Miten jotkut valittavat vauva-ajasta?

Minulla kuusi(8kk-10v) lasta ja joukossa helppoja ja vaikeita tapauksia.

En ole kyllä koskaan lapsen itkun ym. takia kussut tai paskonut housuihini, vaan joko ottanut huutavan lapsen/lapset mukaani vessaan tai jättänyt hetkeksi turvalliseen paikkaan odottamaan. Olen kerran ripulin iskiessä istunut tunnin pöntöllä imettämässä kaksosia!!!



Mikä teitä tosiaan estää ottaa itkevä/huutava lapsi mukaan vessaan/suihkuun tai syödä lapsi sylissä?

kun kaikkien lapset ei tosiaan vaan vähän kitise. Niin kuin joku jo sanoi niin jotkut vauvat huutaa heti kidukset punasina ja tukehtumispisteessä HETI kun heidän sylistänsä laskee käydäkseen esim vessassa.

Syitä on monia, usein on joku alleria, refluksi tai joku muu sairaus.

Eli siis allergiat, refluksit ja muut sairaudet parantuvat heti, kun lapsen ottaa syliin? Jos lapsella on sairaus tms., niin kyllähän se itku jatkuu myös sylissä (esim. koliikki).

Provosoidutte siitä kun ette ole osanneet ja leimaatte lapsemme heti HELPOIKSI

Vauva-ajasta tykkään ja no nautinkin ja vielä taapero ajasta. Raskain vaihe minulla on esikoisen kanssa (6-v) jolle pitää järkeistää asioita, vastailla kysymyksiin ja toistaa sata kertaa tekemään pyydetty asia. Olen ehdottomasti "vauva-ihminen".

Jos on paha allergia/sairaus niin ei se huuto välttämättä sylissä lopu. Jos vauva huutaa kipua niin huutaa sitä sitten vaikka sylissä.

Kaikkien lapset ei vain ole yhtä helppoja kuin sinun! Omani oli ensimmäisen ikävuotensa to-del-la vaativa vauva. Huusi tosiaan suoraa kurkkua, jos jätit hetkeksikin lattialle. Ja jos ap ja muut viisastelijat eivät tienneet, niin nykysuositusten mukaan huutavaa vauvaa ei jätetä yksin: se vaikuttaa vauvan turvallisuuden tunteeseen ja sitä kautta kiintymyssuhteen syntymiseen, itsetunnon kehittymiseen ja valmiuksiin tulevaisuuden ihmissuhteissa, eli sen vuoksi en jätä huutavaa vauvaa yksin käydessäni vessassa, vaan yritän kaikin tavoin pitää vauvan olon hyvänä.



Ja jos ihmettelette, että miten ne vanhemmat sitten pärjää taaperon kanssa, jos ei vauvaiästä selvinnyt, niin voin kertoa, että kiitos oikein hyvin! Nyt minulla on ihanan omatoiminen ja tyytyväinen 1,5-vuotias poika. Temperamenttia toki löytyy edelleen, mutta elämä on monin tavoin paljon helpompaa: nyt saan aamuisin jopa luettua lehden sen kahvikupin kaveriksi ihan rauhassa.

Tää on vain yks aihe missä näkyy meidän erilaisuus, stressin sietokyky, väsymyksen sietokyky yms. Itselläni muutama ystävätär, joiden elämä omien mittapuiden mukaan menee ihan hyvin, mutta silti aina joku on "perseellään" ja "ei varmasti tule onnistumaan".

Omalla asenteella ja suhtautumisella pystyy paljon vaikuttamaan asiaan kuin asiaan. Jos etukäteen ajattelee ettei tästä tue mitään eikä tule onnistumaan, niin ei varmasti tulekaan. Toki vauvoissakin on eroja, mutta kyllä nykypäivänä on nähtävissä tällainen "uusavuttomuus" ettei edes ymmärretä itkevää lasta syliin nostaa tai valitetaan väsymystä kun vastasyntynyt on sijoitettu "omaan huoneeseen" ja joudutaan sitten siellä ramppaamaan imettämässä. Ja vastasyntyneeltä vaaditaan jonkinlaista "yökäyttäytymistä" jo parin kuukauden iässä. Jokainen voi tehdä elämästään niin hankalaa kuin tahtoo:)

Äidin syli on ihmeellinen paikka...Eli siis allergiat, refluksit ja muut sairaudet parantuvat heti, kun lapsen ottaa syliin? Jos lapsella on sairaus tms., niin kyllähän se itku jatkuu myös sylissä (esim. koliikki).

Ottamalla lapsen kuitenkin syliin ja yrittämällä tehdä jotain lapsen hyväksi, koen kutenkin tekeväni jotain hyvää...

Ja kummasti oloa kyllä helpottaa kun refluksilasta pitää pystyasennossa (ettei hapot nouse kurkkuun), tai vatsavaivaista hieroo ja koittaa helpottaa tämän oloa... Ei toimi jos istuu perseellään ja huolehtii omista asioistaan.

Omalla asenteella ja suhtautumisella pystyy paljon vaikuttamaan asiaan kuin asiaan. Jos etukäteen ajattelee ettei tästä tue mitään eikä tule onnistumaan, niin ei varmasti tulekaan. Toki vauvoissakin on eroja, mutta kyllä nykypäivänä on nähtävissä tällainen "uusavuttomuus" ettei edes ymmärretä itkevää lasta syliin nostaa tai valitetaan väsymystä kun vastasyntynyt on sijoitettu "omaan huoneeseen" ja joudutaan sitten siellä ramppaamaan imettämässä. Ja vastasyntyneeltä vaaditaan jonkinlaista "yökäyttäytymistä" jo parin kuukauden iässä. Jokainen voi tehdä elämästään niin hankalaa kuin tahtoo:)

Jokainen voi tietysti myös tehostaa ilmeisen vajavaista itsetuntoaan tekemällä keskustelupalstoille vähän väliä "ihmetteleviä" avauksia siitä, miten joillekin lastenhoito voi olla niin kamalan vaikeaa.

Meillä kun vaimo on lasten kanssa niin parissa päivässä koko talo on kuin myrskyn jäljiltä, mitään ei ole tehty, astiat ui paskavedessä keittiössä, keittiä on saastainen, vaatteita siellä täällä, lelut leviänä, käytännössä kaikki päin peetä. Kun itse olen lasten kanssa (ja enimmäkseen olenkin kun olen yrittäjä ja teen kotona töitä) niin talo pysyy ihan tiptop, se on organisointikyvystä ja kurista kiinni, multitaskingiä u know. Tunen nuoruudestani monia nykynaisia (kuten omanikin), joka ei pysty tekemään mitään kotiaskareita, jääkapaissa on tyhjät maitopurkit, roskat viemättä kaikki sekaisin, mutta sohvalla on niin kiva lukea kirjaa, ettei ehdi.

lukisitko vastaukseni nro 50.



oloa voi helpottaa monin keinoin vaikka itse sairus ei sillä paranisikaan.

mä en ymmärrä miten nämä äidit jaksavat kun lapsi on siinä 3v kieppeillä. Ovat varmaan suljetulla osastolla.

Minusta vauva-aika oli raskasta. Syyt:

-huono nukkuminen

-joku on kiinni sinussa koko ajan eli olet 24/7 hälyytysvalmiuduessa

-ei pysty kommunikoimaan. Pitää arvailla onko nälkä, kipeä, vaippa täynnä

-joka paikkaa lähteminen on paljon vaivalloisempaa kuin isomman lapsen kanssa

Nyt meidän vauva on jo 2v5kk:n ikäinen uhmakas nuori neiti ja minusta elämä on tällä hetkellä paaaljon helpompaa kuin vauva-aikana, vaikka joka päivä yhteenottoja uhmailijan kanssa onkin. Joidenkin mielestä tämä aika taas on työläämpää. Minä voisin tähän heittää, että en ymmärrä miten se on mahdollista. Mutta en niin tee, koska ymmärrän, että jokainen kokee eri asiat omalla tavallaan. Ja ennenkaikkea ymmärrän, että minun tapani elää ja olla ei ole se ainoa oikea tapa. Ymmärrän myös sen, että jokainen lapsi on oma yksilönsä.

Kyllä se minusta oli moniallergisen esikoisen kanssa ihan helvetin raskasta. Hän sai oireita äidinmaidosta ja huusi vuoden ajan.



Tuo 'miten sitten oikein mahtaa selvitä isompien lasten kanssa'-kommentti on typeryydessään klassikko, sillä jos on selvinnyt rankasta vauva-ajasta, muu on sen jälkeen lasten leikkiä.

Oletteko myös sattumalta huomanneet, että juuri ne USEAMMAN lapsen äidit ovat siten niitä, joilla menee hermo siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa kommunikoida oikeasti?! Heille vauva-aika oli niiiin helppoa, kun ei tarttenu tehdä muuta kuin syöttää, vaihtaa vaippa ja antaa huutaa vaunuissa tai sängyssä niin kauan, kunnes vauva nukahti. Sitten kun lapsi alkaa oikeasti koettelemaan rajojaan ja vaatimaan myös äidin henkisiä resursseja, niin äidille ei tule muuta mieleen kuin haikailla vauva-ajan perään ja tehdä nopeasti uusi vauva perään - kun se on niin helppoa!

Minulla on viisi lasta, kaikki erilaisia temperamentiltaan ja nukkumistavoiltaan. Mutta kukaan heistä ei ole huutanut viittä minuuttia kauemmin yhteensä vuorokaudessa vauva-aikoinaan, isompana raivosta kyllä paljon pidemmät ajat. Joten olen osannut vastata lasten tarpeisiin aika hyvin omasta mielestäni. ja pidä oikeasti vauva-ajasta, lukeminen ja loruilu parikuisen kanssa on mahtavinta mitä tiedän.

Kyllä se minusta oli moniallergisen esikoisen kanssa ihan helvetin raskasta. Hän sai oireita äidinmaidosta ja huusi vuoden ajan.

Tuo 'miten sitten oikein mahtaa selvitä isompien lasten kanssa'-kommentti on typeryydessään klassikko, sillä jos on selvinnyt rankasta vauva-ajasta, muu on sen jälkeen lasten leikkiä.

Mulla oli vastaava vauva-aika sekä päälle vielä vähän muutakin terveysongelmaa. Kun lapsi täytti vuoden, alkoivat muiden samanikäisten äidit valittaa, kun on niin rasittavaa, kun ei saa enää mitään tehtyä.

Musta taas tuntui, että mulle aukesi suorastaan taivas reilun vuoden iässä. Kaikki oli niin helppoa, kun lapsi ei enää heräillyt kuin max. 5 kertaa yössä. Ajattelin aluksi, että muiden lapset ovat varmaan sitten paljon hankalampia muuten, mutta seurailtuani asiaa totesin, että mun lapsenihan on moniin verrattuna hirveän vilkas ja "rasittava", mutta musta mulla on nyt aivan uskomattoman helppoa verrattuna aiempaan.

Vieraammat usein päivittelevät, että mulla taitaa olla raskasta noin vilkkaan lapsen kanssa. Minä taas en ymmärrä kuinka helppoa lapsen saati vauvan kanssa voi olla, jos tämä on raskasta. Tuntuu, että kokemukseni lapsen kanssa on aivan eri planeetalta kuin ns. helppojen lasten äideillä.

Minulla on viisi lasta, kaikki erilaisia temperamentiltaan ja nukkumistavoiltaan. Mutta kukaan heistä ei ole huutanut viittä minuuttia kauemmin yhteensä vuorokaudessa vauva-aikoinaan, isompana raivosta kyllä paljon pidemmät ajat. Joten olen osannut vastata lasten tarpeisiin aika hyvin omasta mielestäni. ja pidä oikeasti vauva-ajasta, lukeminen ja loruilu parikuisen kanssa on mahtavinta mitä tiedän.

Jos lapsesi on huutanut noin vähän, sinulla on ollut melko helpot vauva-ajat. Ei mikään ihme, jos olet aidosti pitänyt vauva-ajasta.

Ja yritätkö vihjata, että koliikkisen tai allergisen lapsen äiti ei osaa vastata lapsensa tarpeisiin, kun lapsi saattaa huutaa tuntikausia päivässä vaikka kuinka yrittäisi auttaa? Joidenkin parikuisten kanssa ei vain lueskella ja loruilla, vaan niitä kannetaan ja hyssytetään tunnista toiseen, ravataan selvittämässä syytä lääkärissä ja allergiastesteissä, imetysdietataan, testataan korvikkeita ja valvotaan yöt.

että tietämättömyyttään.



Lapsi on kaikista helpoin vauvana.

Oli sitten koliikkia tai ei - sekin loppuu yleensä ennen 1-vuotissynttäreitä. Jos lapsi on vammainen tms. asia on aivan eri. En puhu nyt erityislapsista.



Ihmiset luulevat, että tenava on aivan kamala, kun se on uhmaiässä. Kyllä pahimmillaan lapset ovat murrosiässä. Siinä vauvahuudot tai itkupotkuraivarit ovat ihan höttöä. Nelivuotiaan saa kaapattua syliinsa, mutta miten kaappaat murkkuilevat teinin (sinua isomman) kainaloosi?



Joka iässä on omat ongelmansa (en puhu konsulttikielen haasteista, vaan ihan ongelmista). Ongelmat ovat sitä isompia, mitä isompi lapsi on.

Lapsi on kaikista helpoin vauvana.

Oli sitten koliikkia tai ei - sekin loppuu yleensä ennen 1-vuotissynttäreitä.

Mikähän mussa on sitten vikana, kun mun elämä on ollut juuri 1-2-vuotiaan kanssa todella paljon helpompaa kuin vauvana?

Mutta on se hyvä, että joku täysin ulkopuolinen tämänkin tietää paremmin.

t. 59

Tuo 'miten sitten oikein mahtaa selvitä isompien lasten kanssa'-kommentti on typeryydessään klassikko, sillä jos on selvinnyt rankasta vauva-ajasta, muu on sen jälkeen lasten leikkiä.

Mulla oli vastaava vauva-aika sekä päälle vielä vähän muutakin terveysongelmaa. Kun lapsi täytti vuoden, alkoivat muiden samanikäisten äidit valittaa, kun on niin rasittavaa, kun ei saa enää mitään tehtyä.

Musta taas tuntui, että mulle aukesi suorastaan taivas reilun vuoden iässä. Kaikki oli niin helppoa, kun lapsi ei enää heräillyt kuin max. 5 kertaa yössä. Ajattelin aluksi, että muiden lapset ovat varmaan sitten paljon hankalampia muuten, mutta seurailtuani asiaa totesin, että mun lapsenihan on moniin verrattuna hirveän vilkas ja "rasittava", mutta musta mulla on nyt aivan uskomattoman helppoa verrattuna aiempaan.

Vieraammat usein päivittelevät, että mulla taitaa olla raskasta noin vilkkaan lapsen kanssa. Minä taas en ymmärrä kuinka helppoa lapsen saati vauvan kanssa voi olla, jos tämä on raskasta. Tuntuu, että kokemukseni lapsen kanssa on aivan eri planeetalta kuin ns. helppojen lasten äideillä.

Meillä ihan sama juttu. Olen aina ihmetellyt miten niin muka elämä on hankalaa 1-2-vuotiaan kanssa. Silloinhan sitä vasta helppoa onkin!

Luulin itsekin ennen että vauvaa ei voi "opettaa" kunnes luin kirjan Vauvakuiskaaja. No voin omalla kokemuksella sanoa että vauvan voi todellakin opettaa syömään n. 3h välein jolloin aikataulutetaan päivä tekojen mukaan (ei kellonaikojen). Eka syöttö, sitten vaippa, sitten leikki ja vielä syöttö jos nälkäinen ja kunnon röyhtäys ja vauva nukkumaan ja aah-> oma aika ku vauva nukkuu. Ja ku vauva herää niin sitte kaikki alkaa alusta.