Että mua ärsyttää asenne että työssäkäyvän isän yöuni kotiäidin yöunta tärkeämpää.
Kaikki, erityisesti naistuttavani ovat ilmaisseet huolensa siitä miten isä jaksaa käydä töissä jos se heräilee joka toinen yö vauvan kanssa.
Ketään ei kiinnosta miten minä jaksan hoitaa kotia ja puuhailla isompien lasten kanssa jos herään joka toinen yö vauvan itkuihin.
Isä ei ole mikään aivokirurgi, jonka työssä vaaditan skarppiutta.
Kommentit (91)
vaikka aamulla on töihinlähtö? Minä olen. Ja todellakin olen sitä mieltä, että työnteosta ei tule mitään jos joutuu heräämään yöllä 10 kertaa! Kotona voi ottaa löysemmin vaikka olisi isompiakin lapsia, itsellänikin 3 lasta.
ollessa voin tehdä vähän toisella kädellä tai jättää vaikka tekemättä taikka ottaa tirsat jossain välissä, mutta töissä on tehtävä parhaansa ihan riippumatta omasta elämäntilanteesta.
Tietokoneella istumista, puhelimessa olemista, palaverejä, asiakasten tapaamista. Kyllä olen työni pystynyt tekemään vaikka takana on ollut 3-4 tunnin yöunet valvottavan taaperon kanssa.
ovat päiväuni-ikäisiä on turha tähän ketjuun vastata. Helppojen, yönsä hyvin nukkuvien vauvojen äitienkään mielipide ei kiinnosta. Ette tiedä mitä on viettää päivät sumussa ja yrittää viihdyttää 4-5-vuotiasta, joka kaipaa koko ajan toimintaa. Eikä puhettakaan että isompi suostuisi katsomaan lastenohjelmia vauvan päiväunien aikana, jotta äitikin saisi nukkua.
viikossa hoitoon niin saat nukkua kun vauvakin nukkuu. Sulla on helpompaa ja isommalla lapsella hauskempaa! Äläkä opeta 4-vuotiasta siihen, että aikuinen viihdyttää ja keksii tekemistä, sellainen onnistuu tuon ikäiseltä itseltäänkin.
kun suurin osa näistä, jotka pystyy työnsä valvomisesta huolimatta tekemään vaikuttavat olevan niissä hommissa
Olen monet kerrat valvonut yöt töissä ollessa ja kyllä se työpäivä on nuokkuessa yhtä tuskaa istumatyöläiselle, joten mielummin haahuilen kotona zombiena kun annan miehen valvoa.
Mies on hoitanut yöheräilyt sitten myöhemmin lasten ollessa isompia, koska on herkempi heräilemään ja reagoimaan lapsen itkuun, kun minä.
Työssäkäyvän isän yöuni on työssäkäyvän äidin yöunta tärkeämpää! Kummallakin yhtä rankkaa työtä ja aina äidin pitäisi muka heräillä.
halua ratkaisua ongelmaan vaan arvostusta itsellesi. Ongelma ei ole se, että sä et saa nukkua, sillä siihenhän on tässäkin ketjussa keksitty jo monta ratkaisua. Ongelma onkin se, että sinua ärsyttää kun miehen työtä ja unta pidetään tärkeämpinä. Kannattaisi lähestyä sitä todellista ongelmaa, sillä on tympeää kun joku marisee vain marisemisen ilosta.
Samaa sanon minäkin. Meillä taapero herätteli säännöllisesti pitkälle yli 2-vuotiaaksi. Töihin menin lapsen ollessa 1v4kk. Kyllä silti työni hoisin ihan hyvin. Raskasta se oli mutta sitä se oli myös kotona ollessa.
Mulle helpompi haahuilla kotona, kun nuokkua töissä tietsikan ääressä. Ja neljä lasta on meillä.
Ettekö osaa lukea?
Kuinka moni teistä on käynyt joutunut heräilemään öisin vaikka aamulla on töihinlähtö?
Minä olen. Ja todellakin olen sitä mieltä, että työnteosta ei tule mitään jos joutuu heräämään yöllä 10 kertaa! Kotona voi ottaa löysemmin vaikka olisi isompiakin lapsia, itsellänikin 3 lasta.
mä en tosiaankaan selviytyis rastaasta työpäivästä, jos pitäis heräillä monta kertaa yössä. kotona sen sijaa selvisin ihan hyvin, vaikka yöt oli katkonaisia. otin torkut aina kuin mahdollista.Johan tässä ketjussa muutama äiti on kirjoittanut, että on heräillyt ja silti työ sujuu.
Samaa sanon minäkin. Meillä taapero herätteli säännöllisesti pitkälle yli 2-vuotiaaksi. Töihin menin lapsen ollessa 1v4kk. Kyllä silti työni hoisin ihan hyvin. Raskasta se oli mutta sitä se oli myös kotona ollessa.
Mä pystyn toimimaan huonoillakin yöunilla aika hyvin, mutta tajuan ettei se ole pelkkää mukavuudenhalua että joku toinen ei pysty.
Sen sijaan sitä mä en oikein tajua että miksi niillä isommilla lapsilla pitää olla niin valtavan hyvä palvelu koko ajan? Olenko mä ainoa äiti jolle ei tulisi mieleenkään olla koko ajan keksimässä tekemistä 4-vuotiaalleni? Toki sillä on usein tylsää, mutta ei se ole musta edes pahaksi.
Jos mä olen lasten kanssa kotona ollessani tosi väsynyt, teen sitten tosi vähän. Ruokin lapset helpoilla perusruuilla, en siivoa kuin aivan välttämättömimmät (siis jos tyyliin maito kaatuu keskelle lattiaa) enkä todellakaan käytä paljon energiaa viihdyttääkseni niitä. Saatan antaa niille vaikka roinaa josta rakentaa majan, mutta en mene itse rakentamaan sitä majaa vaan vaikkapa makaan sohvalla naistenlehden kanssa. En tiedä mitään ansiotyötä josta selviäisi NIIN pienellä vaivannäöllä.
Allergian takia heräilin joka yö 10-15 kertaa. Aika sumussa elin. Välillä itkin yöllä, että kumpa se (siis vauva) tipahtaisi sängyltä ja kuolisi.
Toisen kohdalla olin paljon fiksumpi, tiesin mitä tulee, joten valjastin miehen myös auttamaan öisin. Ja kun toisellakin allergiat valvotti samalla lailla, mies oli korvaamaton apu. Varsinkin kun esikoinen ei nukkunut päiväunia enää vajaa 2-vuotiaana. Nykyisinkin viikolla, vaikka herätyksiä on huomattavasti vähemmän, mies tottuneesti auttelee, lämmittää maitopulloa tai kiikuttelee keinutuolissa vauvan kanssa. Hoitaa myös aina esikoisen satunnaiset heräilyt.
Tuskin kukaan äiti tarvitsee yöllä apua jos vauva herää 2-3 kertaa, mutta jos heräilyjä on sitä enemmän niin on ihan kaikkien kannalta parempi ja turvallisempi ratkaisu, että isäkin viikolla silloin tällöin auttaa. Ei ole kohtuuton pyyntö tämä.
Ja mitä tulee päiväuniin, niin kyllä ne tietenkin auttavat jos yöheräilyjä ei ole paljon. Jos niitä on lukemattomia kertoja, niin silloin 1,5 tunnin päiväunista ei ole mihinkään.
Mä pystyn toimimaan huonoillakin yöunilla aika hyvin, mutta tajuan ettei se ole pelkkää mukavuudenhalua että joku toinen ei pysty.
Sen sijaan sitä mä en oikein tajua että miksi niillä isommilla lapsilla pitää olla niin valtavan hyvä palvelu koko ajan? Olenko mä ainoa äiti jolle ei tulisi mieleenkään olla koko ajan keksimässä tekemistä 4-vuotiaalleni? Toki sillä on usein tylsää, mutta ei se ole musta edes pahaksi.
Jos mä olen lasten kanssa kotona ollessani tosi väsynyt, teen sitten tosi vähän. Ruokin lapset helpoilla perusruuilla, en siivoa kuin aivan välttämättömimmät (siis jos tyyliin maito kaatuu keskelle lattiaa) enkä todellakaan käytä paljon energiaa viihdyttääkseni niitä. Saatan antaa niille vaikka roinaa josta rakentaa majan, mutta en mene itse rakentamaan sitä majaa vaan vaikkapa makaan sohvalla naistenlehden kanssa. En tiedä mitään ansiotyötä josta selviäisi NIIN pienellä vaivannäöllä.
Enkä silti saa levätä juuri koskaan rauhassa. On kaksi vaippaikäistä, joista toinen harjoittelee potalla käymistä (eli pissat ja kakat usein lattialla), on laitettava jäähylle, katottava ettei isompi aivan murskaa pienempää, laitettava taas jäähylle, tulevat pomppimaan päälle, hakkaavat telkkaria kaukosäätimellä eli otettava lapset tilanteesta pois, hakkaavat taas telkkaria, on laitettava jäähylle, nukutettava pienempää, painelevat tiskikoneen päälle, isompi lyö taas pienempää ja on pantava jäähylle, uhmakohtaus, annettava taas ruokaa, uusi uhmakohtaus jne. En kyllä saa levättyä hirveästi päivällä.
Enkä silti saa levätä juuri koskaan rauhassa. On kaksi vaippaikäistä, joista toinen harjoittelee potalla käymistä (eli pissat ja kakat usein lattialla), on laitettava jäähylle, katottava ettei isompi aivan murskaa pienempää, laitettava taas jäähylle, tulevat pomppimaan päälle, hakkaavat telkkaria kaukosäätimellä eli otettava lapset tilanteesta pois, hakkaavat taas telkkaria, on laitettava jäähylle, nukutettava pienempää, painelevat tiskikoneen päälle, isompi lyö taas pienempää ja on pantava jäähylle, uhmakohtaus, annettava taas ruokaa, uusi uhmakohtaus jne. En kyllä saa levättyä hirveästi päivällä.
etkö sä ymmärrä lukemaasi?Ettekö osaa lukea?
Kuinka moni teistä on käynyt joutunut heräilemään öisin vaikka aamulla on töihinlähtö?
Minä olen. Ja todellakin olen sitä mieltä, että työnteosta ei tule mitään jos joutuu heräämään yöllä 10 kertaa! Kotona voi ottaa löysemmin vaikka olisi isompiakin lapsia, itsellänikin 3 lasta.
mä en tosiaankaan selviytyis rastaasta työpäivästä, jos pitäis heräillä monta kertaa yössä. kotona sen sijaa selvisin ihan hyvin, vaikka yöt oli katkonaisia. otin torkut aina kuin mahdollista.Johan tässä ketjussa muutama äiti on kirjoittanut, että on heräillyt ja silti työ sujuu.
Samaa sanon minäkin. Meillä taapero herätteli säännöllisesti pitkälle yli 2-vuotiaaksi. Töihin menin lapsen ollessa 1v4kk. Kyllä silti työni hoisin ihan hyvin. Raskasta se oli mutta sitä se oli myös kotona ollessa.
Mutta kun täällä tivataan, että kuinka moni teistä ja aika moni on jo edellä vastannut kysymykseen, niin sisälukutaito ontuu pahasti. Mutta se nyt ei tällä palstalla ole yllätys.
no mutta mitä jos kasvattaisi lapsesi?Enkä silti saa levätä juuri koskaan rauhassa. On kaksi vaippaikäistä, joista toinen harjoittelee potalla käymistä (eli pissat ja kakat usein lattialla), on laitettava jäähylle, katottava ettei isompi aivan murskaa pienempää, laitettava taas jäähylle, tulevat pomppimaan päälle, hakkaavat telkkaria kaukosäätimellä eli otettava lapset tilanteesta pois, hakkaavat taas telkkaria, on laitettava jäähylle, nukutettava pienempää, painelevat tiskikoneen päälle, isompi lyö taas pienempää ja on pantava jäähylle, uhmakohtaus, annettava taas ruokaa, uusi uhmakohtaus jne. En kyllä saa levättyä hirveästi päivällä.
Niin, mites kasvatat jos energiaa riittää juuri ja juuri siihen, että saa muksut ruokittua?!
No koska sitä energiaa siten säästyisi?Niin, mites kasvatat jos energiaa riittää juuri ja juuri siihen, että saa muksut ruokittua?!
No jospa välillä sais vaikka nukuttua kunnon yöunet!
Taidat olla vähän yksinkertainen.
Kirurgi tietenkin tekee millintarkkaa työtä, mutta ei rakennuksillakaan voi puoliunessa torkkua. Samoin autokuski vaarantaa itsensä lisäksi muita jos ei ole skarppina ja vaikkapa kaivurikuskin pitää tietää mitä tekee. En mä ainakaan tiedä yhtään työtä missä voisi olla huomiokyky heikentyneenä.