Lue keskustelun säännöt.
Että mua ärsyttää asenne että työssäkäyvän isän yöuni kotiäidin yöunta tärkeämpää.
14.11.2010 |
Kaikki, erityisesti naistuttavani ovat ilmaisseet huolensa siitä miten isä jaksaa käydä töissä jos se heräilee joka toinen yö vauvan kanssa.
Ketään ei kiinnosta miten minä jaksan hoitaa kotia ja puuhailla isompien lasten kanssa jos herään joka toinen yö vauvan itkuihin.
Isä ei ole mikään aivokirurgi, jonka työssä vaaditan skarppiutta.
Kommentit (91)
äiti on niin väsynyt, että harkitsee tekevänsä jotain pahaa lapselleen tai itselleen. Meillä mies on osallistunut yövalvomisiin siten, että olen itse mennyt ysiltä nukkumaan, mies on kanniskellut vauvaan puolille öin, vauva on yleensä nukkunut pari tuntia tämän jälkeen, joten olen saanut nukkua iltayöstä itse. Minä olen sitten hoitanut loppuyön ja mies on saanut nukkua 7-8 tunnin yöunet. Eli vuorotyönä onnistuu ilman että kumpikaan uupuu liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äiti on niin väsynyt, että harkitsee tekevänsä jotain pahaa lapselleen tai itselleen. Meillä mies on osallistunut yövalvomisiin siten, että olen itse mennyt ysiltä nukkumaan, mies on kanniskellut vauvaan puolille öin, vauva on yleensä nukkunut pari tuntia tämän jälkeen, joten olen saanut nukkua iltayöstä itse. Minä olen sitten hoitanut loppuyön ja mies on saanut nukkua 7-8 tunnin yöunet. Eli vuorotyönä onnistuu ilman että kumpikaan uupuu liikaa.
ei halua väsyä liikaa, niin eikö kannattaisi harkita valtapelistä "kumman yöunet ovat tärkeämmät" ja tehdä asialle jotain. Sille nukkumisasialle ja lasten tappelemiselle ja viihdyttämiselle voi tehdä jotain laittamalla isompia ipanoita muutamaksi päiväksi viikossa hoitoon. Tai sitten voi pitää sitä marttyyrinkruunuaan, mutta opetella nauttimaan sen aiheuttamasta piinasta.
Enkä silti saa levätä juuri koskaan rauhassa. On kaksi vaippaikäistä, joista toinen harjoittelee potalla käymistä (eli pissat ja kakat usein lattialla), on laitettava jäähylle, katottava ettei isompi aivan murskaa pienempää, laitettava taas jäähylle, tulevat pomppimaan päälle, hakkaavat telkkaria kaukosäätimellä eli otettava lapset tilanteesta pois, hakkaavat taas telkkaria, on laitettava jäähylle, nukutettava pienempää, painelevat tiskikoneen päälle, isompi lyö taas pienempää ja on pantava jäähylle, uhmakohtaus, annettava taas ruokaa, uusi uhmakohtaus jne. En kyllä saa levättyä hirveästi päivällä.
Niin selitin tuossa miten laitan esikoisen jäähylle jos varoituksesta huolimatta tekee kiellettyjä juttuja. Mitä se on jos ei kasvattamista? Ja muuten tuo tottellisikin jos ei 11kk tekisi edellä ja esikoinen sitten samaa perässä. Uhmakohtauksiin ei kasvattaminen edes auta (ainakaan mitenkään merkittävästi) kun temperamentti on mitä on.
Millaisia lapsia sulla oikein on? Rauhallisia lapsia, joiden lempi puuhaa on rauhassa nukeilla leikkiminen. No mulla on vilkkaat pojat, jotka molemmat rakasta juoksemista, hakkaamista, meteliä, painimistä, sotkua jne. Kasvatan kyllä ja nimenomaan kasvatan eli kasvatus on vielä kesken. Hyvä jos sulla kasvatus on ohi 2,5-vuotiaana.
Niin selitin tuossa miten laitan esikoisen jäähylle jos varoituksesta huolimatta tekee kiellettyjä juttuja. Mitä se on jos ei kasvattamista?
Millaisia lapsia sulla oikein on?
ei päinvastoin. Itselläkin kolme poikaa (+tyttö) mutta kyllä ne kerrasta uskoo...
silti ole tuollaista.
Tuo kuulostaa siltä, että joko lapsillasi on joku keskittymis- tai tarkkaavuushäriö tai sitten teillä ei ole taitoa ohjata lapsia toimimaan järkevästi. Normaali vilkaskaan lapsi ei ole liikkeessä joka sekuntti vuorokauden ympäri. Taaperollakin on kyky rauhoittua edes pieneksi hetkeksi leikkimään/ piirtämään/ katsomaan tv: tä tms.
Ja toisekseen ihmettelen (taas kerran), että onko niitä ipanoita vääntää useampi kpl vuoden ikäeroilla? Mitä jos olisit jättänyt vaikka pari kolme vuotta väliin niin olisi helpompaa.
Enkä silti saa levätä juuri koskaan rauhassa. On kaksi vaippaikäistä, joista toinen harjoittelee potalla käymistä (eli pissat ja kakat usein lattialla), on laitettava jäähylle, katottava ettei isompi aivan murskaa pienempää, laitettava taas jäähylle, tulevat pomppimaan päälle, hakkaavat telkkaria kaukosäätimellä eli otettava lapset tilanteesta pois, hakkaavat taas telkkaria, on laitettava jäähylle, nukutettava pienempää, painelevat tiskikoneen päälle, isompi lyö taas pienempää ja on pantava jäähylle, uhmakohtaus, annettava taas ruokaa, uusi uhmakohtaus jne. En kyllä saa levättyä hirveästi päivällä.Niin selitin tuossa miten laitan esikoisen jäähylle jos varoituksesta huolimatta tekee kiellettyjä juttuja. Mitä se on jos ei kasvattamista? Ja muuten tuo tottellisikin jos ei 11kk tekisi edellä ja esikoinen sitten samaa perässä. Uhmakohtauksiin ei kasvattaminen edes auta (ainakaan mitenkään merkittävästi) kun temperamentti on mitä on.
Millaisia lapsia sulla oikein on? Rauhallisia lapsia, joiden lempi puuhaa on rauhassa nukeilla leikkiminen. No mulla on vilkkaat pojat, jotka molemmat rakasta juoksemista, hakkaamista, meteliä, painimistä, sotkua jne. Kasvatan kyllä ja nimenomaan kasvatan eli kasvatus on vielä kesken. Hyvä jos sulla kasvatus on ohi 2,5-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silti ole tuollaista.
Tuo kuulostaa siltä, että joko lapsillasi on joku keskittymis- tai tarkkaavuushäriö tai sitten teillä ei ole taitoa ohjata lapsia toimimaan järkevästi. Normaali vilkaskaan lapsi ei ole liikkeessä joka sekuntti vuorokauden ympäri. Taaperollakin on kyky rauhoittua edes pieneksi hetkeksi leikkimään/ piirtämään/ katsomaan tv: tä tms.Ja toisekseen ihmettelen (taas kerran), että onko niitä ipanoita vääntää useampi kpl vuoden ikäeroilla? Mitä jos olisit jättänyt vaikka pari kolme vuotta väliin niin olisi helpompaa.
Enkä silti saa levätä juuri koskaan rauhassa. On kaksi vaippaikäistä, joista toinen harjoittelee potalla käymistä (eli pissat ja kakat usein lattialla), on laitettava jäähylle, katottava ettei isompi aivan murskaa pienempää, laitettava taas jäähylle, tulevat pomppimaan päälle, hakkaavat telkkaria kaukosäätimellä eli otettava lapset tilanteesta pois, hakkaavat taas telkkaria, on laitettava jäähylle, nukutettava pienempää, painelevat tiskikoneen päälle, isompi lyö taas pienempää ja on pantava jäähylle, uhmakohtaus, annettava taas ruokaa, uusi uhmakohtaus jne. En kyllä saa levättyä hirveästi päivällä.Niin selitin tuossa miten laitan esikoisen jäähylle jos varoituksesta huolimatta tekee kiellettyjä juttuja. Mitä se on jos ei kasvattamista? Ja muuten tuo tottellisikin jos ei 11kk tekisi edellä ja esikoinen sitten samaa perässä. Uhmakohtauksiin ei kasvattaminen edes auta (ainakaan mitenkään merkittävästi) kun temperamentti on mitä on.
Millaisia lapsia sulla oikein on? Rauhallisia lapsia, joiden lempi puuhaa on rauhassa nukeilla leikkiminen. No mulla on vilkkaat pojat, jotka molemmat rakasta juoksemista, hakkaamista, meteliä, painimistä, sotkua jne. Kasvatan kyllä ja nimenomaan kasvatan eli kasvatus on vielä kesken. Hyvä jos sulla kasvatus on ohi 2,5-vuotiaana.
Kun et tiedä mitään meidän elämästä. Toki meillä taapero osaa koota rauhassa palapeliä tai lukea hetken kirjaa, rakentaa palikoilla jne., mutta tässähän oli kyse siitä pystyykö kotiäiti lepäämään tai jopa nukkumaan riittävästi päivällä lasten hoidon lomassa. "Pieni hetki" ei siihen riitä. Itse koen niin, etten näin pienten lasten kanssa pysty päivisin lepäämään riittävästi. Muuten meillä on arki hyvin hanskassa.
Ja mitä tulee tuohon lasten pienten ikäeroon ja sen arvosteluun, niin aika kohtuuttomia (ja epätosia) päätelmiä teet muutaman lauseen perusteella. Mikä pienessä ikäerossa on niin kamalaa?
Ja edelleen muistutukseksi, lapset _on_ erilaisia.
Niin selitin tuossa miten laitan esikoisen jäähylle jos varoituksesta huolimatta tekee kiellettyjä juttuja. Mitä se on jos ei kasvattamista?
Millaisia lapsia sulla oikein on?ei päinvastoin. Itselläkin kolme poikaa (+tyttö) mutta kyllä ne kerrasta uskoo...
Jos sen jälkeen vielä tekee kiellettyä niin sitten jäähylle. Miten toimin mielestäsi väärin? Miten itse toimit tilanteessa, jossa esimerkiksi kiellät lasta vaikkapa heittelemästä palikoita ja hän toistaa sen kiellosta huolimatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lepoon ole mahdollisuutta.
Eikö tämä sitten olekaan totta? Pitikö vähän liioitella vaikka todellisuudessa pystytkin joskus relaamaan ja lepäämään (onko jollain samaa mahdollisuutta töissä ollessaan - alkuperäiseen aiheeseen palaten...)?
Ja ihmettelet mikä pienessä ikäerossa on kamalaa?! No miksi valitat jos siinä ei ole mitään kamalaa? Toisekseen luulisi, että ne lapset nukkuvat vielä päiväuniakin, pieniä kun ovat. Miksi et voi nukkua samalla?
Olen itsekin ollut vuosia kotiäitinä (palannut töihin tämän vuoden aikana) joten tiedän mitä väsymys ja millaisia raskaat päivät lasten kanssa ovat. Silti väitän, että jos et ole saanut kunnolla nukkua niin kotona on 1000 kertaa helpompaa olla kuin töissä. Kotona voi löysäillä, töissä ei. Kotona voi laittaa lapset katsomaan tv: tä, maata sohvalla, nukkua lasten kanssa jne. Töissä ollessa on pakko olla koko ajan vireessä ja töitä on tehtävä vaikka miten väsyttäisi.
Oma vika jos kotonakin on pakko suorittaa vaikka miten väsyttää.
silti ole tuollaista.
Tuo kuulostaa siltä, että joko lapsillasi on joku keskittymis- tai tarkkaavuushäriö tai sitten teillä ei ole taitoa ohjata lapsia toimimaan järkevästi. Normaali vilkaskaan lapsi ei ole liikkeessä joka sekuntti vuorokauden ympäri. Taaperollakin on kyky rauhoittua edes pieneksi hetkeksi leikkimään/ piirtämään/ katsomaan tv: tä tms.Ja toisekseen ihmettelen (taas kerran), että onko niitä ipanoita vääntää useampi kpl vuoden ikäeroilla? Mitä jos olisit jättänyt vaikka pari kolme vuotta väliin niin olisi helpompaa.
Enkä silti saa levätä juuri koskaan rauhassa. On kaksi vaippaikäistä, joista toinen harjoittelee potalla käymistä (eli pissat ja kakat usein lattialla), on laitettava jäähylle, katottava ettei isompi aivan murskaa pienempää, laitettava taas jäähylle, tulevat pomppimaan päälle, hakkaavat telkkaria kaukosäätimellä eli otettava lapset tilanteesta pois, hakkaavat taas telkkaria, on laitettava jäähylle, nukutettava pienempää, painelevat tiskikoneen päälle, isompi lyö taas pienempää ja on pantava jäähylle, uhmakohtaus, annettava taas ruokaa, uusi uhmakohtaus jne. En kyllä saa levättyä hirveästi päivällä.Niin selitin tuossa miten laitan esikoisen jäähylle jos varoituksesta huolimatta tekee kiellettyjä juttuja. Mitä se on jos ei kasvattamista? Ja muuten tuo tottellisikin jos ei 11kk tekisi edellä ja esikoinen sitten samaa perässä. Uhmakohtauksiin ei kasvattaminen edes auta (ainakaan mitenkään merkittävästi) kun temperamentti on mitä on.
Millaisia lapsia sulla oikein on? Rauhallisia lapsia, joiden lempi puuhaa on rauhassa nukeilla leikkiminen. No mulla on vilkkaat pojat, jotka molemmat rakasta juoksemista, hakkaamista, meteliä, painimistä, sotkua jne. Kasvatan kyllä ja nimenomaan kasvatan eli kasvatus on vielä kesken. Hyvä jos sulla kasvatus on ohi 2,5-vuotiaana.
Kun et tiedä mitään meidän elämästä. Toki meillä taapero osaa koota rauhassa palapeliä tai lukea hetken kirjaa, rakentaa palikoilla jne., mutta tässähän oli kyse siitä pystyykö kotiäiti lepäämään tai jopa nukkumaan riittävästi päivällä lasten hoidon lomassa. "Pieni hetki" ei siihen riitä. Itse koen niin, etten näin pienten lasten kanssa pysty päivisin lepäämään riittävästi. Muuten meillä on arki hyvin hanskassa.
Ja mitä tulee tuohon lasten pienten ikäeroon ja sen arvosteluun, niin aika kohtuuttomia (ja epätosia) päätelmiä teet muutaman lauseen perusteella. Mikä pienessä ikäerossa on niin kamalaa?
Ja edelleen muistutukseksi, lapset _on_ erilaisia.
nykyajan pienten lasten äitejä. Mitä sitten oikein odotit vauva-ajan olevan???
Tietenkin miehen on jaksettava työssä, ei olisi tullut mieleenikään vaatia toiselta sellaista, kun itse olin kotona ja olen myös ollut työssä lasten ollessa pieniä ja heräileviä, joten en tod. suosittele sitä kenellekään. Kohta teillä on sellainen tilanne, että kumpikaan ei nuku koskaan ja olette ihan lopussa! Isä voisi järjestää sinulle nukkumisaikaa viikonloppuna tai iltaisin.
Mikset laita 4-v. jonnekin kerhoon, että saisit levätä itse välillä vauvan nukkuessa?
Mihin aikaan menet itse illasta nukkumaan? Kuinka monta kertaa vauva oikeastaan yöllä herättää ?
Pistä nyt asioita tärkeysjärjestykseen. Kodin ei tarvitse aina olla prima, kunhan jaksat tämän lyhyen vauva-ajan eteen päin jotenkin, koska se on niin lyhyt aika elämässäsi, minkä vauva valvottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
väsynyt äiti vastata jo aiemmin esitettyyn kysymykseen: Miksi ei nuku silloin kun mies tulee töistä?
mene töihin, niin unistanne tulee tasan yhtä tärkeää.