Miksi hyväksyin fb-kamuksi entisen kiusaajani. miksi??
Tästä on aikaa jo kauan, hän pyysi kaveriksi ja hyväksyin.. vaikka tiedän että hän on vain kyttäämässä, ei varmasti oikeasti halunnut ystävyyttä.
Olimme 9v samalla luokalla... etenkin yläasteella hän oli todella ilkeä minulle, juorusi ja puhui paskaa selän takana, hästäsi selän takana sotkien poikakaverini ja minun välit, ym ym.. meni henkilökohtaisuuksiin jne.
Okei, tästä kaikesta aikaa jo todella paljon, mutta silti olen viime aikoina miettinyt.. etenkään, kun ei hän kommentoi mulle mitään ym. Ei edes "tykkää" mistään mitä päivitän statukseeni. Hän on "kaikkien kaveri", muistaakseni yli 200 kaveria.
Kommentit (17)
voit blokatakin, jos tahdot
Sillähän siitä pääsee
Mä olin Facebookissa, ja hyväksyin myös entisen kiusaajani kaveriksi. Mietin asiaa pitkän aikaa, ja tulin sitten siihen tulokseen, että ilmeisesti hän haluaa stalkata mun elämää. Ajattelin antaa hänelle siihen mahdollisuuden, kun mulla on ihan kiva elämä! Siis tosiaan mitään muita motiiveja hänellä ei voi olla, koska mulkoilee mua aina jotenkin veemäisesti kun kohdataan (tai voihan se tietty vain olla osa hänen habitustaan, ja oikeasti mä oon hänestä tosi mielo tyyppi - mene ja tiedä).
olisiko se lapsellista? Olemme kuitenkin jo aikuisia, liki nelikymppisiä... :/
ap
voit blokatakin, jos tahdot
Sillähän siitä pääsee
2, mutta olisiko se lapsellista? Olemme kuitenkin jo aikuisia, liki nelikymppisiä... :/
ap
mutta vastaan silti: ei.
hyväksynyt kaverikseni tuollaista. Ja miksi ei kommentoi, ehkä on estänyt osan päivitysten näkymisen? Tai ehkä ei ole fb:ssä päivittäin. Jos kommentoinnin määrällä arvioidaan ihmisiä, esim. minä olen huonoista huonoin ja alhaisista alhaisin fb-kaveri. Ei ole aikaa eikä kiinnostusta olla fb:ssä kuin ehkä kerran viikossa pikaisesti.
Koska olit iloinen siitä, että viimein sait kiusaajan hyväksynnän. Halusit näyttää, että teidän välit on "ok" hyväksymällä kaveripyynnön, eikä kiusaaminen satuta enää. Että olet sen yläpuolella.
Ehkä hän ei ole tajunnut kiusanneesi sinua. Minä en ainakaan ole enää yhtä tyhmä kuin peruskoulussa.
olen itsekin poistanut kavereita välillä, kun totesin että miksi roikotan listalla lähes tuntemattomia tyyppejä. Mieluummin poistan "ei-toivotut" kokonaan, kuin alan valikoida päivityksiäni. Eikä se sun "kaveri" saa siitä mitään viestiä jos vaan poistat, ei varmaan edes huomaa koko asiaa jos kerran yli 200 kaveria.
ja muut vastaavat kavereiksi. Suuri osa facebook-kaverista ainakin minulla on sellaisia, ettei kommentoida ja tykätä toistemme kirjoituksista puolin eikä toisin. Ainakin jos kyseessä on vieraampi henkilö. Mutta silti kasvotusten tavattaessa saattaa tulla hyvinkin juttuun, kun tietää toisesta jotain.
Minusta on luontevaa olla facebook-kaveri ihmisten kanssa, jotka tunsi kauan sitten. Mutta jos yhteinen historia on noin negatiivissävytteinen eikä aikuisena ole oltu tekemisissä, niin en lisäisi kaveriksi.
Jos asia vaivaa niin poista kavereista tai rajoita tietojesi näkyminen niin, ettei tämä henkilö näe sen enempää kuin ei-kaveritkaan.
kylmästi sellaiset ihmiset, jotka ei merkitse mulle mitään.
Ja sellaiset, jotka on ollut ns. pakko hyväksyä, olen laittanut listalle, joilla laitan näkyviin vain sellaista siirappiliirumläärymiä. Aktiivisesti mun sivua lukee vain 27 kaveria.
Saati että loukkaantuisin siitä. Olen itsekin poistanut ihmisiä jotka olen alkuinnostuksessa hyväksynyt.
Mutta se että ko. henkilö ylipäänsä pyysi sinut fb-kaverikseen saattaa kyllä olla merkki siitä että hän katuu vuosien takaista käytöstään ja haluaisi vähitellen korjata välinsä sinuun. Ei niin että sinun täytyisi antaa hänelle siihen mahdollisuus, mutta voisihan se olla hyväkin juttu.
Itsellänikin on vastaavanlainen tyyppi kaverina, jonka poistamista olen miettinyt jonkin aikaa ja tämän ketjun innoittama poistin tyypin. hyvältä tuntuu!
ko tyyppi veetuili aina mulle. Vaikken mä sille koskaan. Oli oikeasti inhottava silloin. Oli erittäin vahingoniloinen kun poikakavereitten kans tuli bänät jne, oikein nautti siitä, ja oli sitten puhunut muille että "sehän melkein märisi" jne jne.
Perusluonteesta kertoo jotain, vaikka pentuja tuolloin oltiinkin vielä.
ap
Perusluonteesta kertoo jotain, vaikka pentuja tuolloin oltiinkin vielä.
ap
En mä vaan katsonut oikeudekseni vittuilla kenellekään huvikseni. Kerran menin mukaan yläasteella sellaiseen tilanteeseen, että yhtä tyttöä syrjittiin (syytä en muista, mutta oli varmaan joku TOSI hyvä...), mutta onneski tajusin hyvin nopeasti, että käytökseni oli ääliömäistä. Pyysin tytöltä anteeksi ja puolustin häntä julkisesti, kun jotkut vanhemmat tytöt uhkasivat piestä hänet.
muuten en olis päässy seuraamaan hänen elämäänsä.
Kyllähän siitä saa jonkinlaista tyydytystä, että hän on vaatekaupassa työskentelevä yksinhuoltaja, itsellä ainakin ulkoisesti menee paremmin. Tosin rehellisyyden nimissä ei hänen elämänsä mitenkään onnettomalta vaikuta..
Ja ehkä siitäkin tulee hyvä olo, että onpahan kiusaajani huomannut (ehkä) etten ole enää sellainen yksinäinen luuseri kuin yläastevuosinani. Jos hän edelleen ylenkatsoo minua (emme ole livenä tavanneet vuosiin), niin se on hänen ongelmansa..
mutta helppohan tuo on poistaa ystävistä.