Vasta-alkajat syksy' 05~vko42

Mulla menossa kp27(vai 28? öööh)/28-nn ja ovisbongailun mukaan olis kierrosta tulossa 28 tai 29 pv. Vielä toissapäivänä olin todella positiivisella mielellä, mutta eilen ja tänään on alkanut ne tuttuakin tutummat mahaoireet ja tuntemukset alapäässä, argh!



Eilen jo alkoi kauhea masennusmörkö nostaa päätään tulevan pettymyksen esimakuna ja olo on muutenkin aika surkea. Miten sitä saakaan itsensä innostumaan ja toivomaan, että josko nyt? Eilen sanoin miehelle, että seuraava kierto vauvalla on vielä aikaa ilmoitella itsestään näin kotikonstein, mutta sitten mennään lääkäriin! Toisaalta pitää yrittää olla iloinen siitä, että kierto on nyt muutaman kerran ollut taas ihan normaali! Samoin teidän juttujenne lukeminen on valanut itseenikin tsemppimieltä. On ollut todella kiinnostava lukea teidän lääkärikokemuksianne.



En tiedä, olenko missannut jotain tai muuten vain tarkkaamaton, mutta kuinka olette aloittaneet? Joku olikin YTHS:n asiakas ja päässyt sitä kautta alkuun, mutta entä muut? Mistä olette saaneet lähetettä eteenpäin? Itse olen käynyt yksityisellä gynellä näissä asioissa jo aiemmin, joten menenkö hänelle vai mitä? Osaako joku kertoa kuinka hommassa kannattaa edetä täällä Tampereen suunnalla?



Oikein rentouttavaa viikonloppua teille kaikille!

Meillä edettiin näin, toooosi hitaasti, mutta tarkoituksella.

Elokuu 2004 kävin yksityisellä gynellä ->lähete naistent.polille, yksin.

Syyskuu 2004 Käynti polilla, jossa minulle ultra ja verikoe, molemmat ok. Ja mukaan annettiin simppanäytepurkki. Yritettiin näytettä, mutta epäonnistui. Sitten mulla alkoikin kierrot pyörimään ja päätettiin yrittää vuoden loppuun saakka. Eipä onnistuttu ei, mutta uutena vuotena päätimme mennä syyskuussa 05 naimisiin, joten sovimme, että ei ainakaan tutkimuksissa kiirehditä ennen naimalupaa ;) Koko kevät yritettiin kyllä joka kuukausi ja kerran myös simppanäytettä. Kun taas epäonnistui, niin järjestivät meille yhteisen ajan kesäkuu 2005. Mulle tehtiin samat hommelit kun vajaa vuosi aiemmin, kaikki näytti olevan ok. Mutta koska siis suurin syy on todennäköisesti miehen virtsaputkessa, joka on niin ahdas, että ne simpat eivät pääse sieltä ulos kovinkaan usein. Vikaa voi olla tietysti aineessa itsessäänkin. Siitä keskussairaalasta sitten lähete KYS:iin, johon aika maanantaina. Saa nähdä, miten lähdetään etenemään, kun ei voida simppanäytteellä ainakaan aloittaa. Ehkä ne ottaavat koko miehen ja tutkivat jotenkin muulla lailla. Keskussairaalan lääkäri suositteli jo IVF:ää, mutta saa nähdä. Toisaalta, luulisi, että jos simpat vaan ovat kunnossa, niin eikö olisi kaikille helpompaa operoida vain sitä virtsaputkea.

No, mutta nyt on pakko lopettaa, mutta kun vaikea näitä asioita on lyhyesti kertoa ;)

Niin, ja ikävä asia on vielä se, että meiltä matkaa KYS:iin kertyy 200km. Että jos siellä joutuu harva se viikko ramppaamaan, niin kyllä käy raskaaksi entisestään....

Mutta kyllä ne asiat järjestyy..... ehkä.

Sateisennäköistä viikonloppua kaikille! =)

Saanko hypätä kelkkaan?



Täällä olikin myös tuttuja nimiä Ensikoiden puolelta, terve vaan vivi99 ja fiorella! :)



Lapsettomuuspuolella....huuh! Pahalta tuntuu, mutta täytyy kai totutella ajatukseen. Tänään saatiin labratulokset, joiden mukaan miehen sperma ei ole hyvälaatuista, siittiöiden muoto ja liikkuvuus pielessä. Ens viikolla saadaan asiaan vähän valaistusta lääkäriltä ja nyt yritetään parhaamme mukaan tutustua eri hoitomahdollisuuksiin jne. Mekin saatiin siis YTHS:n piikkiin mun verikokeet (kaikki arvot ok, mutta ovulaatiosta ei varmuutta) ja miehen spermatutkimus. Nyt ne varmaan potkaisee meidät pihalle ja yksityisten lääkärien pakeille.



Raskasta, raskasta, mutta ei auta.



-Q-

quiero3

minä 24, mies 25

Pk-seutu

Yritystä 01/05 lähtien, molemmissa todettu jotain vikaa

Oon alkukeväästä asti selaillu silloin tällöin näitä sivuja, kun selvisi PCO yksityisellä. Sain 4 kk clomifeenikuurin, joka ei kuitenkaan auttanut. Samalla lähete OYS:aan.

Nyt syksyllä menin mukaan sairaalan metformiinitutkimukseen, jonka alussa huomattiin munasarjoissa kaksi endometrioomaa. Laparoskopia häämöttää marraskuussa ja IVF hoidot alkaa tammi-helmikuussa. Tämmöinen tilanne täällä.



Oon oululainen 24-vuotias opiskelija kuten aviomiehenikin, ja takana on yritystä 3/2004 asti johon mahtuu yks keskenmeno rv13 kesäkuussa 2004. Keskenmenon jälkeen kaikki mennyt pieleen, eka raskaus alko heti kun pillerit jätettiin pois ja siksi onkin olla niin kovin vaikeaa hyväksyä vaikudet tulla uudestaan raskaaksi.

Oon tikutellut ovista aina silloin tällöin ja useimmiten on tullut vaan haamun kaltaisia viivoja, ei vahvaa testiviivaa. Marenda kirjoitteli tuhruvuodostaan; mulla on kans tuhruvuotoa ja se on ollut lisääntymään päin. Niinpä mulle määrättiin lugesteroni-hormonia, sillä vika on kuulemma alhaisessa keltarauhashormotasossa, josta myös siis lääkärin mukaan noi heikot ovisviivatkin kertovat. Onko sulla Marenda - tai jolla kulla muulla - kokemusta ovistikkujen heikoista testiviivoista? Mitä lääkärinne on siihen sanonut? Auttaakohan noi luget?



Me lähdimme suoraan hoitoihin yksityiselle puolelle, emme halunneet anella yleisellä puolella ollenkaan. Silloin ei ollut nimittäin vielä vuottakaan mennyt yrityksen aloittamisesta. Ja kävikin niin, että olin raskaana ensimmäisellä käynnillä, jolloin lääkäri ultrasi, mutta ei vielä nähnyt raskauttani. Keskenhän se pian menikin ja uskoisin, että syy oli sen alhaisen keltarauhashormoonin, sillä siinäkin kierrossa tikuttelin enkä saanut vahvaa testiviivaa. Aikas monimutkaiselta tämä vauvatouhu nyt vaikuttaa, mutta toiveikkaana olen taas. Nyt menossa kp 4 tjs. ja kun menkat ovat loppumaan päin, alkaa toivo taas heräillä...



Tsemppiä kaikille vasta-alkajille!

Siis apua tänään tajusin etten ole ehtinyt tänne kirjotella tällä viikolla vielä yhtään ja aikaakin meni kun piti kaikki viestit lukea.



Tervetuloa uusille mukaan!!!!



Mun täytyy kyllä sanoa että ihanaa kun on tämä meidän oma ryhmä. Me kun emme vielä ole hoitoajankohdassa kun yritetään toistaiseksi vielä sitä luomuplussaa. Mutta kuitenkin sitten tuolla vauvakuumepuolella niitä plussia tipahtelee joka suunnasta niin tulee hirveä ahdistus kun itsellä ei tärppää. Toivoin kyllä että edes joku olisi ilmottanut plussasta, mutta ehkä me mennää täällä hiljaa hyvä tulee:)



Mä siis päätin että nyt loppu meillä tikutukset ja laskemiset. Seuraavien menkkojen on pitänyt alkaa ennen mun palkkapäivää ja se saa olla ainoa muistutus. :)saas nähdä kuinka mun kuitenkin sitten loppujen lopuksi käy:) Nyt alkaa täti keräillä kamppeitaan pois (on kyllä viipynyt yllättävän pitkään tällä kertaa).



MollyJiin kanssa olen tainut kuumeilla aikaisemmin jossakin pinoissa vauvakuumepuolella:)



-joalin-

Meitähän on sitten monta Kysin asiakasta... Teillä on sitten tosiaan kyseessä ihan normaalit ajat, sillä meidän kutsussa lukee, että tämän opetusaika ja siinä on selitetty ne opiskelijoiden mukanaolot... No nyt on jo niin lähellä tuo ensikäynti, etten ala sitä minkään opiskelijoiden takia perumaan, vaikka ajatuksesta en niin kauheasti tykkääkään.



Mutta on siis kiva huomata, että myös kysistä taitaa saada näitä ihan tavallisia aikoja ja sellaista aion kyllä sit jatkoon vaatia. Oon nimittäin sen verran lääkärikammoinen, että ultrausta enempää en kyllä anna kenenkään tulla harjoittelemaan...



Kurjaa toi pitkä matka sairaalareissuille, itse olen kyllä töissä lähellä kysiä ja ongelma onkin vain lähinnä se, mitä ilmoittaisin työpaikalla poissaolosta... taidan tulla vähän myöhemmin töihin..., vai meillä on vieraita aamusta tuun vasta puoleen päivään... vai leikkiskö sitä sairasta.. no siihen on vielä muutama viikko aikaa keksiä selitystä...



Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Onhan siitä jo yli viikko kun olen viimeksi kirjoitellut...:) Tervetuloa kaikki uudet mukaan!



Meille ei mitään uutta, kierron keskivaiheilla mennään ja pian saa taas alkaa napostella Teroluteja. Tämä kierto on ollut kyllä yhtä hormonien syöntiä.



Osaako kukaan kertoa millaisia tuntemuksia on kun munasolu irtoaa? Mulla oli torstaina sellaista kummaa nipistelyä vasemmalla puolella. Koskaan aikaisemmin (tässä kierrossa siis olen syönyt clomeja) ei ole tuntunut mitään vastaavaa.. Tosin silloin oli vasta kp 11, joten onko se liian aikaista ovulaatiolle? Tämä on kyllä niin rasittavaa kun ei tiedä mitään.. Meen 31.10. verikokeisiin, josta sitten selviää onko ollut ovulaatiota.



Töissä on niin kiirettä ettei paljon päivän mittaan ehdi omaa tilannetta miettiä. Läheisten vauva-uutiset vain lisääntyvät, tällä viikolla uusia raskautuneita oli kolme. Ihme kyllä ei masentanut ollenkaan ja pystyin jopa olemaan iloinen heidän puolestaan. Ehkä sitä jotenkin on puutunut tähän kaikkeen, eikä siksi tunnu mikään missään. Oon jopa pystynyt ihan rauhallisesti pohtimaan, että mitä tehdään jos meille ei koskaan tule omaa vauvaa. Mitä mieltä te ootte adoptiosta? Mä itse suhtaudun positiivisesti ajatukseen adoptiosta, mutta miehen täytyy ehkä vielä sulatella asiaa.



Mitäs Varjokkaalle kuuluu? Onko kuukautiset jo alkaneet? Mä aloin viime kierrossa syömään teroja kun ei menkkoja kuulunut ja sitten ne alkoivat kesken kuurin.



Joku kyseli tutkimusten etenemisestä.. Mä siis olen käynyt yksityisellä gynellä, koska en jaksa lähteä jonottelemaan julkiselle puolelle. Edelleen siis taloudellinen tilanteemme sallii sen ja varmasti julkisellakin puolella saa ihan yhtä hyvää hoitoa. Mulla on kierrot reistanneet tosi pahasti joten siksi mulla on jo clomitkin käytössä. Muuten varmasti odottelisimme vielä luomu-vauvaa, sillä vuosi yrittämistä tulee vasta täyteen. Jos clomit ei auta niin ensi vuoden alusta ilmoittaudun varmaankin sitten ihan oikealle lapsettomuusklinikalle. Hui.



-Tuittu-

uuh. Mä olen aivan rättipoikki. Koko päivä ollaan touhuttu ja siivoiltu. Huomenna tulee ensimmäiset synttärivieraat ja koko ensi viikko meneekin Juulin 1v synttäreitten takia. On neuvolaa ja valokuvausta ja kahdet juhlat...toiset kavereille ja toiset suvulle.



Mä olen tosi huono muistamaan nimimerkkejä, joten anteeksi.



Joku kyselit ovistestin haamuista ja keltarauhashormoonista. Mulla on mennyt nuo ovistestit aina niin että välillä on saattanut olla vähän vahvempi viiva ja välillä taas hädin tuskin erottuva. Ja sitten se tumma viiva on pätkähtänyt ruutuun. Joten testailua kannattaa jatkaa vaikka sitten koko kierto.



Tuosta keltarauhasongelmasta kyselit myös. Vitsit kun näin väsyneenä lukee ja kirjoittaa niin ei enää kunnolla muista mitä muut kirjoittelitte.

Eli yleisin syyhän noille tuhruvuodoille on ettei elimistä tuota tarpeeksi keltarauhashormoonia.. keltarahaunenhan muodostuu oviksen jälkeen ja säätelee kuukautiskiertoa. tuhruttelu ei välttämättä viittaa mitenkään siihen että oviksessa olisi ongelmia. Toisaalta taas...



Mullahan nuo keltarauhaslääkkeet eivät auttaneet mitään. (esikoinen sai kyllä teroluttien avulla alkunsa) nyt sitten lääkäri epäilee etten ovuloisi loppuun asti..minkä takia keltarauhasta ei mulle tulis ollenkaan. Ja nyt on siis sen takia testissä clomit. Jotka vähensivät tuota tuhrua huomattavasti...mutta eivät poistaneet kokonaan, ainakaan vielä. Eka kierto vasta menossa.



Joskushan myös myomaat tai endo voi aiheuttaa tuhruvuotoa. Mutta ne taidetaan yleensä vasta tutkia sitten jos keltrauhaslääkkeet ei auta. Ja myomaathan näkuvät ihan ultralla...



Joku sitten kyseli että miten on tutkimukseta aloitettu. Mähän en ole vielä käynyt varsinaisesti tutkimuksissa sen takia ettei lasta kuuluu. Vaan näitä mun tuhruvuotoja on yritetty selvittää. Ensin siis varasin ajan omalle lääkärilleni. Sieltä sain lähetteen naistentautien polille missä olen nyt käynyt. Siellä sitten nyt sanottiin että seuraavaksi voin varata ajan lapsettomuuspolille mulle ja miehelle...mutta se siis alkuvuodesta jos ei vauvaa sitä ennen tule.





Nyt menossa kp 20/26 pientä tuhrua tulee niin 99% varmuudella se tarkoittaa myös kuukautisia.



Mä en enää edes jaksa välittää... olen täysin luovuttanut tämän asian suhteen. Odotan vain että vuosi kuluisi nopeasti loppuun ja saisi varata ajan sinne lapsettomuus tutkimuksiin...





Ihana kyllä tämä meidän oma pino. Tuntuu että muut tällä ovat jo niin pitkään yrittäneet lasta että helposti alkavat vähättelemään kun on näin vähän yritystä takana..ja varsinkin kun minulla on jo yksi lapsi.



Täällä uskaltaa olla vapaasti oma itsensä...

No niin, eilen sitten käytiin ensimmäisellä käynnillä KYS:issä naistentautien polilla. Päästiin jo heti hyvään vauhtiin, koska syitä lapsettomuuteen on siis kartoitettu jo keskussairaalassa, josta sitten lähete Kuopioon.



Meikäläinen lähinnä vain istui ja kuunteli tällä kertaa, eli miestä siis tutkittiin. Pääpiirteittäin meillä edetään näin:

Mulla kaikki suht ok, ja kun mennään suoraan IVF:ään, niin ei kai sen perusteellisemmin tutkita. Lapsettomuutemme pääsyy on ilmeisesti hermovika miehen kiveksissä tai jossain sielläpäin... ja siitä syystä siemenneste menee väärään paikkaan lauetessaan. Tästä syystä emme ole voineet antaa spermanäytettäkään. Nyt sitten mieheltä otetaan päiväkirurgisesti koepala kiveksistä ja katsotaan löytyykö sieltä elämää. Jos löytyy, niin ne kaverit pakastetaan samalla odottamaan IVF:ää varten. Lääkäri uskoi, että kun muuten kaikki miehelläkin ok, niin ihme olisi, jos ei siittiöitä löytyisi.



Lääkäri oli ihan huippu ihana, rempseä savolainen. Nimeä en tarkkaan muista, joku Marita tms. Räsänen/Räisänen. sinnepäin kumminkin. Hän itse tekee miehelle sen operaation, ja puhuttiinkin miehen kanssa, että on tosi ihanaa, kun on sama lääkäri sielläkin.



Helpotti oloa myös huomattavasti se, että IVF hoito toteutetaan kaikilta muilta osin kotikaupunkimme keskussairaalassa, siirtoon vain tarvitsee mennä KYS:iin. Ultrat ja punktiot yms. saa käydä kolmen kilometrin päässä kotoa.



Joulukuussa tehdään miehelle tuo operaatio, tammikuussa olemme lähdössä reissuun kahdeksi viikoksi. Eli heti sen jälkeen ajattelimme lähteä rumbaan mukaan.



Kyllä on helpottunut olo! Vaikka rankat ajat onkin edessä, niin nytpähän päästään ainakin eteenpäin.



Niin ja vielä, vähän rahastuksen makua oli, kun meistä molemmista meni se polimaksu 22 e. Vaikka minä vain istuin ja kuuntelin. Keskussairaalaan tuli aikanaan yksi yhteinen kutsu ja yksi maksu. KYS:iin tuli omat kutsut ja omat maksut....



Mutta kirpakkaa syyspäivää, täällä Savossa on ainakin maa valkeana =)

Ja onneksi on vielä syysloma töistä, olen kyllä onneni kukkuloilla =)

Siis mukavaa, että asiat alkoivat edetä ja lääkäri oli ihan leppoisa. Toivon sitten saavani itsekin hänet hoitoihin. Viikonloppuna olikin ihan masis kun meni viimeinenkin toivo siitä et ois plussannu ennen tätä hoitorumpaa, mut nyt sitten jo itsekin ootan ihan innolla, et pääsis asiassa eteenpäin.



Joo on tosiaan rahastuksen makua, mutta aattelinkin kyllä, että molemmat saa maksaa ton polimaksun. Menikös siellä muuten kauan aikaa? Mietin vain sitä, että moneksikohan ehtii sitten töihin...



Plussaonnea!

Mä olen täälä palsatalla ihan uusi ja ajttelin ottaa osa keskusteluun. Tuolla toisessa ketjussa joku kyseli ja sinne vastasin, että alussa ollaa. Ens perjantaina mennään keskussairaalaan. Sen jälkeen taas olen ehkä viisaampi!