Neuvola tyrkyttää sairaslomaa, tunnen itseni terveeksi
En tajua: Odotan esikoista ja minulle on nyt joka ikisellä neuvolakäynnillä puhuttu, että halutessani sitten saan sairaslomaa. Että sanon vaan, kun siltä tuntuu. Ja että varmaan kohta tuntuu jo tosi huonolta...
Minulla on oikein hyvä olo, ei mitään pahoinvointeja edes alkuraskaudesta. Olen toki ylipainoinen, bmi 29, mutta kaikki arvot kohdallaan, ei raskaudiabetestä eikä muissakaan kokeissa mitään vikaa. Siis tunnen oloni todella terveeksi ja hyvinvoivaksi. Viikkoja siis menossa 28.
Mietin vain, että jos tämä on asenne neuvoloissa, en yhtään ihmettele, että heikkohermoisemmat alkavat pikku hiljaa tuntea itsensä huonovointisiksi ja löytää jotain oireita.
Minulla ainakin hyvä motivaatio pysyä loppuun asti töissä. Ja osaan kyllä kuunnella kroppaani. Tylsistyisin kotonaa odottelemassa, jos minut pakotettaisiin sairaslomalle. Minusta tässä on paljon asenteestakin kiinni.
Onko muilla kokemuksia?
Kommentit (76)
Selvästi asenteesta puhuminen ärsyttää täällä
esim. jos makaa tiputuksessa saamassa Tractocilea suoneen etta lapsi ei syntyisi liian aikaisin ja/tai etta ainakin ehtisi saada kortisonit keuhkoja kypsyttamaan, niin _asenteella_ voi siina tilanteessa heittaa vesilintua... Jos et ole kokenut itse niin ala hopise asioista joista et mitaan tieda.
että jotenkin kummasti ne, jotka voivat hyvin, voivat hyvin siksi, että heillä on oikea asenne hommaan. Ne, joilla on jotain vaivoja, ovat heikkohermoisia odottajia, joiden tulisi tarkastaa oma asenteensa.
Tekisi mieli sanoa sulle hiukan rumasti.
Helppoa on sanoa, että ei kannata sanoa mitään mistään, jos ei mitään tiedä... Hyvä keskustelu on aina tarpeellista. Asioista saa olla eri mieltä.
Selvästi asenteesta puhuminen ärsyttää täällä
esim. jos makaa tiputuksessa saamassa Tractocilea suoneen etta lapsi ei syntyisi liian aikaisin ja/tai etta ainakin ehtisi saada kortisonit keuhkoja kypsyttamaan, niin _asenteella_ voi siina tilanteessa heittaa vesilintua... Jos et ole kokenut itse niin ala hopise asioista joista et mitaan tieda.
minut pakotettiin saikulle juuri noilla raskausviikoilla. En ollut mitenkään kipeä tai sairas, lääkäri oli vain sitä mieltä, ettei työkuvioni olleet sopivia raskaana olevalle, liian kiireistä siis ja matkustamista liikaa. Olin yllättynyt, vastustinkin, mutta en sitten sen enempää kiistänyt lääkärin näkemystä. Jäin saikulle.
että jotenkin kummasti ne, jotka voivat hyvin, voivat hyvin siksi, että heillä on oikea asenne hommaan. Ne, joilla on jotain vaivoja, ovat heikkohermoisia odottajia, joiden tulisi tarkastaa oma asenteensa. Tekisi mieli sanoa sulle hiukan rumasti.
Eikö ymmärretä, että kohtu harjoittelee synnytystä varten ja ns. harjoitussupistukset ovat täysin normaaleja. Itselläni kohtu oli välillä supistuneena (kovana) useita tunteja putkeen, kunnes rentoutui.
Ei ole ihme, jos raskausaikana lihotaan ja mennään rapakuntoon, kun ei edes neuvolassa osata kertoa normaaleista, raskauteen liittyvistä jutuista.
t. kolmen äiti
Jos ryhdyt viisastelemaan täällä, että asenteella on jotain väliä odotuksen onnistumisessa, pääset taatusti lynkattavaksi saunan takana.
TKeskiverto av-mamma haluaa sairaslomaa mahdollisimman paljon, jottei töissä tarvitse norkoilla. Jokainen, joka uskaltaa sanoa, että viihtyy töissä, on huono äiti. Sinun tapauksessasi olet vielä epävarma esikoisenodottaja...
Mietin vain, että jos tämä on asenne neuvoloissa, en yhtään ihmettele, että heikkohermoisemmat alkavat pikku hiljaa tuntea itsensä huonovointisiksi ja löytää jotain oireita.
Minusta tässä on paljon asenteestakin kiinni.
Näin kehtaa sanoa vain ihminen, jonka raskaus sujuu ongelmitta. Kuulostaa ala-arvoisen törkeältä sellaisen korviin, jota raskaudessa vaivaa joku ihan oikeasti.
T. 2
Mullekin neuvolassa heti alkuun muistuteltiin (ja töissä pomokin sanoi) että jos yhtään tuntuu raskaalta niin pitää sanoa ja jäädä töistä sitten pois... Työ kohtuuraskasta seisomatyötä, jossa jonkun verran joutuu nostelemaan painaviakin juttuja ym. Kaikenlaista pientä vaivaa on ollut kyllä jo alkuraskaudesta asti mutta itse koin oloni ihan kohtuulliseksi ja halusin olla töissä. Noin puolivälissä verenpaineeni kuitenkin pomppasi yli 150/100 ja neuvolan täti ykskantaan komensi sairaslomalle, sitä oli kolmisen viikkoa. Tuntui hölmöltä olla kotona mutta oli se loppujen lopuksi ihan hyväksi, verenpaine laski vähitellen kun maltoin levätä.
Kolmen viikon pakkolevon jälkeen oli tosi kiva taas olla töissä ja jaksoin pari kuukautta oikein hyvin, sitten vointi aika yhtäkkiä huononi pari viikkoa ennen äitiysloman alkua. Yritin kovasti sinnitellä ja ajattelin, etten nyt tässä vaiheessa enää halua jäädä saikulle kun niin vähän enää töitä jäljellä... mutta sitten jouduin päivystyksen kautta osastolle muutamaksi päiväksi ja määrättiin sairaslomaa loppuaika.
Ymmärrän kyllä hyvin ettei sairaslomaa kiinnosta huvikseen pidellä mutta yritä silti pitää mielessä että kyse ei nyt ole vain sinusta vaan myös vauvasta. Jos neuvolassa käsketään levätä niin lepää. Kannattaa kysyä ihan selvät ohjeet sairaslomalle mitä saa tehdä ja mitä ei, esim. minkälaista liikuntaa voi ja kannattaa harrastaa, voiko lähteä mökille rentoutumaan jne. Itse siivoilin paljon saikulla, mutta vietin kyllä löhöillen noin puolet päivästä. Äkkiä se aika kuluu niinkin.
Eikös olisi kaikkien kannalta parempi, että sairaslomaa kirjoitettaisiin sellaisille odottajille, joilla on todellisia ongelmia. Eikä niille, joilla on kuviteltuja ongelmia tai jotka etsimällä etsivät ongelmia.
Työpaikallani on kaksi kolleegaa, jotka ovat olleet vuorotellen raskaina viitisen viimeistä vuotta. Toisella on aina jotain vikaa jossain eikä tunnu koskaan näkevän tervettä päivää. Minusta tältä tyypiltä menee usskottavuus, kun kerrankin sanoi varanneensa ajan työterveyteen jo ennakolta, kun piti saada vapaata ihan muita syitä varten.
Toinen puolestaan tuntuu olevan perusterve ihminen, jolla kuitenkin pari kertaa on tullut jotain ongelmaa ja on sitten lähtenyt sairaslomalle. Hänestä sen uskookin, että hakee sairaslomaa tosi tarpeeseen.
Työyhteisöölle on aika rasittavaa, kun joukossa on yksi, joka käyttää kaikkia mahdollisia tilaisuuksia ylimääräisiin vapaisiin hyväkseen.
Enhän mä mitenkään kommentoinutkaan tuota neuvolatädin sairasloman tyrkytystä, vaan ap:n komentointia. Olen niin kypsä siihen, että kaikki tuntuvat ajattelevan, että odottajan kunto on asenteesta kiinni. Ei se aina ole niin.
Eikö ymmärretä, että kohtu harjoittelee synnytystä varten ja ns. harjoitussupistukset ovat täysin normaaleja. Itselläni kohtu oli välillä supistuneena (kovana) useita tunteja putkeen, kunnes rentoutui.
Ei ole ihme, jos raskausaikana lihotaan ja mennään rapakuntoon, kun ei edes neuvolassa osata kertoa normaaleista, raskauteen liittyvistä jutuista.
t. kolmen äiti
neljän äiti
Jos lapsella olisi joku hätä, olisin valmis vaikka vuodelepoon heti paikalla, mutta neuvolastakin juuri eilen sanoivat, että sullahan periaatteessa on kaikki oikein hyvin. Mulla ei ole kertaakaan ollut ongelmia verenpaineiden kanssa. Ja työni on pääosin istumatyötä, enkä ole lainkaan stressaavaa tyyppiä.
Minulla on myös joustava työaika ja laskurissa yli 30 tuntia saldoja, joita voin halutessani pitää vapaana eli lyhentää työpäivää, jos siltä alkaa tuntua.
En siis oikeasti ymmärrä miksi minulle täytyy kerta toisensa jälkeen tyrkyttää sairaslomaa. Juttelin asiasta oman työterveyslääkärini kanssa, joka oli sitä mieltä, että hänkin minulle kyllä todistuksen kirjoitta,a jos haluan, mutta hän ei näe mitään syytä olla sairaslomalla, jos terveydessä eei ole mitään vikaa.
ap
Mullekin neuvolassa heti alkuun muistuteltiin (ja töissä pomokin sanoi) että jos yhtään tuntuu raskaalta niin pitää sanoa ja jäädä töistä sitten pois... Työ kohtuuraskasta seisomatyötä, jossa jonkun verran joutuu nostelemaan painaviakin juttuja ym. Kaikenlaista pientä vaivaa on ollut kyllä jo alkuraskaudesta asti mutta itse koin oloni ihan kohtuulliseksi ja halusin olla töissä. Noin puolivälissä verenpaineeni kuitenkin pomppasi yli 150/100 ja neuvolan täti ykskantaan komensi sairaslomalle, sitä oli kolmisen viikkoa. Tuntui hölmöltä olla kotona mutta oli se loppujen lopuksi ihan hyväksi, verenpaine laski vähitellen kun maltoin levätä. Kolmen viikon pakkolevon jälkeen oli tosi kiva taas olla töissä ja jaksoin pari kuukautta oikein hyvin, sitten vointi aika yhtäkkiä huononi pari viikkoa ennen äitiysloman alkua. Yritin kovasti sinnitellä ja ajattelin, etten nyt tässä vaiheessa enää halua jäädä saikulle kun niin vähän enää töitä jäljellä... mutta sitten jouduin päivystyksen kautta osastolle muutamaksi päiväksi ja määrättiin sairaslomaa loppuaika. Ymmärrän kyllä hyvin ettei sairaslomaa kiinnosta huvikseen pidellä mutta yritä silti pitää mielessä että kyse ei nyt ole vain sinusta vaan myös vauvasta. Jos neuvolassa käsketään levätä niin lepää. Kannattaa kysyä ihan selvät ohjeet sairaslomalle mitä saa tehdä ja mitä ei, esim. minkälaista liikuntaa voi ja kannattaa harrastaa, voiko lähteä mökille rentoutumaan jne. Itse siivoilin paljon saikulla, mutta vietin kyllä löhöillen noin puolet päivästä. Äkkiä se aika kuluu niinkin.
onko raskausaikana terve vai ei." Siitä sai kyllä sen käsityksen, että kakkonen on AP:n kanssa samaa mieltä, sen takia tuo viimeinenn lause oli käsittämätön.
Mistä sinä tiedät millaisten supistusten takia toiset ovat sairaslomalla ja miten ne on vaikuttaneet kohdunsuun tilanteeseen? Jos viikkoja on vähän ja supistuksilla vaikutusta niin ei välttämättä sairaslomakaan riitä vaan joutuu sairaalaan makaamaan viikkokausiksi. Kurkkaapa tuonne keskospalstalle.
Eikö ymmärretä, että kohtu harjoittelee synnytystä varten ja ns. harjoitussupistukset ovat täysin normaaleja. Itselläni kohtu oli välillä supistuneena (kovana) useita tunteja putkeen, kunnes rentoutui.
Ei ole ihme, jos raskausaikana lihotaan ja mennään rapakuntoon, kun ei edes neuvolassa osata kertoa normaaleista, raskauteen liittyvistä jutuista.
t. kolmen äiti
Itse kärsin kovista selkäkivuista ensimmäisessä raskaudessani. Neuvolan lääkäri vaan sanoi, ettei aio sairaslomaa kirjoittaa "kun koskee sulla siihen selkään kotonakin". Olin sitten töissä vielä kuusi viikkoa, hammasta purren ja itku silmässä. Lopulta menin työterveyteen sanomaan, että en oikein enää pysty töitäni tekemään siltä kivulta ja onneksi lopulta "pääsin" sairaslomalle, viisi päivää ennen äitiysloman alkua.
Eikö ymmärretä, että kohtu harjoittelee synnytystä varten ja ns. harjoitussupistukset ovat täysin normaaleja. Itselläni kohtu oli välillä supistuneena (kovana) useita tunteja putkeen, kunnes rentoutui.
Ei ole ihme, jos raskausaikana lihotaan ja mennään rapakuntoon, kun ei edes neuvolassa osata kertoa normaaleista, raskauteen liittyvistä jutuista.
t. kolmen äiti
Ensinnäkin, eka raskaus mulla meni kuin tanssi vaan. Ei ollut juuri mitään vaivaa eikä haittaa. Mutta silti en ole niin ääliö, että olisin pitänyt automaattisesti kaikkia raskausvaivaisia jotenkin asennevammaisina. Minulle kun luoja on suonut tuota empatiakykyä.
Ja sulle kolmen äiti, aika usein supistuksia kun tulee raskaana oleville ja siitä joutuu/pääsee saikulle, niin supistukset ovat jotain muuta kuin harjoitussupistuksia, joissa vain kohtulihas kovenee. Yleensä tällaiset saikkutapaukset ovat ihan kivuliaita supistuksia ja niissä usein on myös muutoksia kohdusuullakin havaittavissa, mikä ei ole ollenkaan hyväksi liian aikaisilla viikoilla. Mutta niinhän se tietenkin on, kolmen äiti, että jos sinulla vain vähän harkkasupistusta tyrkkää, niin sitten kaikkien muidenkin supistukset ovat samanlaisia. Voi vitsi mikä asenne taas...
Ole onnellinen, että voit hyvin eikä tarvitse jäädä saikulle. Kaikesta se sinäkin valituksen aihetta keksit. Ettei vaan olisi sinullakin asennevammaa tässä?
Ja sulle, joka ihmettelit miksi supistusten takia jäädään saikulle. Harjoitussupistukset ovat ihan eri asia kuin oikeat kivuliaat supistukset, jotka vaikuttavat kohdunsuun tilanteeseen. Että äläpä huutele siellä, kun et näköjään mistään mitään tiedä.
Selvästi asenteesta puhuminen ärsyttää täällä