Lue keskustelun säännöt.
Mitä hemmettiä? Parisuhdehelvetti
19.11.2010 |
Mun mies on raiskannut mut meidän avioliiton aikana yhteensä ehkä 10 kertaa. Hän ei saisi juoda itseään humalaan, mutta aina silloin tällöin juo ja lopputulos on usein kamala riita ja sitten se, että pakottaa seksiin/tekemään jotain mitä en halua.
Pisimmillään mies oli "kiltisti melkein 2 vuotta". Nyt kuitenki nongelma on palannut taas ja entistä pahempana. Mies sanoo olevansa minulle katkera siitä että on joutunut elättämään minua (opiskelin ja olin kahden lapsen kanssa äitiyslomalla). Nyt olen kuitenkin töissä ja osallistun menoihin + kotona ollessani ja opiskellessani hoidin kodin ja arjen pyörittämisen, jotta mies jaksaa töissä.
Jokin aika sitten sovimme että yritämme vielä olla yhdessä. Mies lupasi lopettaa juomisen ja hakeaapua. Nyt hän ei kuitenkaan haluaisikaan, kun ei muka pysty muuttumaan eikä jaksa. Ilmeisesti mies on myös masentunut. Olen yrittänyt tukea ja antaa anteeksi, mutta kun ilmaisin epäilykseni yhdelle matkalle menosta (ryyppyreissu) mies loukkaantui, kun epäilin ettei hän pystyisi olemaan juomatta. Esitin asiani oikeasti ihan asiallisesti ja asiasta puhuminen pelotti ja jännitti. Pettymys oli kamala, kun toinen alkaa kiukutella siitä etten tue häntä tarpeeksi enkä usko, että hän voisi muuttua. Olen kuitenkin pettynyt niin monta kertaa, etten uskalla luottaa :(.
Tuntuu siltä, että eroaminen on ainoa vaihtoehto, en jaksa tätä enää. Miten tälläisesta voi päästä yli?
Kommentit (16)
raiskaa sinut, sinä teet rikosilmoituksen ja tätä kautta teet asiasta julkisen. Ja tämä on viimeinen varoitus. Tee selvä suunnitelma itsellesi mitä sitten tapahtuu. Minne menet, keneen otat yhteyttä, eroatko, jos eroat minne muutat jne. Jos vielä jotain tapahtuu, et jää silloin lamantuneena paikoillesi.
Toisaalta. Kun tiedät, ettet voi luottaa mieheen niin loppuelämä hänen kanssaan voi olla vain seuraavan kerran odottelua. Voi mennä 5 vuotta hyvin ja sitten taas.
Miehen esittämät tekosyyt ovat ihan shittiä. Hän hakee vain jotain ihan mitä tahansa syytä sinusta, koska hänen on vaikea kestää tekojaan ja haluaa sinut myös syylliseksi. Älä lähde siihen. Muista: mikään tekemäsi tai tekemättä jättämäsi asia ei oikeuta ikinä väkivaltaan.
Et kyllä yksin pärjää tuossa tilanteessa. Niin kauan kuin pidät asiat kotipiirissä ja hyssyttelet asiaa mies voi jatkaa toimintaansa.
Jos mies ei halua lähteä hakemaan apua, lähde sinä hakemaan apua itsellesi.Sinä et voi pelastaa miestäsi jos hän ei halua tulla pelastetuksi, sinä voit pelastaa itsesi ja lapsesi.
Mieti jaksatko tuollaista seuraavat 5 vuotta, 10 vuotta, 20 vuotta. Millaisen elämän haluaisit ja voitko toteuttaa sen miehesi kanssa?
Voimia. Ei ole sinulla helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten mies valitsemaan täysin raittiin elämän tai perheen.
Tuet miestä raittiudessa, mutta älä hajoita itseäsi sillä. Ei ole sinun vikasi jos mies juo.
Jos ei pysty pitämään lupaustaan tai halua lopettaa juomista niin tiedät mitä tehdä.
Tuossa on niin monta hälytysmerkkiä, tiedän kokemuksesta. Juopot on aina sitä mieltä että itsessä ei ole mitään vikaa, kaikki on jonkun muun syytä. Henkinen väkivalta ja myös fyysinen on hyvin vahva syy lähteä. Samoin tuo että lupaa lopettaa ja hakea apua mutta ei hae, sitä jatkuu vaikka kymmeniä vuosia jos antaa aina anteeksi, tukee ja ymmärtää. Jos et lähde, tulet pettymään kerta toisensa jälkeen, sinua kohdellaan juuri niin kuin annat luvan kohdella, henkinen väkivalta pahenee ja fyysinen yleistyy.
Mies on varmasti masentunut, kuten useimmat juopot, mutta sinä et voi häntä parantaa.
Paras ratkaisu teille kaikille on ottaa ero, ensin vaikka sanot että seuraava kerta kun retkahtaa on se viimeinen, sitten lentää ukon kamat pihalle ja vaihdetaan lukot, ja jos ryppyilee poliisit hakee pois, ja sillä selvä. Korosta että haluat pelastaa lasten tulevaisuuden ja myös itsesi, myös sinä olet ansainnut parempaa, varmasti itselläsikin on jo masennusta.
Hae rohkeasti apua.
Kun mies jätetään yksin ongelmansa kanssa, hän varmasti lähtee myös hakemaan apua jossain vaiheessa, ehkä käy vielä syvemmällä, pohjalla asti, ennenkuin totuus valkenee, sinun ja lasten ei tarvitse olla hänen seuranaan siellä pohjalla. Toivottavasti hän herää jo siinä vaiheessa kun menettää perheensä, jonkun kunnon herätyksen hän kuitenkin tarvitsee, muuten sinä edesautat hänen sairauttaan.
Niinkuin eräs viisas on sanonut, pahempaa kuin tuhlata kymmenen vuotta juopon kanssa, on tuhlata kymmenen vuotta ja yksi päivä.
voi pakottaa tekemään jotain? raiskaamaan? Jos todella näin, miksi et ole tehnyt rikosilmoitusta ja hankkinut lähestymiskieltoa? Kuka nyt voi elää tuollaisessa suhteessa, alistettuna?
Vaikka, veikkaan tätä nyt kyllä mielikuvituksen aiheuttamaksi tarinaksi.
hullu tai lapsuudessa hyväksikäytetty kun vielä siedät tuollaista miestä? Vankilaanhan se kuuluisi. Raiskaus on rikos myös parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse eroaisin. Arno Kotroa mukaillen:
Sinä et enää tiedä / näin sanot / haluatko jatkaa / mutta näissä asioissa jos ei tiedä rakas / silloin tietää jo.
koko päivä kaalia ja sipulia + hernesoppaa ja kananmunaa . Sitten kun se äijäs taas raiskaa niin pierase oikeen pitkään ja hartaasti niin kyllä halut ainaki vähenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
auttaa tosi paljon. Tähän on ajauduttu pitkän ajan kuluessa. Olin tosi heikossa jamassa silloin, kun henkinen väkivalta vaihtui fyysiseksi, enkä osannut tai uskaltanut tehdä mitään. Nyt olen ollut tässä jo niin kauan etten osaa muuta kuin jäädä.
On oikeasti ihan hirveää, kun pelkää, vihaa, ja rakastaa miestään vuoronperään. Ilman viinaa hän olisi ihan hyvä mies. Ja siis välit juomiskertojen välillä ovat pitkiä, useita kuukausia. Ja aina hän lupaa olla juomatta.
Helppo se on sieltä huudella että lähde. Kai mä olisin lähtenyt jos se olis yksinkertaista ja tietäisin, että saisin apua joltakin, mutta kun mulla ei oikein ole ketään kuka auttais.
lähtisit turvakodin kautta hakemaan apua?
Kuulostaa tosi rankalta! Toivottavasti arvostat itseäsi sen verran, että keksit keinon päästä elämässä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai sitten sinun on lähdettävä. Enkä nyt halua haukkua tai syyllistää ketään. Tuolla tavalla suhde ei voi jatkua, tiedät sen itsekin. Miehen tulee ymmärtää miten hän on sinua satuttanut ja alistanut. Jos hän kunnioittaa sinua, niin hän yrittää parantaa käytöstään. Jos mies on masentunut, hän kärsii itsekin. Mitä jos sinä hankkisit terapiaa teille molemmille? Kävisitte siellä ensin yhdessä ja mies sitten yksin, jos on tarvetta. Masentunut ihminen ei osaa eikä jaksa hakea apua, saattaa jopa kokea ettei se mitään hyödytä. yritä sinä.
Lue uusin Anna, siinä on juttua parisuhdeväkivallasta.
Älä jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että lähteminen on vaikeaa, mutta varmasti itsekin ymmärrät, ettei tuollaisen miehen kanssa voi elää.Ei ole oikein, että joutuu pelkäämään omassa kodissaan.
Apua löytyy varmasti. JOS tilanne menee vielä noin pahaksi, että mies pahoinpitelee sinua, niin HETI lääkäriin ja rikosilmoitus asiasta.
Älä kuitenkaan anna tilanteen kehittyä enää niin pahaksi.
Järjestä asiasi niin ettet joudu kestämään enää tuollaista ja ajattele ennen kaikkea lapsiasi!!
Moni nainen kärsii parisuhteessa ja palaa vielä monesti erottuaankin takaisin yhteen, mutta jos on lapsia, niin pitäisi osata ajatella heidänkin elämää ja kehitystä. Saavat, vaikka isä onkin, aivan vääränlaisen miehen mallin...
Hae prosessiin tukea joltakin ystävältä tai sukulaiselta !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mietipä hetkinen millaista parisuhdemallia lapsesi tällä hetkellä saavat..
Jos sinulla on tyttöjä niin haluatko todella tyttöjen kasvavan siihen, että tuollainen käytös ja kohtelu on ok ja hyväksyttävää?
Jos sinulla on poikia niin ihanko oikeasti haluate heille tuollaisia mallin, näin voi toimia puolison kanssa?
Ja vaikka lapset eivät suoranaisesti näkisi niin kyllä ne aistivat ja kuulevat.
tällaisia kohtaloita. Harvempi nainen täällä ei jäisi muka selvittämään asioita tai toivoisi asioiden parantuvan ajan saatossa. Ei ymmärretä että vaikka ihmisessä/puolisossa on isojakin vikoja niin rakastetaan järkyttävästi niitä hyviä puolia eikä haluttaisi siitä hyvästä tyypistä joka siinä ihmisessä asuu.
Itselläni oli alkuvuodesta parisuhdeasia sydämmellä jota purin tänne ja heti huudeltiin kaiken maailman paskat ja haukuttiin lyttyyn.
Itselläni kyse ei ollut tosin näin vakavasta asiasta ja ollaan taas miehen kanssa samalla aaltopituudella ja asiat pyyhkii hyvin.
Munkin mielestä turvakodista kannattaisi ensin kysellä apua ja turvapaikkaa ja neuvoja edetä asian kanssa.
Toivon sulle todella voimia asiasi kanssa ja toivon että tällä kertaa pääsisit oikeasti lähtemään omillesi! Kaikista enitenhän sitä toivoisi että miehesi jättäisi nuo hirveät tapansa mutta aika epätodennäköistähän se on. Kun viina vie miestä (vaikka se olisikin harvoin) niin se vie pahasti ja se rikkoo sinua.
Voimia!!
Hei, satuin näkemään tämän viestiketjun etsiessäni ystävälleni tuota Arno Kotron runoa: .."jos ei tiedä rakas, silloin tietää jo.." Hyvä, oivaltava runo.
Olen itse nuori nainen, ja muutin kotoani teininä satojen kilometrien päähän äitini juomisen vuoksi, jotta voisin kasvaa viimeiset nuoruuden vuodet rauhassa, keskittyä kouluun ja omaan elämääni, levätä hetken. Silloin ei tosin syyt muuttoon olleet tietty niin tietoisia.
Olen oppinut, etteivät asiat ole mustavalkoisia. Ihmiset eivät ole mustavalkoisesti hyviä tai pahoja:
Äitini on upea ihminen ja upea äiti, mutta myös tehnyt lapsuudestani osin turvatonta ja pelottavaa(vaikka väkivallasta ei siis ole kyse. Lapselle öinen poissaolo tai horjuminen olohuoneessa riittää, ymmärrätte varmaan).
Olen ollut tyytyväinen päätökseeni, vaikka junassa matkalla uuteen kaupunkiin itkin, pelkäsin ja tärisin. Olisiko sittenkin ollut helpompaa jäädä? Lähteminen on vaikeaa.
Minun tilanteessani kannatti, sain etäisyyttä. Pelko ja huoli ei ole enää läsnä arjessa.
Teen nyt kouluun esitelmää vangeista, ja luettuani kaikenlaista aineistoa, olen tyrmistynyt. Päällimmäisenä mieleeni on noussut jostain jutusta löytämäni lause: kaikki kykenevät pahoihin tekoihin. Rikosten taustalla on yleensä vaikeita lapsuuksia, nuoruuksia, aikuisuuksia, ja harva kai päätyy väkivaltaisiin tekoihin pelkästä hetken mielijohteesta.
Aloin miettiä itseäni: Missä vaiheessa oma rajani olisi tullut vastaan ja olisin purkanut pahan olon ulos hirvittävällä tavalla?
Vankila voi vaihtua toiseen. Kaikki ehkä kykenevät pahoihin tekoihin, mutta kukaan tuskin haluaa niitä tehdä. Ihmiset ovat kestäviä, mutta ei kaikkea tarvitse tai voi kestää. Mieli rikkoutuu..
Tarkoitus ei ole syyllistää, tuli vain niin vahva tunne että haluan kirjoittaa vastauksen.
Jossittelu ei yleensä ole hyvästä, mutta tässä tapauksessa minusta se toimii. Millaista elämäsi voisi olla jos lähtisit? Ehkä itkun, tärinän ja pelon jälkeen se voisi olla hyvää tai edes helpompaa. Ehkä.
Et ole yhdentekevä, voimia!