Lue keskustelun säännöt.
Inhoan häitä!
24.11.2010 |
Muutama hyvä ystävä on mennyt naimisiin ja seuraava ensi kesänä. Inhoan häitä! Inhoan sitä hössötystä joka kestää koko edeltävän vuoden: mikä puku, mitkä kengät, millaiset kortit, millaisia kukkia, kampaus, ruoka, kirkko... no tiedättehän te. Ja sitten pitää järjestää hääsankarille polttarit ja kaikkea hemmotteluohjelmaa. No se on varmaan pienin paha koko hommassa. Mutta inhoan sitä kun kaiken pitää olla niin vimosen päälle ja sitten kökötetään kirkossa ja nyyh nyyh on muka niin herkkää. Sama pariskuntahan se on joka on tuntenut toisensa jo iät ja ajat. Inhoan reissaamista kirkkoon ja juhlapaikalle ja sitten kaikki ne hääparin sukulaiseet siellä pällistelee ja mulkoilee miksi nekin on pakko kutsua kun ei muutenkaan ole missään tekemisissä. Ja hääpuku on ihan typerän näköinen asu parempi jos pukeutuis vaikka lumiukoksi. Sitten niitä tyhmiä leikkejä jotka on muka hauskoja mutta ei oikeasti ole kuin ahdistavia: kuka saa kimpun ja menee seuraavaksi naimisiin - sama rulianssi edessä siis seuraavana vuonna jos kaveri saa kimpun.
Ihmettelen miten miehet suostuu tuohon kaikkeen. Mulle riittäisi se että mies sanoo tahdon ja sitten vaihdettais sormukset.
Kommentit (40)
Häät ovat kammottavia.
Muistan hyvin erään ex-avokkini harrastuskaverin häät. Oli niin prameeta ja ihkuu, pitkät puheet jossa kehuttiin ihanaa morsianta ja sulhasta jostain vuosien takaisista urheilusuorituksista (siis mitä vittua?) ja se sulhanen perseili ilman paitaa ohjelmanumerossa jossa demosi tätä kyseistä lajia mitä harrasti. Ja niin isoa perhettä ja jeejee.
No sitten niille tuli se lapsi, joka ei ollutkaan täysin terve, ja sulhanen joutui lopettamaan sen kyseisen lajin valmentamisen, ja sitä sitten ihmeteltiin että miten se nyt tollei ei enää osallistu ja ota vastuuta seuran asioista. Ei ollut enää ihkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2010 klo 12:20"]
nyt vähän perspektiiviä asioihin. Mä en voi mitenkään kuvitella, miten kukaan voi kokea raskaaksi muutaman tunnin kemut. Voihan häät olla jonkun mielestä tylsiä ja aikaa vieviä, mutta sana raskas on niiden kohdalla ihan liioiteltu. Myös minun mielestäni ap on nyt itsekäs. Ei toisen ihmisen ilon ja onnen todistaminen kerran elämässään voi olla ylivoimaista. Ja jos on, voi häistä aina jäädä pois. Samoin kuin polttareista. Ja kieltää ylipäänsä ystäviä puhumasta häist tai mistään muustakaan, mikä ap:tä nyt ei kiinnosta.;)
[/quote]
Varmasti elämässä on raskaampiakin asioita kuin häät, mutta ne prinsessahäät joihin olen itse osallistunut ovat olleet hieman pidempiä tilaisuuksia kuin 2h.
Polttarit jo vievät yhden viikonlopun. Jos häät eivät ole lähistöllä, menee matkustamiseen aikaa ja rahaa. Ja vaikka olisikin kotopuolessa juhlat, menee siihen melkein vuorokausi silti. Lahjan ostaminen, vatteiden hankintaa/korjaaminen vievät aikaa. Valmistautuminen, kirkko, juhlat joista ei yleensä lähdetä ennen puoltayötä (liian aikaisin poistuville närkästytään), jatkot jne.
En ihmettele, että jo yhdet häät voivat olla rasittava kokemus, jos lomaa on vain vähän. Puhumattakaan jos häitä on useampia.
Miksi menette paikalle jos ei kiinnosta?
[quote author="Vierailija" time="17.08.2013 klo 13:30"]
Miksi menette paikalle jos ei kiinnosta?
Kunpa olisikin ihmissuhteet aina noin helppoja. Varmaan monia kiinnostaa osallistua häihin, mutta liika hössötys turhauttaa. Moni kaaso ja muu ystävä on turhautunut morsiamiin joille ei mikään kelpaa jne.
Todellisuudessa kiukkuinen morsian voi olla muuten normaali ja mukava ihminen jonka kanssa on pitkä ystävyys. Moni pitää häitä elämän parhaana päivänä ja poisjääneet hyvät ystävät pysyvät mielessä kauan, kaikki eivät sitä helpolla anna anteeksi. Ehkä kannattaa tiettyyn rajaan olla ymmärtäväinen.
[/quote]
Minä en tykkää juhlista ylipäätään, mutta helpommalla pääsee kun menee, kun että selittelee miksei tullut. En kuitenkaan inhoa juhlakaluja ja heidän on vaikea ymmärtää ettei tulemattomuuteni johdu heistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on omasta asenteestakin kiinni. En ole ollut kertaakaan tylsissä/huonoissa häissä, aina on ollut hauskaa. Yksissä en edes tuntenut muita kuin poikaystäväni. Olen myös ollut ainoana sinkkuna pariskuntien keskelle sijoitettuna. Paikat ovat vaihdelleet, samoin ohjelma. Joku kirjoitti että pakko mennä ystävyyden vuoksi, no eikö siellä voisi sitten olla iloinen ystävän puolesta ja nauttia hänen järjestämistään juhlista eikä näyttää nyrpeää naamaa. Ei kuulosta miltään hyvältä ystävyydeltä jos hänen häät ovat sinulle pakkopullaa.
Minäkin inhoan häitä ja kaikkea siihen liittyvää hössötystä. En osallistu polttareihin, en kuljeskele kaupoissa pukuja hypistelemässä, en askartele mitään enkä tehtaile karkkeja. En yleensä osallistu häihinkään. Tämmöinen hössöttäminen ei vain ole se mun juttu. Ymmärtäköön ken haluaa, minulle ymmärryksen saamisella ei ole mitään merkitystä.
Inhoan ihan yhtä paljon myös uusinta amerikasta rantautunutta villitystä, eli vauvakutsuja. Minulle näihin kutsuihin liittyvät leikit, joissa arvaillaan vatsan mittoja, vauvan sukupuolta, tehtaillaan nimiehdotuksia ym. ovat täyttä kärsimystä.
Ehkä olen sitten pessimistinen hapannaama tai ihan mitä tahansa, mutta tämmöset hössötykset eivät vaan vähemmässäkään määrin kiinnosta minua enkä niihin osallistu. Joskus on kehoitettu osallistumaan ystävien vuoksi, mutta juuri heidän takia on parempi, että jätän osallistumatta.
Mainittakoon, että olen onnellisesti naimisissa ja rakastan miestäni yli kaiken. Mieheni tahtoi minut farkut jalassa maistraatissa, ilman mitään turhaa hössötystä ennen tai jälkeen. Se oli meidän kahden aikuisen rakkauden sinetöimisen päivä, ei siihen ketään muita kaivattu. Toinen lapsi on tulossa, toivuttu ja jo valmiiksi rakastettu pikkuinen. Ja leikin toki lapseni kanssa, vaikka en kokoonnukkaan leikkimään aikuisten naisten porukalla. En siis ole millään muotoa katkera mistään, vaikka en tämmöisistä hää- ym. höpötyksistä nautikkaan. Elämäni on hyvää ja onnellista, juuri sellaista kuin elämä parhaimmillaan voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
prinsessahäissä vain vieraana, kieltämättä aika kärsimystä pöydässä tököttää monta tuntia kun morsiamen lähipiiri (kyllä, sulhanen on vain sivuosassa) vääntää "kivaa" juttua morsiamesta. Sitä hauskuutta ei ikinä ymmärrä muut kuin pieni piiri sisäpiiriläisiä.
Ja ne leikit, iänikuiset samat leikit. Sukkanauhan heitto, morsian heittää tai ojentaa silmät sidottuina kimpun jollekin naimattomista naisista, morsiamen/sulhasen/anopin tai kaason ryöstö jne jne jne jne. Joka vuosi samat krumeluurit....
Ystäväni puolestaan on kokenut sen helvetin mitä prinsessahäiden järjestely kaason ominaisuudessa voikaan olla. 1,5 vuotta ennen häitä oli alettu etsimään sopivaa (kaunista) vihkikirkkoa ja juhlapaikkaa. Vihkikirkko nyt oli äkkiä päätetty kun kaupungissa 2 kirkkoa mutta kuulemma juhlapaikan etsintä lähenteli silkkaa kärsimystä. Mikään paikka ei vaikuttanut kelpaavan. Seinissä väärät sävyt, piti olla täsmälleen sama sävy kuin morsiamen valitsemissa teemaväreissä. Kun sellaista ei löytynyt, morsian oli menettäny malttinsa täysin, haukkunu sulhasen, kaasot, omat ja sulhasen sukulaiset ihan lyttyyn, kirkunu naama punaisen valkoisena kaikille.
Vuoden ajan olivat askarrelleet koristeita hääjuhlaan, jotka ei sitten olleet kelvanneetkaan morsiammelle. Oli nakannu ne roskiin ja päättäny hankkia kukkia juhlapaikan täyteen. Kaasoilta oli vaadittu aivan älyttömästi työtä ja mitä olivat saaneet kiitokseksi, tuhahduksen että kyllä kampaus ja vuokrattu kaasonasu pitää riittää pikku vaivan palkaksi. Häiden jälkeisenä päivänä olivat vielä joutuneet siivoamaan juhlapaikan kun morsian ja sulhanen eivät olleet raskineet palkata siivojia.
Eivät ole väleissä enää.
Ja noita vauvakutsuja ystäväpiirissäni ei vielä ole ollut, mutta jos tulee niin niihin en taatusi mene.
Ja kyllä, ristiäiset ja rippijuhlat eivät myöskään ole suosikkejani, mutta eivät vedä vertoja hääjuhlille.
ap
Minäkin inhoan häitä ja kaikkea siihen liittyvää hössötystä. En osallistu polttareihin, en kuljeskele kaupoissa pukuja hypistelemässä, en askartele mitään enkä tehtaile karkkeja. En yleensä osallistu häihinkään. Tämmöinen hössöttäminen ei vain ole se mun juttu. Ymmärtäköön ken haluaa, minulle ymmärryksen saamisella ei ole mitään merkitystä.
Inhoan ihan yhtä paljon myös uusinta amerikasta rantautunutta villitystä, eli vauvakutsuja. Minulle näihin kutsuihin liittyvät leikit, joissa arvaillaan vatsan mittoja, vauvan sukupuolta, tehtaillaan nimiehdotuksia ym. ovat täyttä kärsimystä.
Ehkä olen sitten pessimistinen hapannaama tai ihan mitä tahansa, mutta tämmöset hössötykset eivät vaan vähemmässäkään määrin kiinnosta minua enkä niihin osallistu. Joskus on kehoitettu osallistumaan ystävien vuoksi, mutta juuri heidän takia on parempi, että jätän osallistumatta.
Mainittakoon, että olen onnellisesti naimisissa ja rakastan miestäni yli kaiken. Mieheni tahtoi minut farkut jalassa maistraatissa, ilman mitään turhaa hössötystä ennen tai jälkeen. Se oli meidän kahden aikuisen rakkauden sinetöimisen päivä, ei siihen ketään muita kaivattu. Toinen lapsi on tulossa, toivuttu ja jo valmiiksi rakastettu pikkuinen. Ja leikin toki lapseni kanssa, vaikka en kokoonnukkaan leikkimään aikuisten naisten porukalla. En siis ole millään muotoa katkera mistään, vaikka en tämmöisistä hää- ym. höpötyksistä nautikkaan. Elämäni on hyvää ja onnellista, juuri sellaista kuin elämä parhaimmillaan voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi niiden häiden suunnitteluun ja järjestelyyn pitää koko kaveripiirin osallistua ja parhaassa tapauksessa raataa jo vuosi ennen häitä niiden eteen.
Häät järjestää hääpari vanhempineen.
Ja minuakin tympii ne leikit ja morsiamen ryöstö.
En tiedä, oliko meillä prinsessahäät - ainakaan en niitä sellaisiksi itse mieltänyt.
Miehen kanssa varattiin kirkko ja juhlapaikka, juhlapaikalta tilattiin ruoka ja muut tarjoilut. Tilattiin bändi soittamaan. Lähetettiin kutsut ja sitten vaan juhlapäivänä kirkkoon. Ei tarvinnut ketään häiritä arkarteluilla ja leikkien järjestelyillä. Ohjelmana oli hyvää ruokaa, tätini (laulaja) lauluesitys ja lopuksi tanssia. Ihanat kesähäät oli, vieraita pari sataa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö täällä ole muka ketään muuta joka inhoaisi häitä? Jos teillä on itsellä ollut prinsessahäät niin ette voi ymmärtää.
ap
Niin monet häät on tullut nähtyä ja samoin ne itkupotkuraivarimorsiamet kanssa. En jaksaisi enää yhtään kaasoilua jne.
Omat häät vietettiin pienimuotoisesti, oli kylläkin puitteet kunnossa kuten uudet vaatteet molemmilla, juhlat hyvässä ravintolassa... Mutta ei tuota hössötystä ja ennenkaikkea ihan pienellä porukalla.
Jotkut oikeasti itkivät häiden jälkeen kun heitä ei kutsuttu. Olin ihan hämmentynyt, miten asia voi olla niin tärkeä ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nykyään välttämään ko. tilaisuuksia. Jos häät ovat vielä jossain Perähikiällä, mihin pitäisi matkustaa tuntikaupalla ja majottua hotelliin, niin en TOD. mene.
Ehkä kaikista pahinta on "teemahäät" - sellaiset, että vieraidenkin pitäisi juosta pää kolmantena jalkana hakemassa jotain vitun 1800-lukutyylisiä vaatteita. Jösses.
En polttareista välitä ollenkaan.
Karattiin mieheni kanssa vihille, ihan kotikirkossamme kuitenkin, äitiemme läsnäollessa!
Eikö täällä ole muka ketään muuta joka inhoaisi häitä? Jos teillä on itsellä ollut prinsessahäät niin ette voi ymmärtää.
ap
Ja olen jo sen verran vanha, että olen nähnyt sen häiden jälkeisen elämänkin.
Silloin 80-90 luvulla oli tuo hääbuumi. Ei yhtä kamalaa ehkä kuin nykyään. Mutta silti. Naisilla unohtui se parisuhde kun mietittiin, onko mies tarpeeksi edustava jos sillä on päivän parransänki kuvassa vai olisiko parempi kahden. Ja pannaanko savunväriset sukkikset vai mitkä.
Nykyään taitaa olla vielä kauheampaa se täydellinen päivä polttareineen kaikkineen.
Moni ei edes miettinyt, rakastaako mieskokelastaan tai tuleeko sen kanssa toimeen. Oli vain hätä saada äkkiä joku mies, että pääsee viettämään sitä tärkeintä päivää.
Olen nähnyt sen, millaisia riitoja pareilla oli kun morsmaikku ahdisti miestään näillä jutuilla. Sen, kuinka muutama mies kävi vieraissa tänä aikana kun ei kestänyt kihlattuaan ja ei arvannut, mihin päänsä pisti.
Nähnyt sen kun eroja pannaan vireille heti häiden jälkeen. Ja kun niitä on pantu vireille muutaman vuoden päästä.
Ja nähnyt senkin kun aloitetaan uusi kierros ja kavereiden pitäisi olla aivan yhtä innostuneita näistä "minun tällä kertaa oikeista häistä"
Me menimme tämän hössötyksen keskellä miehen kanssa vihille hiljaa puhumatta kenellekään mitään. Olemme keskittyneet muihin asioihin kuin minun tähteyteen yhtenä päivänä. Emme kumpikaan pidä tällaisesta hysteerisestä hössötyksestä. Mies on kertonut, kuinka moni hänen kaverinsa ei uskalla kosiaan tyttöystäväänsä juuri kun on nähnyt, kuinka hulluiksi mimmit tulee häiden takia ja kuinka miehet inhoavat tällaisia juttuja.
Joku tykkää, joku ei. Aivan sama. Mutta jos joku ei tykkää niin helpointa on mozillamorsiamen kirkua, että hänelle ollaan kateellisia. Vaikeampaa on miettiä, mitä tunnevajausta paikkaa tällaisella maailmaakaatavalla ja naurettavalla hössötyksellä.
tarkoittaa että sulle riitäis jos mies suostuis edes...?
tarkoittaa että sulle riitäis jos mies suostuis edes...?
"Mulle riittäisi se että mies sanoo tahdon ja sitten vaihdettais sormukset."
Hei AP -olen tasmalleen samaa mielta kanssasi!
Olen kertakaikkiaan lopen kyllastynyt haihin. Miehella on mielettomasti laheisia kavereita joiden haissa on rampattu muutama viime vuosi 3-4 kesassa. Niita polttareita taikka haita sitten riittaakin siihen tahtiin etta omille jutuille jaa tosi vahan aikaa per kesa -ketuttaa. Pakko menna naihin pippaloihin kun ei kehtaa miesta yksinkaan lahettaa -onhan sen kaverit minunkin kavereita, vaikkei niin laheisia (polttareita olen kylla jattanyt valiin niin monet kuin mahdollista). Kirkossa istuminen, hymnit ja rukoukset on ihan alytonta pakkopullaa (ateistille), varsinkin kun AINA mennaan silla samalla kaavalla. Samalla kaavalla jatkuu sitten iltakin. Tylsaa!
Vauvakemuissa en ole viela kaynytkaan -sellaiset voisi olla ihan ok jos on laheisen ystavan pippalot (vaikka oma kummilapsi), eika sellaisiin varmaan muuten kutsuttaisikaan?
Vaikka kirjoituksestasi on jo kauan, vastaan silti vielä. Joo, minäkin vihaan häitä. Itse asiassa ne eivät ole paljon kellekään vieraista niin hauskaa tai kivaa, kuin morsiuspari itse luulee. Korkeintaan samanikäisille ne ovat kivoja. Mutta vanhemmille ystäville tai sukulaisille,( joiden, ikävä kyllä, on lähes pakko mennä niihin, koska eivät halua pahoittaa onnellisten nuorten mieltä...!) häät ovat pitkäkestoinen ja ikävä velvollisuus, joihin pitää vielä viedä lahjakin mukaan. Kulut tähän hauskuuteen voivat nousta hyvinkin korkeiksi, jos lahjan lisäksi häihin liittyy esim. pitkiä automatkoja tai yöpymisiä. Siis pariskunnat ovat yleensä jo seurustelleet vuosia, asuneet yhdessä ja aika usein on jo pieniä lapsiakin perheessä. Viimeistään silloin minusta on aivan naurettavaa yrittää kehitellä häistä jotain romanttista. Lisäksi morsiuspareilla on yleensä parempi elintaso kuin minulla, yksinelävällä ja pienipalkkaisella virkanaisella kalliilta pääkaupunkiseudulta. Silti he kehtaavat kerjätä lahaksi rahaa! En koskaan anna rahaa, mutta katson velvollisuudekseni antaa kunnollisen lahjan. Uudet keksityt tai jostain provinssista löydetyt "hääleikit" on kaiken huippu. Aivan typeriä juttuja, joita pitää seurata ja vielä muka pitää hauskoina. Kaikkein inhottavin on se, jossa sulhanen etsii morsiamen puvun alta sukkanauhaa, kerrankin kun morsian oli pitkälle raskaana, tämä leikki oli irstasta katseltavaa. Hääpareille sanottakoon: en usko näiden olevan mitään perinteisiä juttuja, lapsena ja nuorena kun olin häissä, niissä ei ikinä leikitty mitään! Syötiin ja tanssittiin. Eli se niistä perinteistä... Ennen vanhaan kakku leikattiin ajoissa ja morsiuspari tanssi häävalssin, jonka jälkeen alkoi vapaa tanssi. Tällöin kaikki, jotka halusivat taikka eivät enää jaksaneet olla juhlissa, voivat lähteä kotiin. Nykyisin nähtävästi, johtuen noista illan pitkään ripotelluista tyhmistä ja teennäisistä ohjelmanumeroista, hääkakun leikkaaminen siirtyy myöhään ja kaikkien pitää roikkua mukana tuntikausia. Lisäksi tulee smalltalk tuntemattomien muiden vieraiden tai omien kaukaisten sukulaisten kanssa.