Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä ateisteja, jotka ahdistuvat uskonnollisista viittauksista
26.11.2010 |
Vähän huono otsikko, mutta tarkoitukseni on siis se, etten ymmärrä uskonnottomia, jotka pitävät kovaa meteliä siitä etteivät voi osallistua mihinkään missä mainitaan jeesus, jumala tai jotain muuta uskontoon viittaavaa. Vaikkei itse usko pätkääkään, niin eikö asiaan voi silti suhtautua ns. kulttuuriselta kannalta, eli tutustua asiaan johon suuri enemmistö Suomessa uskoo. En usko että lapsellekaan on haitaksi tutustua ja tietää perusasiat esim. kristinuskosta, jolla on kuitenkin yhteiskunnassamme iso merkitys ja johon moni muu asia yhteiskunnassamme perustuu.
Kommentit (30)
Mutta mututuntumalla minäkin sanon, että ateisti tietää keskimäärin kristinuskosta enemmän asioita kuin tapakristitty.
Uskova kristitty on sitten asia erikseen.I
itselläni tosin ei ole kovin laajaa "empiiristä tutkimusta" aiheesta, lähipiirissäni ei ole montaa uskovaa kristittyä eikä ateistiakaan, joiden kanssa olisin asiasta keskustellut :)
t. 6/10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On väärin opettaa lapselle ettei mitään hyvää ja pahaa ole olemassa. Siinä kasvatetaan vain rikollisia jotka säälittä voivat tappaa muita ku millään ei ole mitään väliä. Uskonto nimenomaan suojaa ihmistä.
mitään hyvää tai pahaa ole olemassa. Ja mikähän siinä on, kun jopa KOKOOMUKSEN ministerin pitää antaa sellaisia lausuntoja joissa kehotetaan uskovaisia olemaan sortamatta muita ihmisiä.
Minä olen kasvanut uskonnottomassa kodissa, MUTTA kyllä meille opetettiin mitä saa tehdä ja mitä ei, ja opetettiin kunnioittamaan toisia ihmisiä (ja myös luontoa ja eläimiä).
käynyt uskontotunnit jne.
nykyään olen ateisti. en vain näe mitään syytä uskoa.
tunnen kristinuskon. tunnen Suomen kansan perinteiset tavat (olen jopa aihetta opiskellut yliopistossa).
ei virsien veisaaminen ja saarnan kuuntelu tuo minulle mitään. ei anna mitään. ahdistaa lähinnä, se että ihminen pakotetaan tiettyyn kristilliseen muottiin. en päästä lapsiani kaikenlaisiin siunaustilaisuuksiin, joita meillä päin koulussa harrastetaan. en usko että tekee hyvää lapselle opettaa, että jotkut sadut ovatkin totta.
mielestäni tilannetta voisi verrata siihen, että kristitty uskovainen pakotettaisiin osallistumaan islamilaisten ramadaniin, rukoilemaan viidesti päivässä kohti Mekkaa, lukemaan koraania jne. ihan vain kulttuuriin tutustumismielessä niin töissä, koulussa kuin kaikissa julkisissa tilaisuuksissa.
Muista sitten opettaa nyo kaikki asiat lapsellesikin että hän saa tehdä päätöksen iahn itse sitten aikuisena. On väärin opettaa lapselle ettei mitään hyvää ja pahaa ole olemassa. Siinä kasvatetaan vain rikollisia jotka säälittä voivat tappaa muita ku millään ei ole mitään väliä. Uskonto nimenomaan suojaa ihmistä.
MORAALI ei ole sama asia kuin uskonto!
ihan oikeasti!
...
Sillä kyllä vain ateistit opettavat lapsilleen mikä on oikein ja mikä ei ole. Siis toisten ihmisten kunnioituksen jne. Omituisia käsityksiä täällä..
No juu, näinhän ateistit just opettaa lapsilleen, ettei
On väärin opettaa lapselle ettei mitään hyvää ja pahaa ole olemassa. Siinä kasvatetaan vain rikollisia jotka säälittä voivat tappaa muita ku millään ei ole mitään väliä. Uskonto nimenomaan suojaa ihmistä.
mitään hyvää tai pahaa ole olemassa. Ja mikähän siinä on, kun jopa KOKOOMUKSEN ministerin pitää antaa sellaisia lausuntoja joissa kehotetaan uskovaisia olemaan sortamatta muita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakaan ihmisen sisäsyntyinen käsitys oikeasta ja väärästä ei riipu hänen uskonnollisuudestaan. Yksilöiden moraalisessa suhtautumisessa uusiin moraalisiin ongelmiin ei ole juurikaan eroja, vaikka heillä olisi erilainen uskonnollinen tausta tai ei lainkaan uskontoa, totesivat uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäinen Helsingin yliopistosta ja psykologi Marc Hauser Harvardin yliopistosta Yhdysvalloista. He kävivät läpi kokeellisia moraalipsykologian tuloksia ja punnitsivat niiden valossa teorioita uskonnon ja moraalin muodostumisesta.
"Analyysimme tukee teoriaa, että uskonto ei ole alunperin biologinen sopeutuma yhteistyön helpottamiseksi, vaan se on kehkeytynyt sivutuotteena aiemmista, ei-uskonnollisista mielen toiminnoista", Pyysiäinen sanoo. Silti uskonto on voinut helpottaa ja vakauttaa ihmisryhmien välistä yhteistyötä.
"Näyttää siltä, että monissa kulttuureissa uskonnolisia käsitteitä käytetään yleisesti moraalisten intuitioiden käsitteellistämiseen. Monet ihmiset ovat niin tottuneet käyttämään niitä, että uskonnon arvostelu koetaan perustavanlaatuiseksi uhaksi moraaliselle olemassaolollemme", Hauser tulkitsee.
Tutkimuksen julkaisi Trends in Cognitive Sciences.
vaikka pedofiilien kokoukseen? Laulaa pelkästään kommunistisia lauluja työpaikan pikkujouluissa? Pitää suomileijona-korua jonka sait lahjaksi? Koruhan se vaan on.
T: Ateisti, jolla ei ole mitään uskonnollisuutta vastaan KUNHAN se ei ole helvetillä pelottelua tai muiden tuomitsemista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän ateisteja pyydetä kantamaan ristiä kaulassaan. Kyllä mäkin kristittynä voin kuunnella vaikka Porilaisten marssin, vaikken kannatakaan sotimista. En silti kanna Suomi-leijonaa kaulassa enkä ajattele kaikista asioista samalla tavoin kuin sen kantajat yleensä.
(Toinen juttu on kyllä se, miksi joulurauhaa julistettaessa ylipäätään pitää soittaa sotamarssia...)
Ateisteja tai heidän lapsiaan ei pakoteta osallistumaan kristillisiin tapahtumiin, mutta eivätköhän he voi sietää sitä, että toiset sellaisia järjestävät. Minäkään en ahdistu muslimien menoista. Jos minulla olisi muslimituttava, joka kutsuisi minut vaikka häihinsä, ei minulle olisi mikään ongelma osallistua niihin.
Jos minulla olisi muslimituttava, joka kutsuisi minut vaikka häihinsä, ei minulle olisi mikään ongelma osallistua niihin.
koko kulttuurin kattavaa uskonnollisuuteen. Tykkäisitkö jos teidän firmassa aloitettais joka aamu muslimirukouksella? Sinäkin voisit sitten osallistua siihen päivittäin ihan kulttuuriin tutustumisen merkeissä? Eikö niin?
Uskonnollinen sota tai pyhä sota tarkoittaa sotaa, johon osallistutaan oman uskonnon puolustamiseksi tai levittämiseksi. Esimerkkejä pyhästä sodasta ovat Euroopan uskonsodat ja ristiretket sekä islamilainen jihad. Joskus pyhä sota -termiä käytetään muun kuin aseellisen konfliktin yhteydessä kuvaamaan ajettavana olevan asian suurta merkitystä. Kyseinen asia voi olla muukin kuin uskontoon liittyvä.
Vaikka sotia epäilemättä joskus käydään vain uskonnollisista syistä, on useimmilla sodilla kuitenkin monitahoisemmat syyt. Uskontoa on usein käytetty vain tekosyynä valloituksille. Tällä hetkellä uskonto on suurin ei-taloudellinen syy sotiin.
Euroopan historiassa uskonsodilla tarkoitetaan yleensä uskonpuhdistuksen jälkeen, vuosien 1546 ja 1648 välisenä aikana käytyjä sotia, jotka ainakin alkuvaiheessa käytiin katolisten ja protestanttien välillä. Niissäkin sotilaalliset ja poliittiset syyt johtivat kuitenkin usein siihen, että molemmilla puolilla oli sekä katolisia että protestanttisia valtioita. Aikakauden uskonsodista viimeinen ja tuhoisin oli kolmikymmenvuotinen sota.
Islamin jihad-käsitteellä on useita merkityksiä. Ns. suuri jihad merkitsee ihmisessä itsessään tai yhteiskunnassa olevaa pahuutta vastaan taistelemista. Voidaan esimerkiksi julistaa "jihad lukutaidottomuutta vastaan". Pieni jihad on aseellista tai propagandataistelua islamin puolesta. Suurin osa islamilaisista mieltää jihadin puolustustaisteluksi. Vähemmistö islamilaisista hyväksyy hyökkäyssota-jihadin.