Miksi oi miksi päädyn yhteen saamattomien miesten kanssa?

kannattaa ainakin unohtaa, ne on äitien pilaamia.

Samoin kannattaa tsekata tarkkaan kiertoon laitetut, niissähän on joku tyyppivika koska ovat kierrossa.

Entäs sitten nämä "omillaan toimeentulevat" jotka käytännössä syövät aina ulkona ja pesettävät pyykitkin pääasiassa pesulassa...



Älä lannistu mutta kannattaa olla tarkkana.



Itse otin aikanaan tarpeeksi nuoren ensikertalaisen joka on ollut suht mukava kasvatella itselle sopivaksi : ))

Ei minua oikeastaan se pelota, etteikö miestä löytyisi, ja jos se oikea osuu kohdalle, niin ei sillä taustalla ole niin väliä (esim. kiertoon on voinut joutua tahtomattaan jne.)



Mutta lähinnä sitä pohdin, että mikä ominaisuus itsessäni tekee alttiin sellaiselle suhteelle, jossa minusta tulee äiti aikuiselle miehelle.

niin aika nahjus olet itsekin. Oletko sä kontrollifriikki joka pelkää irtipäästämistä juuri siksi, ettei tiedä, minne ajautuu? Tiedätkö sä tasan tarkkaan, millä sekunnilla se vaippa o nvahdettava jai keittiö siivottava ja miten? Mitä tarkoittaa "sosiaalinen vastuu yhteisestä elämästä"? Sitäkö, että mies viihdyttää sinua? Kas, jos sä vaadit ja vahdit miestä koko ajan kuin pikkuvauvaa, mies alkaa käyttäytyä kuin pikkuvauva ja tarvita vaatimista ja vahtimista.



Eikö sun kannattaisi pyrkiä mieluummin siihen, että et tarvitse minkäänlaista miestä? Kun pärjäät itse, sulle on ihan sama, onko mies nahjus vai ei, sun ei tarvi vaatia eikä vahtia mitään. Ja siinä vaiheessa sun lähellesi tulee niitä miehiä, jotka ei tarvitse vaatimista ja vahtimista vaan pärjäävät myös itse. Ja saattavat haluta viihdyttää sua, vaikka se et sitä itse tarvitsisikaan.

Nahjus en kyllä ole, kaukana siitä :).



Tuo kontrollifriikkeys ja irtipäästämisen pelko pitää varmasti jossain määrin paikkansa. Paitsi nuo esimerkkisi ei ehkä kuvaa kontrollifriikkeyttä, eiköhän jokainen ole samaa mieltä siitä että jos vauvalla on kakka vaipassa, se vaihdetaan heti eikä puolen tunnin päästä ja että keittiö siivotaan niin että likaiset astiat laitetaan pesuun, roskat roskiin ja pöytä pyyhitään, ei siis niin että viedään oma lautanen tiskialtaaseen? Siis ihan normaaleja toimia, ei mitään avaruustiedettä.



Sosiaalinen vastuu ei tarkoita viihdyttämisen pakkoa vaan ihan normaalia sosiaaliseen elämään osallistumista, oma-aloitteisuutta ja innostumista asioista.



Ehkä olen tosiaan joutunut vahtimaan ja vaatimaan ja ottamaan äidin roolia, mutta en ole siihen tietoisesti pyrkinyt, vaan päinvastoin yrittänyt antaa tilaa ja mahdollisuutta tehdä asiat omassa tahdissa ja omalla tavalla. Mutta jos mitään ei tapahdu, niin täytyyhän niistä asioista puhua.



Sitä en koe tarpeellisena, että pyrkisin tilanteeseen, jossa en tarvitse minkäänlaista miestä. Pärjään toki itse, mutta minusta elämän tarkoitus ei ole pärjätä vaan nauttia elämästä ja itse koen että siihen nauttimiseen kuuluu se, että elämän voi jakaa toisen ihmisen kanssa.



Kiitos ajatuksistasi, ihan hyviä pohdintoja. Vieläkin vähän syvemmälle menevää kaipaisin, nuo on niitä aika pintapuolisia juttuja, joita olen itsekin kelannut.

(ap)

Tarkoitan näitä miehiä, jotka eivät nouse sohvalta vaihtamaan lapselle vaippaa tai siivoa omatoimisesti keittiötä kun puoliso on tehnyt ruuan.

Vaipanvaihdosta samaa mieltä, mutta keittiöjuttu ihmetyttää. Odotatko tosiaan, että toinen välittömästi ja oma-aloitteisesti alkaa siivota keittiötä kun saat ruoan valmiiksi? Jälkien korjaaminen on epämiellyttävin osa kokkailua. En minä ainakaan kehtaisi odottaa, että "assistentti" tulee puunaamaan keittiötä sillä hetkellä kun olen lopettanut.

Kommentoin asian vierestä kun asiasta ei ole kokemusta. Jaamme kotityöt suht tasaisesti, molemmat saavat valita milloin ja miten hommansa hoitavat. Ei ole apulaisia ja päällysmiehiä vaan kaksi kodistaan huolehtivaa aikuista.

Ymmärsit väärin, ei missään tapauksessa mies ole kotiapulainen tai muutenkaan apulainen kotitöissä, huh sentään. Vaan homman pitäisi mennä automaattisesti (tai ainakin keskustelun jälkeen) juuri noin kuin se menee teillä, että työt jaetaan tasaisesti. Se ruuanlaitto/pöydän siivoaminen ruokailun jälkeen oli vain esimerkki. Eli molemmat tekevät jotain, ei niin että vaikkapa keittiöhommat ovat aina ja joka kerta toisen vastuulla ja toinen saa maata sohvalla. Toki perheessä voidaan sopia niinkin, että yksi vastaa keittiöhommista ja toiselle kuuluu joku muu vastuualue, ei siinä mitään. Mutta ei niin, että kaikki arkihommat lankeavat jomman kumman vastuulle sopimatta ja oletetusti.