Ajattelin irtisanoutua ilman uutta työpaikkaa

Hei! Katso avoimia työpaikkoja jobway.com sivustolta. Siellä on monipuolista ja monelta paikkakunnalta. Toivottavasti tärppää!

Harmi, oli tosi hyvä tyyppi. Päätti lähteä "ihanan" pörssiyhtiömme viestintäosastolta litomaan. Sai eilen kuulla saaneensa tosi hyvä paikan. Oli siis viikkoja epätietoisuudessa.



Joskus vaihtamalla paranee. Itse menen kohta takaisin työympäristöön, jossa kiusataan ja jota johtaa narsisti. Hänen pomonsa on ulkomailla (Svedu), joten ulkomaalaiset pomot eivät näe naisen kieroutta.

Irtisanoutuisin minäkin, jos en elättäisi perhettä seuraavan puoli vuotta ja jos minulla olisi korkea koulutus (teen akateemisia töitä ei-akateemisena - kuljin pitkän linja tuohon asiantuntijatehtävään).

Olen tehnyt saman kaksikin kertaa, mutta nuorena, alle kolmikymppisenä. Nyt nelikymppisenä olin ihan vähällä tehdä sen uudelleen, mutta kynnys oli huomattavasti suurempi. Sitten asiat onneksi järjestyivät muulla tavalla.



Mutta edelleen olen ehdottomasti hyppäämisen kannalla, jos tilanne sitä vaatii. Lähtöä et todennäköisesti tule katumaan.

missä työyhteisössä on varaa ajaa ihmiset loppuun? kyllä tuosta asiasta pitäisi pystyä puhumaan. jos lähdet, sama tilanne varmaan seuraavalla edessä.

ihmettelen aina tätä juttua: ihmiset tekevät hirveästi ylitöitä "kun on pakko" ja sitten yksi päivä joutuvat jäämään sairauslomalle tai ottavat omapyyntöisen eron ja kärsivät itse karenssit jne. Eivät edes toimita työkkäriin sitä lääkärintodistusta eron syystä, vaikka välttäisivät sillä karenssin.

Mutta siis jos et välitä vaikka työsi loppuisi, niin etkö voi kokeilla tätä: teet vain sen verran työtä kuin kohtuullista tahtia normaalilla työajallasi ehdit tehdä. Ja pidät ne kahvitauot ym. lakisääteiset myös. Jos työtä jää tekemättä, työnantajan kuulu etsiä sille tekijä. Jos kaikki tälläkin hetkellä liikaa työtä tekevät jättäisivät ylityönsä tekemättä, sekä työttömiä että uupuneita olisi paljon vähemmän!

, joka on vain lähtenyt lätkimään omalta työpaikalta.



Tulee sellainen olo, että hän on jok ojoustamaton tai kyvytön kertomaan vaikeasta tilanteesta esimiehelle tai esimiehen esimiehelle jne.

Työllistynyt olen silti hyvin, sillä olen osannut perustella irtisanoutumiseni hyvin, ne eivät ole olleet mitään hetken päähänpistoja todellakaan. Jos kokee olevansa esim. täysin väärällä alalla, ei kannata tuhlata aikaansa, jos talous vain sen sallii.

Mä otin olen akateeminen, humanistisilta aloilta ja mulla oli ihan ok duuni järjestön johdossa, melkein koulutusta vastaava. Otin lopputilin (työsuhteeni päättyy tän kuun loppuun), eikä mulla ole vielä uusia töitä. En silti huolehdi, kyllä sitä aina jotain on ja voin olla vähän aikaa ihan mielelläni kotonakin mieheni palkan turvin. Siis ei hänellä ole mikään megamassiivinen palkka mutta toimeen tullaan.

itseäsi ja perhettäsi!

Mieti mitä voi tapahtua jos sairastut!

Onnea valinnoillesi!

Itse olen ollut paineessa jo puolitoista vuotta.



Ahdistaa: työ vie kaiken ajan, stressin vuoksi suhteet perheenjäseniin kärsivät.



Työkaverit ovat kivoja, työ on periaatteessa oikeinkin antoisaa, mutta sitä vaan on yksinkertaisesti liikaa, eikä helpotusta ole näköpiirissä. Palkka ja edut ovat liian hyvät ihan helpolla jätettäviksi.



Olen juuri kartoittanut avoimia työpaikkoja, mutta tarjontaa ei ole ylenmäärin. Olen miettinyt myös alan vaihtoa ja joitain ajatuksiakin on, mutta aika huteralla pohjalla vielä ollaan eli vahvaa tunnetta siitä, mitä oikeasti haluaisin tehdä, minulla ei ole. Eikä näissä olosuhteissa tunnu koskaan olevan aikaa ja energiaa tehdä suunnitelmia kunnolla.



Ärsyttää, kun kaikki aika menee jahkaillessa! Ennen olen ollut enemmän toiminnan nainen, mutta yllä olevat asiat + perhe + asuntolaina rajoittavat spontaaniutta jonkin verran. Miehen mukaan pärjäisimme jonkin aikaa säästöillä, vaikka en kävisi töissä, mutta en silti usko/uskalla heittäytyä, koska en osaa luottaa siihen, että tuon vähän ajan kuluttua olisin keksinyt jotain mielekästä.



Tekisi mieli heittäytyä tyhjän päälle, mutta tämänkin viestiketjun perusteella monet tuntuvat pitävän sitä hölmönä. Varmaan itsekin pidän eli vaikka huonoina päivinä olen valmis marssimaan pomon pakeille saman tien, jarruttelen ja vakuuttelen itselleni, että mikä tahansa muu ratkaisu olisi järkevämpi: opintovapaalle lähtö, lyhennetty työpäivä, oman firman perustaminen. Vuorotteluvapaa ei käytännössä onnistu.



Jelp...

Tein oman ratkaisuni, irtisanouduin ja työllistin itse itseni!

Kannatti todellakin. Harmittaa vain, miksi en tehnyt tätä ratkaisua jo aikaisemmin.

arvoinen. Asiat järjestyvät aina jotenkin. Yksi elämä, älä tuhlaa sitä paikassa joka ahdistaa. Työssä vietetään kuitenkin niin iso osa ajasta, että tosiaankin paikalla on väliä.

Ite hyppäsin pois vastaavasta, en ole katunut päivääkään. Olen lähes kokoajan tehnyt jotakin työtä. opiskelukin on mielessä.

Rohkeasti vaan.

eli kävelin yksityislääkärille, kerroin oireet ja sain 2 kk sairausloman.

erinäisimmillä syillä ja etsisin sen uuden työn odottamaan.

Osa on jäänyt ajelehtimaan, osa työllistynyt pienen ajan kuluttua heti halutessaan. Työmarkkinoilla on kyllä nyt tiukkaa. Olen itse hoitovapaalla ja en halua palata nhaan. CV on kunnossa, hyvä koulutus, työkokemusta 10 vuotta ja alakin aika työllistävä. Viidestä hakemuksesta olen kolmeen päässyt haastatteluun. Enkä ole tullut vielä valituksi. Hyviä hakijoita on paljon ja jopa 10 haastattelevat. Olen hyvä, mutta kun pitäisi olla paras.



Oletko miettinyt opintovapaata? Saisit pienen lisäajan työpaikan etsintään ja toisaalta ei vielä tarvisi luopua tuosta työstä. Työtä hakiessa voimassa oleva sopimus on plussa ja opintovapaa hyvä syy vaihtaa töitä. ("olen suuntautumassa uusiksi" tai muuta jargonia)

sairastun masennukseen jatkuvan työstressin takia. liikaa täöitä, liian vähän aikaa jne. olin sairaslomalla pari kuukautta, mutta kun palasin takaisin töihin, työkaverit vaan puhuivat pahaa selän takana. haistatin pitkät ja irtisanoin itseni ja aloin hakea töitä. työllistyin heti uudestaan. kiva työ, mahtavat työkaverit ja paremmat työajat. ihanata!! minun kohdallani kannatti hypätä tuntemattomalle tielle, nyt olen nimittäin onnellinen! :)

Yksi syy on se, että en ole ainoa uupumuksen partaalla. Toiseksi en näe mitään muutosta ainakaan seuraavaan vuoteen. Muutaman viikon sairasloma aiheuttaa vaan lisää stressiä.



Haluaisin vaan pois ja mahdollisimman pian. Ennenkuin masennun tai flippaan muuten.



Ap

siis irtisanoutunut, en ollut oravanpyörässä, mutta en mennyt töihinkään, siis olen ollut ja edelleen hoitamassa lapsiani.



Eräs oli kyllä tuollaisessa vastaavassa tilanteessa ja lopulta irtisanoi itsensä. Nykyisin hoitaa lapsia kotonaan ja omat tietty myös (ovat jo koululaisia). Päätyi muualle kuin tuo työpaikka, mutta oli jo välillä hankkinut alan koulutusta.

Sinuna tekisin kuten sydän sanoo, kunhan olisin käynyt läpi asiat puolison kanssa tarkkaan. Kohta vuosi vaihtuu ja oletettavasti uusia työpaikkoja ilmaantuu melko pian alalle jos toiselle - varmaan myös sinun.

Olen itse suht. hiljattain läpikäynyt burn outin työpaikallani systemaattisen työkiusaamisen seurauksena, eikä olo helpottanut kuin vasta tänä syksynä, kun tuo ihminen on lopullisesti lähtenyt paikasta pois. Tiedän tasan tarkkaan sen olon, jota käyt nyt läpi, eikä se helpotu ennenkuin jotain radikaalia tapahtuu tai ennenkuin itse tekee radikaalin päätöksen omalta osaltaan.

Usko pois, yksikään työpaikka ei ole sen arvoinen, että sen vuoksi pitäisi terveyttään menettää. Eikä se firma siihen kaatuisi, että sinä lähtisit sieltä pois. Tsemppiä ja onnea, mitä ikinä päätätkin!

Mä en halua palata tuonne Yksi syy on se, että en ole ainoa uupumuksen partaalla. Toiseksi en näe mitään muutosta ainakaan seuraavaan vuoteen. Muutaman viikon sairasloma aiheuttaa vaan lisää stressiä.

Haluaisin vaan pois ja mahdollisimman pian. Ennenkuin masennun tai flippaan muuten.

Ap

Pidän itseäni itse asiassa aika onnekkaana, että en ole vielä sairastunut. Enkä oikeastaan halua jäädä katsomaan, että joudunko sairaslomalle vai en. Kuvittelen, että toipuisin tästä nykyisestä tilanteessa 1-2 kk:ssa ja sinä aikana varmaan saisin jotain uutta työtä... Ehtona siis se, että voisin unohtaa tuon nykyisen työpaikan.

Ap

Sinuna tekisin kuten sydän sanoo, kunhan olisin käynyt läpi asiat puolison kanssa tarkkaan. Kohta vuosi vaihtuu ja oletettavasti uusia työpaikkoja ilmaantuu melko pian alalle jos toiselle - varmaan myös sinun.

Olen itse suht. hiljattain läpikäynyt burn outin työpaikallani systemaattisen työkiusaamisen seurauksena, eikä olo helpottanut kuin vasta tänä syksynä, kun tuo ihminen on lopullisesti lähtenyt paikasta pois. Tiedän tasan tarkkaan sen olon, jota käyt nyt läpi, eikä se helpotu ennenkuin jotain radikaalia tapahtuu tai ennenkuin itse tekee radikaalin päätöksen omalta osaltaan.

Usko pois, yksikään työpaikka ei ole sen arvoinen, että sen vuoksi pitäisi terveyttään menettää. Eikä se firma siihen kaatuisi, että sinä lähtisit sieltä pois. Tsemppiä ja onnea, mitä ikinä päätätkin!

Mä en halua palata tuonne Yksi syy on se, että en ole ainoa uupumuksen partaalla. Toiseksi en näe mitään muutosta ainakaan seuraavaan vuoteen. Muutaman viikon sairasloma aiheuttaa vaan lisää stressiä.

Haluaisin vaan pois ja mahdollisimman pian. Ennenkuin masennun tai flippaan muuten.

Ap

sitä on aivan yllättäen uusissa ja mukavissa asioissa mukana. Itselläni menee nyt hienosti töissä: olen iloinen, itsevarmempi ja avoimempi kaikin puolin, eikä työpaikalle meno aiheuta jokapäiväistä ahdistuksen oloa.

Omalta osaltani opin ainakin sen, että se talo pyöri ihan hyvin minun poissa ollessanikin, joten lakkasin "hankkimasta" itselleni henkisiä suorituspaineita töihin palattuani ja keskityn nykyisin niihin olennaisimpiin asioihin omalta osaltani sen sijaan, että jatkuvasti "näyttäisin" osaamistani joka suuntaan. Tähän asti on mennyt oikein hyvin. :)

Jos sinusta todella tuntuu siltä, että et jaksa, niin älä jää miettimään sen enempää, vaan toimi omaksi parhaaksesi näkemälläsi tavalla! Toivottavasti kotijoukkosi on kannustava, sillä se on myös erittäin tärkeää.

t. sama

Pidän itseäni itse asiassa aika onnekkaana, että en ole vielä sairastunut. Enkä oikeastaan halua jäädä katsomaan, että joudunko sairaslomalle vai en. Kuvittelen, että toipuisin tästä nykyisestä tilanteessa 1-2 kk:ssa ja sinä aikana varmaan saisin jotain uutta työtä... Ehtona siis se, että voisin unohtaa tuon nykyisen työpaikan.

Ap

Sinuna tekisin kuten sydän sanoo, kunhan olisin käynyt läpi asiat puolison kanssa tarkkaan. Kohta vuosi vaihtuu ja oletettavasti uusia työpaikkoja ilmaantuu melko pian alalle jos toiselle - varmaan myös sinun.

Olen itse suht. hiljattain läpikäynyt burn outin työpaikallani systemaattisen työkiusaamisen seurauksena, eikä olo helpottanut kuin vasta tänä syksynä, kun tuo ihminen on lopullisesti lähtenyt paikasta pois. Tiedän tasan tarkkaan sen olon, jota käyt nyt läpi, eikä se helpotu ennenkuin jotain radikaalia tapahtuu tai ennenkuin itse tekee radikaalin päätöksen omalta osaltaan.

Usko pois, yksikään työpaikka ei ole sen arvoinen, että sen vuoksi pitäisi terveyttään menettää. Eikä se firma siihen kaatuisi, että sinä lähtisit sieltä pois. Tsemppiä ja onnea, mitä ikinä päätätkin!

Mä en halua palata tuonne Yksi syy on se, että en ole ainoa uupumuksen partaalla. Toiseksi en näe mitään muutosta ainakaan seuraavaan vuoteen. Muutaman viikon sairasloma aiheuttaa vaan lisää stressiä.

Haluaisin vaan pois ja mahdollisimman pian. Ennenkuin masennun tai flippaan muuten.

Ap