Millaiset fiilikset oli kun teille selvisi, että joulupukkia ei ole?

Minä olin pettynyt, surullinen ja harmistunut. Minua ihmetytti se vaiva mitä vanhemmat olivat nähneet, pakkasivat öisin salaa lahjoja, jos näin jotain lahjapapereita niin sanoivat että pukkia pitää vähän auttaa jne. Minä olin suoraan sanottuna pettynyt, että sellaista "ihmistä" ei olekaan joka lahjoittaa kaikille maailman kristityille lahjoja jouluna :(

Erosin sitten aikuisena kirkosta mutta ei tuo se pääsyy ollut.

Olin kysynyt ja tivannut asiaa vanhemmiltani, kyselin että onko sitä joulupukkia olemassa vai ei. Mulle sanottiin että on olemassa. Ajattelin silloin vielä että vanhempien sanaan voi luottaa, ja ylipäätään vanhempiin voi luottaa. Mutta eihän niiihin pystynyt luottamaan.



Multa kun vaadittiin että puhun totta aina, niin tuossa tuli sitten selväksi että se ei koskekaan vanhempiani.



Sen jälkeen suhtauduin vanhempiini hieman eri tavalla, en ottanut heitä enää tosissaan, nehän saattoi puhua ihan mitä vaan puuta heinää, ihan sama.



Suoraan sanoen, vitutti tuollainen valehteleminen suoraan päin naamaa!!

Huvitti vaan kun aavistelin jo ennen kuin he tiesivät etten enää usko joulupukkiin, esitin vain uskovaa :D

Viimeisenä jouluna pukki oli kertonut, että tarvitsee joulun alla apua ja kysyi, voisinko seuraavan joulun alla tulla Korvatunturille auttamaan. Hän tulisi noutamaan minut helikopterilla.



Ja sitten kun tammikuussa kerrottiin totuus, minua harmitti eniten se, etten pääsisikään helokopterin kyytiin :-(

ka viimeiset joulut tiesin kyllä ettei se ole oikea pukki, mutta lapsi haluaa uskoa ja siihen ainakin minä kykenin. En todellakaan muista mitään pettymyksiä tai harmistusta. Nauramme vieläkin kun muistelemme jouluja ja kuinka olin todennut että naapurin setähän siinä mutta yhtäkaikki samat rituaalit vedetty läpi siitäkin huolimatta. Minusta se riippuu aikuisista miten asian hoitaa. Meillä isäni edelleen sanoo, että tietenkin pukki on olemassa. Ja minä kerron muistojani kuinka näin isän ottavan kirjeen, jonka olin pukille ulos laittanut :). Vain hyviä muistoja. Toivon omille lapsilleni samanlaisia ihania joulumuistoja.

Lakkasin oikeasti uskomasta pukkiin aika varhain, toisin sanoen tajusin että se on aikuisten ja lasten yhteinen höpsöttelyleikki. Ehkä meillä ei sitten aikuiset pahemmin piilotelleet lahjojen paketointia - paitsi tietysti niiden lahjojen, jotka oli tulossa juuri mulle. Leikin kuitenkin mukana uskovani pukkiin, samalla tavalla kuin muutkin uskoivat - olin perheen kuopus. :) Ehkä asiaan vaikutti se, että perheessä harrastettiin teatteria, ja roolihenkilöillä leikkiminen oli tuttua.



6-vuotiaana kerroin ennen joulua äidille salaisen toiveeni, että saisin sinä jouluna itse olla joulupukkina. Asia järjestettiin koko joulua juhlivalta suvulta piilossa, vain äiti ja mummo tiesivät asiasta. Pieni pukki riemastutti ja kaikki leikkivät mukana. Sen pikkuisen pukin jälkeen meillä ei olekaan joulupukkia nähty, tontut ovat vain tuoneet lahjan. Toivelistoja kirjoitin pukille pitkään, sillä toivelistan kirjottaminen vanhemmille olisi tuntunut vähän härskiltä, mutta pukiltahan kehtaa pyytää!



Toivottavasti omien lasten kanssa asia sujuisi joskus yhtä mutkattomasti.

tai ottanut muutenkaan huonosti. Tuli vaan sellainen olo että aha, selvä.



Siitä taas järkytyin kovastikin, itkin oikein kunnolla, kun mulle selvisi, ettei merenneitoja ole oikeasti olemassa! =D

56vuotiaana. Satuin näkemään kun naapurin pappa pukeutui saunakamarissa joulupukiksi samoihin kuteisiin, joissa oli meillä käynyt pukkina monta vuotta aikaisemmin. Saunakamarin nurkassa oli myös meidän perheen lahjasäkki. :=DDD

En ollut pettynyt, vaan tunsin itseni ovelaksi. Äiti kyllä suuttui kun pistin oikein kunnon shown päälle pukin tultua sisälle ja kalkatin koko jutun nuoremmille sisaruksilleni ja serkuille.

että Joulupukki on olemassa vaikka olin tiennyt jo pitkään, että äiti ostaa lahjat...



en tiedä mistä sitten sain tietää, mutta ei harmittanut sinänsä vaan hävetti kun kuulin samalla, että se on pikkulapsille ja itse olin jo aika lähellä 13 =DDDDDD



En ole vammainen ehkä vähän liian pentu, siis vieläkin =))

en tarkkaan muista kumpi joulu oli

kuka se joulupukki oikeasti oli (setäni kaveri). Eli en harmistunut tai pettynyt, olin sen verran vanhempi (9 v) että tunsin vain olevani niin "iso" että en enää uskonut joulupukkiin ja sain selville asian oikean laidan.

Kun sain vahvistuksen sille, niin en ainakaan muista olleeni pettynyt tai vihainen.



Muistan kyllä jännittäneeni pukkia sen jälkeekin, vaikka tiesin, että kyseessä on vain joku tuttu naamioituneena :D

EIKÖ JOULUPUKKIA MUKA OLE???? ÄLÄ HUIJAA! :(

7-8-vuotiaana vielä oma vaarikin pukkina meni ihan täydestä. Ei se nyt pettymys ollut, koska lahjoja kuitenkin tuli saatua.

pelkäsin lapsena kuollakseni joulupukkia

fuck you joulupukki.

Nolotti heidän puolestaan, kun he hössöttivät ja luulivat kaiken menevän täydestä. Asia valkeni minulle vähitellen, enkä muista itse olleeni pettynyt, vaan päällimmäinen muisto on nolous.

yhtenä jouluna (5-v. muistaakseni) epäilin jotain, kun näin siskon matkalaukussa vilauksen pehmolelusta ja kun kysyin mikä se on, hän sanoi että rukkaset...! Sitten illemmalla pukki tuli juuri kun iskä oli saunassa, ja hieman epäilin että onko se isä... mutta kyl se Joulu vielä meni pukkiin uskoessa. Seuraavana vuonna taisin sitten jo tietää ettei pukkia ole oikeasti mutta en muista että olis harmittanut tai petetty olo!

Itse uskon vieläkin joulupukkiin. Tiedän että hän ei tuo lahjoja tai käy kodissamme, mutta hän on silti olemassa. Joulupukki antaa silloin tällöin lahjan, mutta muuten vanhemmat hommmaavat ne. Joulupukit jotka käyvät aattona on oikean pukin apureita.



En ymmärrä että miksi pitäisi uskoa joupukin olevan vain satua.?? ja miksei elämässä saisi olla satua ja taikaa.??

Ei tullut yhtään vähemmän negatiivista ehdotusta mieleen? Esim. huvittunut? Minua naurattaa vieläkin, kun muistan nähneeni isän kurottamassa kirjettä puskasta, jonka olin siis tontuille laittanut pukille vietäväksi. Siinähään se selvisi, mutta ei todellakaan ole mitään negatiivista sanottavaa tuosta asiasta. Isä edelleen vakuuttaa pukin olemassaoloa ;). Paljonhan se vanhemmista on kiinni, miten asiat hoitaa.