"Syö kolmen tunnin välein"
Tämä ohje on mainittu monesti painonhallintaan ja laihduttamiseen liittyvissä jutuissa.
Ymmärrän pointin säännöllisistä ateriaväleistä. Siinä ei ole mitään ihmeellistä.
Mutta kenellä työssäkäyvällä ihmisellä on mahdollisuus syödä kolmen tunnin välein? Tai ylipäätään esim. 5-6 kertaa vuorokaudessa?
Itse ahdistun jo silkasta ajatuksesta. Koko ajan siis saisi olla syömässä jotakin?
Tässä oma esimerkkipäiväni. Työaika 8-16, sis. 2 taukoa. Työmatkoihin menee reilu tunti per suunta.
Klo 6 herätys. Aikaisin aamusta en voi ajatellakaan syöväni mitään kovin tukevaa. Niinpä aamiaisena usein jogurtti, hedelmä, kuitumuroja + mehukeittoa tms. ja kuppi kahvia (siis jokin näistä, ei kaikkia)
klo 6:45 jo matkalla bussipysäkille.
klo 11-12 välillä ruokkis. Syön lounaan.
klo 14 toinen tauko, ei ole nälkä joten tuntuu turhalta syödä mitään. Jos on nälkä, niin proteiinijuoma tai hedelmä. Kahvia kupillinen.
klo 18 päivällinen kotona
Iltapalaa en sitten oikeastaan kaipaakaan, kun ei vaan ole nälkä.
Työpaikallani en voi pitää taukoja silloin kun haluan, vaan se rytmittyy myös tilanteen ja muiden työntekijöiden mukaan.
Kommentit (33)
oma juttus kuulostaa sairaalta
Minulla nälkä pysyy poissa 6 tuntia karppiruoalla Perusaterialla 3-4 tuntia. On sairas ajatuskin että pitäisi koko ajan olla syömässä, huhhuh...ja joku verensokeria sekoittava banaani ahtaa suuhunsa vessatauolla, yöks!
syö niin jos haluat, minä en.
Kuuden jälkeen aamupala (kevyt) kahvitauolla pieni voileipä kasviksilla, lounasaikaan lautasmallin mukainen lounas, iltapäivätauolla hedelmä ja ennen kotiin lähtöä voileipä. Kotona päivällinen. Iltapalaa en syönyt. Päivän kalorimäärä pysyi kohtuullisena, paino kurissa. Mua hämää tuossa ap:n aloituksessa se, että voihan sitä ihminen syödä voileipänsä vaikka samalla kun vaihtaa vaatteita tai käy vessassa. Ei siihen mene kuin kaksi minuuttia. Olen myös ollut työssä jossa taukoja ei juuri ollut kun asiakkaita lappasi jatkuvasti, mut ei ole mitään järkeä uhrata omaa terveyttään ja jaksamistaan työn vuoksi.
ja ruokatauko.
Jotkut työnantajat kyllä tarjoavat sen toisenkin tauon.
Olin hiukan hölmö ja vein keskustelua väärään suuntaan. Nyt siis karppaamisen myötä tämä ei ole ongelma. En kärsi nälästä enkä koe tätä rytmitystä huonoksi.
Lähinnä siis tarkoitus oli ällistellä sitä, että kuinka monella (työssäkäyvällä) on mahdollisuus noudattaa tuollaista rytmiä. Ilmeisesti kuitenkin aika monella, joten oma tilanteeni vääristi omaa näkökulmaani.
Kiinnostavaa on sekin, että syökö joku tosiaan 3-4 tunnin välein? Ilmeisesti aika moni.
yleensä 8 tunnin päivässä on kaks kahvitaukoa ja yks ruokatauko
Sorry, meni vähän OT
6.45 aamupala
8.30 kahvi työpaikalla ja siinä vielä voileipä
12.00 lounas
15.00 välipala ja päiväkahvi
17.00 päivällinen
19.30 kevyt iltapala
Jos en syö näin usein, verensokeri heilahtelee, ja tulee ahmittua.
Sellaisesta hätäisestä ahmimisesta ei seuraa hyvää, vaan usein lähinnä paha olo.
Lisäksi se vessaan pääseminen ylipäätään ei ole aina niin simppeliä sekään. Riippuu päivästä.
Jos en ehdi syödä aamupalaa, niin nappaan proteiinijuoman tms. bussimatkalla tai vaatteita vaihtaessani.
Mutta kuten sanottua, nykyinen rytmini ei ole enää ongelma. Voin varsin hyvin näinkin =)
Sellaisesta hätäisestä ahmimisesta ei seuraa hyvää, vaan usein lähinnä paha olo.
Lisäksi se vessaan pääseminen ylipäätään ei ole aina niin simppeliä sekään. Riippuu päivästä.Jos en ehdi syödä aamupalaa, niin nappaan proteiinijuoman tms. bussimatkalla tai vaatteita vaihtaessani.
Mutta kuten sanottua, nykyinen rytmini ei ole enää ongelma. Voin varsin hyvin näinkin =)
jos kerran voit hyvin etkä tarvitse ruokaa useammin? Jossain välissähän täytyy olla niin että syöt enemmän kuin tarpeesi olisi ja näinollen kertyy ylipainoa. Jos söisit niin että verensokeri pysyy tasaisena, ei tulisi sitä supernälkää missään välissä.
Karppaus saattaa hyvinkin auttaa tähän asiaan, koska siinä syödään enemmän proteiinia ja rasvaa, joka pitää verensokeria pidempään korkeammalla kuin pelkkä hiilari, joka kyllä nostaa vs:n, mutta ei pidä sitä korkealla niin pitkään.
Karppauksessakin on vaan omat ongelmansa. Jos on esim. diabeetikko, munuaiset ovat muutenkin kovilla ja proteiinin iso lisääminen ruokavalioon saattaa olla munuaisille kohtalokas. Lisäksi huonon rasvan lisääminen on sellainen asia, että tutkimustulokset vaan väistämättä edelleenkin tukevat hyvien rasvojen lisäämisen puolesta.
Vastauksena alkuperäiseen kysymykseesi; minulla ainakin on tilaisuus työssäkin syödä useammin. Aamupala klo 7, töissä kahvit klo 9, ruoka 11, päiväkahvit puoli 2 ja sitten taas ruoka kotona viiden aikoihin. Minulla aiheuttaa ongelman jo tuo iltapäiväkahvin ja päivällisen väli(ellen ymmärrä syödä jotain paremmin nälkää pitävää), jos erehdyn käymään kaupassa töiden jälkeen, tulee takuuvarmasti herkuteltua joku suklaapatukka kotiin ajaessa :(
ollut ylipainoinen. Tai siis tiivistettynä voisi sanoa, että vääristyneestä suhteesta ruokaan.
Voin siis hyvin nyt, koska olen palannut uudestaan karpimpaan ruokavalioon ja noudattanut sitä nyt n. 4 viikkoa.
Mulla oli asiakaspalvelutyössä vähän sama homma kuin sulla, tauolle ei päässyt kovin säännöllisesti. Nyt olen siis äippälomalla mutta ennen raskautta ehdin karppailla noin puoli vuotta ja laihduin viitisen kiloa. Huomasin vaan että ongelma oli se, että ilman hiilihydraatteja (olin aika ekstreme niiden kanssa välillä) verensokeri oli niin alhaalla että oli suorastaan pakko syödä tosi tiheään. Jos töissä meni vaikka kuusi tuntia syömättä niin aloin jo olla melkein pyörtymässä ja voimassa pahoin. Sen sijaan nälän tunnetta ei ollut ollenkaan enkä myöskään jaksanut syödä kuin pieniä annoksia.
Eli toisin sanoen minun kohdallani karppaus oli mainio mutta suunnittelua vaativa laihdutuskeino. Nälkää ei ollut ja paino putosi tasaisen hitaasti mutta jouduin kyllä koko ajan miettimään ja suunnittelemaan mitä syön ja milloin. Onneksi meidän töissä oli sentään mahdollista yleensä kiireenkin keskellä piipahtaa takahuoneeseen jotain haukkaamaan - kunhan oli sopivia eväitä valmiiksi varattuna.
Teen paljon iltavuoroa, ja silloin syön näin:
-ennen töihin menoa yksi voileipä ja lasi appelsiinimehua.
-joskus, ehkä 1-2 viikossa jossain välissä työpäivää syön jotain, esim. hedelmän, pikapuuroa, voileivän, salaatin, tmv.
-illalla kotiuduttuani syön kunnolla, eli esim. kasviksia/salaattia ja lihaa/kalaa sekä perunaa/riisiä/makaronia. Ja ihan tavallista ruokaa, wokkia, keittoa, makaronilaatikkoa, lihapullia, tacoja, jne. jne.
Joskus menen aamuvuoroon, ja silloin en syö mitään ennen töitä, juon vain lasillisen appelsiinimehua. Töissä joskus jos nälkä iskee jotain, kotiuduttuani kunnon aterian, ja jos illalla iskee nälkä niin puuroa/leivän/hedelmiä tm. pientä.
Ja karppaaja en ole, mutta olen havainnut että minun ruokavaliooni kuuluu tavallista enemmän kasvisruokaa, johtuen ehkä siitä että olen ollut aikanaan kasvisyöjä --> osaan tehdä paljon erilaisia kasviruokia. Usein meillä on erilaisia kasvislisukkeita perunan/pastan/riisin sijasta, kuten uunijuureksia, punajuurilaatikkoa, kasvigratiinia jne. jne. kun monissa tuttavaperheissä em. ei ole juuri koskaan ruokana vaan sitä pastaa/perunaa/riisiä.
Ja leipääkin syön aika vähän, moni puputtaa monta leipäviipaletta joka päivä. Toki kuitua tarvitsee, mutta sitä saa kasviksistakin. Joten väitän että karppaus laihduttaa niitä joiden ruokavaliossa hiilareita on paljon, ei sellaisia ihmisiä jotka niitä alkujaankin hyvin vähän syövät.
karppaukseen ja se ei tosiaan käynyt mulle yhtään. Ahdistuin entistä pahemmin.
Nyt karppaamiseni on lähinnä perunan, pastan ja riisin korvaamista kasviksilla ja sokerin välttelyä. En laskeskele hiilareita tms. sen kummemmin.
Annoskoot ovat myös pienentyneet samalla.
Töihin klo 9:ksi, jolloin on aamukahviaika töissä, syön mukaan ottamat voileivät ja kahvia aamupalaksi silloin, (tauko 10 min).
Lounas on joskus 11.30-12.00, kesto 30 min, iltapäiväkahvi 13.30 (10 min) jolloin syön kahvin kanssa voileivän tai hedelmän tms.
Kotona päivällinen joskus 18 aikaan ja iltapala vielä siinä 20.30.