Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni kirjoitti hienon runon ! :O On vasta 11 vuotias.
21.11.2010 |
Eli siis tytön pöydällä oli esillä paperi (en kaivellut) ja kysyin saanko lukea sen ... tyttö antoi.
Siinä lukee näin:
Näinhän se menee, että kaikki loppuu aikanaan, niinhän se kuuluu, että toiset täydentävät toisiaan. Jos toinen on hyvä auttaa toinen toisen irtaantumaan pumpulimaailmastaan, opettaa toisen päivä päivältä pahemmaksi muuttumaan, saaden lopulta kilpakumppanin rakkaastaan. Rakkaus ja viha on liiankin lähellä toisiaan. Rakkaus on sade, viha sateenkaarta muistuttaa. Viha seuraa väsymättä rakkauden kantajaa.
Jotenkin mulla tuli mieleen avioliitto. Hieno runo kuitenkin, mitä ikinä kuvasikaan.
Kommentit (99)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Runot syntyvät aidosta tunteesta ja niitä pitää tehdä kun itse haluaa ja tuntee tarvetta.
Jos tän ap:n lapsi tosiaan tekee näitä pyynnöstä, se ei ole tällä tavoin hyväksi. Koska sillä on ilmeisesti
jonkinnäköinen kuudes aisti, millä se osaa lukea
avuntarvitsijoitten tunteita ja tarpeita.
Se ei ole hyväksi noin nuorelle eikä tässä vaiheessa tarpeellistakaan.
pitkän sairauden myötä, voisinko saada muistovärssyn ?
Oli varmasti pelottavaa sulkea silmät viimeisen kerran. Se hetki, kun lensit, kesti vain hetken verran. Elämä on kirkas ja kuolema on musta, niin sanonta kuuluu, muttei se pidä paikkaansa susta. Kuvasikin elävät ja silmäsi loistaa, muttei ne korvaa yhteistä aikaa.
Lupaan muistaa, mutten aina, sillä suru ei ikuisesti mieltäni paina. Pikkuhiljaa suru muuttaa muotoaan, tiedän sen, sillä äiti opetti sen kirjastaan. Hän kertoi , että jos jotain menettää, ei sitä mikään korvaa, mutta sen saa unohtaa, kunhan muistoksi ensin muutaman kyyneleen vuodattaa.
Tyttö ei kuulemma itse pitänyt tästä erityisesti.
ap
tyttärelle tiedoksi että täällä tällä tädillä on silmät turvoksissa ihanien runojen myötä=)
ap on tuo tyttö. Joka kirjoittaa kuin pieni, mutta ajatuksiltaan suuri. Hakee hyväksyntää mitä ei saanut pienenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitkän sairauden myötä, voisinko saada muistovärssyn ?
Oli varmasti pelottavaa sulkea silmät viimeisen kerran. Se hetki, kun lensit, kesti vain hetken verran. Elämä on kirkas ja kuolema on musta, niin sanonta kuuluu, muttei se pidä paikkaansa susta. Kuvasikin elävät ja silmäsi loistaa, muttei ne korvaa yhteistä aikaa.
Lupaan muistaa, mutten aina, sillä suru ei ikuisesti mieltäni paina. Pikkuhiljaa suru muuttaa muotoaan, tiedän sen, sillä äiti opetti sen kirjastaan. Hän kertoi , että jos jotain menettää, ei sitä mikään korvaa, mutta sen saa unohtaa, kunhan muistoksi ensin muutaman kyyneleen vuodattaa.Tyttö ei kuulemma itse pitänyt tästä erityisesti.
ap
Näitä tulee nyt kyllä niin tiheään tahtiin ja ovat niin hyviä ja sanotaanko, kypsiä, että
lakkaan uskomasta tohon että 11v väsäisi näitä, toisen toisensa perään, jatkuen useita tunteja.
Pikemminkin alan uskoa siihen, että näitä kirjoittaa aikuinen ihminen.
Ehkä sulla on joku sivupersoona joka on 11v?
Olen lukenut työni puolesta paljon 7-19-vuotiaiden lasten ja nuorten kirjoittamia tekstejä. Osa hyvinkin nuorista lapsista on todella taitavia kirjoittajia. Osa kirjoittaa hienoja tarinoita, osa upeita runoja, osa hyviä asiatekstejä. Oman kokemukseni perusteella uskon, että ap:n tytär on kirjoittanut nuo runot ihan itse.
Sitten kysymys ap:lle: Lukeeko tyttäresi paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin muistan kirjoittaneeni juuri tuon ikäisenä monia tarinoita, joita esimerkiksi kaverini äiti kehui (kun oli niitä myös lukenut).
Tuossa iässä vielä elämän raakuus ei ole turmellut pois herkkyyttä, ja iso palanen viisautta on tallella.
Kannattaa kirjoittaa ylös kaikki runot, taltioida kirjoihin ja kansiin niin sanotusti. =) Ovat ihania tekstejä. ?
Täytyy sanoa kuten joku jo edellä, lapsen mielikuvituksella tulee usein parempaa tekstiä. Minä kirjoitin "ihan hyviä" runoja ja mietteitä kun olin 11-vuotta. Nyt ei kyllä tule ajatustakaan, jos pitäisi onnitteluvärssy tms. kirjoittaa. Vanhat kouluvihkoni ovat kyllä aarteita, joissa pieni runoilija (minussakin aikanaan) oli kirjoittanut ajatuksia. Lukekaapas joskus luvan kanssa mitä ainekirjoituksia lapsenne ovat kirjoittaneet... saatatte yllättyä ihan jokainen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täällä, en ollut aiemmin lukenut tätä ketjua!
Ihana tyttö! :)
mikä tämä sana viha tekee runoissa? Huomasin että sitä oli aika paljon. Tietysti ikävistäkin asioista voi kirjoittaa mutta pisti silmään. Noin nuoresta kuitenkin kyse.
Avioliittorunoon nyt ei mielestäni muutenkaan viha-asiat kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surua, vihaa... Onko teillä perheessä kaikki hyvin?
Tehkää vaikka omakustannerunokirja tai ainakin se blogi. Ei kannata täällä teettää ja julkaista.
T: äikänope
Mutta tämä kuulemma riittää. Täältä sai silloin kun keskustelu kävi aktiivisena niin ideoita mistä kirjoittaa. Se on kuulemma ainoa mitä hakee :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveiset hänelle:)
Oletteko pienestä saakka lukeneet paljon kotona?
tämän haluaisi julkaistavan. Oikeastaan kirjoitti tämän yhtä toista juttua varten mutta halusi että julkaistaan myös täällä.
Kommentteja siis :)
(ei niin riimirunomainen kuin moni edellinen, mutta minusta ihana!)
[Tytön sanoin: omistettu KAIKILLE äideille ja heidän lapsilleen :)]
Pikkuinen,
Vaikka oletkin minua puolet pienempi olet sydämessäni puolet suurempi kuin mitä minä olen itselleni.
Olet pienine askelinesi valloittanut koko sydämeni, ja tiedän, ettei kukaan voi enää pakittaa tuloasi. Olet tullut jäädäksesi.
Ja minun sydämeeni sinä, kalleimpani, olet aina tervetullut. Siellä sinulla on paikka, johon kuulut. Siellä sinulle oli paikka jo ennen kuin tiesinkään. Sinun paikkasi kasvaa kasvamistaan, eikä sydämessäni ole tilaa sinun asuinsijallesi ellen saa tehdä sinne pikkuisen lisätilaa kertomalla, kuinka suuresti rakastankaan sinua.
Ja vaikka hokisin sitä jatkuvasti, sydämeni pakahtuu valtavasti. Ja vaikken aina sitä sanoisikaan niin sinun tulee tietää, että jos puhumattomuuteni jotakin merkitsee niin sitä, että olet juuri silloin muuttamassa sydämestäni, eikä minulla ole juuri sillä hetkellä voimaa ilmaista tunteitani.
Ja ei, et ole muuttamassa sieltä pois. Olet muuttamassa syvemmälle sinne.
Ja mihin ikinä kuljetkaan,
mitkä niistä sadoista reiteistä valitsetkaan.
Niin voin paljastaa sinulle pienen salaisuuden, jonka vain sinä tiedät.
Valitessasi yhden polun, ei haittaa, jos ymmärrätkin, ettei se ole sinulle paras.
Voit aina palata luokseni ja pyytää opatusta.
Lupaan että autan sinua, aina.
Pikkuiseni,
Olet minulle rakas,
enkä koskaan muuta mieltäni.
Olet omani, eikä mikään voi olla niin tärkeää kuin se, minkä tuntee todella kuuluvan juuri sinne missä se on.
Ja sinä todella olet löytänyt oman paikkasi. Minun sydämeni. Olen valtavan onnellinen, että juuri sinä olet minun lapseni.
Ei mun mielestäni ole kovinkaan hyvä noin vanhan kirjoittamaksi, enkä sitä paljon hehkuttaisi.
Taas minun vanha keskustelu ylhäällä :D Julistan kohta itseni kaikkien aikojen provoksi. Ap
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 15:47"]
Taas minun vanha keskustelu ylhäällä :D Julistan kohta itseni kaikkien aikojen provoksi. Ap
[/quote]
Kirjoititko runot itse?
Lukekaapa epäilijät Saima Harmajan tuotantoa. Ei lahjakkuus katso ikää.
Monenmonta ratkaisua on elämässä tullut tehtyä, yhtä pyydän eniten; koita nyt selvitä.
Laastari ei paikkaa ihan joka asiaa, enkä voi parantaa kipuasi puhaltamallakaan.
Joskus tuntuu pahemmalta, mutta varmasti heräät vielä aamuun, kun aurinko paistaa taivaalta puhtaan valkealta.
ap