Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avioliitto = kämppikset =/
01.06.2008 |
Meillä muuttui parisuhde heti lapsen syntymän jälkeen (kohta kaksi vuotta sitten) siihen, että ollaan lähinnä kuin kämppikset vain, tosin hyvät sellaiset. Kyllä me mieheni kanssa halaillaan ja muuten vaan ohimennen kosketellaan useaan otteeseen päivässä, ikävöidään toisiamme töissä ollessamme, ja myös rakastetaan toisiamme. Sanotaan ihan riittävän usein se ääneenkin.
Meillä on siis näennäisesti katsottuna asiat ihan hyvin. Olemme tasaisen tyytyväisiä ja arki rullaa omalla painollaan. MUTTA meillä ei ole säännöllistä seksielämää. Nytkään en muista, milloin olisi viimeksi peuhattu lakanoissa..on siitä varmaan 1,5kk aikaa (ellei enemmänkin). :(
Mies kyllä haluaisi minua, mutta hänen aloitteensa vaan hiipuvat, koska minä en osota ollenkaan "vihreää valoa". Katsokaas kun minä haluan miestäni "sillä tavalla" vain pienessä (tai vähän isommassa) humalassa. :(
En ymmärrä, miksi on näin. :( Yksi syy voisi olla se, kun syön päivittäin masennuslääkkeitä ja joudun (tai toisaalta saan) syödä niitä varmaan vielä muutaman vuoden ainakin. Lääkkeen sivuvaikutuksena mainitaan, että voi esiintyä haluttomuutta.
Sitäpä ei sitten vissiin voi kuin arvuutella, onko tämä haluttomuuteni ainoastaan lääkkestäni johtuvaa (lääke on muuten aivan ihana ja helpottanut oloani, joten en ole sitä vaihtamassa..kohtuu edullinenkin kun on) vai missä on vika?
Sitä luulisi asioiden olevan niin yksinkertaisia.."Jos et halua miestäsi, et varmaankaan rakasta häntä" -joku voisi ajatella. Mutta minä rakastan! Ja olen edelleen sitä mieltä, että hän on mitä parhain aviomies ja isä.
Haluaisin vain, että parisuhteessamme olisi kaikki palaset kohdallaan. Seksilelut minua ei kiinnosta, eikä juuri miestänikään, joten niitä on turha ehdottaa piristämään makkari-elämää. Kun pitäisi saada ylipäätään se makkarielämä!!!!!! :P
Muita samassa tilanteessa olevia ja kuinka olette saaneet asiat taas siihen uomaan, että olette puolisonne kanssa muutakin kuin "kämppikset" tai äiti ja isä?
Kommentit (32)
Meillä sitä ei ole ollut kuuteen vuoteen. Raskausaikana mies ei halunnut, ja kun lopuilta olis halunnut, en fyysisistä syistä kyennyt. Lapsen (5v) syntymän jälkeen mies ei ole kertaakaan suostunut seksiin, syyttää siitä, että lapsi voisi yllättää kesken. kaiken. :/ :/
Hätkähhdin ihan, että luenko omaa tekstiäni. Meillä ihan samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu aina, mihin vertaa. Ennen raskautta/lasta meillä sekstailtiin vähintään 2 kertaa viikossa. Nyt hyvä jos edes kerran kuukaudessa.... :o( t.ap
Riippuu aina, mihin vertaa. Ennen raskautta/lasta meillä sekstailtiin vähintään 2 kertaa viikossa. Nyt hyvä jos edes kerran kuukaudessa.... :o( t.ap
Eiköhän se yleensä ole niin, että lapsiperheessä seksia harrastetaan harvemmin kuin ennen lapsia.
Mut sitä en arvannu, että _näin_ harvoin sitä seksiä tulis harrastettua. Minulla on monia tuttavia, joilla on lapsi tai useampia ja kyllä heillä kaikilla on edes kohtalaisen säännöllisesti seksiä, ainakin kuukausittain. Siksi sitä tuntee itsensä jotenkin "kummajaiseksi"... :o(
t.ap
Meillä on periaate, että kerran viikossa vähintään ja ei se minua aina niin kovasti kiinnosta, mutta ei nyt pahaltakaan tunnu. Siltikin tulee sellainen hyvä olo kun saa olla toisen lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko ajatellu hoitaa pääsi kuntoon ihan vain kohtaamalla ongelmat???
Vai onko sulla joku synnynnäinen puutos aivoissa? Silloinhan syöt lääkkeitä loppuelämäsi.
Ja sitten vielä haluista - ne pystyy herättämään ihan myös omilla ajatuksillaan. Ai niin, mutta kun sinä et pysty kohtaamaan niitä ilman lääkkeitä...
ei kukaan voi auttaa, ei edes lääkitys jos ei itse ota vastuuta ja kohtaa itseään/ongelmiaan.
Lääkitys ei ole mikään ratkaisu. Se vain siirtää asian käsittelyä vaimentamalla pahaa oloa silloin jos on kohdannut todella suuren kriisin jota välittömästi ihmisen mieli ei jaksa alkaa käsittelemään. Ts ihan ok jos on henkinen brakaaminen uhkana.
Tosiasialliseen toipumiseen ei auta kuitenkaan mitkään lääkkeet vaan se että ne asiat käsittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi annat moisen mallin parisuhteesta lapsille? ihmiset eroavat huonommistakin syistä. Miksi uhraat elämäsi? myös sinulla on oikeus olla onnellinen. Lapset vaistoavat ja tajuavat enemmän kuin luulet.
Haluaisin tehdä sen suuren ratkaisun, mutta minusta vaan ei ole siihen. Toivon, että mieheni tekisi sen, se olisi suuri helpotus.
Kasvaisiko lapsistani tasapainoisia aikuisia, miten pärjäisin heidän kanssaan, olisinko vielä enemmän yksinäinen, miten pärjäisin taloudellisesti yh:na? Tuossa monia asioita, jotka mietityttää. Eroaminen ei vaan ole niin helppo asia.
Nro 9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei sekään lapsille hyvä kasvuympäristö ole jos vanhemmat kotona jatkuvasti riitelee. Ja vaikka eivät varsinaisesti riitelisi, niin kuitenkin ovat etäisiä/kireä ilmapiiri jne. Siinä on muidenkin paha olla kuin niiden riidoissa olevien.
Oletteko yrittäneet pelastaa parisuhdettanne? Sehän se kaikista paras ratkaisu olisi.
Toisaalta olemme molemmat sellaisia ihmisiä, ettemme osaa puhua asioistamme ventovieraalle ihmiselle.
Alue: Aihe vapaa
...