Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomuudesta kärsivät kummeiksi?
13.11.2010 |
Pohdimme siippani kanssa tulevan lapsemme kummeiksi myös lapsettomuudesta kärsivää pariskuntaa. Omia lapsiamme on toivottu myös kauan, joten tiedämme, että aihe saattaa olla herkkä. Kaipaamme lähinnä mielipiteitä muilta lapsettomuushoidoissa käyneiltä siitä, onko kummilapsen kohtaaminen/muistaminen vaikeaa vai koetteko kummiuden olevan iloinen tie lasten maailmaan tai mitä kaikkea tältä väliltä...?!
Kommentit (10)
Kyllähän tuo aika kipeää voi tehdä. Musta kuitenkin paras olisi antaa kyseisen pariskunnan itse päättää haluavatko kummeiksi vai eivät. Eli jos päätät olla kysymättä, teet heidän puolestaan päätöksen joka saattaa satuttaa myös. Ei ole kiva jos lapsettomuus sulkee pois vielä mahdollisuuden olla kumminakin.
Toisaalta olisi hyvä jos pari saisi rauhassa miettiä haluavatko kummeiksi. Eli voisit kysyä asiaa niin, että selkeästi kerrot ymmärtäväsi että tilanne voi tuntua pahalta ja että tehtävästä voi kieltäytyä ilman että te loukkaannutte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että yksi kummilapsistamme syntyi samana päivänä kun itse aloitimme lapsettomuushoidot (siis tutkimusten jälkeen). Kummilapsen vanhemmat e ivät tätä tiedä, edelleenkään.
Totat kai tuntui tavallaan kurjalle, kun toiset saavat lapsia. Mutta se, että olimme vauavn kummeja, auttoi minua aika paljon. Sain luvan kanssa pitää erityisen paljon vauvaa sylissä ym, olihan hän kummilapseni. Mieheni taas ei yhdessä vaiheessa kestänyt edes nähdä pikkulapsia. Silloin kävin yksin kylässä.
Sittemmin saimme oman lapsen.
Kannattaa siis kysyä mutta sanoa, ettette yhtään loukkaannu vaikkeivät haluaisikaan mistä syystä tahansa (voi olla muitakin syitä kuin lapsettomuus) ja antaa miettimisaikaa.
Suosittelen, että mietitty jotain muuta pariskuntaa kummien tehtävään.
meillä on yksi lapsi. Ystäväni sai 3. lapsen ja pyysi kummiksi. Tuntui hyvältä ja nautin tästä vauvasta :)
Itse pyysin kummiksi lapsettomuudesta kärsivän ystävän. Hän oli otettu ja hyvä kummi.
Mutta. Tilannekohtaista. MInun mielestä kannattaa kysyä, onpahan mahdollisuus päättää. Ehkä kannattaisi kirjeellä tai sähköpostilla tiedustella. VAikea sanoa, mikä paras tapa kysyä, mutta kysyähän aina voi.
Asia on tosiaan vaikea, sillä emme ole tavanneet ko. pariskuntaa ollenkaan raskausaikana. Kunnioitimme heidän toivettaan, sillä he kokivat raskaana olevan tutun naisen näkemisen liian vaikeaksi kohdata. Olemme siis pystyneet keskustelemaan aiheesta edes jotenkin avoimesti...mutta sähköpostin tai tekstareiden muodossa. Miten kummiudesta tulisi kysyä, jos päädymme heitä pyytämään? Olisiko s-posti tai kirje paras vaihtoehto? Kasvotusten näkeminen nyt minun ollessa vielä raskaana voi olla vaikeaa ja välimatkaakin on. Mitä mieltä olette? Olisiko heillä näin mahdollisuus miettiä ihan rauhassa ja vastata sitten pakottamatta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapsen yrittäminen heillä vielä "päällä", vai ei.
Minun mieheni kummit ovat itse lapsettomia (eivät ole saaneet lapsia vaikka olisivat halunneetkin). Tämä pariskunta pitää kummilapsiaan lähes omina lapsinaan, ovat todella läheisiä kummilastensa kanssa. Ihania kummeja.
meillä on yksi lapsi. Ystäväni sai 3. lapsen ja pyysi kummiksi. Tuntui hyvältä ja nautin tästä vauvasta :) Itse pyysin kummiksi lapsettomuudesta kärsivän ystävän. Hän oli otettu ja hyvä kummi. Mutta. Tilannekohtaista. MInun mielestä kannattaa kysyä, onpahan mahdollisuus päättää. Ehkä kannattaisi kirjeellä tai sähköpostilla tiedustella. VAikea sanoa, mikä paras tapa kysyä, mutta kysyähän aina voi.
Kysymään suoraan haluavatko ja antaa mahdollisuus myös kieltäytyä. Itse kieltäydyin miehen siskon lapsen kummiudesta koska oma lapsettomuus ja monet keskenmenot tekivät asiasta niin kipeän. Ja se lapsettoman katkeruus on jotain ihan kamalaa, kun mieltä painaa vielä syyllisyys niistä kielteisistä tunteista. Kun tietäähän sitä ettei se muiden onni ole minulta pois, mutta en vaan pystynyt iloitsemaan ja rakastamaan sitä lasta silloin vielä. Nyt kun on jo se oma ihana kauan odotettu lapsi, iloitsen kaikista pienistä ihmisistä, joita vaan vastaan sattuu tulemaan, eli katkeruus on tiessään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heillä yritys on tosiaan vielä pahasti päällä eli asia on todella ajankohtainen. Se on ehkä siis se syy, miksi epäröimme vielä.
Toisaalta omia lapsiamme odotettiin kauan ja aiemman odotuksen aikana yksi hyvä ystäväpariskuntamme tuli raskaaksi ja sai vauvan, jonka kummeiksi valittiin vain mieheni(koska pariskunnan mies on hänen paras ystävänsä). Olin silloin niin surullinen, etten saanut edes sitä lasta millään tavalla omakseni. Nyt tahtoisin tehdä toisin, mutta asia mietityttää...
odottavana äitinä,niin miten sitten,kun vauva on syntynyt? En pyytäisi.
niin kannattaa ihan rehellisesti jutella ko. pariskunnan kanssa miltä heistä tuntuu eikä loukkaantua, jos kieltäytyvät kummiudesta. Ja antaa se mahdollisuus kieltäytyä ettei tule pakkokummeja Toisille lapsettomille sisarusten lapset ja kummilapset ovat todella tärkeitä ja nauttivat heidän olemassa olosta, mutta toiset eivät taas koskaan pääse "irti katkeruudesta" ja siksi eivät koskaan pysty iloitsemaan muiden lapsista.