Lue keskustelun säännöt.
Onko seksielämän täydellinen puuttuminen mielestäsi
19.11.2010 |
riittävä syy avioerolle tilanteessa, jossa perheessä on lapsiakin?
Ja kyseessä ei siis ole puolison sairaus tai esim. ulkonäkökysymykset, vaan ihan halujen kohtaamattomuus.
Kommentit (96)
repeää ja ennen niin kiva seksi alkaa sattua.
Kuka nyt haluaisi halailla miestä jota rakastaa jos tietäisi että hänestä se sattuu ja tuntuu vastenmieliseltä, tarkoitushan on tehdä parisuhteessa toiselle hyvää eikä satuttaa. Mutta seksiä on saatava vaikka partneri itkua vääntäisi kivusta kun sitä nyt kuuluu vaan saada.
ei kukaan haluakaan seksiä sellaisen kanssa, josta seksi on vastenmielistä ja kivuliasta, tällaisen ihmisen ei olisi pitänyt edes ryhtyä parisuhteeseen seksuaalisen ihmisen kanssa. Se toinen voi hakea seksinsä muualta kuten sanottu ja toisen ei tartte itkeä ja tuntea kipua. Jos tämä vastenmielisyys siis jatkuu vuosikausia, ehkä silloin voisi käydä psykiatrilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on nainen, joka on 10 vuotta yrittänyt opetella miehensä vähäisille haluille. "Hyvinä aikoina" seksiä oli noin kerran kuudessa viikossa, nyt huonompina aikoina se on loppunut kokonaan. Viime kerrasta on vuosia. Lisääkin mielipiteitä saa kertoa.
repeää ja ennen niin kiva seksi alkaa sattua.
sille asialle lääkärit osaa tehdä jotain? En usko että on yhtäkään naista joka olisi lopettanut seksielämän repeämien takia.
vuosia etukäteen ettet itse saa koskaan mitään tällaista vaivaa. Osaatko ennustaa muitakin asioita?
Kuka nyt haluaisi halailla miestä jota rakastaa jos tietäisi että hänestä se sattuu ja tuntuu vastenmieliseltä, tarkoitushan on tehdä parisuhteessa toiselle hyvää eikä satuttaa. Mutta seksiä on saatava vaikka partneri itkua vääntäisi kivusta kun sitä nyt kuuluu vaan saada.
ei kukaan haluakaan seksiä sellaisen kanssa, josta seksi on vastenmielistä ja kivuliasta, tällaisen ihmisen ei olisi pitänyt edes ryhtyä parisuhteeseen seksuaalisen ihmisen kanssa. Se toinen voi hakea seksinsä muualta kuten sanottu ja toisen ei tartte itkeä ja tuntea kipua. Jos tämä vastenmielisyys siis jatkuu vuosikausia, ehkä silloin voisi käydä psykiatrilla.
Kuka nyt haluaisi halailla miestä jota rakastaa jos tietäisi että hänestä se sattuu ja tuntuu vastenmieliseltä, tarkoitushan on tehdä parisuhteessa toiselle hyvää eikä satuttaa. Mutta seksiä on saatava vaikka partneri itkua vääntäisi kivusta kun sitä nyt kuuluu vaan saada.
ei kukaan haluakaan seksiä sellaisen kanssa, josta seksi on vastenmielistä ja kivuliasta, tällaisen ihmisen ei olisi pitänyt edes ryhtyä parisuhteeseen seksuaalisen ihmisen kanssa. Se toinen voi hakea seksinsä muualta kuten sanottu ja toisen ei tartte itkeä ja tuntea kipua. Jos tämä vastenmielisyys siis jatkuu vuosikausia, ehkä silloin voisi käydä psykiatrilla.
mielestäsi on kahdenlaisia ihmisiä? Niitä jotka nauttivat seksistä ja ne joiden mielestä se on vastenmielistä ja kivuliasta? Ja näin on ja tulee aina olemaan? Mitkään ulkoiset asiat ei voi muuttaa henkilön suhtautumista seksiin? Esim raiskaus, sairaudet, elämäntilanteet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
repeää ja ennen niin kiva seksi alkaa sattua.
sille asialle lääkärit osaa tehdä jotain? En usko että on yhtäkään naista joka olisi lopettanut seksielämän repeämien takia.
ihmisillä vaan pinna kiristyy jos eivät saa seksiä, samoin kuin pinna voi kiristyä jos ei pääse liikkumaan (johon ei myöskään kuole toim huom). Joten sitten on vaan siedettävä puolisolta ärtyisää käytöstä, sietäähän hänkin seksinpuutetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
johon siis kuuluu muutakin kuin orgasmihakuista ähinää, on indikaattori hyvästä parisuhteesta. Ilman seksiä suhde voi harvoin olla normaali muiltakaan osin. Toki, jos toinen on pyörätuolissa ja ei kerta kaikkiaan halua seksiä, niin voi sen jotenkin hyväksyä, mutta luultavasti pyörituolissakin kulkeva haluaa seksiä tavalla tai toisella edes läheisyyden ja hellimisen ja suutelun muodossa. Kyllä suhde ilman hellyyttä antaa myös lapsille huonot eväät parisuhteen muodostamiseen.
Minusta aikuisen ihmisen velvollisuuksiin kuuluu omien ongelmien selvittäminen ja yksi niistä asioista on seksuaalisuuteen liittyvät ongelmat varsinkin silloin, kun ollaan parisuhteessa ja nämä ongelmat heijastuvat väistämättä kumppaniin. On täysin itsekästä ja huonoa käytöstä toista kohtaan olla välittämättä seksuaaliterveydestä. Se on ihan yhtä kamalaa, kuin jos toinen päättäisi olla käymättä suihkussa moneen vuoteen ja silti vaatisi saada elää samassa asunnossa ja nukkua samassa vuoteessa.
Olen myös sitä mieltä, että avioliittoon astuessaan ja varsinkin lapset tehtyään aikuisen ihmisen pitää huolehtia suhteestaan ja asioistaan siten, että niin tulehtuneeseen tilanteeseen ei edes päästä, että ollaan vuosien selibaatissa. Kyllä halut ovat monesti myös tahdon asia. Usein ne on kiinni omasta huonosta kunnosta ja saamattomuudesta, vain harvemmin masennuksesta ja terveyden tilasta, johon ei niin paljon voi itse vaikuttaa.
Monet erot ovat aivan turhia. Vaikka ihmiset sanovat tehneensä usein kaikkensa parisuhteen eteen, niin useinkaan se ei ole niin. Monesti vain toinen puoliso on valittanut parisuhteessa ja on tyytymätön ja toinen vaikenee ja käpertyy itseensä. Erot johtuvat kommunikointivaikeuksista, minäkeskeisyydestä, kykenemättömyydestä kohdata toista ihmistä ja yksinkertaisesti lapsellisuudesta. Monet aikuiset heittäytyvät täysin lapsellisiksi ja vastuuttomiksi omissa toimissaan. Asioita ei hoideta, vaan niissä märehditään tai niitä paisutetaan, koska tavalla tai toisella se osoittaa itselle, että "hei, minä olin oikeassa".
Olen itse päälle 30 vuotias nainen.
tuollakaan revenneillä ollut vuosikausia kestänyt se tilanne, esim. 5 tai kymmentä vuotta, tuskin niiden miehet olisi enää siinä vaiheessa olleet niin ymmärtäväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naisista on ok erota miehestä, jos tämä lihoo 200- kiloiseksi (onko oikein erottaa pikkumussujen perhe vain siksi että isi liho ja äiti ei enää tykkää katella sitä, häh?) tai jättäytyy työttömäksi (ai erotit sun LASTEN perheen vain siksi että teillä oli vähemmän rahaa, kuinka itsekästä!) jne jne...
naisista on ok erota miehestä, jos tämä lihoo 200- kiloiseksi (onko oikein erottaa pikkumussujen perhe vain siksi että isi liho ja äiti ei enää tykkää katella sitä, häh?) tai jättäytyy työttömäksi (ai erotit sun LASTEN perheen vain siksi että teillä oli vähemmän rahaa, kuinka itsekästä!) jne jne...
on vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka nyt haluaisi halailla miestä jota rakastaa jos tietäisi että hänestä se sattuu ja tuntuu vastenmieliseltä, tarkoitushan on tehdä parisuhteessa toiselle hyvää eikä satuttaa. Mutta seksiä on saatava vaikka partneri itkua vääntäisi kivusta kun sitä nyt kuuluu vaan saada.
ei kukaan haluakaan seksiä sellaisen kanssa, josta seksi on vastenmielistä ja kivuliasta, tällaisen ihmisen ei olisi pitänyt edes ryhtyä parisuhteeseen seksuaalisen ihmisen kanssa. Se toinen voi hakea seksinsä muualta kuten sanottu ja toisen ei tartte itkeä ja tuntea kipua. Jos tämä vastenmielisyys siis jatkuu vuosikausia, ehkä silloin voisi käydä psykiatrilla.
mielestäsi on kahdenlaisia ihmisiä? Niitä jotka nauttivat seksistä ja ne joiden mielestä se on vastenmielistä ja kivuliasta? Ja näin on ja tulee aina olemaan? Mitkään ulkoiset asiat ei voi muuttaa henkilön suhtautumista seksiin? Esim raiskaus, sairaudet, elämäntilanteet?
on oma lukunsa, mutta periaatteessa minkään elämän vaikeuksien ei pitäisi antaa tehdä niin suurta roolia omassa elämässä, että se tuhoaa parisuhteen. Se on uhriutumista ja itsekeskeisyyttä. Siihen voi vaikuttaa.
Vakavat sairaudet ja raiskaukset on oma lukunsa. Jos on kovin traumatisoitunut, niin ne asiat pitää hoitaa jossain muualla kuin av-palstalla, koska täällä tuskin saa apua vakaviin ongelmiin, kuten raiskaus. Voi toki saada, mutta epäilen suuresti. Lisäksi minusta nämä kuitenkin suhteellisen marginaaliset asiat kannattaa pitää myös sinä mitä ne ovat. Eli monikaan, joka elää selibaatissa tai kärsii haluttomuudesta ei toki ole raiskattu, vaan usein on kyse ihan jostain muusta, kuten oman elämän hallinnan puutteesta ja laiskuudesta ja välinpitämättömyydestä itseä ja toisia kohtaan. Monesti asioihinsa voi vaikuttaa ja joskus, esimerkiksi masentuneena, niihin on vaikeampi vaikuttaa.
Mulle parisuhteen virallistaminen, on se sitten papin tai tuomarin edessä tarkoittaa sitä että vain kuolema erottaa. Elän nyt lähes seksittömässä liitossa, mutta muuten rakastavassa suhteessa. Masturboin päivittäin, vieraissa olen käynyt joskus. Mikään ei mielestäni mene sen liiton edelle kuitenkaan. Ei edes seksi. Myöskään niin että seksi vieraan kanssa mitätöisi liiton merkitystä. Lapsen kasvatus, koti, perhe ja elämänkumppanuus menee paljon sen edelle että miten usein sekstataan suhteessa. Pihtaaminen tai vaan toisen halujen väheksyntä on kuin väkivalta, se syö ihmistä hiljalleen elävältä. Siksi ajattelen että parisuhde on muuta kuin seksuaalinen riippuvuus. Itseasiassa muu kuin lisääntymistarkoituksellinen seksi tulisi kieltää parisuhteessa. Johan alkaisi sutisemaan suhteessa jos toisessakin :D Mutta joo, kaikilla on oma arvomaailmansa, tämä on minun. Riippumaton, vastuullinen ja vapaudella rakastava elämänkumppanuus. Tärkeitä teesejä on ne että älä pelkää eroa, kuolema viimenään erottaa, älä pelkää uskottomuutta, sinä et omista ketään. Jos voit vain pelätä, elä yksin, elä vain itsellesi, koska vain itseäsi voit kontrolloida. Peace!
mitäs mieltä olette tästä kirjoituksesta? Kirjoittaja puolihuolimattomasti toteaa käyneensä vieraissa joskus, tämä ei varmastikaan ole näkynyt perhe- elämässä ja parisuhteessa mitenkään. Eli onko tällainen ajattelutapa teille ok? Ei tartte rikkoa perhettä ja lähteä kodista kun hoitaa tarpeensa muualla.
minulle tällainen olisi kyllä ehkä ihan ok. Tosin siinä pitäisi olla sellainen "takuu" etten tulisi loukatuksi tai nöyryytetyksi. Ja ettei lapsien tarvitsisi kuunnella juoruja isästään, joka käy vieraissa tms.
En siis halua tyrkyttää näkemyksiäni. Sanon vaan että on monta oikeaa tapaa. Ennen papin aamenta siinä litaniassa puhutaan paljon myös uskollisuudesta. Sehän se on monelle koko pointti. Minä vaan haluan että ajatellaan vapaasti mikä sopii omalle kohdalle. Ja niin, ne pelot on turhia. Se ettei kukaan tiedä asiasta, on tietenkin siistiä ja korrektia, mutta fakta on se että puheita ja spekulaatioita on aina. Meillä on jännästi sellainen itseohjautuva keskiluokka-ohjain. Kaikilla pitäis olla samat arvot ja tavat. Kuka uskaltaa todella elää kuten on parasta omalle kohdalle?
Keskustelkaa siitä että mikä on se tärkein juttu suhteessa. Se että kontrolloi toisen seksuaalisuutta vai ehkäpä elämänkumppanuus? Yhteiset ehdot löytyy kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteen suurin arvo tuntuu olevan se että miten totaalisesti kontrolloi toista.
Mutta jos erota haluaa niin syitä löytyy kyllä. Väitän että kaikkein kontrolloivimmat puolisot pelkää vaan kaikkein eniten. Lähimmäisriippuvaisia pikkusieluja. Kaikkein vähiten sellaiset pikkuhitlerit lopulta on sitoutuvaa tyyppiä kun joka pikkujutusta ollaan eroamassa ja sillä uhkailemassa.
Oikeasti rohkeasti sitoutuvat ja toisen ihmisyyttä kunnioittavat antavat tilaa ja rakkautta.
M38
Toki asiaan vaikuttaa myös, onko mitään läheisyyttä.
Onko pieniä lapsia, synnytyksestä toipuminen kesken,
tai jotain sairautta todellakin.
Ulkonäkökysymyksille voi tehdä jotain.
Jos toinen vaan pakosta/hyvää hyvyyttään "antaa" (mieskin voi vain suorittaa), niin kyllä sen toinenkin huomaa jossain vaiheessa. Jos muut asiat on kunnossa, ja seksiä on, vaikka se ei kovin kuumaa oliskaan, niin sitten ei tarvi erota. Mutta jos on muutakin... erohan siinä on lähellä jo vaikka olis seksiäkin, saati sen kokonaan puuttuessa.
ei kukaan haluakaan seksiä sellaisen kanssa, josta seksi on vastenmielistä ja kivuliasta, tällaisen ihmisen ei olisi pitänyt edes ryhtyä parisuhteeseen seksuaalisen ihmisen kanssa.
Se toinen voi hakea seksinsä muualta kuten sanottu ja toisen ei tartte itkeä ja tuntea kipua. Jos tämä vastenmielisyys siis jatkuu vuosikausia, ehkä silloin voisi käydä psykiatrilla.