Kotiuduttiin juuri megatylsästä kyläpaikasta. Miten 3-kymppiset voi olla kuin eläkeläisiä?

eihän sille mitään aina voi. Etsikää muuta seuraa, ja antakaa toisten olla sellaisia kuin ovat. Yksinkertaista.

Siis eikö kukaan näe tässä asian ydintä. Jotkut ihmiset alkavat leikkiä perhe-elämää ja aikuista niin, että unohtuu oma minuus ja muu elämä.

Meillä on jo isot lapset ja tämä vaihe on nähty läpi. Tällaiset pariskunnat, joiden elämänsisältä oli sen MinnaMarican kakkaaminen ja kääntyminen ja muusta ei osattu puhua, ovat tällä hetkellä masentuneita ja ihmettelevät, että mihin se oma elämä katosi.

En osaa sitä selittää, mutta sellaista teennäistä mussutusta ja lässytystä ja kaikkien pitäisi pyöriä sen oman piltin ympärillä ja sitten pyöritellään silmiä jos vieraat haluaisi keskustella jostain muusta. Kun sehän on niin ihanaa olla äiti ja olla oma koti ja olla oma mies. Yleensä samat mammat ei osaa puhua muusta kuin, miten hiivapullat saa nostatettua parhaiten ja makuuhuone on koristeltu pitseillä ja koko koti on *äidin koti*. Miehellä ei ole sijaa sellaisessa kodissa.

.

"ai te ootte laittaneet pitsaa, voi sehän mielenkiintoista, mun vanhemmat teki sitä joskus 70-luvulla. Me Pekan kanssa kyllä yleensä laitetaan viikonloppuna sushia tai jotain vastaavaa, jos me nyt joskus kotona syödään. Ei herrajumala, ette kai te tosissanne tarkoita, että pitäis saunaan mennä, hei kamoon, kuka käy saunassa? Kerroinko mä muuten siitä, kun me tehtiin viime viikonloppuna reissu Prahaan ja käytiin muuten siellä yhdessä tosi hyvässä spassa.. Helvetti, noi teidän räkänokan paskartelut mä kyllä heittäisin roskiin, johan sitä nolottaa sitten isompana, jos tollasta paskaa on säästetty." Jne.

Oikein tuli tämän kyläilyä tarjonneen perheen puolesta ikävä olo.

Kun he kertovat lapsensa konttaamisesta tai ensimmäisestä sanasta, he JAKAVAT elämänsä tärkeimpiä asioita ja kokemuksia ystäviensä (tai ystävikseen luulemiensa ihmisten) kanssa.

Jokaisella on seurustellessa vieraiden ihmisten kanssa oikeastaan velvollisuuskin jakaa omia elämänkokemuksiaan yms KUIN MYÖS kysellä toiselta heidän kuulumisiaan. Jos siis kysyit (kuten toivottavasti teit) mitä kuuluu, ja he innosta puhkuen kertoivat ensimmäisestä pottakakasta, se on heidän elämänsä kuulumisia. Ihan yhtä tärkeä kuin sinun kuulumisesi.

Koko pointti kyläilyissä on, että perheiden elämät sen muutaman tunnin ajan tangeeraavat toisiaan, saavat hetken ajan yhteistä tarttumapintaa. Miten sinä sitä edesautoit? Perhe selvästi halusi tarjota teille ikään kuin osallistumisen heidän elämään. Sinä vain arvostelet. Minusta he eivät ansaitse teitä, vaan ihmisen, joka arvostaa eikä arvostele

meillä on mieheni kanssa käynyt ihan samoilla tavoin että ollaan huomattu yhden vanhan kaveripariskunnan kanssa nykyisin olevan aivan eri planeetalla. Aiemmin niin aktiivinen ja hauska pariskunta lasten saamisen jälkeen on muuttunut pelkästään kotona kökkiväksi ja vain lapsista puhuviksi tylsimyksiksi. Mä ymmärrän kyllä että elämän sisältö muuttuu kun lapsia ja ikää tulee, mutta onhan siinä elämässä nyt herran tähden muutakin. Ja meillä on myös lapsia, mutta osaamme puhua muustakin ja elämme muutakin elämää kuin kotielämää neljän seinän sisällä.

Minä en taatusti kiinnostaisi ketään, jos väkijoukossa avaisin suuni ja alkaisin kertoa harrastuksistani, elämänasenteestani tai "vaikeuksien kautta voitoon, nykyään kiitollisena kaikesta"-tarinastani :D. Silti nämä asiat ovat minua itseäni niin vahvasti kuin olla ja voi! Läheisteni kanssa juttelen näistä jutuista, jaan mielipiteitäni jne. mutta kaikkea en sano kavereille. Jos ei ole kamalasti yhteistä, olen mielummin hiljaa ja/tai juttelen mukavia (helppoja aiheita jne.). Aina ei jaksa purnata politiikasta tai pohtia tasa-arvokysymyksiä (terv. entinen radikaalifeministi!)- joskus tahtoo vain OLLA.



Pitsaa, mukava fiilis, saunailta. Kelpaisi minullekin.

Sille ei voi mitään. Lapsen askatelupaskartelut täyttää maailman ja sen jälkeen kauniit ja rohkeat. Joskus voidaan katsoa BB.tä kun ollaan oikein avoimella tuulella.



Sille ei voi mitään. Mielipiteet muokkaantuu seiskan mukaan ja seisotaan verhojen takana kyttäämässä naapureita, että miten ne uskaltaa tehdä tuollaista ja tällaista. Eihän sellaista nyt voi tehdä kun ollaan jo 30 vuotiaita.



Leikataan hiukset tätimalliin ja otetaan permanetti ja hävitetään nuoruusvaatteet ja ostetaan tanttamekkoja kun se on aikuisuudenosoitus.



Jotkut ihmiset eivät ole aikuisia vaan vanhoja jo syntyessään.



Minä olen tehnyt ratkaisun, että olen ottanut etäisyyttä tällaisiin ihmisiin. Tuntuu kuin heillä aivot surkastuisivat kun perustavat perheen.

toisten lomakuvat, askartelut jne. ja saunassa voi käydä kotonakin. Mun mielestä kyläpaikassa on tärkeintä rento fiilisja huumori ennen kaikkea, hauskuutta!

Mä olin eilen vastaavassa tilanteessa. Yritin saada keskustelua hiukan yleisemmälle tasolle yhden lapsen neuvolakäynnistä. Oltaisiin voitu puhua vaikka päivähoidon tilanteesta, työn ja perheen yhteensovittamisesta tms mutta ei. Ei päästy yhden äidin lasten yksittäisistä asioista yhtään yleisempään keskusteluun. Mikä tahansa keskustelu kääntyi sen 2-vuotiaan lapsen näkökulmaksi.



Ja viittaus eläkeläisiin on tietty se, että heillä usein on elämänpiiri niin pieni, että puheenaiheet ovat aika Omasta navasta.



En mä nyt kaipaa edes erityisen korkeatasoista keskustelua, ihan naistenlehtitaso riittää. Tuon äidin kohdalla on käynyt niin, että eläma on kodin, leikkipuiston ja neuvolan välinen kolmio eikä sen ulkopuolella ole mitään muuta.

on olleet tylsiä, mutta mitä tekemistä pitsalla ja saunalla on eläkeläisten kanssa? Saunasta voi aina kieltäytyä, tosin meidän mies on aina valmis saunomaan vaikka missä kopissa. Lapsiin liittyvät keskustelunaiheet menevät yleensä ohi vierailun alussa, kun kuulumiset pilttien osalta on päivitetty. Silloin minä ainakin otan esiin jonkun aivan muun aiheen ja siitä se juttu alkaa rönsyään. Mä kyllä tiedän muutamia naisia, jotka joutuvat olemaan hiljaa jos puhutaan mistään muusta kuin säästä tai lapsista ja osa yrittää sinnikkäästi palata oman palleronsa ällistyttäviin ominaisuuksiin, mutta minä palaan yhtä sitkeästi johonkin yleiseen aiheeseen ja yleensä miehistä saa aina juttuseuraa kun puhutaan muustakin kuin omasta kotielämästä.

etteivät ap ja ystäväperhe olleet samalla aaltopituudella. Lisäksi ap nosti itsensä ylemmäs, fiksummaksi ja kornia sanaa käyttääkseni aktiivisemmaksi.



Onnellinen ihminen ei hauku muiden tylsyyttää, vaan ymmärtää, että heille tuo juttu voi olla euforian ylin aste.



Te olette ap vielä siinä kasvuvaiheessa. Ehkä joskus itsekin pääsette ystäväperheenne kaltaiseen onnelliseen tilaan, sellaiseen, jossa ei tarvitse suorittaa.

etteivät ap ja ystäväperhe olleet samalla aaltopituudella. Lisäksi ap nosti itsensä ylemmäs, fiksummaksi ja kornia sanaa käyttääkseni aktiivisemmaksi.



Onnellinen ihminen ei hauku muiden tylsyyttää, vaan ymmärtää, että heille tuo juttu voi olla euforian ylin aste.



Te olette ap vielä siinä kasvuvaiheessa. Ehkä joskus itsekin pääsette ystäväperheenne kaltaiseen onnelliseen tilaan, sellaiseen, jossa ei tarvitse suorittaa.

aika tylsältä kuullostaa, ellei ole vaan vieläkin tylsempi provo. Mutta mielestäni saunaa ei tarjota vieraille ilman etukäteisilmoitusta ja kunnon "saunailtaa". Eikä ne omat lapset ole niin ihmeellisiä, varsinkaan yhtään vieraampien mielestä, että niillä koko ilta täytetään.



Itse en omilla lapsilla "kehuskele", ellei kysellä. Ei lapset saa olla aikuisten keskustelussa kaikki kaikessa, varsinkin jos toisilla ei edes ole lapsia. Pitäisikö silloin vain kehua, että onpas teidän lapset niin ihania ja hyväkäytöksisiä ja niin taiteellisia...

Täynnä mielenkiintoisia keskusteluja, uskomattomia ruokakokemuksia, tämä kaikki ilman ainuttakaan tylsää hetkeä.



AP:lla tässä se ongelma on, ovat teko-aktiivisen miehensä kanssa kyräilleet automatkalla kotiin ystäväpariskunnan tylsyydestä.



Eläkää, ja antakaa elää. Muussa tapauksessa voitte olla todella aktiivisia ja mennä hirteen.

Se on se tärkein asia ja varmaankin näkyy myös ajanviettotavoissa. Jos lapsen vanhemmat vain elävät mukavaa aiempaa elämäänsä ja lapsi on siinä sivulla lähinnä häiriöksi, niin ei siitä lapsesta kyllä onnellista kasva. Ei myöskään hyväkäytöksistä ja elämässä menestyvää.



Olemme akateemisesti koulutettu pariskunta ja kyllä elämäntapamme tosiaankin muuttui lapsen myötä. Emme me lapsen taidoilla koskaan leuhki. Sellainen on epämiellyttävää. Kuitenkin lähes kaikki vapaa-aikamme kuluu lapsen ehdoilla häntä kasvattaen. Tehdään siis sellaisia juttuja, joihin voi lapsikin tulla mukaan. Tämä on minusta selvää ja niin minutkin kasvatettiin. Aikuisten alkoholijuhliin ei tee mieli ollenkaan.

Kun ja jos elää lapsiperheen arkea, niin se oma minuus on osa sitä arkea. se lapsi on tärkeä ja monen monta tuntia omasta vapaa-ajasta vietetään sen lapsen kanssa. Siitä on luonnollista puhua. MUTTA nykyään tuntuu, ettei lasta ja sitä yhdessä elettyä aikaa saa mainita lainkaan ihmisille, jotka eivät ole samassa elämän tilanteessa, uuten se koetaan piinaamisesksi, tylsäksi ja itsekkääksi ja kyse voi olla vaikka vain yhdestä lauseesta.

Itsellä aikuiset lapset ja voin silti kuunella onnellisten pienten lasten vanhempia kun he kertovat elämästään.

Siis eikö kukaan näe tässä asian ydintä. Jotkut ihmiset alkavat leikkiä perhe-elämää ja aikuista niin, että unohtuu oma minuus ja muu elämä. Meillä on jo isot lapset ja tämä vaihe on nähty läpi. Tällaiset pariskunnat, joiden elämänsisältä oli sen MinnaMarican kakkaaminen ja kääntyminen ja muusta ei osattu puhua, ovat tällä hetkellä masentuneita ja ihmettelevät, että mihin se oma elämä katosi. En osaa sitä selittää, mutta sellaista teennäistä mussutusta ja lässytystä ja kaikkien pitäisi pyöriä sen oman piltin ympärillä ja sitten pyöritellään silmiä jos vieraat haluaisi keskustella jostain muusta. Kun sehän on niin ihanaa olla äiti ja olla oma koti ja olla oma mies. Yleensä samat mammat ei osaa puhua muusta kuin, miten hiivapullat saa nostatettua parhaiten ja makuuhuone on koristeltu pitseillä ja koko koti on *äidin koti*. Miehellä ei ole sijaa sellaisessa kodissa.

. "ai te ootte laittaneet pitsaa, voi sehän mielenkiintoista, mun vanhemmat teki sitä joskus 70-luvulla. Me Pekan kanssa kyllä yleensä laitetaan viikonloppuna sushia tai jotain vastaavaa, jos me nyt joskus kotona syödään. Ei herrajumala, ette kai te tosissanne tarkoita, että pitäis saunaan mennä, hei kamoon, kuka käy saunassa? Kerroinko mä muuten siitä, kun me tehtiin viime viikonloppuna reissu Prahaan ja käytiin muuten siellä yhdessä tosi hyvässä spassa.. Helvetti, noi teidän räkänokan paskartelut mä kyllä heittäisin roskiin, johan sitä nolottaa sitten isompana, jos tollasta paskaa on säästetty." Jne.

keskiluokkaistumisen ja -ikäistymisen kautta "kasvaa ihmisenä". Ensinnäkin, kaikille elämän tarkoitus ei ole sama kuin mies ja perhe. Se ei tarkoita, etteikö kyseinen ihminen olisi kasvanut sitten parikymppisten. Vai oliko Äiti Teresakin pelkkä keskenkasvuinen nulikka naimattoman ja lapsettoman elämänsä loppuun saakka?

Toisekseen, ymmärrän ap:ta täysin. Itselläni elämässä on muut asiat kuin rivari, sauna, lasten isänpäiväkortit ja makaronilaatikko tärkeitä. Kun lähden kyläilemään ystäväpariskunnan luokse odotan mm. juhlavaa ruokaa (pizzakin voi olla sitä, jos täytteinä on muuta kuin kinkkusuikaleita ja tölkkiananasta), monipuolista keskustelua niin työelämästä, politiikasta, kulttuurista, harrastuksista kuin matkustelustakin, mahdollisesti hauskoja aikuisille tarkoitettuja strategiapelejä ja muuta ajanvietettä - jos juttua ei meinaa riittää koko illaksi.

Ehkäpä tästä syystä oma ystäväpiiri on muuttunut radikaalisti näin kolmenkympin tietämillä. Juuri ap:n mainitsemat tapaukset ovat jääneet pois ja keskitymme seurustelemaan samanhenkisten pariskuntien kanssa. Ja samanhenkisyys ei välttämättä tarkoita samaa kuin lapseton, sillä myös äideistä ja isistä löytyy niitä, joilla riittää mielenkiintoa kodin neljän seinän ulkopuolellekin.

Minäkin nuorempana kauhistelin juntteja, jotka asuvat jossain maalla ja syövät sitä itsetehtyä makaroonilaatikkoa pikkurivarissaan. Jotenkin vaan lapsen myötä ajatusmaailma muuttui ja kai sitä jotenkin kasvoi ihmisenä muutenkin...pian aloin itse haaveilemaan tuollaisesti junttielämästä! :)

Jos nyt ajattelee, mitä väliä aktiivisella elämäntavalla on, jos ei ole perhettä/miestä/tarkoitusta elämälleen? Jos joku näistä asioista löytyy, eikö pikkuhiljaa karsiudu kaikki epäoleellinen?

ei jaksa koko aikaa kuunnella ihan toisenlaista yksinpuhelua, johon ei voi mitenkään samaistua.



Lapsiperhe/lapsettomat

köyhä/varakas

työssäkäyvä/työtön

puolisoa etsivä / naimisissa oleva.



Tarkoitan, ettei millään jaksa kovin kauaa kuunnella vain puhetta tuosta elämänmuodosta. Esim työtön ei jaksa kuulla kovin kauaa työssäkäyvän työpaikkaongelmista.

keskiluokkaistumisen ja -ikäistymisen kautta "kasvaa ihmisenä". Ensinnäkin, kaikille elämän tarkoitus ei ole sama kuin mies ja perhe. Se ei tarkoita, etteikö kyseinen ihminen olisi kasvanut sitten parikymppisten. Vai oliko Äiti Teresakin pelkkä keskenkasvuinen nulikka naimattoman ja lapsettoman elämänsä loppuun saakka?

Toisekseen, ymmärrän ap:ta täysin. Itselläni elämässä on muut asiat kuin rivari, sauna, lasten isänpäiväkortit ja makaronilaatikko tärkeitä. Kun lähden kyläilemään ystäväpariskunnan luokse odotan mm. juhlavaa ruokaa (pizzakin voi olla sitä, jos täytteinä on muuta kuin kinkkusuikaleita ja tölkkiananasta), monipuolista keskustelua niin työelämästä, politiikasta, kulttuurista, harrastuksista kuin matkustelustakin, mahdollisesti hauskoja aikuisille tarkoitettuja strategiapelejä ja muuta ajanvietettä - jos juttua ei meinaa riittää koko illaksi.

Ehkäpä tästä syystä oma ystäväpiiri on muuttunut radikaalisti näin kolmenkympin tietämillä. Juuri ap:n mainitsemat tapaukset ovat jääneet pois ja keskitymme seurustelemaan samanhenkisten pariskuntien kanssa. Ja samanhenkisyys ei välttämättä tarkoita samaa kuin lapseton, sillä myös äideistä ja isistä löytyy niitä, joilla riittää mielenkiintoa kodin neljän seinän ulkopuolellekin.

Minäkin nuorempana kauhistelin juntteja, jotka asuvat jossain maalla ja syövät sitä itsetehtyä makaroonilaatikkoa pikkurivarissaan. Jotenkin vaan lapsen myötä ajatusmaailma muuttui ja kai sitä jotenkin kasvoi ihmisenä muutenkin...pian aloin itse haaveilemaan tuollaisesti junttielämästä! :)

Jos nyt ajattelee, mitä väliä aktiivisella elämäntavalla on, jos ei ole perhettä/miestä/tarkoitusta elämälleen? Jos joku näistä asioista löytyy, eikö pikkuhiljaa karsiudu kaikki epäoleellinen?

Jessus, kuinka voi olla ankeita ihmisiä. Teidän iltanne kuulostaa kaikkea muuta kuin mielenkiintoiselta, lähinnä vaatimusluettelolta.

Hirteen vaan, tämäkin kirjoittaja.

keskiluokkaistumisen ja -ikäistymisen kautta "kasvaa ihmisenä". Ensinnäkin, kaikille elämän tarkoitus ei ole sama kuin mies ja perhe. Se ei tarkoita, etteikö kyseinen ihminen olisi kasvanut sitten parikymppisten. Vai oliko Äiti Teresakin pelkkä keskenkasvuinen nulikka naimattoman ja lapsettoman elämänsä loppuun saakka?

Toisekseen, ymmärrän ap:ta täysin. Itselläni elämässä on muut asiat kuin rivari, sauna, lasten isänpäiväkortit ja makaronilaatikko tärkeitä. Kun lähden kyläilemään ystäväpariskunnan luokse odotan mm. juhlavaa ruokaa (pizzakin voi olla sitä, jos täytteinä on muuta kuin kinkkusuikaleita ja tölkkiananasta), monipuolista keskustelua niin työelämästä, politiikasta, kulttuurista, harrastuksista kuin matkustelustakin, mahdollisesti hauskoja aikuisille tarkoitettuja strategiapelejä ja muuta ajanvietettä - jos juttua ei meinaa riittää koko illaksi.

Ehkäpä tästä syystä oma ystäväpiiri on muuttunut radikaalisti näin kolmenkympin tietämillä. Juuri ap:n mainitsemat tapaukset ovat jääneet pois ja keskitymme seurustelemaan samanhenkisten pariskuntien kanssa. Ja samanhenkisyys ei välttämättä tarkoita samaa kuin lapseton, sillä myös äideistä ja isistä löytyy niitä, joilla riittää mielenkiintoa kodin neljän seinän ulkopuolellekin.

Minäkin nuorempana kauhistelin juntteja, jotka asuvat jossain maalla ja syövät sitä itsetehtyä makaroonilaatikkoa pikkurivarissaan. Jotenkin vaan lapsen myötä ajatusmaailma muuttui ja kai sitä jotenkin kasvoi ihmisenä muutenkin...pian aloin itse haaveilemaan tuollaisesti junttielämästä! :)

Jos nyt ajattelee, mitä väliä aktiivisella elämäntavalla on, jos ei ole perhettä/miestä/tarkoitusta elämälleen? Jos joku näistä asioista löytyy, eikö pikkuhiljaa karsiudu kaikki epäoleellinen?

Jessus, kuinka voi olla ankeita ihmisiä. Teidän iltanne kuulostaa kaikkea muuta kuin mielenkiintoiselta, lähinnä vaatimusluettelolta.

Hirteen vaan, tämäkin kirjoittaja.

Kertoisitko itse ikäsi ja onko sinulla lapsia/miestä? Ja kuinka läheinen tämä kyseinen kyläpaikka on..