Tunnetko jonkun

kun kerroin että jos on jäljellä yksi omena niin jaan sen lapsille puoliksi enkä syö itse kokonaan.



Ihan uusi marttyyriuden muoto minulle. :)

mielenkiintoista onkin se mikä on marttyyriuden vastakohta- että jos ei halua olla marttyyri pitäisi kynsin hampain puolustaa vain omaa napaansa..? Mulla on lähi-ihminen joka mielestäni on syvästi tämän marttyyriongelman syövereissä- ja hänestä se että huolehdin itsestäni; lepään, liikun, panostan ruokaan yms on suurta itsekkyyttä. (huolehdin kyllä myös esim. lapsistani) Siksi kysyn kun tämä marttyyrius on vaikeaselkoinen ja ahdistava juttu..haluan ymmärtää sitä. t. ap