Aivan uskomaton tämä esitys siitä, että avoliittoon otettaisiin omaisuuden ositukset.

Eikä tartte vielä tollaisia miettiä.



Ja kun aikoinaan olin aviossa, asuttiin mun omistamassa asunnossa. Eron tullessa äijä keräs kamppeensa ja lähti.



Kaikki rahansa laittoi liitossamme viinaan ja vieraisiin naisiin. Onneks ei äijä saanut senttiäkään multa. Vaikka n aimisissa oltiinkin.



Nytkin kela maksaa elarit. Exä jatkaa edelleen remuamista uudne eukkonsa kanssa. Ja elelee taas naisen omistamassa asunnossa.



ehkä varattomalle kotiäidille toi laki on hyvä, jos äijä potkaisee pihalle.



Mutta kohdallani tää tarkoittaa, että ei ikinä enää kenenkään kanssa yhteen. Pahimmassa tapauksessa joku häntäheikki vois vaatia puolet mun varoista.

Koko elo vain pelkoa, ettei senttiäkään ylimääräistä tule maksettua kenellekään ja lapset;

kohdusta suoraan hoitoon, ettei vaan kukaan (vaikka äiti) saa yhtään penniä "kotona lorvimisesta". Ikävä kyllä, näitä ihmisiä varten juuri lakeja eniten tarvitaan.

enää riitä, vaan lakiesityksen lähtökohtainen oletus on, että kotona lapsia hoitavaa sorsitaan aina, ja sen toisen on kompensoitava eron hetkellä. Mitä yhteistä jakamista se on? Sehän on vain ja ainoastaan sen toisen kuppaamista. Kotihoito ei myöskään ole mikään ansaittu etu, vaan yhteinen taloudellinen sopimus, ja tämä laki mahdollistaa käytännössä sen, että nainen voi jäädä kotiin täysin ilman miehen suostumusta ja laskuttaa jälkeepäin "tulonmenetuksistä". Lyhyesti sanottuna lain lähtökohta on täydellisen epätasa-arvoinen, enkä ymmärrä miten tätä kehdataan edes esittää.

vain huomattavasti varakkaampi kuin puolisoni, ja siksi tämä lakimuutos kolahtaa melko pahasti. Loppu on omaa teoriaasi.

Fiksu ihminen varautuu ero- ja riitatilanteeseen etukäteen, nyt vain muutetaan lakia jo tekemäni sopimuksettoman tilan alta, ja se potkii ja pahasti.

Tilannehan on nimittäin se, että minä nimenomaan täysin kustannan sen kotihoidon omasta (ja puoilsoni) tahdosta, mutta tämän lakiesityksen mukaan se ei riitä, vaan minulta ehkä kupataan lisää jatkossa, jos ero tulee.

Se sotii minun oikeustajuani vastaan.

Tässä pykätään lakia, jossa lasten elatus ei enää riitä, vaan lisäksi olisi elätettävä vielä sitä äitiäkin, ja se on väärin, tasa-arvon vastaista ja äärimmäisen asenteellista lainsäätäjiltä.

Koko elo vain pelkoa, ettei senttiäkään ylimääräistä tule maksettua kenellekään ja lapset;

kohdusta suoraan hoitoon, ettei vaan kukaan (vaikka äiti) saa yhtään penniä "kotona lorvimisesta". Ikävä kyllä, näitä ihmisiä varten juuri lakeja eniten tarvitaan.

enää riitä, vaan lakiesityksen lähtökohtainen oletus on, että kotona lapsia hoitavaa sorsitaan aina, ja sen toisen on kompensoitava eron hetkellä. Mitä yhteistä jakamista se on? Sehän on vain ja ainoastaan sen toisen kuppaamista. Kotihoito ei myöskään ole mikään ansaittu etu, vaan yhteinen taloudellinen sopimus, ja tämä laki mahdollistaa käytännössä sen, että nainen voi jäädä kotiin täysin ilman miehen suostumusta ja laskuttaa jälkeepäin "tulonmenetuksistä". Lyhyesti sanottuna lain lähtökohta on täydellisen epätasa-arvoinen, enkä ymmärrä miten tätä kehdataan edes esittää.

Meillähän on jo sopimus joka järjestää hyvin taloudelliset ja juridiset seikat puolisoiden välillä. Sen nimi on avioliitto. Miksi tarvitaan toinen sopimus? Ihmisethän voivat halutessaan mennä naimisiin ja siten turvata taloudellisen asemansa. Avoliitto on oma valinta ja sehän on monen valinta juuri siksi, ettei siinä ole yhteiskunnan määräämiä velvollisuuksia.

Juuri näin. Ihmisillä pitäisi olla oikeus elää suhteessa saman katon alla sekoittamatta siihen juridisia ja taloudellisia asioita.

Tämän lakiehdotuksen sijasta valistus olisi varmaan paikallaan avioliiton juridisesta merkityksestä. Ja sen korostaminen, että se on ennen kaikkea juridinen sopimus. Pääosassa ei siis ole prinsessahäät, vaan se, että saadaan mustaa valkoiselle ja sen kautta tietyt velvollisuudet ja oikeudet koskemaan paria. Toinen tapa on hoitaa näitä sopimuksin, jos avioliittosana närästää.

ajattelevan pieniä lapsia. Tällaiset kysymykset: "mikä pakko jäädä kotiin" ja "itse on valinnut kotiinjäämisen"; ovat niin naiiveja kahden aikuisen ajattelussa, että niiden on pakko tulla parikymppisten suusta.

Lasten etu on tärkein, ei se kuka maksaa mitäkin.

Jos ajattelee myös lasten etua, kannattaa vanhempien hoitaa sopimukset välillään kuntoon. On sen sopimuksen nimi sitten avioliitto tai sama hoidetaan muilla sopimuksilla. Mutta kun ihmiset ei vain viitsi ja halua, koska niinku avioliittosana on ankea. Silti kaikki samat oikeudet pitäisi saada.

jos lapsia useita ja toinen vanhempi ollut kauan poissa työelämästä toisen saadessa luoda uraansa rauhassa ilman tavallisia lapsiperheen velvollisuuksia esim. sairaanlapsen hoito ja töistäpoissaolo, lasten kuskaaminen hoitoona/harrastuksiin, kotityöt, juoksevien asioiden hoito jne.

Itse olen avioliitossa, joten asia ei minua koske, mutta siitä huolimatta osaan ajatella toistenkin asemaa

Vai etkö ikinä ole kuullut koti-isistä? Kyllä sellaisiakin on, ja yhä yleisemmin nykypäivänä. Omalla asuinalueellani hoitovapaalla olevista 20 % on miehiä.

Tässä pykätään lakia, jossa lasten elatus ei enää riitä, vaan lisäksi olisi elätettävä vielä sitä äitiäkin, ja se on väärin, tasa-arvon vastaista ja äärimmäisen asenteellista lainsäätäjiltä.

Koko elo vain pelkoa, ettei senttiäkään ylimääräistä tule maksettua kenellekään ja lapset;

kohdusta suoraan hoitoon, ettei vaan kukaan (vaikka äiti) saa yhtään penniä "kotona lorvimisesta". Ikävä kyllä, näitä ihmisiä varten juuri lakeja eniten tarvitaan.

enää riitä, vaan lakiesityksen lähtökohtainen oletus on, että kotona lapsia hoitavaa sorsitaan aina, ja sen toisen on kompensoitava eron hetkellä. Mitä yhteistä jakamista se on? Sehän on vain ja ainoastaan sen toisen kuppaamista. Kotihoito ei myöskään ole mikään ansaittu etu, vaan yhteinen taloudellinen sopimus, ja tämä laki mahdollistaa käytännössä sen, että nainen voi jäädä kotiin täysin ilman miehen suostumusta ja laskuttaa jälkeepäin "tulonmenetuksistä". Lyhyesti sanottuna lain lähtökohta on täydellisen epätasa-arvoinen, enkä ymmärrä miten tätä kehdataan edes esittää.

"Lain tarkoituksena ei ole rinnastaa avopuolisoita aviopuolisoihin. Avopuolisot voisivat sopimuksin poiketa valtaosasta ehdotetun lain säännöksistä."



Hah :D Taas jotain uutta sopimusta kehiin jos haluaa poiketa tästä. Ainakin juristit rikastuvat.



On se kumma kun nyt jo on selkeästi kaksi tapaa päättää, onko välillä sopimuksia vai ei:

1) avioliitto tai muut sopimukset

2) avoliitto



Nyt tulee noita automaatioita, että kun on asunut niin ja niin monta vuotta yhdessä ja on yhteisiä lapsia.. Ja ellei tätä automaatiota halukaan, niin sitten taas erikseen sopimuksia tekemään. Voi vitsi!