Näitä "haluan laihtua, mutten vaan laihdu" -kirjoittajia yhdistää yksi asia

Olen jo kolme vuotta kuulunut Kalorilaskuriin ja merkinnyt sinne uskollisesti joka ainoan syömäni suupalan sekä liikunnat. Kun aloin laihdutuksen, olin lievästi lievän ylipainon puolella, ikää oli vähän alle 50. Liikuin vähintään tunnin päivässä, lajeina juoksu ja lihaskuntoliikkeillä tehostettu jooga, mukana myös painot. Ruoat valitsin todella tunnollisesti siten, että proteiinia oli 30 % päivän kaloreista. Minkäänlainen mättö ei ole koskaan ollut osa ruokavalioitani: ei viinereitä, ei hampurilaisia, ei pizzaa, ei karkkia. Rivi tummaa suklaata vain.



Asetin tavoitteeksi 500 gramman laihtumisen kuukaudessa, minkä piti onnistua syömällä 500 kcal päivässä vähemmän kuin kulutus oli.



Ensimmäisen vuoden aikana noudatin suosituksia todella tiukasti. Silti minulla oli useita 5-8 viikon jaksoja, jolloin en laihtunut ollenkaan. Siis vaikka söin joka päivä 500 kcal vähemmän kuin kulutin. Ruoat mittasin Postin vanhalla kirjevaa'alla ja liikunnat Aino Active -aktiivisuusmittarilla.



Onnistuin ensimmäisenä vuonna laihtumaan 8 kiloa, vaikka Kalorilaskurin ennusteen mukaan minun olisi pitänyt niillä syömisillä ja liikunnoilla laihtua ainakin tuplasti sen verran. Puolen vuoden jälkeen tutkitutin kilpirauhasarvoni, jotka olivat ihanteelliset.



Mihinkään muuhun lopputulokseen tästä ei voi mieletäni päätyä kuin että minulla on pihi keho.



Jatkoin projektia vuoden jälkeenkin niin, että lopulta olin 10 kiloa kevyempi kuin alussa. Tämän jälkeen annoin painon nousta puolitoista kiloa ja sen jälkeen olen pitänyt sen tasoissa. En kuitenkaan ole vieläkää voinut lopettaa laskurin käyttämistä, koska elimistöni ei ole tottunut uusiin, pienempiin kalorimääriin, vaan pyrkii sinnikkäästi kohti maksimipainoaan. Heti, kun lopetan vahtimisen, paino alkaa jälleen kohota. Pian pitäisi kuitenkin helpotta ,siläl jostain luin, että laihdutuksen lopettamisen jälkeen vie kaksi vuotta ennen kuin voi alkaa syödä "normaalisti" lihomatta.

Ei laihduttajalta periaatteessa ole keksi kielletty kahvin kanssa, jos jättää siihen yhteen.Menee ihan oivasti joskus välipalasta ja voi jopa ehkäistä sortumasta kamalaan makean hotkimiseen.Ei pidä olla liian ehdoton.



Herkkupäiviä saa olla jokaisella, kun ei JOKA päivä.



Kilpisrauhasen vajaatoiminta voi nimenomaan vaikeuttaa laihtumista, jopa hiukan painonnousua aiheuttaa.Insuliiniresistentti vaikeuttaa (pudotusta) myöskin.Ja niin monta muutakin tekijää, että kannattaa käydä esim. terkkarin luona, joka voi ohjata eteenpäin kokeisiin, josta se paras apu löytyy.



Tsemppiä meille painonpudottajille...nimimerkillä "akateemisesti koulutettu" (huvitti ykspäivä, luin kaksplussan palstaa painonpudotuksesta, kuinka lähestulkoon kaikki ylipainoiset naiset ovat kuulemma duunareitten vaimoja, kun ei muut huoli.Ja tietysti hyvin huonosti koulutettuja ollaan, luonnollisesti.;) Minä kyllä sanon, että ne on nuo yleistäjät, jotka on erittäin alhaisesti koulutettuja, kun eivät ymmärrä ihmisten olevan yksilöitä! ;D)

Lihava nainen piti tarkkaa ruokapäiväkirjaa ja vastaavasti kalorit laskettiin myös verestä / virtsasta yliopiston laboratoriossa. Kävi ilmi, että tätä tarkkaa ruokapäiväkirjaa pitänyt nainen jätti merkkaamatta 60 PROSENTTIA syömistään kaloreista.

Eli totuus lienee, että lihava kuvittelee syövänsä paljon vähemmän mitä syö, eikä ymmärrä syömistensä seurauksia.

syömisensa vapaasti videopäiväkirjaan ja sitten piti ruokapäiväkirjaa, ja ensimmäisellä metodilla arviot omista ruuista heittivät tuon noin 40% ja tarkemmalla päiväkirjalla jopa 60%.

Itse seuraan läheltä yhtä epätoivoista tapausta. Syö kohtuu hyvin, mutta luulee että salaatti on se avain. Protskut jää aivan liian vähiin. Päivän nälän palkitsee illalla 500-1000 kalorin suklaa/karkki määrällä. Näin paino nousee tasaisesti n. 0,5 kg/kk eli vuodessa 6-8 kg.

ja en syö päivittäin tai edes viikottain pullaa, keksiä, pizzaa, hampurilaisia tms. Sokerilimuja en juo ollenkaan, en siidereitä enkä olutta. Yhden karkkipäivän pidän viikossa ja silloinkin Kiloklubin mukaan jää kalorivajetta. Ja minä merkitsen ylös joka himskatin kirsikkatomaatin minkä suuhuni laitan.



Voi kakka.