Lue keskustelun säännöt.
Mun mielipide/havainto poikavauvoista/-lapsista. Mitä mieltä muut?
24.11.2010 |
Pojat on usein söpömmän/nätimmän näkösiä ku tytöt, ja myös yleensä helpompia. Lasten kuullen em. ei tietenkään ei asiasta puhuta (ainakaan meillä) Tunnen paljon lapsia, joten kyse ei oo pelkästään omista lapsista. T. kahden tytön ja kolmen pojan äiti.
Kommentit (82)
joita kovasti ihasteltiin ja ihastellaan tuntemattomien toimesta tuolla kadulla. Samoin on myös poikaani ihasteltu mutta ei ihan siinä määrin vaikka minusta hänkin oli esim tosi suloinen vauva. Meillä tytöt olleet kyllä ainakin vauva/taaperoiässä helpompia. Edelleen tuo 8v tyttö on kuin ihmisen mieli en muista että olis koskaan kiukunnut tai uhmailut rai raivonnut :D poikakaan ei raivoa mutta muuten kyllä on jotenkin huithapeli eikä välitä noudattaa sääntöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisten ihmisten lapset vain ovat suloisempia kuin toisten ja lopulta kauneushan on katsojan silmissä.
joita kovasti ihasteltiin ja ihastellaan tuntemattomien toimesta tuolla kadulla. Samoin on myös poikaani ihasteltu mutta ei ihan siinä määrin vaikka minusta hänkin oli esim tosi suloinen vauva. Meillä tytöt olleet kyllä ainakin vauva/taaperoiässä helpompia. Edelleen tuo 8v tyttö on kuin ihmisen mieli en muista että olis koskaan kiukunnut tai uhmailut rai raivonnut :D poikakaan ei raivoa mutta muuten kyllä on jotenkin huithapeli eikä välitä noudattaa sääntöjä.
se heijastuu siihenkin miten sen tyttölapsen näkee. Mun kaikki lapset olleet helppoja (tyttöjä ja poikia) mutta aika moni tuttava hermoilee paraikaa poikiensa käytöksen kanssa. Yksikään tyttölapsen äiti ei hermoile...kertooko se sit jostain mene tiedä.
Ovat jotenkin söpömpiä kun heillä usein pienemmät piirteet. olen toki söpöjä poikiakin nähny ei sillä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vielä enemmän teini-ikäisten äitejä mutta se onkin toinen juttu.
se heijastuu siihenkin miten sen tyttölapsen näkee. Mun kaikki lapset olleet helppoja (tyttöjä ja poikia) mutta aika moni tuttava hermoilee paraikaa poikiensa käytöksen kanssa. Yksikään tyttölapsen äiti ei hermoile...kertooko se sit jostain mene tiedä.
kaupassa kuulin toisinaan sipinää ("kuin nukke" tms.) tai avointa ihastelua. Poikani oli mielestäni lähinnä mika halvarin tai martti ahtisaaren näköinen ja toista tyttöämme kohteliaasti sanottiin ihmeen kovasti isänsä näköiseksi (ulkonäkö ei ole mieheni vahvuuksia). Että tälleen ne geenit heittelee meitä.
Mielestä äärettömän naiivia ajatella, että poikalapset tai tyttölapset automaattisesti massana nätimpiä. Toisten tuttavapiirissä ehkä enimmäkseen ns. rumempia ja toisten järjestään söpöliinejä.
Mutta saahan noita teorioita heitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kallistun sille kannalle että pojat on vaikeampia ainakin sinne teini-ikään saakka. Siitäkin eteenpäin luulen että kyse on vain sallivuudesta eli teinipojille sallitaan erilainen käytös kuin tytöille. Itselläni sekä että...
onneksi poika sentään oli sitä vähän poikamaisemmin :D sitä paitsi kaikki vauvat ovat söpöjä omalla tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla serkkupoika oli tosi vaikea tapaus, inhosin jopa jossain vaiheessa sitä, kun ei ajatellut yhtään mitä suustaan päästi ja teiniangstia löytyi. Nyt ihan ok tyyppi ja muuttunut paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enpä ikinä ole huomannut mitään apn väittämän kaltaista :D tosin olen joskus muinoin suorastaan inhonnut tietyn ikäisiä poikia (eskari/kouluikäisiä)mutta nyt kun oma poikani on eskarilainen ja maailman ihanin poika niin alan pikku hiljaa nähdä sen ikäisten poikienkin ihanuutta :D
niin se vaan on, biologia vie.
Ja isän rakkaus tyttöön syvempää.
Uskotte tai ette, ihan sama...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset ihmiset ovat kauniimpia kuin toiset aikuisina, sama pätee vauvoihinkin. On olemassa komeita kauniskasvoisia miehiä ja karkeapiirteisiä naisia. Sama pätee vauvoihin ja lapsiinkin. Yksinkertaista.
Helppoudesta en tiedä, itsellä kolme poikaa joista esikoinen maailman helpoin ollut aina.
että höpö höpö nro 53 puhut nyt vaan todellakin vain omasta puolestasi.
Meillä ainakin pitää paikkaansa tuo poikavauvojen helppous. Tytöt kun oli vauvoja, niin en uskonut todeksi että oli olemassa vauvoja jotka nukahtivat itsekseen kun sänkyyn laittoi. Ensimmäinen ei nukahtanut kuin rinnalle ja rinnasta vierottaminen oli tahtojen taistelu. Viereen piti nukuttaa pari vuotiaaksi. Toisen tytön kohdalla sama juttu. Iltaisin nukutettiin vaunujen koppaan koppaa heiluttelemalla :) Ja molemmat nukkuivat päikkärit ulkona pari vuotiaiksi. Tämä poikavauva onkin toista maata. Syötyään tutti suuhun ja omaan sänkyyn. Sinne nukahtaa omia aikojaan. Imettämisen lopetin viime viikolla. Yhtään ei ole rintaa haikkaillut eikä rinnan perään itkenyt. Toki tuttipullosta juomisessa oli vähän totuttelua. Mitä ulkonäköön tulee niin kovin ovat saman näköisiä meidän sisarukset. Toki pojasta huomaa, että poika on.
Mietin aina, mitä heidän omassa lapsuudessaan on mennyt pieleen, ja mikä vamma heillä on suhteessa omaan sukupuoleensa. Kun pieniä tyttöjähän kaikki naiset joskus on olleet.
Näistä poikahehkuttajista tulee mieleen kaverini, jolla on samanikäinen lapsi kuin minulla. Hänellä poika, minulla tyttö. Koko lastemme elinajan (nyt vajaa 2 v) tämä kaveri on jaksanut toitottaa miten on niin iloinen siitä että sai pojan ja kuinka pojat on niin paljon helpompia jne. Alkuun se minua ärsytti, nyt vaan lähinnä säälittää. Tälläkin kaverilla on nimittäin ongelmia oman naiseutensa hyväksymisen kanssa.
niin kuin keskimäärin. Molemmissa tietenkin poikkeuksia ja paljonkin. Eli kyllä teillä voi olla äärimmäisen söpö tyttö minunkin mielestäni ja poikanne voi olla mielstäni ihan possun näköinen.
Pojat ovat mielestäni söpömpiä siitäkin huolimatta, että olen ennemminkin tyttöjen äiti kuin poikin eli raskausaikana toivoin salaa tyttöä enkä poikaa. Meillä on tyttö ja kaksi poikaa.
Tyttömme oli kovin söpö ja junassakin edellä istuva kuiskasi vierustoverilleen että nätin näköinen. Synnytysairaalan lääkäri kirjoitti "Kaunis tyttö". Muistan ajatelleeni, kun kakkonen oli pieni vauva ja nukkui, että on ehkä vielä kauniimpi kuin esikoinen. Muistan myös ajatelleeni, että mieheni siskon poika (lapset saman ikäiset, on söpömpi kuin oma tyttömme, vaikka meidän tytöllä oli suuret silmät ja sirot piirteet.
Tässä ei ole mitään arvolatausta poikien hyväksi, koska pelkään pahoin olevani enemmän tyttöjä suosiva, vaikken tahtoisi.
Itse olen aina pitänyt enemmän pienistä pojista, kyllä koen heidät söpömmiksi ja viehättävimmiksi kuin tytöt yleensä, toki yksilöiden välillä erot ovat suuria. Tulen muutenkin hyvin toimeen miesten kanssa, viihdyn miesvaltaisissa työpaikoissa missä ilmapiiri on mielestäni parempi jne. En silti missään tapauksessa koe vihaavani tai halveksivani tyttöjä tai naisia.
Mietin aina, mitä heidän omassa lapsuudessaan on mennyt pieleen, ja mikä vamma heillä on suhteessa omaan sukupuoleensa. Kun pieniä tyttöjähän kaikki naiset joskus on olleet.
Näistä poikahehkuttajista tulee mieleen kaverini, jolla on samanikäinen lapsi kuin minulla. Hänellä poika, minulla tyttö. Koko lastemme elinajan (nyt vajaa 2 v) tämä kaveri on jaksanut toitottaa miten on niin iloinen siitä että sai pojan ja kuinka pojat on niin paljon helpompia jne. Alkuun se minua ärsytti, nyt vaan lähinnä säälittää. Tälläkin kaverilla on nimittäin ongelmia oman naiseutensa hyväksymisen kanssa.
Parhaimmillaan leikeissä oli 5-7 tyttöä koko päivän eikä ketään jätetty leikin ulkopuolelle. Seuraisn kyllä pari vuotta vanhempia poikia tossa myös ja ne jos ketkä osasivat sen ilkeilyn ja kiusaamisen :( sen perusteella en voi muuta kuin kummastella sitä missä ne muka seurassa viihtyvät pojat meillä päin ovat. Entä ne tytöt jotka jättävät porukan ulkopuolelle?