvä myös miettiä vauvan vaatetusta, sillä yhdessä nukkuessa, varsinkin saman peiton alla, vauva ei tarvitse yhtä paljon vaatetta kuin yksin. Isomman ja liikkuvan vauvan lattialle putoaminen on aina mahdollista. Sänkyyn voi kehitellä laidat tai muuten peitto- ja tyynykasoin rakentaa barrikadeja tai lattialle sängyn viereen voi laittaa patjan. Jos sänky on liian kapea koko perheelle, voi vauvan oman sängyn asettaa "sivuvaunuksi" laskemalla siitä laidan tai poistamalla sen kokonaan. Myös tavallinen lisävuode sängyn vieressä lisää tilaa, siinä voi nukkua vaikkapa isä. Kannattaa tarkistaa, ettei mihinkään sänkyjen väliin tai seinän ja patjan väliin jää koloja, joihin vauva voi juuttua tai tukehtua.



Toinen ajatus on, että sitten lapsi ei ikinä opi nukkumaan yksin. Minä haluaisin nähdä sen Ilta-Sanomien otsikon, joka kuuluttaa: "Ville 19v. nukkuu edelleen äidin ja isän vieressä!" Todennäköisesti ennen pitkää tulee aika, jolloin lapsi suorastaan vaatii päästä omaan sänkyyn, varsinkin jos se kaupataan hänelle merkkinä kasvusta ja itsenäisyydestä. Ei ole mitään todisteita siitä, että vieressä nukkunut ja pehmein arvoin kasvatettu lapsi olisi enemmän riippuvainen vanhemmistaan kuin alusta saakka omassa sängyssä tai omassa huoneessa nukkunut. Päinvastoin nämä lapset, jotka ovat koko elämänsä saaneet kokea, että vanhemmat ovat heitä varten, öin ja päivin, todennäköisesti kasvavat luottamaan itseensä ja omiin kykyihinsä ja uskaltavat itsenäistyä turvallisesti tietäen, että tarvittaessa heillä on aina mahdollisuus palata vanhempien siipien suojiin.



Katja Järvinen



Lähteet: Sears, W. (1985). Nighttime Parenting: How to get your baby and child to sleep. McKenna, J. (1995). California SIDS Program. Horizons, Vol 1, No 4. Kaartinen, J. (2000). Uni ja vireystila ihmisen elämänkaaressa. Luentosarja, Jyväskylän Yliopisto, Psykologian laitos.

oli synnytyssairaalani suositus Keski-Euroopassa. Suosittelivatpa vielä unipussia peiton sijaan ja selällään nukuttamista.

Ja kyllä meillä ainakin on tarkoitus, että lapsi nukkuu sitten omassa sängyssään. En ymmärrä miksi pitäisi lähteä perhepetisysteemiin, jos se lähtökohtaisesti molempia vanhempia ahdistaa.

.. jotka häätää miehen pois aviovuoteesta. Luulisin että ne ovat niitä äitejä, jotka sitten eroavat lapsen ollessa alle 3v. Parisuhde ja läheisyys on niitä asioita, jota kannattaa vauvaperheessä vaalia.



Meillä tytöt (nyt 5 ja 6.5v) ovat menneet heti synnäriltä kotiuduttua omaan huoneeseen, pinnikseen nukkumaan. Toki vanhempien sängystä oli näköyhteys pinnikseen kun ovet oli auki. Itse en saanut synnärilläkään nukuttua kun vauva tuhisi kopassa ihan vieressä. Heräilin vähän väliä erilaisiin tuhahduksiin joten levoksi yöt eivät siellä käyneet. Molempia lapsia täysimetin 6kk vanhaksi, enkä kokenut että lastenhuoneen nojatuolissa syöttämistä hankalaksi. Koliikkivaivoja ja korvatulehduksia riitti etenkin nuoremmalla joten kyllä siellä huoneessa ravaamista riitti, mutta minusta oli ihanaa että minulla oli edes se oma sänky, kun koko muu elämä meni vauvan ehdoilla.

Meidän esikoinen nukkui suoraan pinnasängyssä. Ja kuopus ja kolmonenkin aika pian. Ei mitään ongelmia. Nukkuivat jopa parin ekan viikon jälkeen omassa huoneessa, kun mä en pystynyt nukkumaan yhtään, jos ähisivät vieressä.

Onhan se pinnasänky ihan kamala, ihan kuin vankila vauvalle.

Ja meidän makkarissa noin vuoden ikään asti. Itse en olisi millään jaksanut rampata toiseen huoneeseen syöttämään.

Onhan se pinnasänky ihan kamala, ihan kuin vankila vauvalle.

Meillä ainakin vastasyntyneet on kaikki aikalailla paikoillaan nukkuessaan.

Noo, kaikkihan on erilaisia, mutta en usko että kenenkään vastasyntynyt liikkuu unissaan niin paljo että saisi päänsä pinnojen väliin.

Kaikki tekee tavallaan. Niin curlaajat kuin natsi-äiditkin...

Ennen kuin hän oli 3-4kk vanha. Oli niin levotonta ja kirkui suoraa huutoa, heräsi aina heti kun laskin alas.



Nyt nukkuu yön läpeensä omassa huoneessa ja sängyssä, on kohta 10kk.