Tuetko henkisesti tuttua erityislapsen äitiä?
Vai puukotatko (monesti väsynyttä ja uupunutta) selkään?
Pystytkö tukemaan naapurin rouvaa, jos hänellä on tuen tarvetta edes kuuntelemalla?
Tai peräti auttamalla häntä lastenhoidossa?
Poliitikothan korostavat 2000-luvulla lähimmäisen auttamista ja luontaisten tukiverkostojen ( naapurit, sukulaiset...)
merkitystä- varsinkin niillä joilla suku asuu toisella puolella Suomea?
Vai haukutko e- lapsen tai pitkäikaissairaan lapsen äitiä täällä av:llä ja muuallakin esim. huonosta lapsen kasvatuksesta ja jopa ( kutebn tänään 20.11.2010 ) huonojen geenien valinnasta (vaikka et tiedä diagnoosia=)?
Ps Ysätäv hädässä tunnetaan:) Kaikille voi sattua mitä vain...ei kaikkea saa, mitä tilaa- ei todellakaan---kukaan ei halua epäonnea elämään- mutta helpotetaan NAISET toistemme taakkoja, eikös:)
t. Äiti myös
Kommentit (3)
Esikoista odottaessani olinkin aivan varma että saan vaikea vammaisen tai ainakin adhd lapsen kun kaikilla tutuilla on niin täydellisiä lapsia.
kun ei halua enää hankkia lapsia. Erinäisiä ongelmia ollut lapsilla ja meinas että ei ota enää riskiä jos taas tulee sellainen lapsi. Vauvakuumetta silti hällä on, toki jos lapsen kovasti haluaa häntä aion kaikin tavoin tukea, en silti usko että lähtee siihen ruljanssiin. Jotta siksi.
hoitoavulla en. En kyllä aina jaksa kuunnella sitä rankkuutta, mutta ilmeisesti riittävän usein kuitenkin. En hauku, mutta kritisoin kyllä joskus valintoja, tapoja tms. Joskus aiheesta joskus aiheettakin, riippuu omasta tilanteesta aika paljon. En ole jaloin ihminen, empaattinen kyllä, mutta myös väsynyt ja virheellinen.