Millaista on elämä jos perheessä on chihuahua?

hei ! meillä juuri vuoden vanha cihu,erittäin jääräpäinen .pissaa ja kakkaa sisälle , mutta rakastaa ulkona kävelä.( ei talvella ) rohkea, välillä hellyden kipeä, ei mikään syli koira , ainakaan meidän chihu. kova haukkumaan kaikelle jopa peileille,muovikasseille ym ym... mutta silti niin ihana.

On melko pieni, mutta ei niin pikkuinen että pienikin töytäisy sattuisi. Cotton on todella hyväluonteinen rotu, josta ei kovin helpolla saa agressiivista. Tarvitsee tietysti lenkkeilyä niin kuin kaikki koirat, mutta ei niin paljon kuin esim. monet pienet terrierit. Viihtyy taatusti sylissä ja hellittävänä.



Turkki kaipaa jonkin verran huoltoa, mutta se on loppujen lopuksi aika pieni vaiva.



Lapsiperheelle ehdoton valinta!



t. rotikan omistaja

hei ! meillä juuri vuoden vanha cihu,erittäin jääräpäinen .pissaa ja kakkaa sisälle

. .

mutta silti niin ihana.

[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 21:59"]

Perheemme: Nuori vaimo (minä), menestynyt mieheni ja Chihumme. Meillä chihu tärkeänä osana perhettä ja sanommekin sitä leikkimielisesti harjoitusvauvaksi. :) Se haukkuu leikkisänä miehelleni pari kertaa kun hän tulee kotiin, on kuitenkin sen parin haukun jälkeen alistuvainen ja näyttää mahaa "ota syliin" -viestillä. Minulle ei hauku ja muutenkin suhtautuu meihin eri tavalla, mutta positiivisesti kumpaankin. Mieheni kanssa tykkää enemmän leikkiä vähän rajustikin ja mamilta on kiva saada silityksiä. Jos Chihumme puree leikissä kädestä liian kovaa, automaattinen auts -minkä suusta päästää saa sen hätkähtäen lopettamaan leikkinsä ja sitten aloitetaan uudestaan varovaisemmin. 

Meidän Chihu ei ulkoile, ainakaan näin talvella, mutta siihen suurimpana syynä, että jostain syystä hänellä on pippeli aina ulkona. :( Onko kellään muulla ollut vastaavaa? Eläinlääkärissä mainitsin asiasta ja hän sanoi että odotetaan vielä hetki ja mietitään sitten. Chihumme on kohta vuoden vanha ja todella yliseksuaalinen ja panee pehmoleluja tosi paljon. Hän tekee tarpeensa vessaan sanomalehtien päälle. Asumme kaupungin keskustassa mutta käymme sukulaisten luona maalla jossa on kartanon pihalla tilaa leikkiä ja juosta. Vielä kun tulisi vähän paremmin maalaisserkkunsa bostoninterrierin kanssa toimeen. :D

Vieraisiin suhtautuu jokaiseen eri lailla. Siskostani ei pidä yhtään (hänellä on mielenterveysongelmia) ja hänen vierailunsa ajan chihumme joko vinkuu miehelleni "mä en haluuuuu"- äänellä tai haukkuu siskolleni ja katsoo häntä tosi epäillen. Miehen kavereihin suhtautuu yleensä menemällä pesäänsä vierailujen ajaksi ja "piileskelee". Eli on siis todella leimaantunut meihin ja haluaa olla kaikessa mukana, rakastaa olla sylissä ja vaatii paljon leikitystä. Todella ihana koira perhekoiraksi ja 4 vuotias ei ole liian nuori jos vanhemmat kykenevät opettamaan häntä miten eläinten kanssa ollaan eli tosi lempeästi ja varovasti. Chihumme rakastaa muita chihuja mutta muista koirista ei oikein tykkää, eli on siis kunnon roturasisti. :D Kissoja tykkää jahdata, ainakin tähän asti, kun ei ole vielä saanut köniinsä. :D

[/quote]

Anteeksi, mitä?

lol

Meillä kaksi chihua, kumpikaan ei tee tarpeitaan sisälle ja ikää pikkuisills 4v. Ja 1.5v.. miellyttämishalyisia sylivauvoja molemmat. Hiukan haukkuherkkiä, mutta eivät mitenkää yltiöpaljon räksytä. En oo kyllä törmänny yhteenkään chihuun joka  sisäsiisteyden opittuaan kuseksis sisälle! Lasten lelu pieni ja hento chihu ei todelakaan ole, mutta lemmikkinä ihanin ikinä! ♥

Pomerani tai yorkshirenterrieri. Yorkki oli ylisöpö rusetilla höystettynä.

on kaksi chihuahuaa ja vauva, saa lapsi tottua koiriin pienestä pitäen.

Kasvattajan kanssa kannattaa valita sopiva yksilö, joskaan niitä ei pentueessa yleensä monta ole valittavaksi asti. Pennuista voi jo nähdä jotain, ainakin omamme on kiltti ja mukava koira. Ei räksytä omin päin koskaan, joskus alkaa vaisusti säestää toista koiraamme, jos se haukkuu jotain poikkeavaa. Mutta ei räksyttele tai ole äksy tai salakavala, never. Pitää lapsista ja omat pitää opettaa kunnioittamaan koiraa ja olemaan koskaan pudottamatta tai pienenä edes nostamatta sitä. Ei siinäkään ole ongelmaa, kun selittää asian lapsille.

Chihumme on sohvalla ja lämmössä viihtyvä, mutta sille ei lässytetä enempää kuin toisellekaan koiralle (vaikka molemmille tietty hieman) ja siltä vaaditaan samaa käytöstä ja tottelemista. Erittäin mukava koira, leikkisä ja herttainen.

Aikä jänne ettei chihuahua olekaan varsinaisesti sylikoira vaikka sellaisena sitä näkee julkkisten sylissä.



Rotu on älyttömän söpö, mutta kyllä muutkin pienet koirat otetaan varmasti harkintaan. Vinkkejä lisää vaan niistäkin :).



ap

että pitääkö koiralla olla sisällä hiekkalaatikko niin ehkä koko koiran hankintaa kannattaa miettiä vähän tarkemmin...

siis julkkisten sylissä olet sitä nähnyt..ja tuo hiekkalaatikkojuttu..



TOIVOTTAVASTI et osta Chihuahuaa..Se ansaitsee parhaan mahdollisen kodin ja pikkulapsiperhe on väärä paikka, varsinkin kun et tunnu tietävän koirista tuon taivaallista.



Meillä on ollut Chihuahua-koiria melkein 20



vuoden ajan, ensimmäinen oli meillä 7 vuotta, saimme kaksi lasta kahden vuoden sisällä, joten annoimme koirat sijoitukseen mieheni siskolle. Kun lapsemme olivat 9- ja 11-vuotiaita, hankimme uuden koiran, joka eli peräti 17- vuotiaaksi. Nyt meillä on kaksi Chihua, 1-ja3-vuotiaat.



Numero 6 kirjoitti mielestäni asiaa!

Hauska, vaikkakin vanha keskustelu, joten päätinpä minäkin kantaa korteni kekoon. Jos vaikka joku googlaa myöhemmin keskustelua chihuista niin jääpä tämä tänne muistiin.

Ihmisillä on mitä hullunkurisempia uskomuksia chihuista (näköjään ;)).

Se on ihan koira, vaikka pieni toki kooltaan onkin.

Itselläni ollut kyseistä rotua yli 10 vuotta ja kyllä se vaan niin on, että ellei se ole Chihuahua, se on vaan koira :).

Jokainen chihuahua on yksilö, ei voi oikeastaan montaakaan asiaa yleistää, että chihut ovat juuri tälläisiä. Meillä on ollut pullukka sohvamakkara, joka nukkui aivan poskessa kiinni, pidätti asioitaan 24 tuntiakin ja oli kiukkuinen kun mentiin herättämään, että josko pissalle menisit... Meillä on ollut arka chihuahua, koira joka juoksee piiloon heti kun hiukankin vieraampi tulee ovesta sisälle. Meillä on ollut "valio" chihuahua, jossa kiteytyy kaikki rodun hyvät puolet. Älykkyys, nopeus, sielunveljeys ja rakastamisen taito. Chihuahua on koirana jotain erilasta. Voi olla että näin sanoo jokainen joka jonkun tietyn tyyppisen koiran omistaa tai juuri siitä rodusta tykkää...:).

Chihuahualla ei ole mitenkään "normaalia pienempi rakko"...Hahah! Toki sillä on pieni rakko rottweileriin verrattuna, mutta koirakin on pienempi. Ihmisillä on hullu käsitys, että koska koira on pieni, sen rakko täyttyy jotenkin muita nopeammin. Ei täyty. Jos täyttyy, koiralla on jotain elimellistä vikaa tai sairaus. Ihan normaalisti viedään ulos kuin muitakin koiria. Ei pissalaatikoita. Edelleen; se on KOIRA.

Chihuahua jaksaa kävellä ihan normaaleja lenkkejä, sitä ei tarvitse kantaa tai varsinkaan nostaa syliin jos iso koira tulee vastaan! Juuri tämän takia niitä mammaansa talutusnuoran päässä (henkisesti) piteleviä chihuja näkee. Reippaasti lenkille vaan ilmasta huolimatta. Koiraa ei pidä totutella liian nirsoksi. Toki maalaisjärki peliin, eli jos on -30 astetta pakkasta, jäätyy isommankin koiran polkuanturat. Varsinkin lyhytkarvaisilla chihuilla kun ei ole karvoja suojaamassa tassuja mitenkään liialti joten palelemista pitää välttää. Lyhytkarvaisella olen käyttänyt takkia kovemmilla pakkasilla. Lyhyemmät lenkit onnistuu kyllä talvisin ilmankin.

Chihuahua on siitä "kätevä", että sen tosiaan voi ottaa melkein mihin vaan. Autoilusta meidän koirat on tykänneet aina, veneessä matkustaneet yms. Itse en jättäisi mitään muutakaan koiraa koskaan kytkettynä kaupan eteen juurikin sen takia että kaiken maailman hulluja liikkuu.

Sisälle pissaamista tai oikeastaan merkkaamista on ollut ainoastaan meidän yhdellä chihulla ja sekin jäi pois kun koira leikkautettiin.

Meillä on ovikellossa kaiku eli aina räksytys alkaa kun kello aoi. Toki hyväkin asia...Meille ei pääse KUKAAN ilman että koirat huomaa. Haukkuminenkin on koulutuksella pois kitkettävissä, itse en ole laiskana jaksanut siihen panostaa.

Kuten usein on sanottu, chihuahua ei itse tajua olevansa niin pieni. Meidänkin menee pokkana haastamaan riitaa tanskandogille ja ihmettelee kovin miksi doggi korvaansa lotkauta vaikka hän uhoaa.

Totta on, että helposti pikkukoiralle antaa periksi paremmin kuin isolle koiralle, "koska se on niin pieni", mitä ei tietenkään saisi tehdä. Näin koirasta kasvaa näykkivä pikkudiktaattori.

Minä en ymmärrä tuota lasten ja chihujen yhteisasumisen kammoamista- Tokihan koira voi kuolla jos lapsi sen tiputtaa, MUTTA aikuisen pitää tehdä pelisäännöt selviksi kotona. Mitä koiralle saa tehdä ja mitä ei ja näitä pitää VALVOA. Eli jollet ole valmis panostamaan edellämainittuun, älä valitse chihuahuaa.

Meillä on ollut koiria aina lasten ollessa pieni ja mitään ongelmaa ei ole ollut. Lapselle tehdään selväksi, että koira on tunteva eläin ja sitä ei retuuteta/riepoteta tmv, sen annetaan olla rauhassa kun se syö tmv.

Meillä kaikki koirat on olleet ihan käsittämättömän terveitä (*koputtaa puuta). Oikeastaan ainoat eläinlääkärivierailut on olleet rokotukset, sirutukset ja maitohampaiden poisto. Chihuilla pakkaa jäämään maitohampaat sen verran tiukkaan, että ne joudutaan poistamaan uusien tieltä. Meillä kahdelta chihulta ell poistanut maitohampaat. Yhdellä koiralla kasvoi káhdet hampaat limittäin suussa jonkin aikaa!

SummaSummarum varoituksena, sydämen menetys rodulle vaarassa tapahtua. Kerrassaan hurmaava rotu!  Meillä tulee aina olemaan chihuja <3!

Meillä on kaksi hurmaavaa chihua, jotka ovat hyvin erilaisia luonteeltaan. Toinen on ujo ja herkkä, ja haluaa elää lähinnä vain sylissä. Toinen on rempseä ja ulospäinsuuntautunut, ei halua olla kauaa sylissä, mutta vaatii jatkuvasti rapsutuksia. Molemmat ovat hyvin uskollisia perheellemme ja miellyttämisenhalusia, pitävät kuitenkin minua lauman johtajana ja puolustavatkin. Koirista näkee, että ne pitävät roolistaan perheessä ja haluavat toimia oikein.

Yksi haukkuu, kun ovikello soi, toinen ei. Yhdeltä saattaa joskus lirahtaa pissa, toiselta taas kakka, mutta ehkä korkeintaan n. kerran kuukaudessa. Saimme molemmat koirat aikuisina, joten emme ole voineet osallistua koirien "potta"koulutukseen, ja tuota lirauttelua on vaikea nyt enää keski-ikäiselta koiralta poistaa. Lisäksi molemmilla koirilla on menneisyydessään ollut traumaa ja ovat asuneet useammassa kodissa, joten sieltä voi olla vielä jotain jäänteitä.

Kumpikaan koira ei tunnu pitävän pienistä lapsista, mutta n. 7-vuotiaat ja siitä ylöspäin käyvät, jos eivät pidä kamalaa meteliä ja heilu ja hypi. Chihut pelkävät sellaista riehumista ja hurjaa melua. Esim. ilotulitusrakettien pauke tai ilmapallon poksahdukset ovat niille kauhistuttavia ja varmaan monelle muullekin koirarodulle.

Meidän chihut mielellään piiloutuvat peittojen alle ja muutenkin viettävät suurimman osan päivästä nukkuen. Toinen on hyvinkin atleettinen ja hyvä lenkkeilemään, toisella taas on polvivika, joka on yksi chihuille tyypillisistä vaivoista, eikä se jaksa siksi pitkiä lenkkejä. Se pitäisi kai leikata, mutta kuulemma maksaisi n. 2 000 euroa, joten meillä ei ole ollut vielä varaa.

Meillä mies katsoi ensin näitä, että eiväthän ne edes ole koiria, vaan jotain rottia (siis huumorilla). Mutta nyt sekin on ihan myyty ja lepertelee niille päivät pitkät. Teen töitä kotona, joten nämä pitävät mulle seuraa koko ajan.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2010 klo 23:38"]

että pitääkö koiralla olla sisällä hiekkalaatikko niin ehkä koko koiran hankintaa kannattaa miettiä vähän tarkemmin...

[/quote]

Ulkomailla asuneena en pidä tätä yhtään kummallisena. Monessa maassa työpäivät ovat paljon pidempiä, eikä pikkukoira todellakaan jaksa odottaa pissatusta niin pitkään. Ainakin entisessä asuinmaassani koirien hiekkalaatikon tapaiset sisävessat olivat ihan vakiokamaa. Eri asia sitten tietenkin, onko sellaiseen tilanteeseen oikein ottaa koiraa...

että kusta saat siivota sisältä joka paikasta. Nuo minikoirat kusee ihantörkeenä sisälle minne huvittaa. Äidilläni on tuollainen kuseksija ja ell on tuttu ja kertoo et iso osa minikoirista on tuollaisia.

Luulin että vain pennut on sellaisia :(.

ap

Lapsella oli täyskielto koiran nostamiseen ettei pentua rikkoisi, silitellä toki sai. Vasta nyt lähes 8 v on saanut opetella koiran nostamista.



Chihuahuat on älykkäitä, mutta niillä ei ole pätkääkään miellyttämisenhalua. Yhdistelmä johtaa helposti siihen että koira on perheen pomo. Saattavat merkkailla sisälle koko ikänsä, tosin säännöllinen ruokinta-ulkoilurytmi auttaa paljon.



Omamme on haukkuherkkä, mikä on todella ärsyttävää. Ja kun sitä miellyttämisenhalua ei ole, tavan poisopettaminen on hankalaa. Ruuallakaan noin pientä ei voi loputtomasti lahjoa.



Rotu on melko terve. Äksyys ja agressiivisuus eivät ole rodulle ominaisia, mutta omamme esim ahdistuu jos lapsilauma hyökkää liian lähelle ja silloin saattaa näykkäistä. Koiralle tuo on tässä tapauksessa ehkä tervettä toimintaa hengissäsäilymisen kannalta, mutta omistajan tulee vahtia ettei koira joudu ko tilanteisiin.



Koiran tulee päästä säännöllisesti ulos, ei mitään hiekkalaatikoita.



Koira on kokonsa puolesta helppo ottaa mukaan moniin paikkoihin, mutta esim. kauppareissut on hankalia: Koiraa ei saa viedä kauppaan sisälle, toisaalta ei uskalla jättää uloskaan ettei varasteta/kiusata.



Yleisin kuolinsyy nuorilla chihuilla on PURISTUMINEN. Tykkäävät kaivautua peittojen, sohvatyynyjen yms alle. Lapset monesti rojahtavat sohvalle ja koira voi huomaamatta jäädä alle.



Lisää kannattaa kysyä chihuahua-foorumilta www.chihuahua.cjb.net

meillä on 10-vuotias chihu-uros. Tulee hyvin juttuun muiden koirien ja aikuisten ihmisten kanssa, ei juuri hauku ja oppi sisäsiistiksi ihan samassa aikataulussa kuin muutkin koirat. Nuo "kusee sisälle" -jutut ovat ilmeisesti joidenkin tietämättömien sepostuksia, koska jos terveen koiran opettaa sisäsiistiksi ja sitä ulkoiluttaa tarpeeksi, ei sillä ole mitään tarvetta kusta sisälle. Kaikki ei tietenkään jaksa viedä koiraa ulos 3 - 4 kertaa päivässä, mutta se on heidän oma vikansa.



Chihumme on ollut tosi reipas pienestä pitäen, lenkkeillytkin ihan kunnon lenkkejä ja viihtyy talvellakin ulkona. Lapsista se ei oikeastaan välitä, joskus pelkää vieraita lapsia, koska liian usein joku vieras "kullannuppu" on yrittänyt kielloista huolimatta yrittänyt nostaa koiran syliinsä. Omille lapsille tehtiin säännöt selviksi, eli ei nostelua ja että koiraa tulee kunnioittaa eikä sitä saa esim. nukkuessa herättää tai häiritä sitä ruokailun aikana.



En ihan pikkulapsiperheeseen chihua suosittelisi, ihan vain siksi, ettei lapset osaa aina varoa vahingoittamista ja kunnioittaa pienen ja syötävän söpön eläimen rytmiä. Mutta jos luotatte lapsiinne 100%, silloin chihua voi harkita. Mutta koira ei siis ole lelu, vaikka se siltä näyttääkin. Kannattaa varautua ja sitoutua lenkkeilyyn 3 - 4 kertaa päivässä seuraavan 15 vuoden ajaksi. Ja huomioida, että myös chihu tarvitsee ihan yhtä hyvän ja tunnollisen koulutuksen kuin mikä tahansa koirarotu. Chihut ovat usein aika itsepäisiä, joten kouluttaminen ei aina ole niin helppoa.

Meille lenkkeily ei ole ongelma vaan plussaa. Lisäksi löytyisi iso pihakin jos uskaltaa antaa olla vapaana. Toki voisi aidatakin jonkun oman alueen. Vielä en uskalla koiraa hankkia, mutta ehkä kun nuorin lähtee kouluun?



Onko rotu syliinhakeutuvaa tyyppiä? Pientä sylikoiraa kun kauheasti haluaisin jota rapsuttaa telkkaria katsoessa. Toisaalta joku hieman isompikin rotu voisi olla ok, ei tarvitsisi niin pelätä että rusentuisi...