Mistä neuroosista/pakko-oireesta kärsit?

Pakkomielteinen korvien puhdistus, terkkui vaan tutuille.

Korvat on pakko puhdistaa joka vessakäynnillä ja usein "valehtelen" että on hätä jotta pääsen rassaamaan korviani :/

mutta semmoisia päähänpinttymiä. Esimerkiksi tietyt asiat haluan syödä tai juoda samoista kupeista tai samoilla ruokailuvälineillä. Pystyn tekemään toisinkin, mutta jos mitenkään voin valita. Jos juon hanasta, juon parillisen määrän kulauksia. Hedelmiä ostaessa ostan parillisen määrän. Löylyä lyödessä heitän parittoman määrän kauhoja. Aiemmin tiskikonetta tyhjentäessä oli tärkeää kerätä ensin kaikki lusikat käteen ja sitten laittaa ne lokerikkoon, sitten kaikki haarukat, kaikki veitset ja kaikki pikkulusikat. Harmitti vietävästi jos joku lusikka jäi huomaamatta tms.



Ei ne silti elämää haittaa, on vain semmoisia pinttymiä. Tuo numeroasia on ollut mulla tosi kauan. Samoin kulausten laskeminen.. ennen laskin kulauksia muutenkin juodessani. Oli ok juoda yksi kulaus, mutta jos join enemmän join parillisen määrän.

melkein toivoisin, että mulla ois toi siivouspakkoneuroosi (ÄLKÄÄ LOUKKAANTUKO, tiedän, että se on rasittavaa oikeasti) mutta on rasittavaa sekin, kun siivous on vihoviimeisenä työlistalla. En siis kerta kaikkiaan saa itsestäni irti siivota kuin ennen vieraiden tuloa, ja siltikin menen aina siitä mistä aita on matalin, tungen vain tavaroita näkyviltä, pyyhin esim keittiön työtasoilta vain näkyvät osat jne. Te siivousneurootikot voisitte joskus tulla meille viikonlopuksi kylään :)



Mulla on "vain" neuroosina pahimman pelko etukäteen. Aina, jos jotain hiukankin erikoista on, pelkään ehditäänkö, tuleeko lapselle kesken jotain hankalaa tilannetta vessahätä, esim jos tulee vieraita, niin pelkään mitä jos tuleekin sähkökatko niin etten saa tehtyä tarjottavia... Tämmöistä "kivaa" tässä nupissa.



Mutta mitään tarkistelua, laskemista, toistoja mulla ei ole. Kahvinkeitin ON jäänyt päälle useita kertoja. Kerran jouduin lähes ventovieraan ihmisen naapurustosta pyytämään menemään meille vara-avaimella kun muistin työmatkalla, että ruoka jäi uuniin ja uuni päälle...



Ois kiva jos nää pakkoneuroosit menisi tasan: meille huithapeleille vaikka 20% lisää ja teille toistelijoille saman verran helpotusta.

etten ehdi kärsiä mistään pakko-oireesta..

Tosiaan hellan nupit ja kahvinkeritin ym. pitää katsoa kolmeen kertaan (vähintään) ennen kuin pääsen ovesta ulos. Ja silti olen monesti ajanut kotiin takaisin ja tarkistanut uudestaan.

Masentuneena oli aamusta iltaan kuvitelmia, että lapsille tai muille rakkaille ihmisille tapahtuu jotain. Onneksi se on huomattavasti vähentynyt. Silti saatan tirauttaa autossa pari kyyneltä matkalla kotiin, kun kuvittelen että tulipalo on tappanut koko perheeni.

mutta semmoisia päähänpinttymiä. Esimerkiksi tietyt asiat haluan syödä tai juoda samoista kupeista tai samoilla ruokailuvälineillä. Pystyn tekemään toisinkin, mutta jos mitenkään voin valita. Jos juon hanasta, juon parillisen määrän kulauksia. Hedelmiä ostaessa ostan parillisen määrän. Löylyä lyödessä heitän parittoman määrän kauhoja. Aiemmin tiskikonetta tyhjentäessä oli tärkeää kerätä ensin kaikki lusikat käteen ja sitten laittaa ne lokerikkoon, sitten kaikki haarukat, kaikki veitset ja kaikki pikkulusikat. Harmitti vietävästi jos joku lusikka jäi huomaamatta tms.

Ei ne silti elämää haittaa, on vain semmoisia pinttymiä. Tuo numeroasia on ollut mulla tosi kauan. Samoin kulausten laskeminen.. ennen laskin kulauksia muutenkin juodessani. Oli ok juoda yksi kulaus, mutta jos join enemmän join parillisen määrän.

Ihan ehtaa pakkoneuroosia tuo laskeminen.

t. toinen pakkoneurootikko

Esim. jos kokeilen autossa ettei käsijarru ole päällä, pitää naksuttaa sitä nappulaa kolme kertaa. Tai kolmella jaollisia kertoja, mutta ei kuusi kertaa. Sama juttu kun täytän mukia hampaiden pesua varten, se pitää huuhtoa kolme kertaa ennen täyttämistä.



Pesukone ja tiskikone pitää tietysti tyhjentää tietyssä järjestyksessä, ja tavaroiden pitää jääkaapissa olla tietyillä hyllyillä, puhumattakaan töissä työpöydän järjestyksestä.



Eikä mua kai kukaan oikeasti (tietääkseni) hulluna pidä, vaikka pakko-oireita näköjään riittää... Osaan kai peittää ne hyvin.

Siis hellan nappeja ym. Tämä vaihtelee paljon muun voinnin mukaan. Jos on ahdistus tai ylipäätään vaikka stressi päällä, alan tarkistella enkä meinaa päästä ovesta ulos. Tai alan parin sadan kilometrin päässä kotoa panikoimaan, että ihan varmasti jäi vaikkapa silitysrauta päälle. Mutta välillä on pitkiä jaksoja niin, että olen vain huolellinen ja pari tarkistusta riittää. Otan asian ihan huumorilla ja kaveritkin tietää. Mitäs tuota nyt vielä ylimääräistä murehtimaan, kun jo tarpeeksi murehduttaa muutenkin :)

kokemuksen pohjalta käsittää, niin kerrotteko te laskijat ja varmistelijat, mistä noi "luvut" tulee??? Siis että pitää naksuttaa nappulaa kolmella jaollisia määriä mutta ei kuutta... Onko ne jotain "pyhiä" lukuja vai mistä ihmeestä olette ne kehittäneet? vai oppineet joltain toiselta.



Tuntuu niin utopistiselta kuunnella näitä.



Toinen mitä haluaisin kysyä, niin mitä teille ikäänkuin tunnetilassa tapahtuu, jos ette voi laskea ja varmistella ja hallita ympäristönne astiajärjestyksiä tms? Pitäähän toisetkin ihmiset ottaa huomioon, entä jos puolison mielestä ne pitääkin olla toisin päin? Tuleeko teille ahdistusta, paniikkioireita tms?



Kysyn ASIALLISESTI, haluaisin tajuta mitä päässänne liikkuu?

kaikillahan jotain pientä on. Mulla mm. tällaisia



-kaapiovet ja laatikot pitää olla kiinni kun menee nukkumaan

-illalla on pakko lukea sängyssä edes pari lausetta jotain kirjaa, muuten vaikea nukahtaa

-vessapeprirullan pitää olla määrätyllä tavalla telineessä

minulla on pakkomielle tarkkailla sydämenlyöntejäni kokoajan aina ja kaikkialla. Pelkään sairaalloisen paljon sydänkohtausta ja kaikkea rinta-, kylki- ja selkäkipua. Googletan jatkuvasti sydänsairauksien oireita ja kuvittelen minulla niitä olevan. Ja kyllä, tämä häiritsee elämää, koska en uskalla olla yksin, koska pelkään kuolevani silloin sydänkohtaukseen.

ei minua haittaa niitä kutsua miksi vain, mutta ne kun ei haittaa elämää lainkaan niin en siksi sanonut niitä neurooseiksi. Kestän ilmankin suuresti ahdistumatta, mutta mieluiten teen noin.

mutta semmoisia päähänpinttymiä. Esimerkiksi tietyt asiat haluan syödä tai juoda samoista kupeista tai samoilla ruokailuvälineillä. Pystyn tekemään toisinkin, mutta jos mitenkään voin valita. Jos juon hanasta, juon parillisen määrän kulauksia. Hedelmiä ostaessa ostan parillisen määrän. Löylyä lyödessä heitän parittoman määrän kauhoja. Aiemmin tiskikonetta tyhjentäessä oli tärkeää kerätä ensin kaikki lusikat käteen ja sitten laittaa ne lokerikkoon, sitten kaikki haarukat, kaikki veitset ja kaikki pikkulusikat. Harmitti vietävästi jos joku lusikka jäi huomaamatta tms.

Ei ne silti elämää haittaa, on vain semmoisia pinttymiä. Tuo numeroasia on ollut mulla tosi kauan. Samoin kulausten laskeminen.. ennen laskin kulauksia muutenkin juodessani. Oli ok juoda yksi kulaus, mutta jos join enemmän join parillisen määrän.

Ihan ehtaa pakkoneuroosia tuo laskeminen.

t. toinen pakkoneurootikko

olen siis tuo kulausten laskija. :) Onko se sitten jotenkin tosi kummaa tehdä noin.. kun jos olen esimerkiksi kaupassa ja mies sanoo "ota viisi omenaa", voin ihan hyvin ottaa viisi eikä harmita. Mutta jos olen itse valitsemassa otan neljä tai kuusi. Opiskeluaikoina se joskus harmitti, kun vaikka kolme olis sopiva määrä hinnan suhteen, kaksi liian vähän mutta neljä taas jo kallis paketti. :D



Noista kulauksista. juon usein yöllä hanasta vettä, ja lasken aina kulaukset, samoin hampaiden pesun jälkeen. Jos jostain syystä tulenkin lakanneeksi juomasta oikeaan aikaan ja nielen parittoman määrän, nielaisen kerran vielä päälle jotain tyhjää tai koitan jättää viimeisen suullisen puoliksi että saan vielä parillisen määrän nieltyä. Ei tunnu yhtä hyvältä niellä paritonta määrää, mutta kestän sen ja menen vain sitten nukkumaan.



Kun heitän löylyä, lasken ne kauhalliset. heitän yleensi viisi kertaa. Seitsemän on liikaa kun tulee liian kuuma, kuusi taas ei vain käy.



En tiedä mistä numerot tulevat, ne vain tulevat. Tykkään muutenkin enemmän parillisista numeroista, mutta en sitten tiedä miksi saunassa löylyä heitän parittoman määrän. En ahdistu jos joku toinen heittää parillisen. Enkä jos itsekin heitän, mutta yleensä sitten korjaan asian ja heitän vielä sen yhden. se ei ole ihan yhtä hyvä jos menee "eri sarjassa", mutta ei vakavaakaan.



Olin ajatellut melkein kaikilla olevan tällaisia asioita. Muuten elämässä olen ihan tavallinen ja normaali, en ole oikeastaan paljonkaan miettinyt näitä juttuja. Ehkä jos elämä menisi huonommin alkaisin käyttää tuota jonain suojakeinona.. en tiedä.

Lapsena rajoitti. Nykyisin ahdistaa enää vain vähän.

kaikillahan jotain pientä on.

olenko varmasti muistanut laittaa autotallin automaattioven kiinni lähtiessäni. Joskus on pitänyt kiertää korttelin ympäri tarkistamaan! Jopa synnärille lähtiessä! :-D

Saa aina hupia, kun sekoittaa niiden värikoodit tai luvunlaskemiset :p

jos ei häiritse elämää lainkaan?

Mitä mieltä olette? Jos siis tekee jotain, laskee tms mutta ei koe siihen pakkoa.

jos ei häiritse elämää lainkaan?

Mitä mieltä olette? Jos siis tekee jotain, laskee tms mutta ei koe siihen pakkoa.

se on, jos sitä ei pysty lopettamaan. Jos siis ei voi päättää, että nytpä lopetan ja sitten se loppuu. Hellantarkistamiset ja muuthan on vaan järkevää, mutta jos sitä jumittuu tekemään tunniksi niin sitten se ei ole enää järkevää. Samoin yksi tuttu voi jättää vaikka polkupyörän lukitsematta, jos tulee pakkomielteinen olo, että lukko on likaantunut, jolloi siihen ei voi koskea- ei kovin järkevää.

olen siis tuo kulausten laskija. :) Onko se sitten jotenkin tosi kummaa tehdä noin.. kun jos olen esimerkiksi kaupassa ja mies sanoo "ota viisi omenaa", voin ihan hyvin ottaa viisi eikä harmita. Mutta jos olen itse valitsemassa otan neljä tai kuusi. Opiskeluaikoina se joskus harmitti, kun vaikka kolme olis sopiva määrä hinnan suhteen, kaksi liian vähän mutta neljä taas jo kallis paketti. :D Noista kulauksista. juon usein yöllä hanasta vettä, ja lasken aina kulaukset, samoin hampaiden pesun jälkeen. Jos jostain syystä tulenkin lakanneeksi juomasta oikeaan aikaan ja nielen parittoman määrän, nielaisen kerran vielä päälle jotain tyhjää tai koitan jättää viimeisen suullisen puoliksi että saan vielä parillisen määrän nieltyä. Ei tunnu yhtä hyvältä niellä paritonta määrää, mutta kestän sen ja menen vain sitten nukkumaan. Kun heitän löylyä, lasken ne kauhalliset. heitän yleensi viisi kertaa. Seitsemän on liikaa kun tulee liian kuuma, kuusi taas ei vain käy. En tiedä mistä numerot tulevat, ne vain tulevat. Tykkään muutenkin enemmän parillisista numeroista, mutta en sitten tiedä miksi saunassa löylyä heitän parittoman määrän. En ahdistu jos joku toinen heittää parillisen. Enkä jos itsekin heitän, mutta yleensä sitten korjaan asian ja heitän vielä sen yhden. se ei ole ihan yhtä hyvä jos menee "eri sarjassa", mutta ei vakavaakaan. Olin ajatellut melkein kaikilla olevan tällaisia asioita. Muuten elämässä olen ihan tavallinen ja normaali, en ole oikeastaan paljonkaan miettinyt näitä juttuja. Ehkä jos elämä menisi huonommin alkaisin käyttää tuota jonain suojakeinona.. en tiedä.

Enkä ole koskaan kuullut ystävillänikään olevan. Kahvikuppineuroosia ja paniikkihäiriöitä kassalla ja bussissa olen kuullut, mutten laskemista.

Pitäisköhän sun alkaa ihan tietoisesti pääsemään tosta yli. Turhaa keskittää energiaa kulausten ja löylynheiton laskemiseen. Alkaisit tarkotuksella toisinaan kulauttamaan parittomia määriä vettä, ja heitäämään parillisia määriä löylyä. Seuraavaksi vaikka aina kun otat vettä, tarkoituksella ihan väkisin mietit muita asioita, jottei ajatus mene siihen laskemiseen. En ole lukenut psykologiaa, mutta näin nyt maalaisjärjellä ajattelisin.

Onhan sitä itselläkin välillä tämä hellojen naappuloiden ja kahvinkeittimen tarkistusta. Voin joskus juosta vielä takki päällä ja kengät jalassa aamulla kotoa lähtiessä tarkistamaan keittiön.

Viime vai toissa viikolla olin jo noin 10 metriä ulkona kotoa, ja kävin tarkistamassa jätinkö ajatuksissani ulko-oven auki :)