Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oletko sairastanut syövän tms? Kävitkö töissä hoitojen ajan?
18.11.2010 |
Jos kävit, niin miksi? Mietin itse, että yritänkö käydä töissä vai jäisinkö kokonaan kotiin. Taloudellisesti sillä ei ole minulle merkitystä.
Kommentit (7)
en olisi mitenkään jaksanut käydä töissä.Toinen syöpä hoitui leikkauksella joten työssä jaksoin periaatteessa vaikkakin näin jälkikäteen ajateltuna toipuminen leikkauksesta oli hitaampaa ja menin liian aikaisin töihin. mutta jos pitää työstä ja se tuo voimia niin mielestäni ihan hyvin voi ajatella. Riippuu kovin tilanteesta. Itselleni työ tuo myös voimia ja irrottaa ajatuksia muusta. Toisaalta monesti syyllistyin siihen että onko työ mulle tärkeämpi kuin perhe jne. johon syyllistyy nekin joilla syöpää ei ole ollut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sairastanut kaksi syöpää ja käynyt läpi kymmenkunta leikkausta sytostaattihoidot, sädehoidot ja radiojodihoidot.
Leikkausten jälkeen olin sairaslomalla minimaalisen ajan, siis ehkä n.kolmasosan siitä ajasta mitä sairaslomaa yleensä kirjoitetaan, aina en ollenkaan. Sytostaatit ja radiojodit järjestin niin, että sain annoksen perjantaina ja menin takaisin töihin maanantaina oksennettuani tai oltuani eristyksissä sairaalassa koko viikonlopun. Sädehoitoihin sovin itselleni aamun ensimmäisen tai illan viimeisen hoitoajan, jotta pystyin käymään töissä.
Näin tein siksi, että olin määräaikaisissa työsuhteissa, joissa vähintäänkin etenemismahdollisuuteni olisivat menneet muuten. Käytännössä ainoastaan osoittamalla olevani poikkeuksellisen sitkeä ja reipas sain esimiesten silmissä olla sairas. Näistä toimista huolimatta sain yhdestä työpaikasta potkut, koska työnantajan mielestä minun olisi pitänyt osoittaa motivoitumiseni työhön jättämällä menemästä syöpähoitoihin. Kun en sitä tehnyt, niin en kuulema ollut sopiva työhön, vaikka lopulta menin niihin hoitoihin vuosilomallani, sekään ei riittänyt!
Pähkähullua näin jälkikäteen ajatellen. Toisaalta, tuskin minulla olisi nykyistä työtäni ja palkkaani jos en olisi noin toiminut. Myöhemmin olen myös huomannut, että se, etten tuolloin levännyt ja ottanut aikaa itselleni ja sairastamiselle on näkynyt vuosien ajan siten, että olen koko ajan väsynyt ja uupunut. Nyt on sitten myöhäistä saada sairaslomaa syövän vuoksi, nyt se pitäisi hakea vaikkapa burn outiin tai masennukseen ja se taas näyttää työnantajan silmissä vielä pahemmalta...
En minä tiedä... Sanoisin, että joku keskitie on varmaan paras. Ei kannata ajaa itseään loppuun rasittavien hoitojen kanssa. Toisaalta työ voi olla myös hyödyksi ja terapiaa, ettei jää sinne sisälle kattoon syleksimään ja itseään säälimään.
jos työnantajiltasi ei riittänyt ymmärrystä hoidoille! Mulla ei ole tuota ongelmaa, töiden puolesta sinänsä voisin jäädä rauhallisin mielin kotiin. Olen itse kyllä kallistumassa kotiin jäämiseen. Jos voin kohtuuhyvin niin jää enemmän aikaa lasten kanssa kuin jos olisin töissä. Tuota myöhempää uusien työtehtävien saantia/etenemistä kyllä mietin, kun tuntuu että hoitovapailla olen jo vähän pudonnut kelkasta niin jos taas olen puoli vuotta poissa niin saanko enää ikinä muita töitä!
Sinulle nelonen, hyvää jatkoa! Toivottavasti sinulle järjestyisi selvästi tarvitsemasi lepoloma, olisit sen ansainnut!
mutta pidin sairaslomaa melkein puoli vuotta opinnoistani syöpähoitojen ajan. Sytojen välillä oli kolmen viikon tauko, josta olisi ehkä viikon tai kaksi kyennyt ihan hyvin opiskelemaan. Opiskeluja on vaan vaikea hoitaa niin, että käy joka kolmas viikko luennoilla, kun siinä putoaa auttamatta kärryiltä. Joten pidin suosiolla sairaslomaa, ja se oli ehdottoman hyvä ratkaisu.
olisin joutunut jatkamaan opintojani toisen eri ryhmän kanssa. En halunnut sitä, koska mulla oli ihana luokka. Siispä kävin koulua.
Nyt olen töissä ja jos sairastuisin, olisin ehdottomasti sairiksella, olisi ihanaa olla vapaa kaikista velvoitteista ja hoitaa itseään, olla perheen kanssa ja levätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Je en ollut töissä hoitojen aikana. Olin 9 kk kokonaan sairauslomalla, ja 5 kk sen jälkeen puolipäiväisellä saikulla. Palaan kokopäivätyöhön parin viikon päästä. Minulle tämä oli hyvä ratkais. Hoidot ottivat koville.
Alue: Aihe vapaa
Jos taas ei ole, niin ei ehkä kannata. Silloin keskittyisin itseni hemmotteluun, hoitamiseen.
Mutta hyviä ystäviä pitäisi olla, jotka tukevat. Yksin ei kannata jäädä ainakaan kokonaan.
En ole sairastanut syöpää, mutta ajattelisin näin.
Ja omien voimien mukaan.
Tee kaikki, minkä ajattelet olevan hyväksi sinulle, koska sielu ja ruumis käyvät käsi kädessä ja siksi paraneminen edistyy, kun voit hyvin myö henkisesti.
Voimia sinulle!!