Miksi lapseni leimataan aina helpoiksi!?!

Mutta, ei tämähän johtuu VAIN siitä, että olen saanut helpot lapset!

Näin se on. Toisaalta sinun lapsistasi tuskin tulee taiteilijoita, menestyviä liikemiehiä tai suuria ajattelijoita. Kuulostavat enemmän virkamiestyypeiltä.

lapsista vanhin on suhteellisen menestyvä taiteilija, seuraavistakin kipakkuutta ja lahjakkuutta löytyy vaikka ovat nukkuneet hyvin ja syöneetkin ja kehuja tullut kiltteydestä ja empaattisuudesta. ja minulla on ollut helppoa.

vaan hyvin sosiaalisia ja ottavat vieraisiinkin helposti kontaktia. Meillä on käytetty hyvin paljon juuri mallia, että kitinällä ja huonolla käytöksellä ei saa mitään, mutta hyvällä käytöksellä voi tulla jopa kivoja bonusylläreitä ym mukavaa. Yritän parhaani mukaan huomata myös sen hyvän käytöksen, ettei se jää huomioimatta.



Isommilla sisaruksilla ei ole myöskään ollut mustasukkaisuutta uuteen vauvaan. Joku kysyi minkä ikäiset lapset. 2 poikaa ja tyttö. 6-v, 2-v ja 5 kk.



Tämä 5 kk ikäinen on selkeästi tempperamenttisempi ja olen välillä miettinyt joudunko vielä syömään sanani *koputtaa puuta* Katsotaan miten käy.



ap

Oli kiva juuri saada 6:stä eskarin opelta palautetta kuinka lapsi menee eskariin aina hyvällä tuulella ja hymyssä suin ja on niin ystävällinen kaikille. On myös kova organisoimaan ja yrittää kyllä saada hommat pyörimään mielensä mukaan ;) että ei ihan lapanen ole kuitenkaan.



ap

SIlti ne on hyväkäytöksisiä ja tottelevaisia.



Tällaiset kysymykset tyyliin kuinka toimit kun lapsi heittäytyy kaupassa karkkihyllyn eteen kirkumaan menee multa ihan ohi kun kukaan ei ole vielä tehnyt sitä.



Ja lapsia mulla on viisi. Ei alistettuja eikä nujerrettuja, luonnostaan vain tuollaisia.



Ja kasvatus"työtä" en ole tehnyt, siinä sivussa mennyt suuremmitta ponnisteluitta. Toki meilläkin ollaan johdonmukaisia ja on säännöt ja rutiinit jne.

Mutta AP,een kuvailemia lapsia tulee vain täysin stressittömästä ympäristöstä.Summasummarum lapset on ennemminkin onnellisia kuin hyvin kasvatettuja.=)

Meillä myös kiukutellaan, intetään vastaan "miksi, miksi, miksi", itketään ja valitetaan :)



ap

Riittäiskö tältä päivältä... Jos nyt jaksaisi siivota niin pääsisi huomenna vähemmällä.

että heidän kasvatuksessaan oltaisiin voiton puolella... Kuule 2-vuotiaasta ja viiden kuukauden ikäisestä on vielä paha sanoa mitään. MInullakin oli ihana lapsi 3-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen se tyyppi häipyi jonnekin ja tilalle tuli järkyttävä temppuilija, lyöjä, potkija, ja purija. Ja tätä on jatkunut enemmän ja vähemmän nyt pari vuotta... Ja johdonmukaisesti ollaan yritetty kasvattaa.

vaikka välillä tunnen itseni hirveäksi äidiksi. Mutta mielestäni meillä on myös tasapainoinen parisuhde ja liitto. Harvoin riidellään mistään, perheessä ei ole väkivaltaa, alkoholismia tms.



ap

so far so good.. nyt siivoamaan!

Minä myönnän etten ole erityisemmin kasvattanut lapsiani.

SIlti ne on hyväkäytöksisiä ja tottelevaisia.

Tällaiset kysymykset tyyliin kuinka toimit kun lapsi heittäytyy kaupassa karkkihyllyn eteen kirkumaan menee multa ihan ohi kun kukaan ei ole vielä tehnyt sitä.

Ja lapsia mulla on viisi. Ei alistettuja eikä nujerrettuja, luonnostaan vain tuollaisia.

Ja kasvatus"työtä" en ole tehnyt, siinä sivussa mennyt suuremmitta ponnisteluitta. Toki meilläkin ollaan johdonmukaisia ja on säännöt ja rutiinit jne.

Tietyt käytöstavat on opetettu, mutta muuten ovat saaneet olla aika vapaasti, meillä meininki on aina ollut varsin boheemia. Ja kumma kyllä ovat älykkäitä, hyväkäytöksisiä ja menestyviä. Mutta se johtuu varmasti siitä, että olen itse niin paljon parempi kuin muut?

Kiillotan nyt hieman kruunuani. Lapsia kolme ja kehutaan, että miten ovat rauhallisia, kilttejä ja hyvä tapaisia. Mutta eihän se tietenkään voi johtua siitä, että olen kasvattanut heidät maalaisjärjellä, rauhallisuudellani ja johdonmukaisuudella. Ovat aina nukkuneet ja syöneet hyvin. Mutta, ei tämähän johtuu VAIN siitä, että olen saanut helpot lapset!

kunnes nuorimmainen alkoi osoittaa temperamettipiirteitään.

Kiivaamman sorttinen, levoton lapsi ei pysty käyttäytymään rauhallisesti ja hyvätapaisesti kuin lyhyitä aikoja kerrallaan vaikka kuinka on kasvatettu johdonmukaisesti :)

Me vanhemmat (ja muut lapset) ollaan rauhallisia, mutta tämä yksi lapsi on selvästi perinyt isovanhemmilta hieman vaativampaa temperamenttia.

Opittiin ainakin, että lapset ovat kovin erilaisia eikä kasvatuksella pysty ihmeitä tekemään vaikka yritystä olisi.

Ei tämä tarkoita kuitenkaan sitä, että 'helppojen lasten' vanhemmilla ei olisi kasvattajan taitoja. Epäjohdonmukaisella kasvatuksella 'helpostakin lapsesta' hirveän riiviön.

En pidä itseänikään yhtään parempana tai huonompana kasvattajan tämän nuorimmaisen kanssa kuin aikaisemminkaan. Tämän kiivailijan kasvattaminen vaan on hyvin paljon rankempaa kuin niiden rauhallisten esikoisten.

Kyllä ne meidän rauhallisetkin lapset tykkäävät riehumisesta ja remuamisesta, mutta heidän on myös kohtuullisen helppo lopettaa se ja olla paikallaan tilanteen niin vaatiessa.

nukuttamisenkin voi tehdä väärin. Kuten täällä saa monesti lukea. Jäädään juttelemaan lapselle, hyssyttelemään, paijailemaan ja lapset pompottavat jo hyvin pienestä pitäen.

että nukutan lapseni väärin :D

Muiden iltatoimien jälkeen luen heille iltasadun ja saatan jopa jutella kanssaan hetken aikaa (kerrassaan kauheaa). Sitten teen sen kaikista kauheimman, jään mieheni kanssa silittelemään lapsia kunnes nukahtavat.

Mitään pompottelua en kuitenkaan ole vielä huomannut.

nimenomaan niin, että olen saanut helpon lapsen. Esikoisen kanssa minulla ei ole ollut kokemusta lapsista eikä juuri kasvatusperiaatteitakaan. Lapseni on sellainen, että kuuntelee, harkitsee, tottelee ja on pääosin myönteinen ja helposti tyynnyteltävä tapaus. Asioista ei tarvitse vääntää kymmeniä kertoja kuten joidenkin toisten lasten kanssa. Selkeät uhmakaudet on asia erikseen, sen jälkeen on taas rauha maassa.



Tällaisen lapsen kanssa ois helppo tuntea olevansa kovinkin hyvä kasvattaja, mut mielestäni itselleen valehtelu ja oman sädekehän kiillottaminen taas ei ole oikein hyvää vanhemmutta. ;)

kuin ikätoverinsa. Tarhassa ja koulussa kehutaan siis helpoiksi. Minä, toisin kuin ap, tiedostan, että kasvatuksella ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Näillä geeneillä ovat syntyneet.



Ja nukkumiseenhan ei mikään vaikuta, ei niin mikään. Jos ulkoilevat tai harrastavat liikuntaa enemmän kuin nyt, ei jää enää aikaa muulle.. (On sitäkin kokeilut)



Minä likaan kruunuani: olen silti välillä niin kypsä arkeen, että ärjyn näille kivoille ja helpoille lapsille.

Yhteissä tuumin ollaan todettu, että hyvin sujunut lasten kanssa tähän asti ja mukava saada hyvää palautetta.



ap

Vilkkaat ja temperamenttiset on raskaita.

Vilkkaista lapsista väsyy moni.

Vilkkaat ja temperamenttiset on raskaita. Vilkkaista lapsista väsyy moni.

Siihen on vain sopeuduttava. Kuopus juoksi ensimmäiset kaksi vuotta ja kiipeili ja pyöri kuin hyrrä mutta oli kuitenkin helppo, vaikka tuli sängystä pois 800 kertaa illassa. Oli siis hyväntuulinen, utelias, nautti elämästään täysiä ja nukkui hyvin kun viimein jäi sinne sänkyyn.

Nyt ekaluokkalaisena ei mitään ongelmia koulussa eikä kehityksessä vaikka ei siltä aluksi näyttänyt.

munkaan lapseni ole koskaan (vielä) saanut raivaria kaupassa tai muussa julkisessa paikassa. En kuitenkaan kuvittele, että tämä olisi mitenkään omaa ansiotani. Tottahan toki olen jokseenkin johdonmukainen ja muutenkin melkein täydellinen äiti, mutta totuus on, että lapsi on tempperamentiltaan aika helppo.



Niin ja tottahan toki on vain kasvatuksen ansiota, että lapsi on erittäin seurallinen, iloinen, motorisesti taitava ja ties mitä muuta. Sekä tietenkin myös ikiliikkuja, joka ei pysähdy hetkeksikään. Omaa ansiotani on varmasti myös, että lapsen rytmi ei sekoa herkästi, joten lähes vastasyntyneestä lähtien hänen kanssaan on ollut helppo kulkea ja matkustaa sen puolesta. Lisäksi on toki vain kasvatuksesta kiinni, että vauvana hän heräsi jatkuvasti allergian aiheuttamiin vatsakipuihin, nukkui huonosti, itki paljon jne. Tai sitten ei...

Ehkä sutkin on kasvatettu hyvin ;)

Jaa, että kasvatuksella ei ole asian kanssa mitään tekemistä???

Koittakaa nyt edes provosoitua kunnolla! AP

Uskon kuitenkin, että näistäkin olisi voinut saada "hankalia" tapauksia ilman johdonmukaista kasvatusta. Mutta temperamentiltaan ovat rauhallisia ja sopeutuvaisia, mikä kieltämättä helpottaa kasvatustehtävää. Toisaalta toinen on kehitysvammainen, mikä tuo omat haasteensa, mutta käytöksen suhteen ei hänelläkään ole ongelmia ainakaan toistaiseksi. =)



Lähipiirin kokemusten perusteella tiedän, että joidenkin lasten kanssa vain oikeasti pääsee helpommalla. Meillä ei ole kumpikaan koskaan saanut yhtään raivaria, kun taas eräs lähipiirin lapsi saa niitä useinkin, vaikka kasvatus on todella johdonmukaista ja kadehdittavan maltillista ja rauhallista. Eikä lapsi ole kertaakaan saanut raivoamisella mitään.



Osaan olla kiitollinen, että meidän lapset ovat aina nukkuneet hyvin ja kauppareissut ym. sujuvat aina ilman raivareita tai muita haastavia tilanteita.