G: Saatko sinä lastenhoitoapua aina kun sitä tarvitset?

Koskaan ei ole tarvinnut menoa perua sen takia ettei olisi ollut lapsenvahtia. No, joku yllättävä extra-työvuoro on jäänyt väliin tuosta syystä, mutta silloin en ole edes "ihan tosissani" yrittänyt hoitajaa saada. Lapset ovat isovanhempien, tätien tai setien hoivissa ja palkkaa maksetaan ainoastaan mihen teini-ikäiselle pikkuveljelle, jos hän on vahtina. Lapset 5v ja 3v.

olleet aina korvaamaton apu. Asuvat suhteellisen lähellä. Omaa äitiäni lukuun ottamatta eläkkeellä, ja kaikki hoitavat todella mielellään. Lapset nyt 11 ja 8.

Ja jos muuta tarvitaan, niin mummuja ja pappoja löytyy runsaasti, samoin sukulaisperheitä ja kaveriperheitä. Meillä on vain yksi lapsi, vieläpä todella kiltti tyttö, joten hänet huolii kuka tahansa hoitoon.

vaikka mies on ollut töissä ja mulla on ollut menoa päivällä (hoidan lapsia kotona) niin aina on löytynyt hoitoapua.

Lapsia hoitaa usein oma siskoni, anoppi tai miehen siskoista jompi kumpi joka on lastensa kanssa kotona. Viikonloppusin omat vanhempani tykkäävät hoitaa ja ottaa luokseen. Kavereillekin on tullut vietyä muksuja jos on pitänyt ottaa vain yksi lapsi mukaan tms.

Isovanhemmille ei makseta, mutta miehen siskoille annan joskus kympin, kaksi kun heillä on tiukempaa.

Itse hoidan myös mielelläni muiden lapsia jos he tarvitsevat apua. Sellainen sanomaton sääntö tuntuu olevan että maksaa ei tarvitse jos auttaa toista silloin kun apua tarvitsee.

Meillä kolme lasta 4,2 ja 1v

aika paljon mummojen ja anoppien varassa tuo lastenhoito tuntuu pyörivän.

Meillä on sekä minun että puolison äiti sen verran vanhoja/huonokuntoisia, etteivät pysty lastenhoidossa auttamaan. Sen huomaa kyllä.

Jonkun verran joku sukulainen tai ystävä on joskus lapsia katsonut. Pääasiassa ollaan ostopalveluiden varassa, olipa hoitotarpeen syy ihan mikä tahansa. Aina ei saada hoitajaa silläkään tavalla. Kaikki hoitajat eivät halua tulla, kun lapsia on enemmän ja/tai kun pienin on vauva. Se tuntuu epäreilulta, koska noilla syillähän sitä apua nimenomaan tarvittaisiin.

Nyt olen hoitovapaalla ja ongelmallista on kaiken järjestäminen, lääkärikäynneistä alkaen. Lapsia neljä.

t. ketjun aloittaja

Meillä sama tilanne, eli ei lastenhoitoapua eikä tukiverkkoja (tosin meillä vain 2 lasta). Tuolta toisessa ketjussa (1.5 vuotias kuoli..) juuri äsken kerrottin, että tätä asiaa olisi pitänyt miettiä ennen lasten hankintaa (eikä siis turvautua esim ostopalveluihin tai muihin "tuntemattomiin" hoitajiin). Olen vähän ihmeissäni, miten jotkut ovatkin niin pullamössööntyneet, etteivät voi ymmärtää kuin niitä omaan elämänpiiriin kuuluvia asioita.

Itse olen käyttänyt MLL:n palveluita, tosin ovat olleet useinmiten mummolaan tilattuna (mummo ei kykene lastenhoitoon), ja nyt meillä kotona lastenhoitaja. Hoitaja oli tunnettu ja MLL:ään olen aina luottanut. Mutta eihän mikään ole 100 % varma, päiväkoditkin näemmä hukkaavat lapsia.. :( Kyllä aina hoitaja on ekaa kertaa lasten kanssa, ja onnettomuus voi sattua kenelle tahansa ja missä vain tahansa, jos niikseen tulee.

(Sanotaan vielä, että en tiedä siitä 1.5 vuotiaan tapauksesta muuta kuin mitä IL:n etusivulla oli, eli että hoitajana oli uudehko poikaystävä, ja että äiti oli yön poissa kotoa. Oliko pidempään, en tiedä.)

Esikoisen ollessa pieni miehen äiti hoiti aina tarvittaessa, mutta enimmäkseen puljattiin itse. Mun vanhemmat jäi eläkkeelle ja muutti lähemmäksi -> taivas! Koska vaan ottavat lapsia tai nykyään enemmän nuorempaa, koska esikoinen on koulussa. Jos menee kaksi tai kolme päivää, niin ne oikein soittelee ja pyytää tätä junioria sinne! On ollut kyllä helppo äitiysloma, kun yövalvomisistakin on selvinnyt sillä, että voi viedä vanhemmille vauvan seuraavana päivänä niin pitkäksi aikaa kuin haluaa. Nyt äitiysloma alkaa olla lopuillaan ja vauva on parina päivänä viikosta vanhemmilla 4-8 tuntia, ottaisivat vaikka joka päivä. Enimmäkseen menee heidän pyynnöstä, mutta joskus pyydän itsekin, jos on jotain menoa ja sitten sen "menon" jälkeen eivät anna vauvaa mulle vaan vaativat menemään kotiin lepäilemään. Ja mä saan vaan olla... nukkua ja siivoilla tai käydä shoppailemassa. Tiedän, että olen etuoikeutettu!:)

Koko suku asuu satojen kilometrien päässä ja tässä naapurustossa on pari kaveriperhettä, jotka voivat ottaa yönkin yli, jos tulee tiukka yllättävä kriisi (ei ole vielä tullut) tai hakea päiväkodista (näitä on ollut hyvissäajoin ennakkoon sovittuna 2-3 kertaa). Siinäpä ne. Lapset 3 ja 5 vuotta.



Muutaman kerran sukulaiset ovat hoitaneet. Olemme näiden viiden vuoden aikana päässeet miehen kanssa kerran kahdestaan elokuviin ja kahdesti kaupoille, yhdelle muutaman päivän lomalle.



Muuten järjestämme asiamme niin, että jompi kumpi meistä on AINA lasten kanssa. Vaati venymistä ja paljosta kieltäytymistä, mutta kaipa se sitten kasvattaa... Päiväkodissa toki ovat.

Pyydämme niin harvoin apua, että avun järjestäminen perhe- ja ystäväpiiristä on onnistunut helposti. Kukaan ei varmasti tule rasitetuksi lapsemme hoitamisella. Meillä on siis yksi lapsi. Emme maksa rahaa hoitamisesta, mutta usein muulla tavalla kiitämme hoitajaa esim. kukkia, herkkuja. Ja lapsellisille hoitajille olemme ilmoittaneet, että hoidamme heidän lapsiaan vastavuoroisesti kun tulee hoitotarvetta.



Kerran olemme joutuneet ottamaan hoitajan MLL:ltä, kun tuli erittäin yllättävä hoitotarve ja sillä hetkellä asuimme paikkakunnalla, jossa ei ollut tuttuja.

Mä en tosin laske mieheni tekemää lastenhoitoa "lastenhoitoavuksi" - herranjestas, ovathan nämä hänenkin lapsiaan, ei voi olla niin että minä hoidan ja hän vain "auttaa" hoitamaan. Eli me molemmat hoidamme lapsiamme, joita ei meidän lisäksemme ole juuri kukaan muu hoitanut.



Esikoisemme on 5-vuotias, ja hän oli 3-vuotiaana n. puoli vuotta perhepäivähoidossa ennen kuopuksen syntymää. Muuten on ollut koko ajan kotihoidossa. Anoppi on joitakin yksittäisi kertoja, 1-2 kertaa vuodessa, hoitanut häntä. Ensimmäisen vuoden aikana anoppi hoiti häntä enemmän, tuli meille kerran kolmessa kuukaudessa yhdeksi yöksi ja hoiti vauvan jotta me vanhemmat saimme joskus nukkua (esikoisella oli koliikki). Sen jälkeen hoidot rajoittuivat siten, että 1-4-vuotiaana anoppi hoiti häntä max. 3 tuntia kerrallaan sen 1-2 kertaa vuodessa, ja ennen kuopuksen syntymää pääsimme silloin miehen kanssa kahdestaan ulos. Kuopuksen syntymän jälkeen emme enää, koska anoppi ei ole kuopusta suostunut hoitamaan lainkaan. Kuopus on nyt 1v8kk, eikä ole koskaan ollut kenenkään muun kuin minun tai mieheni hoidossa kuin korkeintaan 5 minuuttia, ja senkin esim. perhekerhossa ohjaajan sylissä sen aikaa, että olen saanut käydä vessassa.



Hoitajia ei vain ole, tai ehkä olisi, jos kysyisi. Mua vaan hävettää kysyä ketään auttamaan itseäni - olen ystävillenikin monesti sanonut, että heidän pitää tarjoutua, sanoa päivä ja kellonaika, koska mä en kysy kuitenkaan koskaan. No, siitä huolimatta ystävänikin vain toitottavat, että "mä voin joskus tulla hoitaa, pyydä vaan". En pyydä silti. Maksulliset palvelut ovat liian kalliita meidän perheemme budjetille, joten sellaista tilannetta ei ole, jolloin tarvitsisimme lastenhoitoapua. Sitä olisi kiva saada kyllä, lähtisin mielelläni joskus ulos mieheni kanssa ihan kahdestaan, mutta kun ei ole, ei ole.

Lähinnä käytämme MLL:n hoitajia silloin kun haluamme miehen kanssa mennä teatteriin tms. kahdestaan. Arkisin pystyn lääkärit, kampaajat ja sellaiset sovittamaan niin että mies on kotona. 3 lasta.

Eli siis tuo mieheltäni tarkoittaa, että hänen työajallaan tarvitsen hänen apuaan kotona, kuten tämän viikon olen tarvinnut, koska toivun leikkauksesta. Onneksi hällä ymmärätäväinen pomo ja saa pitää palkatonta muutaman päivän.



Ja muuten isovanhemmat hoitelee lapsia, joita kolme pyydettäessä ja ihan pyytämättäkin, en maksa siitä heille mitään, eikä ole ikinä ollut sellaisesta puhetta, jos itse haluan heitä jotenkin muistaa siitä kun päästävät meidät miehen kanssa esim. viikonloppulomalle niin se ei ole maksamista.

12-v.

Isovanhemmat hoitaa tai yksi tuttu. En maksa isovanhemmille, tutulle hoitajalle maksan. Tilanteita: joku iltameno/lapsi sairas/ostoksia/kampaaja/muuten vaan. 2 lasta.

Iltaisin ja viikonloppuisin käytännössä aina (mummelit). Arkisin vähän vaikeampaa mutta melko usein sekin onnistuu.



Vastapalveluksilla maksan avusta

Hoidetaan miehen kanssa yhdessä koti ja lapset eli jos mies on kotona, hän tietenkin hoitaa lapset, jos mulla on menoa.



Jos mies on töissä (matkatyötä osittain,) niin anoppi asuu lähistöllä ja pystyy kyllä yleensä hoitamaan lasta, ellei ole lupautunut yhtä muuta lastenlasta hoitamaan. Jos oikein paniikki tulee, mun vanhemmat tulevat hoitamaan, matkaa heillä on tosin 250km eli ihan lyhyen ajan takia en heitä pyydä enkä vie lapsia sinne.



Ja isommat lapsetkin pärjäävät jo tunnin tai pari kuopuksen kanssa päiväsaikaan, jos on lääkäriä tms. Ja arkisin kuopus on päiväkodissa, kun ollaan itse töissä.



En maksa muusta kuin päiväkodista. Lapsia on kolme, mutta kaksi ovat jo isompia ja auttavat hoitavat siis joskus harvoin kuopusta hetken.



Jos halutaan miehen kanssa yhteistä aikaa, anoppi ottaa lapset mielellään, samoin mun vanhemmat.

Lapsen innokas mummi hoitaa, en maksa mitään. Vasta yksi lapsi, vauva 2kk. Olemme hoitaneet erilaisia asioita, käyneet lastenvalvojalla tunnustamassa isyys, juttelemassa papin kanssa (ristiäisvalmistelut), käyneet leffassa, asuntoja katsomassa, kaupassa, ja minä olen käynyt tekemässä tenttejä tai muuten opiskeluasioita sopimassa.

Aina vauva on nukkunut koko ajan tai korkeintaan mummi ensimmäisenä laittanut vauvan nukkumaan, joten ei kai kovin paljon (valitettavasti hänen mielestään) ole saanut vauvan kanssa olla.

3 lasta on ja apua tarvitsen satunnaisten opiskelujen ajaksi, ehkä 3 h/kk. Rahalla maksan, lapset vien tarhaan. Se kun on mahdollista menettämättä tukia.

Olen lasten kanssa aina. Miehellä työ jossa joutuu paljon olemaan pois. Joskus hänen kotona ollessaan pääsen jonnekin mutta yhdessä emme koskaan. Ei ole ollut varaakaan ottaa lastenhoitajaa.



3 lasta löytyy.

, kaikki 4 isovanhempaa käytössä ja luojalle kiitos heistä! Kaksi lasta 1 ja 4 v. Tarvitsemme hoitajia yhteisen harrastuksemme vuoksi, joskus teatteria varten.

En maksa rahana, mutta muistan noin muuten.

Lähinnä tarvitaan silloin, kun halutaan viettää miehen kanssa kaksin aikaa tai jos lähipiirillä on juhlia.

Yksi lapsi, 6,5v.