Miksi pikkupojat on niin ärsyttäviä?
Ei hetken rauhaa. Jatkuvaa liikettä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ja liian kova ääni... Olenko ainoa jota pojat ottaa päähän? y-kromosomissa on jotain vikaa!
Kommentit (61)
Poikia siis... saan kohta migreenin...
aiheesta ennenkin provon, vähän sanamuotoja muutellen. Sun provot muutenkin ovat vähän läpinäkyviä ja väsyneitä...tunnistan sut jo kirjoitustyylistä ja tavasta vastata kommentteihin. Aidosti surettaa vähän sun puolesta, en usko että provoamisesi kohde on todella näin paljon kiinnostuksesi arvoinen. Keskity enemmän omaan elämääsi ja omien hyvien puoliesi hiomiseen.
Mun eka lapsi on tyttö, ja ihana tyttö onkin. Sitten sain pojan. Koko raskauden ajan pelkäsin, että opinkohan ikinä poikaa rakastamaan. Mutta kun sain pojan syliini, ei sukupuolella ollut enää mitään väliä. Näin tytön ja pojan äitinä voin sanoa, että molemmat ovat ihania tavallaan. Paljon riippuu kasvatuksesta mitä niistä lapsista tulee.
En edelleenkään varsinaisesti rakasta pippeliään esitteleviä räkänokkaisia, mölyäviä poikia, mutta en enää tunne heitäkään kohtaan sitä pohjatonta inhoa kuin ennen. Ja tyttöjen leikkejä seuranneena en voi sanoa muuta, kuin että tytöt ne vasta häijyjä osaa ollakin. Sellaista psykologista kyykytystä jo pienestä pitäen.
aiheesta ennenkin provon, vähän sanamuotoja muutellen. Sun provot muutenkin ovat vähän läpinäkyviä ja väsyneitä...tunnistan sut jo kirjoitustyylistä ja tavasta vastata kommentteihin. Aidosti surettaa vähän sun puolesta, en usko että provoamisesi kohde on todella näin paljon kiinnostuksesi arvoinen. Keskity enemmän omaan elämääsi ja omien hyvien puoliesi hiomiseen.
Enkä harrasta provoilua. Tämä on todellinen mielipide, jota ei parane sanoa ääneen missään muualla kuin anonyymilla palstalla.
ap
Hih, hih! Mutta vastaapa silti... Minulla on ihana, villi ja poikamainen poika ja tavattoman kovaääninen. On kuitenkin tottelevainen ja osaa olla myös rauhassa, kun tilanne vaatii. Muistuttaa kovasti siskoaan, mutta on kiinnostunut hieman erilaisista leikeistä ja leluista ja on otteissaan "kovakouraisempi". Tyttö puolestaan ei jaksa rakennella ja koota asioita yhtä keskittyneesti kuin veljensä, mutta on toisissa asioissa taitavampi. Kummastakaan ei vauhtia ja ääntä puutu, mutta kumpaakaan ei tarvitse hävetä :)
Mun eka lapsi on tyttö, ja ihana tyttö onkin. Sitten sain pojan. Koko raskauden ajan pelkäsin, että opinkohan ikinä poikaa rakastamaan. Mutta kun sain pojan syliini, ei sukupuolella ollut enää mitään väliä. Näin tytön ja pojan äitinä voin sanoa, että molemmat ovat ihania tavallaan. Paljon riippuu kasvatuksesta mitä niistä lapsista tulee.
En edelleenkään varsinaisesti rakasta pippeliään esitteleviä räkänokkaisia, mölyäviä poikia, mutta en enää tunne heitäkään kohtaan sitä pohjatonta inhoa kuin ennen. Ja tyttöjen leikkejä seuranneena en voi sanoa muuta, kuin että tytöt ne vasta häijyjä osaa ollakin. Sellaista psykologista kyykytystä jo pienestä pitäen.
Ne on jotenki niin ihania, kun saattavat ollakki sellasia viikareita välillä mutta sit illalla kiipee äitin kainaloon=) Mun kokemuksen mukaan pitempään kuin tytöillä äiti on ykkönen=)
mutta omat lapseni eivät tätä stereotyyppiä toteuttaneetkaan. Tyttöni on huomattavasti äänekkäämpi ja "tilaavievämpi" ihminen kuin poikani, joka puolestaan on ujo ja rauhallinen.
Minulle on helpompi olla rauhallisemman lapseni kanssa, stressaavampaa käsitellä villimpää. Kuvittelin ilman muuta että tyttöni olisi se helpompi, mutta toisin kävi.
Toisaalta olen ylpeä molemmista lapsistani siitäkin näkökulmasta, etteivät mene sukupuolistereotyyppien mukaan. Ei tulisi mieleenikään esim. sanoa tytölleni ettei tyttöjen sovi olla noin raisuja, tai pojalleni ettei poikien sovi olla noin tunteellisia.
Niin miksi ihmeessä luulette tätä provoksi? ap
Prolepoika syntyy prolevanhempien tuotoksena. Proletyttö syntyy prolevanhempien tuotoksena.
Mitä ne muutenkaan pystyisivät? Katsovat vanhemmistaan käyttäytymismallin.
Enpä ole meillä huomannut stereotypioita. Itsekin olen aina ollut kaikkea muuta kuin "tyttömäinen" tyttö, yöks barbeille, "ihanille ekoille meikeille" sun muille älyttömyyksille.
Jokainen tyylillään.
löytävät aikanaan partnerin kaltaisistaan, eikä niistä "ärsyttävistä pojista" :D
Kaikki me olemme syvästi ihastuneita pikkupissiksiin ja pikkuprinsessoihin...!
että aikuiset ihmiset puhuvat lapsista näin halventavasti, edes vitsinä tai provoillakseen. lapset on lapsia, ihmisiä ja omia persooniaan, olivat he sitten tyttöjä tai poikia.
Minusta kun nuo mainitsemasi piirteet ovat vain hellyttäviä mikäli ketään ei tahallisesti satuteta :) mulla on itselläni ihana 6v poika joka tykkää menosta ja meiningistä eikä ärsytä ei :D
Tämä tekee pojasta pojan, ja tätä ei tytöllä ole.
selviän vilkkaasta pojasta. Olen ainut lapsi ja juurikaan kontakteja pieniin ei ollut. Suurin osa tuttujen pojista oli tätä rämäpää -kaliiberia.
Sain vilkkaan pojan. Jo ihan alusta asti näkyivät merkit, vaikka kasvatettu on, puhuttu, opastettu, ohjattu. Elohiiri on ja luokkakaverinsa samanlaisia! Meillä on kuitenkin kasvatus ja puhuttu, mitä saa tehdä ja mitä ei. Jos kyläpaikoista kuuluu, että riehuttu, pannaan rankkua.
Suurin osa luokan pojista on näitä mölyäjiä, meuhkaavat, riehuvat ja rikkovat. Asutaan hyvällä alueella, eli ei mitään sellaista sossutapausten lapsia. Silti ärsyttää, että monet vanhemmat eivät opasta tai kasvata. Urallaan kaahaavat ja illat harrastavat. Penskat saavat riehua toisten kotona ja ruinata ruokaa ja jopa rahaa!
Tytär on vielä päiväkodissa. Kokenut lto sanoi, että poikavoittoiset ryhmät ovat todella raskaita. Poikavoittoinen ryhmä tyttärellä ollut jo kauan. Pojat remuavat, huutavat, painivat kaikissa siirtymätilanteissa. Tytöt ovat jo pukeneet, riisuneet, pesseet kätensä, käyneet pissalla, siivonneet lelut. Mutta pojat vain mölisevät. Ja ihan pankinjohtajan, lääkärin, opettajan ym. lasta siellä on. Yksi tai kaksi todella rauhallista poikaa olen nähnyt.
Poikien kielenkäyttökin jo päiväkodista alkaen ihan toisella tasolla.
Koulussa pojissa on on paljon alisuoriutujia, toki huippujakin. Tytöt tasalaatuisia.
joka on todella rauhallinen. EI halua leikkiä huitomisleikkejä, pelkää rajuja elokuvia ja ohjelmia kuten Pokemon.
Pitää eläimistä, tutkii ja on kiinnostunut kaikesta. Samanikäiset tytötö määräilevät ja pomottavat jatkuvasti. Kirkuu ja kiljuu korvia särkevästi.
ap