Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut valittavat vauva-ajasta?
19.11.2010 |
-ei saa nukuttua tarpeeksi
-vauvaa pitää leikittää, viihdyttää, vahtia koko ajan
-ei pääse vessaan
-ei saa juoda kahvia rauhassa
-ei pääse suihkuun
Olisikohan joku vauvavalmennuskurssi paikallaan..
Miten jotkut äidit sitten saavat pidettyä kodin kunnossa pihoja myöten, vaikka mies käy töissä. Lisäksi näyttävät huolitelluilta ja ovat vielä tyytyväisiä elämään.
Vai ovatko eväät jaettu eri tavoilla?
Kommentit (65)
aikaan juurikin vauvoja jotka roikkuisivat sylissä 24 h.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin vaikea ymmärtää että on erilaisia vauvoja ja erilaisia äitejä erilaisista lähtökohdista. Jotkut vauvat on superhelppoja, jotkut kamalan kitiseviä. Joku äiti uupuu helpommin kuin toinen. Ja kun äiti uupuu, ei jaksa edes sitä normaalia arkea enää, -ja kierre on valmis.
Väsymys voi olla niin kammottavaa, että se halvauttaa koko perhe-elämän ja vie ilon vauva-ajasta. Yrittäkää siis ymmärtää niitä joilla ei välttämättä ole niin helppoa.
Mielestäni jotkin äidit ovat liian herkkiä sille vauvan kitinälle, etteivät tosiaan voi syödä annostaan loppuun tai käydä vessassa.
Ja tämä tekee heille lastenhoidon raskaaksi ja väsyttäväksi.
jos vauva itkee vieressä, vaikka kuinka jättäisit reagoimatta toisen hätään.
kun kaikkien lapset ei tosiaan vaan vähän kitise. Niin kuin joku jo sanoi niin jotkut vauvat huutaa heti kidukset punasina ja tukehtumispisteessä HETI kun heidän sylistänsä laskee käydäkseen esim vessassa.
Syitä on monia, usein on joku alleria, refluksi tai joku muu sairaus. Ja nämä sairaudet todetaan yleensä vasta, kun lapsi on jo vanhempi. Meidän helvetti esikoisen kanssa kesi 3vuotta ennen kuin diagnoosi saatiin.
Ennen diagnoosia nämä äidit ovat vaan niitä "hermoheikkoja valittajia, jotka reagoivat välittömästi pieneen kitinään". Sanoisinko nätisti että ihan pientä vähättelyä, joka tuntuu todella paskalta.
Joten nyt vaan sunkin ap kannattaisi kasvattaa sitä toleranssia näitä valittajia kohtaan ja osoitta hieman empatiaa. Samalla voit itseksesi tuntea onnellisuutta, että sulle on helppo ja terve lapsi.
että jos pärjää ja jaksaa vauvansa kanssa, päääsee vessaan ja saa syötyä niin heti oletetaan, että kaikki lapset ovat olleet superhelppoja :D
Väitän vaan, että aika monelta puuttuu rauhallisuus, maalaisjärki lastenhoidossa ja heidän lapsensa voisi yhtälailla olla se "helppo".
Provosoidutte siitä kun ette ole osanneet ja leimaatte lapsemme heti HELPOIKSI
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on näitä jotka heti huutavat pääpunaisena kun sylistään laskaa ja syynä allergia tms. Ja näitähän tässä nyt ei haeta!
Osaavat sulkea korvansa lapsen huudoilta ja vaatimuksilta. Voivat jättää lapsen silmistään, miettimättä satuttaako lapsi itsensä. Jos satuttaa, niin satuttaa.
Kaikki eivät kykene samaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väitän vaan, että aika monelta puuttuu rauhallisuus, maalaisjärki lastenhoidossa ja heidän lapsensa voisi yhtälailla olla se "helppo".
Provosoidutte siitä kun ette ole osanneet ja leimaatte lapsemme heti HELPOIKSI
yhden "helpon" ja yhden erittäin vaativan vauvan äiti, joten vertailukohtaa on. Ja mielestäni omaan myös maalaisjärkeä. Meillä ei hypätä pystyyn heti pienestä kitinästä ja lapset nukkuvat omissa sängyissään. Ruokapöydässä temppuilua ei suvaita ja vauvanakin ovat saaneet viihtyä hetken aikaa itsekseen. Älkää yleistäkö, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itekin olen miettinyt jälkeenpäin, mikä kumma siinä vauva-ajassa oli niin vaikeaa. Mutta se vaan oli ja takuulla en kuvitellut mitään ihanuutta etukäteen. Ehkä se univaje oli pahin, en tiedä. Uskokaa pois, mielelläni olisin ottanut kaiken lunkisti ja sen kun hymyillyt vaan, mutta kun perkele tuntui pahalta, enkä sille itse mitään voinut! Koittakaa kestää te, joilla tuollaista ahdistusta ei ole, ei luulisi olevan liikaa vaadittu!
Minä, juuri idiootiksikin kutsuttu, en jaksa niin stressata jos kämppä ei ole tip top ja ruoka ajallaan pöydässä. Ja ehkä siksi en ahdistu asioista. Toki rankkoja päiviä on, ihan vaan sen takia, että on hemmetin tylsää ja yksitoikkoista. Mutta nämä wc-käynnit yms eivät ole olleet koskaan ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on näitä jotka heti huutavat pääpunaisena kun sylistään laskaa ja syynä allergia tms. Ja näitähän tässä nyt ei haeta!
nämä sairaudet todetaan vasta useita kuukausia/vuosia myöhemmin. Siihen saakka nämä väsyneet äidit ovat näitä "uusavuttomia tumpeloita"
Ja kyllä vauvat huutaa useinkin pää punaisena ilman mitään vakavaa sairauttakaan. Useat vauvat ovat hyvin herkkävatsaisia, kun suolisto on vielä kehittymätön. On ilmaa ja reagoivat milloin millekin äidin syömälle ruoka-aineelle...
Onko se nyt niin vaikea uskoa, että kyllä jokainen mieluummin antaisi vauvan vähän kitistä ja rauhoittua itsekseen kuin kantaa huutavaa nyyttiä ympäri kämppää 24h. Eiköhän jokainen ole kokeillut ja todennut, ettei se oma nyytti vaan rauhoitu ja siksi sitä pitää kantaa.
En tiedä mihin perustat väitteen, että näitä oikeasti huutavia lapsi olisi vain pieni marginaali. Minusta niitä on aika iso osa. Tai ehkä minun kavereissani ja tuttavissani on vain näitä uusavuttomia tumpeloita aika merkittävä osa...
T: 21/26
Suljen tässä nyt siis heti pois kaikki maitoallergikot ka koliikkivauvat, koska on ymmärrettävää, että nämä vauvat vaativat paljon enemmän.
Minua myöskin "peloteltiin" ennen esikoisen syntymää, ettei edes suihkuun pääse kuin pikaisesti jos sitäkään. Syömisestäkin on turha haaveilla ennen kuin ruoka on kylmää. Listaa voisi jatkaa.
Yllätyin, kun pystyin edelleen käymään suihkussa ja ottamaan pitkiä suihkuja. Jos vauva oli hereillä, otin hänet sitterin kera suihkuun. Syöminenkin onnistui ihan näppärästi, otin sitten vaikka syliin jos kovasti kitisi. Ja huom. olin totaali yh esikoisen kanssa.
Minun onnekseni vauva ei pahemmin heräillyt öisin ja tietysti kun oli vain yksi lapsi, pystyin nukkumaan päikkärit. Harvemmin kyllä tein niin, koska vauva ei nukkunut kuin pieniä pätkiä kerrallaan päivisin.
Ajattelin, että kait yhden lapsen kanssa on helpompaa. Nyt on sitten kaksi lasta (esikoinen nyt 4v ja kuopus 5kk) eikä ole kyllä vieläkään rankaksi mennyt. Mies toki osallistuu lastenhoitoon, tietenkin, onhan kyseessä myös hänen lapsensa mutta päivisin olen yksin lasten kanssa miehen ollessa töissä. Tietenkin välillä meinaa hermot mennä, kun välillä kumpikin lapsista haluaa jotakin samaan aikaan, mutta aika satunnaisesti kuitenkin. Kuopuskin viihtyy sitterissä ja tykkää katsella siitä maailman menoa leveä hymy kasvoillaan. Kyllä hän sitten ilmoittaa, kun kaipaa vähän jutustelua.
En tiedä, onko minulle sitten suotu "helpot" lapset, mutta en tosiaan ole missään vaiheessa kokenut tätä vauva-aikaa raskaaksi. tai sitten vain asennoiduin heti alusta lähtien siten, että vauva-aika tulee olemaan raskasta ja yllätyinkin positiivisesti ettei tämä ole sitä.
Mutta en silti väheksy jos joku tuntee toisin. Ehkä lähinnä vain ihmettelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että useimmat ihmiset eivät todellakaan osaa ajatella, että toisella voi olla toisenlaista. Ihminen, jonka tukka ei rasvoitu, ei voi ymmärtää miksi pitää muka käydä joka päivä suihkuissa, ennen kuin se oma pää tekee tepposet ja alkaakin rasvoittumaan. Ihminen, jonka synnytys oli helppo, ei saa mitenkään päähänsä mahtumaan, että kaikilla se ei ole. Ihminen, jonka raskaus on helppo, ihmettelee kovaan ääneen sitä, kuinka se nyt vaan on niin että raskaus ei ole sairaus ja kyllä MINÄ kolasin joka päivä lumet ja nostelin kymmenen kilon jauhosäkkejä ja ei missään tuntunut.
Sama pätee sitten siihen, että kun itsellä vauva-arki sujuu helposti, niin eihän sitä nyt voi kuvitella villeissä unissakaan että jollakin sekään ei ole helppoa.
Useimmat ihmiset, vaikka muuten normaaleja ovatkin, eivät näe omaa nenäänsä pidemmälle, valitettavasti :(
raskaampi kuin 3-vuotias.
Esikoinen meilläkin oli helppo. Toki vei aikansa, mutta nukkui pitkiä päikkäreitä useaan kertaan päivässä ja aika meni lähinnä siinä, että notkuin ja odottelin heräämistä. Koti oli aina siisti ja ruokaa pöydässä. Ihanan helppoa aikaa.
Sitten tuli kakkonen. Paljon vaativampi vauva. Syliä, seurustelua ja huomiota vaati jatkuvasti (esikoinenkin vaati, mutta vähemmän). Pahimpana oli, ettei nukkunut juuri lainkaan päiväunia. Esikoinen nukkui 2-4 tuntiakin kerralla, lyhimmilään tunnin. Tämä nuorempi maksimissaan 30 minuuttia kerralla.
Siis meillä ei koskaan mikään ole ollut tip top -kunnossa, ruoka voi olla vaikka puuroa tai einestä, sellaisesta en siis ole stressannut ja lapsetkin ovat varmasti olleet suht helppoja. Silti olo oli vaikea, enkä sille tosiaan mitään voinut. Mukava sitä on muiden ihmetellä, kun ei vaan todella tiedä, miltä toisesta tuntuu. Mun ei tarvii enää ihmetellä, yritän auttaa vain muita minkä pystyn.
Oletteko myös sattumalta huomanneet, että juuri ne USEAMMAN lapsen äidit ovat siten niitä, joilla menee hermo siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa kommunikoida oikeasti?! Heille vauva-aika oli niiiin helppoa, kun ei tarttenu tehdä muuta kuin syöttää, vaihtaa vaippa ja antaa huutaa vaunuissa tai sängyssä niin kauan, kunnes vauva nukahti.
Sitten kun lapsi alkaa oikeasti koettelemaan rajojaan ja vaatimaan myös äidin henkisiä resursseja, niin äidille ei tule muuta mieleen kuin haikailla vauva-ajan perään ja tehdä nopeasti uusi vauva perään - kun se on niin helppoa!
just vauva-ajan raskauden takia mietittiin, jaksetaanko toista. Esikoinen oli rauhallinen lapsi, mutta silti se oli raskasta. Vauvakuume vaan paheni ja vauvan synnyttyä sanoinkin kaikille, että "mikäköhän hormonihäiriö tää on, kun taas piti itsensä löytää tästä?" Taaperot on jo helppoja...
Oletteko myös sattumalta huomanneet, että juuri ne USEAMMAN lapsen äidit ovat siten niitä, joilla menee hermo siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa kommunikoida oikeasti?! Heille vauva-aika oli niiiin helppoa, kun ei tarttenu tehdä muuta kuin syöttää, vaihtaa vaippa ja antaa huutaa vaunuissa tai sängyssä niin kauan, kunnes vauva nukahti.
Sitten kun lapsi alkaa oikeasti koettelemaan rajojaan ja vaatimaan myös äidin henkisiä resursseja, niin äidille ei tule muuta mieleen kuin haikailla vauva-ajan perään ja tehdä nopeasti uusi vauva perään - kun se on niin helppoa!
En tiennytkään, että sylissä vauvaansa pitävä äiti luetaan jo curling-vanhemmaksi. Sinun lapsesi muutti jo varmaan puolivuotiaana sijoitusasuntoonne, pärjää omillaan ja käy vanhempien luona vain kerran kuukaudessa sukupäivällisillä?
Vauvan paras paikka on syli. Piste.