Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni kirjoitti hienon runon ! :O On vasta 11 vuotias.
21.11.2010 |
Eli siis tytön pöydällä oli esillä paperi (en kaivellut) ja kysyin saanko lukea sen ... tyttö antoi.
Siinä lukee näin:
Näinhän se menee, että kaikki loppuu aikanaan, niinhän se kuuluu, että toiset täydentävät toisiaan. Jos toinen on hyvä auttaa toinen toisen irtaantumaan pumpulimaailmastaan, opettaa toisen päivä päivältä pahemmaksi muuttumaan, saaden lopulta kilpakumppanin rakkaastaan. Rakkaus ja viha on liiankin lähellä toisiaan. Rakkaus on sade, viha sateenkaarta muistuttaa. Viha seuraa väsymättä rakkauden kantajaa.
Jotenkin mulla tuli mieleen avioliitto. Hieno runo kuitenkin, mitä ikinä kuvasikaan.
Kommentit (99)
siskoni tyttövauvalle? Haluaisin korttiin kun vien sairaalalle lahjan ja kortin.
Tyttösi kirjoittaa niin ihanan herkkiä runoja :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun pieni tyttö katsoo ensi kertaa äitiänsä lupaa äiti ettei päästä tyttöänsä silmistänsä.
Katsoo perään tyttärensä, kuuntelee ääntä äiti sydämensä.
Ei äiti kestä kyyneleitä tyttärensä, etsii vikaa päättymättömästi itsestänsä.
Vika ei ole vanhemmissa, lapsissa tai rakkaissa, vika on maailmassa, kylmässä ja pahassa.
Siispä pitäkäähän huolta pienestänne, rakkaimmasta jalokivestänne.
ap
Ei ole henkisesti tasapainossa ja sitten sinä vielä ruokit tätä käytöstä tilailemalla vastaavaa soopaa lisää. On toki hyvä että jokin keino tunneilmaisuun on löytynyt
Ei ole henkisesti tasapainossa ja sitten sinä vielä ruokit tätä käytöstä tilailemalla vastaavaa soopaa lisää. On toki hyvä että jokin keino tunneilmaisuun on löytynyt
Ap:n lapsi ei todellakaan ole.Ei ole normaalia että 11v ajattelee tuollaisia asioita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aikoinani hyvä ainekirjoittaja, ja kirjoituksiani palkittiin, mutten olisi yltänyt 11 vuotiaana mihinkään tällaiseen.
En silti epäile, etteikö kirjoittaja olisi 11 - teksteissä on jotain jännän aitoa. Ainoa, mikä minullekin särähti, oli sektori-sanan abstrakti käyttö, mutta kyllähän sen voi jostain oppia.
hyviä ihanan herkkiä runoja. Pyysinpä sitten omaa 11 vuotiastani kirjoittamaan runon samasta aiheesta kun apn lapsi joskus eli rakkaudesta.
Tulos:
Minä rakastan sinua paljon ja tiedän että sinä pidät minusta myös koska näät minussa auringonvalon.
Sinä olet rakas minulle ja minä olen rakas sinulle.
Sydämmeni tuntee paljon rakkautta sinua kohtaan ja rakastan sinua aina kun sinut kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytär kirjoitti runon ja muisti että joskus niitä netissä kommentoitiin ja pyysi tämänkin tänne pistämään.
Älä itke rakas, älä itke.
Älä sure kulta, ethän sure?
Älä sorru rakkain suruasi potemaan,
älä kultaisin tänne jää sydäntäsi turruttamaan.
Kommenttien toivossa siis näillä main liikutaan ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surua, vihaa... Onko teillä perheessä kaikki hyvin?
Tyttö vain tuntuu ''eläytyvän'' turhankin raskaasti aiheeseen mistä kirjoittaa... Esim: täälläkin pyydettiin muistorunoja menehtyneille ja sellaissa runoissa suru on aika keskeinen asia.
ap
Niin haluaisiko hän kirjoittaa runon syntyneelle poikavauvalle? :) Huomasin että ap on linjoilla niin päätin kysäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä vaan, käy katsomaan
mitä maailma tuo tullessaan,
kyllä voit koittaa ja uskaltaa,
miltä uudet tuulet maistuukaan.
Pikkuhiljaa kasvamaan,
käyt sinäkin pienoinen varttumaan,
mutta ennen sitä on aikoja monia,
jolloin saat vain ihastuttaa toisia,
sun pienellä hymyllä ja nauravilla silmillä,
saat aikaan jo monenmoisia ihmeitä!
Tämä siis poikavauvalle.
ap & runoilijatyttö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin kevään lähestyessä tyttäreni keväinen runo av-mammojen piristykseksi:
Jos saisit, mitä muuttaisit?
Auringon kirkkaaksi, jokapäiväiseksi iloksi,
pilvet harmaiksi, sateet jatkuviksi
lumet nietoksiksi, jään läpikuultavaksi...
Jos kaiken sen toteuttaisit, talven kevääksi muuttaisit.
Ensimmäiset auringonsäteet harmaiden, jatkuvasti lunta tihuttelevien pilvien lävitse, kuin talvisten nietosten läpikuultavan jään heijaste.
Se on kevät.
Kaikki juoksee paisteessa varjon suojaan haan taa
minäkin, vaikken tahdokaan, mä uutta kesää aloittaa.
Keväisin aina jään kaipaamaan
sitä tuoretta jäätä ja lumen hippuja nenän päässä.
Mutta auringossa huomaankin jälleen sen,
että kun pisamat piristää poskipäitä, melaniini päivettää olkapäitä, kesäkengät koristaa kantapäitä ja kesän jäljet kirveltää kyynärpäitä, että jokaisesta hetkestä löytää hyvän, kun vaan jaksaa etsiä. Kesästäkin löytää talven kylmän, kun vaan osaa mielessänsä sen sinne keksiä.
Näin kevään lähestyessä tyttäreni keväinen runo av-mammojen piristykseksi:
Jos saisit, mitä muuttaisit?
Auringon kirkkaaksi, jokapäiväiseksi iloksi,
pilvet harmaiksi, sateet jatkuviksi
lumet nietoksiksi, jään läpikuultavaksi...
Jos kaiken sen toteuttaisit, talven kevääksi muuttaisit.
Ensimmäiset auringonsäteet harmaiden, jatkuvasti lunta tihuttelevien pilvien lävitse, kuin talvisten nietosten läpikuultavan jään heijaste.
Se on kevät.Kaikki juoksee paisteessa varjon suojaan haan taa
minäkin, vaikken tahdokaan, mä uutta kesää aloittaa.
Keväisin aina jään kaipaamaan
sitä tuoretta jäätä ja lumen hippuja nenän päässä.
Mutta auringossa huomaankin jälleen sen,
että kun pisamat piristää poskipäitä, melaniini päivettää olkapäitä, kesäkengät koristaa kantapäitä ja kesän jäljet kirveltää kyynärpäitä, että jokaisesta hetkestä löytää hyvän, kun vaan jaksaa etsiä. Kesästäkin löytää talven kylmän, kun vaan osaa mielessänsä sen sinne keksiä.
Tehkää vaikka omakustannerunokirja tai ainakin se blogi. Ei kannata täällä teettää ja julkaista.
T: äikänope
AP, tarkoititko, että olet huijannut kaikki nämä vuodet :0 :D
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 15:47"]
Taas minun vanha keskustelu ylhäällä :D Julistan kohta itseni kaikkien aikojen provoksi. Ap
[/quote]
Tästä ketjusta pitäisi kyllä myöntää joku provoilumitali,jos olet saanut vuosia mammat uskomaan,että itse kirjoittamasi(?)runot ovat 11-vuotiaan tytön kynästä!
siskoni tyttövauvalle? Haluaisin korttiin kun vien sairaalalle lahjan ja kortin.
Tyttösi kirjoittaa niin ihanan herkkiä runoja :)