Lue keskustelun säännöt.
Nyt on Ilta-Sanomissa aiheesta, josta tapelteltiin täällä viime viikolla:
17.11.2010 |
Korvatulehdus ei edellytä antibiootteja
Suomalaissuosituksissa antibioottien teho välikorvatulehdukseen myönnetään vähäiseksi.
Antibiootteja suositellaan yhä lasten välikorvatulehdusten hoitoon, vaikka tutkimusten mukaan niistä hyötyy vain osa lapsista. Heilläkin lääkitys lähinnä lyhentää oireita ja saattaa aiheuttaa haittavaikutuksia.
Tuoreen meta-analyysitutkimuksen mukaan sadasta välikorvatulehdusta potevasta lapsesta 80 paranee kolmessa päivässä ilman lääkitystä. Jos heitä kaikkia lääkitään antibiooteilla, parantuneita on 12 enemmän, mutta vastaavasti 3–10 lasta saa lääkkeistä ihottuman ja 5–10 ripulin. Eri antibiootit eivät eronneet vaikutuksiltaan.
Suomalaissuosituksissa antibioottien teho välikorvatulehdukseen myönnetään vähäiseksi, mutta korvatulehdus kehotetaan silti hoidettavaksi pääsääntöisesti antibiootilla, jos äkillisen välikorvatulehduksen diagnoosi on riittävän varma.
Lääkitystä ei kuitenkaan ole pakko aloittaa. Tällöin lapsen korvat tutkitaan uudelleen 2–3 päivän kuluttua, jos oireet eivät ole selvästi vähentyneet.
Mahdollisesti antibiooteista on enemmän hyötyä alle kaksivuotiaille, molemminpuolista tulehdusta poteville ja lapsille, joiden tärykalvo vuotaa.
Tulokset julkaistiin Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA-lehdessä.
Kommentit (34)
lapsen korvatulehdukset huomataan yleensä vasta siinä vaiheessa kun hän ei enää kuule. Tulehdukset kun tuppaavat hänellä olemaan kivuttomia ja kuumeettomia. Tilanne huomataan yleensä vasta sitten kun hänelle on kehittynyt liimakorva kumpaankin korvaan. Niin kauan kun lapsi kuulee edes yhdellä korvalla, on hänestä vaikea huomata kuulon heikentymistä. Tk-lääkäreiden asenne on se, että liimakorva voi parantua hyvinkin itsestään. Mitäpä semmoisesta pikkuasiasta jos lapsi ei opi puhumaan (taaperona) tai (isompana) koulussa ei kuule opettajan puhetta.
Toihan kuulostaa kauhealta. En ole ikinä kuullut moisesta lääkäreillä.. Mikset mene yksityiselle? Kukaan ei kohtelisi noin siellä. Jos kyse on lapsen kehityksen mahdollisesta hidastumisesta ja teillä on rahallinen mahdollisuus niin käykää yksityisellä korvalääkärillä, joka tietää miten asia tulisi hoitaa ja tarkkailla.
ollaankin käyty putkituksissa.
Ensimmäisellä kerralla hölmöyksissämme odottelimme puoli vuotta kun uskottiin tk-lääkäreitä. Sen jälkeen ollaan toimittu nopeammin.
Viikonloppuna taas huomattiin että lapsi (koululainen) ei kuule kunnolla. Alkuviikosta käytiin kahdesti tk:ssa, kahdella eri lääkärillä. Kumpikin oli sitä mieltä että korvissa ei ole mitään vikaa ja lapsi on terve.
Eilen käytiin sitten korvalääkärillä, joka totesi pitkittyneen korvatulehduksen ja liimakorvan kummassakin korvassa.
Meillä sentään on vara maksaa noita putkituksia, mutta sääliksi käy niitä perheitä joilla ei ole varaa yksityislääkäriin.
Köyhien lapset ilmeisesti saavat tässä kaupungissa kuuroutua ihan rauhassa.
Kaverin lapselle oltiin jo tekemässä ties mitä 'erityislapsi'-diagnooseja liimakorvan ja kuulemattomuuden takia. Lapsi ehti tavata monet lääkärit ja psykologit ennen kuin yksi psykologi(!) huomasi että lapsi ei kuule.
Putkituksen jälkeen lapsen käytöshäiriöt helpottivat ja kuulokin vähän parani, mutta jäi pysyvästi alentuneeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja itse korvatulehduksia läpikäyneenä ja kivun kokeneena en voisi jäädä odottamaan, josko tulehdus menisi ohi itsekseen. Tilanteen seuraaminen kuulostaa jotenkin pahalta, ja jos tänä aikana lääkitään esim. tulehduskipulääkkeellä tai puuduttavilla tipoilla (jotka eivät poista tulehdusta mutta auttavat kipuun) tms., eivät ne mielestäni ole sen parempia vaihtoehtoja kuin antibioottikuurikaan - jos siis puhutaan yksittäisistä tulehduksista, ei kierteestä. Tulehduskierteen katkaisemiseksi on sitten keksitty putkitukset ja muut jutut, joita en itse käyttäisi lapsellani ehkäisevänä toimenpiteenä, koska kaikki lapset ovat erilaisia. Niinkuin tietenkin myös vanhemmat :)
Myös tuo ripuli tai ihottuma.. ripulia voi yrittää estää maitohappobakteereilla, ja ihottuma on usein merkki lääkeallergiasta, joka on ihan hyväkin tietää oman lapsen kohdalla. Molemmat haittavaikutukset ovat omasta mielestäni pienempiä kuin korvasärky.
Minua myös mietityttää, kuten jotain muutakin tuossa edellä, että mitä niille 20%:lle sitten tapahtuu, jotka eivät parane tällä lääkkeettömyydellä? He sitten kärsivät kivusta tai saavat vatsaoireita tms. tulehduskipulääkkeistä, saavat tärykalvon puhkeaman tai pahimmillaan kuulonaleneman? Ja lopulta kuitenkin sen antibioottikuurin? Kuulostaa aika kamalalta, ja kyseessä on 1 lapsi viidestä. En tahtoisi oman lapseni kuuluvan tähän kategoriaan.
Minun valintani on siis lapselleni ennemmin lääkitys ja mahdollinen ripuli tai ihottuma, kuin 1/5 mahdollisuus pitkittyneeseen särkyyn ja muihin jälkitauteihin.
Mielestäni noita tutkimuksia on moneen lähtöön, ja mitä enemmän tutkimuksiin ja niiden toteuttamistapoihin uppoutuu, sitä enemmän aukevavat myös silmät, ja kriittisyys lukemaansa kohtaan lisääntyy. On lääketehtaiden sponsoroimia tutkimuksia, luonnonlääketieteeseen uskovien tutkijoiden ja lääkäreiden tutkimuksia, valtion määräämiä tutkimuksia... jo toteuttajatahon tietäminen saattaa antaa osviittaa siitä, mihin tutkimuksen lopputuotoksen halutaan kääntyvän. Tutkimuksen tulkitseminen sitten onkin vasta työlästä touhua, ja riippuen tulkitsijoista, saatetaan saada hyvinkin erilaisia kantoja. Mitä kukin sitten hakee, hiemankin heikommin toteutetusta tutkimuksesta löytyy aina myös sitä, mitä haluaa tutkimuksesta löytyvän. Muita ei sitten mainita, tai mainitaan sivulauseessa. Itse toitottaisin näin yleisesti kriittisyyttä peliin - media kirjoittaa paljon hyvää, mutta aina sekään ei ole tiedollisesti ajan tasalla. Enkä tällä tarkoita nyt yllä olevaa tutkimusta, siitä en tiedä sen enempää, kun en ole asiaan perehtynyt. Tutkimuksiin muutoin kyllä.
Jokainen vanhempi näiden terveysasioiden kanssa joutuu kamppailemaan, meilläkin kyseinen korvatulehdustilanne päällä juuri nyt. Kaikki me pyrimme omaa lastamme mahdollisimman hyvin hoitamaan, ja niin tässä, kuin muissakin lapsen hoitoon liittyvissä asioissa, on monta kantaa. Ja niin tulee ollakin. Kyseessä kun ovat ne maailman tärkeimmät asiat :)
Ja juuri tuo "varmuuden vuoksi" annetu antibioottihoito on se syy, miksi nykyän tarvitaan vaikeille tapauksille useita kuureja! Koska ne korvatulehduksen aiheuttajabakteerit ovat jo immuuneja! Miettikää muitakin kuin omaa napaanne näissä asioissa.
Ja suurin syy vastustuskykyisten bakteerien kehittymiseen taitaa olla se, ettei kuureja käytetä loppuun vaan lääkkeen antaminen lopetetaan heti, kun lapsi lakkaa valittamasta kipua. Kun onhan siitä nyt vaivaa vanhemmille, että pitää muistaa tietyin välein antaa lapselle lääkettä.
Suomessa nyt vain aletaan palata entiseen luterilaiseen kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat -perinteeseen. Tyyliin "ei sota-aikanakaan korvatulehduksiin mitään lääkkeitä annettu".
Onhan tehty tutkimus, että kitarisaleikkaus on turha. Se ei poista korvatulehduskierrettä.
Taistelin oman lapseni puolesta leikkauksesta. Lähetettä en meinannut millään saada, koska siitä ei nykytutkimusten mukaan ole hyötyä korvatulehduksiin.
Sitten keksin uniapnean. Lapsella uniapnea ja päästiin heti leikkausjonoon.
Sanoo tutkimukset mitä tahansa niin korvatulehdukset loppuivat siihen kitarisaleikkaukseen.
Suhtaudun näihin tutkimuksiin aika epäillen.
Minun korvani oireilevat lähes aina, kun on flunssa (särkyä, lukkoilua). Mitä luultavimmin kyseessä on siis lievä tulehdus. Menee ohi parissa päivässä. Lapsena näitä lääkäriäitini aina katsoi ja seurasi, aina meni ohi itsestään. Nyt aikuisena en ole viitsinyt juosta missään näyttämässä. Ja kuulo on aina ollut erittäin hyvä.
On siis korvia ja korvia, korvatulehduksia ja korvatulehduksia. Ei varmasti olisi ollut viisasta syöttää minulle antibiootteja joka särkyyn. Minun on vaikea uskoa, että vähäoireinen, flunssaan liittyvä korvatulehdus voisi parissa päivässä aiheuttaa korvassa kauheaa tuhoa - ja jos ei mene parissa päivässä ohi, niin silloinhan näillä uusillakin ohjeilla tarvitaan lääkehoitoa. Eli ne 20 % jotka eivät parane ilman lääkkeitä, hoidetaan sitten lääkkeellä.
Mitä selkäsairauksiin tulee, niin vanhoilla ohjeilla monen tauti paheni suotta, kun potilaita makuutettiin sängyssä. Ihmisen hoitaminen ei ole helppoa, ja kaikilla ohjeistuksilla tilannearvio täytyy tehdä jokaiselle erikseen ja välillä sattuu virheitä. Ihmisellä on kyllä omakin vastuu tässäkin asiassa: jos menet lääkärille kipeän selän kanssa ja saat liikuntareseptin, menet kotiin ja noudatat sitä, huomaat että tilanne vain pahenee, niin menet takaisin lääkäriin etkä vain hauku lääkäriä ymmärtämättömäksi. Hoito ei toiminut sinulle, joten se pitää vaihtaa. Se ei tarkoita, että hoitomuoto sinänsä olisi kelvoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osasyy siihen, ettei kuureja syötetä loppuun, ovat lääkkeiden sivuvaikutukset. Jotka ovat oikeasti iso juttu, koska antibiootti on myrkky myös elimistön tuiki tärkeille bakteereille. Te, jotka haluatte sen "heti varmuuden vuoksi" -kuurin, koska "lapsen terveydellä ei saa leikkiä": ajatteletteko yhtään, millaista leikkiä itse leikitte? Suoliston mikrobikanta menee ihan sekaisin pitkäksi aikaa, immuunipuolustus kärsii ja lapsi kenties sairastuu uudelleen.
Eikä uusillakaan ohjeilla ole tarkoitus kärsiä. Särky hoidetaan särkylääkkeellä, jonka sivuvaikutukset ovat huomattavasti vähäisempiä.
Ja suurin syy vastustuskykyisten bakteerien kehittymiseen taitaa olla se, ettei kuureja käytetä loppuun vaan lääkkeen antaminen lopetetaan heti, kun lapsi lakkaa valittamasta kipua. Kun onhan siitä nyt vaivaa vanhemmille, että pitää muistaa tietyin välein antaa lapselle lääkettä. Suomessa nyt vain aletaan palata entiseen luterilaiseen kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat -perinteeseen. Tyyliin "ei sota-aikanakaan korvatulehduksiin mitään lääkkeitä annettu".
urbaailegendaa. Enemmän tosiaan ihmiset jättää kuureja kesken, mikä on todella typerää.
Ja selkäsairauksista. Minulla on työkavereita, jotka hädin tuskin pystyvät kävelemään, mutta kelan lääkärit ovat todenneet heidät terveiksi. Heitä on pompotettu lääkäreissä ja kuvauksiin ei ole päässyt. Saikkua ei ole kirjoitettu, vaikka jalka on tunnoton. Liikuntareseptiä vain ja töihin kun toinen ei pysty edes kävelemään. Lopulta selviää, että selässä on välilevynpullistuma ja lopulta viedään hätäleikkaukseen.
Älä minulle tule sanomaan, että Suomen terveydenhoito olisi laadukasta. Nyt jätetään pienet lapset hoitamatta vetoamalla näihin tutkimuksiin.
Ja kuka hullu vie oireettoman korvatulehduslapsen lääkäriin?
Osasyy siihen, ettei kuureja syötetä loppuun, ovat lääkkeiden sivuvaikutukset. Jotka ovat oikeasti iso juttu, koska antibiootti on myrkky myös elimistön tuiki tärkeille bakteereille. Te, jotka haluatte sen "heti varmuuden vuoksi" -kuurin, koska "lapsen terveydellä ei saa leikkiä": ajatteletteko yhtään, millaista leikkiä itse leikitte? Suoliston mikrobikanta menee ihan sekaisin pitkäksi aikaa, immuunipuolustus kärsii ja lapsi kenties sairastuu uudelleen.
Eikä uusillakaan ohjeilla ole tarkoitus kärsiä. Särky hoidetaan särkylääkkeellä, jonka sivuvaikutukset ovat huomattavasti vähäisempiä.
Ja suurin syy vastustuskykyisten bakteerien kehittymiseen taitaa olla se, ettei kuureja käytetä loppuun vaan lääkkeen antaminen lopetetaan heti, kun lapsi lakkaa valittamasta kipua. Kun onhan siitä nyt vaivaa vanhemmille, että pitää muistaa tietyin välein antaa lapselle lääkettä. Suomessa nyt vain aletaan palata entiseen luterilaiseen kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat -perinteeseen. Tyyliin "ei sota-aikanakaan korvatulehduksiin mitään lääkkeitä annettu".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
bakteerien syntymiseen, ei liialliset lääkekuurit.
Osasyy siihen, ettei kuureja syötetä loppuun, ovat lääkkeiden sivuvaikutukset. Jotka ovat oikeasti iso juttu, koska antibiootti on myrkky myös elimistön tuiki tärkeille bakteereille.
Loppuivat niin jatkuvat korvatulehdukset kuin flunssatkin.
Taistelin oman lapseni puolesta leikkauksesta. Lähetettä en meinannut millään saada, koska siitä ei nykytutkimusten mukaan ole hyötyä korvatulehduksiin.
Sitten keksin uniapnean. Lapsella uniapnea ja päästiin heti leikkausjonoon.
Sanoo tutkimukset mitä tahansa niin korvatulehdukset loppuivat siihen kitarisaleikkaukseen.
Suhtaudun näihin tutkimuksiin aika epäillen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoi, että nuo ilman antibiootteja parantuvat korvatulehdukset ovat virusperäisiä, ja viruksiinhan ei antibiootit tehoa. Näissä tapauksissa korvassa voi olla kipua ja tärykalvo punoittaa, mutta siellä ei ole bakteerien aikaansaamaa (keltaista ja paksua) märkää.
Tuollainen märkäinen bakteeritulehdus ei kuulemma yleensä parane kohtuuajassa ilman antibiootteja.
on yhtä kuin enemmän sivuvaikutuksia, on yhtä kuin enemmän kesken jääneitä kuureja. Kun nyt on selvää, että suurin osa näistä kuureista on turhia, niin eikö ole päivänselvää, että ne turhat pitää yrittää karsia pois?
Totta kai samalla on tärkeää korostaa sitä, että aloitettu kuuri on syötävä loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antibioottia tarvii tosi harvoin,pari päivää kun antaa särkylääkettä niin avot !!!
Älyttömiä noi jutut et annetaan antibioottia VAIN jos lapsen korva kipeä?????
Kipulääke vie kivun pois ja näin ei pysty havaitsemaan elimistön hälytystä, että jokin on todella pahasti vinossa. Jälkitautien hoito tuleekin sitten kalliiksi.
Ei siis toimita niin, että mennään kotiin ilman ab-kuuria ja sitten vaan odotellaan.
Vaan siten, että lapsi saa riittävästi kipulääkettä ja tosiaan käydään uudestaan siellä lääkärissä 2-3 päivän kuluttua.
Meillä oma korvalääkärimme toimii näin, olemme useamman putkikorvaan tulleen korvatulehduksen odotelleet parantuvaksi ilman ab-kuuria - tosin antibioottitippojen kanssa. Samoin viimeisin korvatulehdus ilman putkia parani ilman ab-kuuria. MUTTA taas tilaa seurattiin ja kipulääkitys oli lapselle riittävä.
Ja kuten tässä sanottiin, esim. jos korvassa on kunnolla eritettä (= märkää) ei voi vaan rauhassa ootella.