Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö tämä eskarilaisen osata?
17.11.2010 |
Pitääkö tässä vaiheessa eskarilaisen tietää millä kirjaimella jokin sana alkaa?
Esim. äiti sanoo Pekka, niin lapsi osaa sanoa heti, että millä kirjaimella Pekka alkaa(P).
Lapseni osaa kaikki kirjaimet ja on erityislapsi (dysfasia).
Tuli vain palaverissä palutetta, ettei tiedä aina kirjaimia millä jokin sana alkaa( tietää siis melkein aina).
Lisäksi annettiin palautetta jollain vanhalla testatulla lapulla, että lapseni tunnistaa vain 9 kirjainta ja totuus on, että poika osaa kaikki kirjaimet. Oppinut nyt syksyllä ja nämä kirjaimet testattu heti eskarin alussa.
En suostunut laittamaan lastani erityiskouluun ja onneksi vanhemmat saa päättää lapsen koulunkäynnistä.
En tiedä normaalin lapsen tasoa, mutta käsitykseni mukaan lapseni ei ole jäljessä yhtään normaalisti kehittynyttä lasta.
Närkästyyttä siksi, että koulupsykologi oli mukana palaverissä ja kyseessä koulunvalintaan liittyvä palaveri.
Lapsi laskee myös sujuvasti plus ja miinuslaskuja.
Kerta raapusulla sai dysfasia diagnoosin sairaalassa ja yritin siellä sanoa, että kaikki ei ole sitä ettei ymmärrä, koska mielestäni lapsi ei kuuntele eli add lapsi.
Erittäin älykäs ja tietäväinen poika, joka takuulla tutkitaan yksityisellä neuropsykologilla ensi keväänä.
Käsitykseni mukaan kaikki eskarilaiset ei osaa edes kaikkia kirjaimia.
Lisäksi poika osaa erotella sanasta ensimmäisen ja viimeisen tavun.
Kommentit (39)
Ulosantisi ei kyllä anna kovin järkevää kuvaa sinusta...
Lastaan toki saa puolustaa mielestään vääriä diagnooseja vastaan, mutta kannattaa kyllä olla avoimena myös ulkopuolisille huomioille (mitä sinä et tällä hetkellä tunnu olevan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin eskari vuonna 1984 ja ei muistaakseni silloin vaadittu eskarissa et pitäs kaikkee osata ja hallita. Itse opin kirjaimet ym vasta koulussa ja lukemaan ekalla luokalla joulun jälkeen. Onko vaatimukset nykypäivänä nousseet?
90-luvun alussa enkä muista, että olisimme opetelleet esim. kirjaimia.
Minulla on vieläkin tallella eskarissa tehtyjä tehtäviä, jotka ovat kuin näissä puuhakirjoissa olevia tehtäviä.
Mutta kait tämä mahdollisimman aikaisin opettaminen on nykyaikaa. Jos ei jo neljävuotiaana osaa vähintääkin aakkosia, on lapsessa jo jotakin vikaa...
Oma poikani menee eskariin parin vuoden päästä, enkä tosiaan aio ottaa stressiä siitä, tunnistaako kirjaimia (nyt tunnistaa P:n, koska hänen nimensä alkaa sillä kirjaimella). Koulussa sitten opitaan nuokin asiat.
mainitsemasi tehtävät kuulostavat ihan samanlaisille tehtäville, mitä poikani on saanut puheterapiasta.
Ja onhan se niinkin, jos ei ole todellista tarvetta erityisopetukseen, niin oppilas turhautuu.
16
Lapseni on nyt ekalla ja hän ei tuossa vaiheessa eskaria tiennyt millä kirjaimella mikäkin alkaa. Ei osannut kaikkia kirjaimiakaan. Sai kuitenkin eskarista hyvän palautteen ja oli koulukypsä.
Kun ekaluokka alkoi syksyllä ei vieläkään tunnistanut ihan kaikkia pikkukirjaimia ja yhtään ei osannut lukea.
On oppinut koulussa lukemaan jo lauseita eli voi sanoa, että on oppinut lukemaan. Hitaasti lukee, mutta lukee silti. On kuulemma parhaiten lukeva niistä lapsista jotka ei osanneet vielä ennen koulun alkua lukea.
Luokat jaetaan äikän tunneilla kahtia, niin että ne jotka jo osasi lukea kouluun mennessä on eri opetuksessa äikän tunnin aikana ja ne jotka ei osannnet on eri opetuksessa ja niitä jotka ei osanneet lukea on enemmän kuin lukevia.
On siis ihan normaalilla luokalla ja vanhempainvartissa tuli pelkkiä kehuja.
Ainakin tuon perusteella lapsesi pärjäisi ihan hyvin normaalilla luokalla ja sinuna ainakin kokeilisin aloittaa normaalilla luokalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dysfasia näkyy pojassa joskus, mutta vain niille ihmisille jotka tuntevat pojan todella hyvin.
Ulkopuoliset ei sitä huomaa, eikä edes sukulaisetkaan.
Se näkyy joskus ja hyvin kapea-alaisena.
Olen muutamalle naapurille kertonut, että pojalla dysfasia, eivät usko. Yksi sanoi, ettei sitä ainakaan huomaa.
Dysfasiaan kuuluu taas jonkinlainen oppimisvaikeus aina ja joillakin se voi näkyä laajasti ja joillakin esim. vaikka aineiden kirjoittamisessa.
Se miten se näkyy pojallani, niin ei voi ennustaa etukäteen.
Edes sairaala ei kuulemma pysty erottelemaan onko pojan häiriö dysfasia vai add, näin minulle sanottiin.
Eikä sillä ole kuulemma väliä, kun poika on saanut kuntoutuksen, että
terveisiä vaan sinne Tayssiin foniatriselle puolelle.
Silti pöyristyttävää puhetta sairaalan lääkäriltä.
Toki lupasivat ensi keväänä tarkastella asiaa paremmin, mutta en odota siltä paikalta liikaa, kun ei ammattitaito vakuuttanut.
Onneksi ensi kerralla on kokenut lääkäri, kun nykyinen jäi pois.
Minusta lapsi on add ja lievät kielelliset ongelmat, mutta se on minun mielipide ja lääkärin mielestä ei ole väliä kumpi on.
T.AP
voi monen oppilaan kohdalla vain nostaa oppimismotivaatiota. Luokkaympäristön on oltava kannustava, eikä kenenkään "tittelistä" - erityisoppilas - saa tehdä syytä tai perustetta minkäänlaisen luokka-aktiviteeteistä poissulkemiseen. Opettajan oma asenne on kaiken a ja o. Luokassa viihtyvät kaikki, jos suvaitsevainen ja ymmärtävä ilmapiiri on olemassa tai sellainen halutaan luoda. On toki erityisoppilaita, joiden paikka ei ole ns. normiluokassa. Tietynlaiset käytöshäiriöt eivät mahdollista muun luokan täysipainoista opetusta tai oppimista. Oppimisvaikeuksista "kärsivän" oppilaan etuna ja apuna luokassa on hyvä olla avustaja, muussa tapauksessa, ainakin isossa ryhmässä, opettaja ei kykene antamaan tarpeeksi aikaansa. Ellei avustajaan ole resursseja, miettisin vanhemman asemassa tarkoin, millaiseen ryhmään lapseni haluan. Heittopussiksi en lastani antaisi.
Omaan luokkaani on parhaimmillaan integroitu viisi, kuusikin erityisoppilasta, luokkakoon ollessa 27. Se on ollut liikaa, kun avustajaa ei ole ollut. Tällä hetkellä nautin pienestä luokasta, jossa niin ikään on erityisoppilaita. Hommat sujuvat, kun luokkahenkikin on muotoutumassa sellaiseksi, että jokainen tajuaa oman erityisyytensä oli sitten normioppilas tai erityisoppilas. Minunkin lahjakkaimmissa, näissä jo 4-5 -vuotiaina lukemaan ja laskemaan oppineissa, on niitä jotka ovat liikunnallisesti kömpelöitä, eivät osaa hyppiä narua tai uimataito on hakusessa. Joku heistä ei osaa solmia kenkiään tai tehdä muita kättentöitä yhtä taitavasti kuin joku toinen. On asioita, joissa jokainen tarvii harjoitusta olin sitten eskari tai aikuinen. Näin se on. Oma tavoitteeni tälle vuodelle on, että saan jokaiselle turvallisen koulun alun ja pystyn tukemaan ja opettamaan, antamaan intoa, uuden oppimiseen ja jo opittujen taitojen vahvistamiseen. On jokaisen pikkusieluisuutta, jos ei halua edes ymmärtää, että meitä on moneen junaan, joku voi jopa jäädä asemalta, vielä aikuisenakin. Valtakunnallinen opetussunnitelma sanelee opettajan arviointiin ehtoja ja normeja, erityisoppilaita varten on oma henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelmansa. Kaikkien ei tarvits osata ja oppia asioita samaan tahtiin. Olisihan se nyt vähintäänkin kornia, jos me aikuisetkin ajattelisimme, mikä tuota naapurin Seija-tätiä vaivaa, kun ei vielä osaa verhoja virkata? Tai mikä kumma on Petri-sedällä, kun ei osaa vieläkään luistella? Miksei Pirkko, 41-v., lue kirjoja, vaikka osaa lukea, ehkä vähän hitaasti? Arvostetaan toinen toistemme taitoja, niin jokainen saa tarvitsemaansa tunnustusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pyöritelty on 4 vuotta ja mukana ollut paljon eri ihmisiä.
Hoitava taho muuttuu aina lapsen iän mukaan.
Ekaksi se oli lastenneuvola ja siellä sanottiin, ettei ole dysfasia, vaikka niitä piirteitä on.
Erityiseskarissa muutettiin asia dysfasiaksi ja lastenneuvola jäi pois.
Eli on joukko ammattilaisia joiden kanta on eri.
Lapsi sitten ei päässyt, kuin foniatriselle puolelle tutkimuksiin ja sieltä dg.
Kuulemma kuntoutus on se asia, eikä dg.
Dysfasia on aina muuttuva diagnoosi, kun add, adhd ja asperger diagnoosia ei helpolla anneta, ennenkuin ikää on tarpeeksi paljon.
Moni lapsi saa dysfasia dg ja myöhemmin se tarkentuu.
Itse olen niiden ammattilaisten kanssa samaa mieltä, jotka ovat add kannallla.
Varmasti sekava juttu, kun ammattilaisetkin sekoilevat asian kanssa.
Diagnoosi ei ole se ydin juttu, vaan että lapsi saa avun.
Itse olen eri mieltä.
Meidän juuri 4v. täyttänyt osaa luetella aakkoset täysin oikein, järjestyksessä. Tunnistaa kaikki kirjaimet ainakin luettuna (osan myös kuullessaan, tyyliin millä kirjaimella kauppa alkaa - K:oolla..), osaa toki myös kirjoittaa kirjaimia jne. Enkä tosiaan halua päteä tällä asialla, vaan oikeasti tuntuu hassulta jos ei 2 vuotta vanhempi osaisi lähellekään tuota.. Mutta ehkä ei tarvikaan siis osata :) Ja toki meissä on niin paljon eroja :)
Ihan sama meillä! Tyttö siis täyttää joulukuussa neljä. Huvikseenkin treenaa noita "P niin kuin pekka, menikö äiti oikein". Kuvittelisin kyllä, että eskarilainen jo osaisi nämä=
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koulupsykologi ei tiedä mitään, erityisopettajat ei tiedä mitään, eskariopet ei tiedä mitään...
Asiantuntijat ovat käyneet vuosien koulutukset tehtäviinsä ja nähneet monenmoista, mutta eihän ne sinun lapsestasi voi mitään tietää. Mut on se vaan hyvä, että ap sinä tiedät!
Dysfasia näkyy pojassa joskus, mutta vain niille ihmisille jotka tuntevat pojan todella hyvin.
Ulkopuoliset ei sitä huomaa, eikä edes sukulaisetkaan.
Se näkyy joskus ja hyvin kapea-alaisena.
Olen muutamalle naapurille kertonut, että pojalla dysfasia, eivät usko. Yksi sanoi, ettei sitä ainakaan huomaa.
Dysfasiaan kuuluu taas jonkinlainen oppimisvaikeus aina ja joillakin se voi näkyä laajasti ja joillakin esim. vaikka aineiden kirjoittamisessa.
Se miten se näkyy pojallani, niin ei voi ennustaa etukäteen.
Edes sairaala ei kuulemma pysty erottelemaan onko pojan häiriö dysfasia vai add, näin minulle sanottiin.
Eikä sillä ole kuulemma väliä, kun poika on saanut kuntoutuksen, että
terveisiä vaan sinne Tayssiin foniatriselle puolelle.
Silti pöyristyttävää puhetta sairaalan lääkäriltä.
Toki lupasivat ensi keväänä tarkastella asiaa paremmin, mutta en odota siltä paikalta liikaa, kun ei ammattitaito vakuuttanut.
Onneksi ensi kerralla on kokenut lääkäri, kun nykyinen jäi pois.
Minusta lapsi on add ja lievät kielelliset ongelmat, mutta se on minun mielipide ja lääkärin mielestä ei ole väliä kumpi on.
T.AP
Onko vaikea ymmärtää, että sairaalassa eivät pysty erottelemaan onko lapsen päähäiriö add vai dysfasia.
Näin itse lääkäri sanoi.
Enkä ole sanonut, että koulupsykologi ei tiedä mitään. Hän nimenomaa kannattaa lähikoulua ja esittelee vain kouluvaihtoehdot. Ei edes ole koskaan nähnyt lastani.
Erityiseskarilla ei ole valtuuksi antaa mitään diagnoosia ja he tämän sotkun oavt saaneet aikaiseksi.
He eivät ole lääkäreitä.
Sä et taida tajuta tätä juttua, kun monella erityislapsella on kielellistä ongelmaa ja dg tarkentuu vasta myöhemmin ja joku dg tarvitaan, että saadaan terapiaa.
Olen käynyt sairaalan NEPSU ryhmän kurssin ja siellä myös sanotaan, että yleensä tutkimukset alkavat aina foniatriselta puolelta ja myöhemmin jatkuvat muualla.
Ymmärätkö, että kun on kyse pienestä lapsesta, niin ollaan varovaisia lopullisen diagnoosin kanssa.
Add diagnoosi annetaan yleensä 9-10 vuotiaille lapsille( ainakin Tampereella).
Yksityisellä se voi saada nopeammin.
Täytyykö rautalangasta vääntää, etteivät osaa tehdä erottelu sairaalassa.
Eikä sairaala ole suositellut meille erityiskoulua. Kuulemma päätös on meidän.
Eskari myöntää add piirteet, mutta ottavat sairaalassa aina takapakkia, ilmeisesti pelkäävät omaa vastuutaan asiasta.
Ensi keväänä lapsi menee sairaalaan ja eskari joutuu antamaan uuden mielipiteen ja uskon etteivät sano taaskaan mitään, kun lääkäri kysyy heiltä asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenneuvolan lääkäri( ADD)
Lastenneuvolan psykologi( ADD)
Kaupungin puheterapeutti( ADD)
Tarha ja eskari( Dysfasia)
Sairaala( Dysfasia) Kysyy eskarin mielipidettä ja eskari välttelee vastausta. Sairaala ei pysty erotteluun, koska neuropsykiatrisiin tutkimuksiin ei pääse ilman puoltoa koulu tai eskari.
Eskari sanoo mulle, että Add on vasta kouluiän juttuja. Selkeästi pakoilevat ja jättävät asian koulun harteille.
Perhe ja sukulaiset ( ADD).
Naapurit ( ADD). Ovat siis sanoneet suoraan asiasta.
Koulupsykologi( Lähikoulu)
Sairaala( Ei ota kantaa, eikä anna suosituksia. Vanhempien päätös missä lapsi opiskelee).
Eskari( Erityiskoulu, mutta jossittelee edestakaisin,eikä anna selkeää kantaa).
Eli ongelma on eskari ja sairaalassa eivät voi tutkia, kun eskari ei puolla neuropsykiatrisia tutkimuksia, mutta ei kielläkkään.)
Lopputulos on se, että jos tarha ei puolla tutkimuksia, niin asia siirtyy koulun vastuulle.
Kaikki ovat koulutettuja ihmisiä ja kanta jakaantuu.
Kaksi sairautta ja piirteet melko samanlaisia kummassakin, mutta pojan persoona sopii tarkkaavuushäiriöön perheen mielestä ja monen muunkin.
Add lapsi ei kunntele ja dysfasia lapsi ei ymmärrä ja lopputulos on aina sama eli sanoma ei aina mene perille.
Siksi asiaa on vaikea tutkia, kun tutkija ei tiedä kuunteleeko lapsi vai eikö ymmärrä.
sun viestistä on varmaan ap:lle tosi paljon apua! Mene muualle pätemään!
Ja ap:lle neuvo: Sinä lapsesi tunnet parhaiten, joten pysy vahvana ja taistele!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no jos ne oireet on jotakuinkin samanlaiset, niin sittenhän on tässä vaiheessa varmaan tosiaan ihan sama, millä diagnoosilla mennään.
Mitä tuohon kouluun tulee, niin teidän vanhempien varmaan kannattaa kuitenkin kartoittaa molemmat vaihtoehdot tarkkaan. Surullinen totuus tavallisesta peruskoulustahan on tänä päivänä se, että ryhmäkoot ovat isoja ja ryhmiin saa integroida useampiakin erityistä tukea tarvitsevia. Opettajalla voi siis olla käsissään hyvinkin haastava ryhmä. Avustajia voi saada, mutta ehkä vain osalle tunneista - tai ei ollenkaan. Eikä tavallisella peruskoulun opettajalla edes ole koulutuksensa perusteella juurikaan valmiuksia kohdata erityisoppilaita. Lisäkoulutusta moni toki hankkii ihan itse sitten myöhemmin tai oppii ammatissa.
Hiljaisella oppilaalla on minun mielestäni iso riski jäädä ryhmässä ihan syrjään. Kyllä siellä luokassa kuitenkin aina joku villepetteri on, joka kiipeilisi verhotangossa kaiket tunnit. :) Silloin hyvälläkään opettajalla ei jää aikaa tarkistaa, että ymmärsikö se erityisoppilas nyt, tai kuunteliko se.
En tiedä, miten teillä päin, mutta Helsingissä, jossa itse olen töissä, erityisluokkapaikat ovat lisäksi kiven alla. Jos aloittaa lähikoulussa ja tuleekin tarve erityiseen tukeen, niin paikkaa voi joutua anomaan ja odottamaan kauan. Se on kurja juttu oppilaalle ja tämän perheelle.
Leimautumisen pelossa ei pidä ratkaisuja myöskään tehdä. Kaikkihan me olemme omalla tavallamme erityisiä, teidän lapsellanne se erityisyys vain on oppimisessa. Jos tarve erityiskouluun on olemassa, sehän on vain upeaa että siihen tarpeeseen on olemassa ratkaisukin. Lisäksi leimautumisen ja kiusatuksi tulemisen riski on siellä lähikoulussakin läsnä.
lapsi varmasti oppii asioita, jotka kiinnostavat häntä. Omat lapseni ovat lukeneet ja kirjoittaneet 4-5-vuotiaana. Lisäksi biologin lapsina ovat osanneet nimetä huomattavan määrän kasvi-ja eläinlajeja. Mielestäni näillä ei ole oikein mitään tekemistä kouluvalmiuden tms kanssa, joka on minusta enemmän sosiaalisiin taitoihin (toisten huomioonottaminen, omaan työhön keskittyminen, toisten kanssa oleminen, ryhmätyöt) liittyvä juttu.
Erityisluokalle minusta nimenomaan PÄÄSTÄÄN, ei jouduta. Siellähän pitäisi olla resursseja lapsille, jotka tarvitsevat enemmän.
En ole ikinä kuullut että eskarilaisilta testattaisiin tai vaadittaisiin jotain tiedollisia valmiuksia. Omien lasten eskarissa korostettiin erilaisia taitoja, kuten kengännauhojen solmimista, itsenäistä ruuan ottoa, leivän voitelua, perunan kuorimista ja tärkeitä ryhmässä toimimistaitoja, kuten anteeksi pyytämistä ja antamista, vuoron odottamista, toisten huomioimista.
Ja bonuksena aikaisemmista av-ketjuista, eskarissamme pojat menivät uimahallissa miesten puolelle miespuoleisen eskariopen kanssa. Ja siellä harjoiteltiin sitten itsenäistä uimahallikäyttäytymistä, jota kuvittelisin myös vaadittavan koululaisilta!
Kirjoittaa sujuvasti, kun luettelen kirjaimia. On vasenkätinen ja aina sellainen erityinen persoona ja selkeästi hänestä muut lapset tykkää. Tarkkavaisuus on mielestäni se pääongelma eli väsymällä ei jaksa kuunnella, mutta pysyy kyllä paikallansa. Tosin ollut erityistarhassa ja siellä vahva kielellinen kuntoutus. Väärin ymmärretty, kun ei säntäile, niinkuin adhd lapsi, vaan istuu kuin nakkki paikallansa, mutta ei kuuntele.
Se osako lukea tai kirjoittaa ei ole oleellista niitä taitoja ehtii koulussa sitten opetella.
... mikä keskustelu. Ilman muuta tavalliseen luokkaan, sinne on vaikeaa siirtyä enää mistään erityskoulusta- tai luokasta!!!!Kokemusta on. Diagnoosi on toisarvoinen asia ja sen perusteella ei tehdä mitään kouluvalintaa, ei todellakaan.
Meidän juuri 4v. täyttänyt osaa luetella aakkoset täysin oikein, järjestyksessä. Tunnistaa kaikki kirjaimet ainakin luettuna (osan myös kuullessaan, tyyliin millä kirjaimella kauppa alkaa - K:oolla..), osaa toki myös kirjoittaa kirjaimia jne. Enkä tosiaan halua päteä tällä asialla, vaan oikeasti tuntuu hassulta jos ei 2 vuotta vanhempi osaisi lähellekään tuota.. Mutta ehkä ei tarvikaan siis osata :) Ja toki meissä on niin paljon eroja :)
Ihan sama meillä! Tyttö siis täyttää joulukuussa neljä. Huvikseenkin treenaa noita "P niin kuin pekka, menikö äiti oikein". Kuvittelisin kyllä, että eskarilainen jo osaisi nämä=
Ja kuvitelmasi ei ole oikea. Meidän ekaluokkalaisen luokalta osasi 4 lukea kun koulu alkoi, luokalla 10 oppilasta. Monilla on kuvitelma että lapset osaavat lukea kouluun mennessä.
se on koko luokkaa varten.