Avioero vai riitainen avioliitto, kun on lapsia? Mita suosittelet. Sitkutellaanko riidellen vai erotaanko suosiolla. Lasten parasta koitan ajatella.

Jos ei onnistu kahdestaan, niin sitten hankitte ammattiapua. Kumpikaan em. tilanne ei ole lasten parhaaksi. Lasten parhaaksi on vanhempien toimiva ja onnellinen avioliitto. Ja kyllä, te voitte saada liitostanne onnellisen ja toimivan, jos vain yritätte ja sitoudutte projektiin _molemmat_.

Jatkuvaa riitaa. Erottiin. Lapsen ihottumakin parantui jne stressiperäiset oireet. Mies löysi eron jälkeen Sen Oikeansa ja lapsi suorastaan nauttii äitipuolestaankin. Meille hyvä ratkaisu oli ero. Itse pääsin masennuksestani ja elämä tuntuu jälleen elettävältä!

Mars ja Venus ikuisesti yhdessä by John Gray. Meillä laukesi monta solmua niiden ansiosta.



Älkää erotko, jos vain toivon hippunenkin on jäljellä.

Lastenne kautta olette sidoksissa toisiinne lopun elämänne asuitte yhdessä tai ette.

Sanot, että jos tilanne ei selviä ja hän ota vastuuta omasta puolestaan, niin avioliitto loppuu. Ei kukaan voi pitää yksin liittoa pystyssä. Surullista, mutta totta.



Voimia sinne!



t.2

eli kumpi parempi , selkeä ero ja kaksi ihmistä jotka toivottavasti rakastavat edelleen lasta ja sivistyneesti sopivat tapaamisista ym, tai sitten lapsi jolla on kyllä yhdessä asuvat vanhemmat, mutta he hädin tuskin sietävät toisiaan, eivä riitele mutta eivät rakastakaan.



Millaisen perheen mallin saa lapsi jonka vanhemmat ovat yhdessä vain hänen takiaan? Mitä hän oppii rakkaudesta, välittämisestä, kunnioituksesta, jakamisesta, hellyydestä ja seksistä, kun niistä mitään ei ole hänen vanhempiensa välillä?



Emmekä ole niin naiiveja etteikö joutuisi lopun ikää olemaan tekemisissä lapsen isän kanssa. Jospa se olisi sivistyneempää puoli tuntia kerran kahdessa viikossa kuin että päivin ja öin yrittää sietää.

Vierailija:

eli kumpi parempi , selkeä ero ja kaksi ihmistä jotka toivottavasti rakastavat edelleen lasta ja sivistyneesti sopivat tapaamisista ym, tai sitten lapsi jolla on kyllä yhdessä asuvat vanhemmat, mutta he hädin tuskin sietävät toisiaan, eivä riitele mutta eivät rakastakaan.

Millaisen perheen mallin saa lapsi jonka vanhemmat ovat yhdessä vain hänen takiaan? Mitä hän oppii rakkaudesta, välittämisestä, kunnioituksesta, jakamisesta, hellyydestä ja seksistä, kun niistä mitään ei ole hänen vanhempiensa välillä?

Emmekä ole niin naiiveja etteikö joutuisi lopun ikää olemaan tekemisissä lapsen isän kanssa. Jospa se olisi sivistyneempää puoli tuntia kerran kahdessa viikossa kuin että päivin ja öin yrittää sietää.

Ei AP

kunnolla toisillemme lapsen asioista. Katkeruus katosi vain jonnekin. Huomattavasti parempi tilanne nyt kuin liiton aikana. Lapsikaan ei vaikuta kärsineeltä " rikkinäisen kodin" lapselta, vaan hän on lapsi, jolla kaksi kotia. Todellakin lapseni äitipuolen kanssa itsellänikin välit niin hyvät, että tuntuu kuin oltaisiin sisaruksia tms.



3

" eivä riitele mutta eivät rakastakaan.



Millaisen perheen mallin saa lapsi jonka vanhemmat ovat yhdessä vain hänen takiaan? Mitä hän oppii rakkaudesta, välittämisestä, kunnioituksesta, jakamisesta, hellyydestä ja seksistä, kun niistä mitään ei ole hänen vanhempiensa välillä?"



Kyllä ainakin oppii sen, että vanhemmat rakastivat sentään häntä, jos eivät toisiaan. ja että lupaus on lupaus. Kun on avioliittolupauksen antanut, niin sen verran voisi selkärankaa löytyä, että siinä pysyy edes lapsen takia. Ja avioliitossakin on parempia ja huonompia kausia. Vuoden päästä voi mennä jo paremmin. Ainakin, jos kumpikin yrittää sekä toistensa että lapsen takia.