~Ex-haahut~, vko 42

Meillä on nimiä mietitty ja on jo muutama ihanan ihana nimi ehdollakin. Kummien kans onkin jo vaikeampaa.. tää taapero olisi mun äidille 10. lapsenlapsi, joten moni hyvä tuttu on jo kummi. Toisaalta anopille tämä olisi se ensimmäinen lapsenlapsi. Pitää vielä kavereita kunnella sillä korvalla, että haluaako joku alkaa kummiksi...



Hankinnoista: Vaunut olen " perinyt" veljeni perheeltä (emmaljungan yhdistelmät), mies osti eilen yllätyksekseni meille turvaistuimen autoon. Suloista. Nyt alkaa hänkin jo höpsähtää tähän vauva-maailmaan ;))

Niin, muuta ei ollakaan vielä hankittu. Pitäs keksiä vielä minne nämä kaikki tavarat mahtuu!? Mihin saan vauvan vaatteet? Mihin vaunut työntää, ettei ne ole keskellä olohuoneen lattiaa! Argh. Haluais muuttaa sellaseen 200 neliön yksitasoiseen taloon!



Neuvolalääkärillä kahtottiin tänään kohdunsuun tilanne ja siellähän se oli paikoillaan ;) Siis kiinni ja pehmennyt. SF oli hurjat 27cm. No, pääasia että kasvaa. (Viimeksi oli 21) Eihän se niin tarkka ole, riippuu kuka mittaa ja miten. Vitamiinipillerit ainakin imeytyy kun hemppakin oli noussut. Pari Multitabs special 2 napsasen päivässä.



Juu, joulua odotellessa.. ja äippälomaan enää kolmisen viikkoa, jee!



Rouva 28+1

Olen mä kyllä täällä viime aikoina muutenkin käynyt lueskelemassa, ei sen puoleen. Pari haamua siis testattuna. Välillä tuli sellainen olo, että tuo acon10:n haamu meinaa tässä päivän mittaan ruveta haalistumaan, mutta kun vertaan sitä tuohon eiliseen pregent stickin antamaan haamuun, niin onhan se kuitenkin eri luokkaa (vaikka siis todella haalea on). Nimittäin kun laitan ne testit vierekkäin, niin näyttää ettei pregentissä näy mitään, mutta aconissa näkyy " selvästi" .



Jos tämä nyt tästä pääsee jatkumaan, niin täytyy sanoa, että on kyllä todellinen yllätysplussa. Aluksi oli lähes oireetonta, paitsi ajoittaista nipistelyä rinnoissa, mutta sitähän on loppukierrosta vaikkei oliskaan raskaana. No, sit tuntui, että kaikki toiveet romuttui, kun alkoi päänsärky ja menkkajuilimiset. En olis iki kuuna päivänä uskonut, että tämä edes haamuksi muuttuisi, plussasta puhumattakaan.



No, nyt on tänään rinnat olleet jo ihan kivasti kipeät. Jospa niitä oireita nyt ilmaantuisi ihan rutkasti ja nuo haamut vahvistuis ja täti/keskenmeno pysyis loitolla. Perjantaina ollaan menossa miehen kanssa Kuopioon Peer Güntin konserttiin ja ollaan hotellissa yötä. Ajattelin alunperin, että olis voinut bailata ihan kunnolla, mutta taitaa käydä niin, että tulee ainakin omalta osaltani raitis reissu. Toivotaan niin!



Täällä oli puhetta nimiasioista. Mä tässä ihan äskettäin miehelle sanoin, että ennen sitä mietti vaan huoletonna, että mitä nimiä vauvalle laitetaan, mutta nyt on saanut nimien miettimiset unohtaa. Pääsis kerrankin raskaudessa reilusti pitkälle, niin vois taas alkaa miettiä. Kivahan niitä on ollut aina pähkäillä.



Jeps, mutta nyt kirjanpitoa tekemään. Mun olis pitänyt tehdä se jo viime viikonloppuna tai miksei jo sitäkin aiemmin, mutta näin siinä taas kävi. Onneksi alv:ia ei ole tulossa maksuun, kun hallin rakennuksen takia ollut niin paljon menoja. Ei joudu viivästysmaksua maksamaan. Olen minäkin sihteeri...

Miusumausu: me kans siinä keskenmenneessä raskaudessa muka jo tiedettiin ketä pyydettäisiin kummeiksi vaan nyt puhuttiin yks ilta, ettei aavistustakaan! Onneksi ei tarvi vielä tietääkään. Tytöillä on ihanat neljä kummia molemmilla ja niistä on sitten vielä molemmilla tullut kaks oikein " spesiaali-kummia" . Nämä oikein ihanne kummit pyytää tyttöjä kylään ja tulee mielellään hoitamaan ja, (vaikka ei lahjat saiskaan olla tärkeitä, niin onhan ne tietyssä iässä) ostaa tosi kivoja synttäri- ja joululahjoja. Olen heitä pyytänyt pari kertaa jo tuomaan joululahjatkin itseltään tuliaisina, koska saavat sitten nähdä kuin onnellisia tytöt on saadessaan heidän lahjansa. Tärkeintä on kuitenkin se, että käydessään jaksavat kuunnella, olla kiinnostuneita kummilapsensa jutuista ja pelaavat ja leikkivät jotain melkein joka kerta. Ovat siis sellaisia aikuiskavereita. Ja voin hyvin kuvitella, että kasvaessaan tytöt saavat mennä vaikka yökylään kummin luo ja silloin tehdään kaikkea kivaa yhdessä. Eli kovat olis odotukset seuraavaksi valittaville kummeille... Ja kun nämä tyttöjen kummit on just niitä läheisimpiä kavereita. No onhan sen jälkeen ehtinyt tulla jo uusia ystäviä, mutta välillä tuntuu, että vaikka nyt ollaan tiheään tekemisissä niin mitenkä kymmenen vuoden päästä. Eihän tietenkään kenenkään kanssa voi siitä varma olla.



Niistä vaatteista. Ainakin Lontoossa oli aivan ihania sellaisia " välikausi" haalareita. Eli jotain fleecehaalareita, joita voi käyttää keväällä ja syksyllä ulkona. Ja kauniita mekkoja joihin kuului ihana body ja sellaiset pöksyt alle, ja pojille suloisia potkareita joihin kuului pipo ja disney-kuvioisia bodeja ja... Jotenkin oli hempeämpiä värejä paljon ja tykkään pitää ihan pienellä valkoisia tai ainakin ihan vaaleita vaatteita ja niitä löytyi paljon helpommin kuin täältä. Erilaisilla painatuksilla ja aplikoinneilla myös, joten väriäkin sai ilman, että vauvan ihoa vasten on tummaa väriä. (kummitytölläni oli pienenä niin herkkä iho, että kaikki tummat värit ihoa vasten teki näppyä ja kutinaa, siitä kai tuo " pakkomielle" ) Ja onhan ne jo siksikin jotenkin ihanan näköisiä ne vaatteet, kun eipä tuu täällä vastaan samanlaisia.



Tulipa taas jaariteltua omiani. Tällainen kai oon...

miikuko

Olispa ihana, kun tulisit tänne ja pysyttäis kans! TUU!!!

Mullahan kävi alussa kans niin, että lähdettiin parin kaverin kans parin päivän reissuun ja ajateltiin hillua kunnolla vaan niinpä vaan sain keskittyä kauppojen kiertelyyn... Eikä kaverit edes arvannut mitään, kun kuljetin niitä aamusta iltaan kaupoissa niin eivät itsekään jaksaneet ajatellakaan yöelämää. Eivätkä tiedä tästä muuten vieläkään, vaikka automatkalla meinas pari kertaa silloin lipsahtaa, että olin tehny kaks päivää aiemmin positiivisen testin!

Valmistellaan sulle paikkaa täällä Neronja!



miikuko, taas

Enpä ole ehtinyt tänään käydä haahupuolella lukemassa, joten kiva että neronja tulit tänne kertomaan vahvistuneesta haamustasi! Saako jo onnitella..? ;) Aivan järjettömän ihana juttu! Sydämestäni toivon että tämä olis vihdoin nyt SE tärppi! Aika hyvin ajoitettu siinä tapauksessa kun jo hieman ehdit siirtää listaemovastuutakin muille :) Tämähän olis mitä parhain syy luopua siitä hommasta, ainakin siis tuolla haahupuolella!



Miljoona kiitosta teille jotka kommentoitte tuota masun kasvamisjuttua. Kaikkea sitä alkaa pohtimaan pienessä päässään. Tuntuu että olen jo NIIN pitkällä kun rv13 jo menossa, että johan tuon tarttis näkyä! Ja tosiaan kun ei muutosta tapahdu, ainakaan selkeetä, niin pikkasen jo aloin murehtia... Mistäpäs minä en murehtisi... Mutta kyllähän mullakin tuossa navan alla on sellainen pieni kumpu, iltaisin vähän isompi, kai sinne pieneenkin masuun yks viiden sentin mittainen pikkukaveri mahtuu :) Kolme yötä, niin päästään taas kurkkimaan!



joanna 12+1

Kiva kuunnella teidän alkuraskaudessa menijöiden fiiliksiä ja mietteitä. Joku kyseli sukupuolesta - me tiedetään, että toinen poika on tulossa. Rakenneultrassa näkyi niin selvästi että ultraaja melkein " painosti" meidät kysymään sitä (oltais tosin kysytty muutenkin). Pyöritteli ja pyöritteli sitä vauvankuvaa näytöllä pitkään ja hartaasti - lopulta tokaisi " että oisko meillä mitään muuta kysyttävää" , johon sitten puoliso takasin, että " oisko sulla meille jotain lisää kerrottavaa" ; ) Esikoisesta näkyi jo np-ultrassa niin, että vanha ja kokenu ultraaja oikein innostui. Kovin avoimia on nämä meidän herrat siis ollu. Musta on ollut ihan kiva tietää etukäteen ja varsinkin miehelle tää on ollu iso juttu, jotenkin kuulemma pääsee paremmin odotukseen mukaan kun osaa jo ajatella pientä poikaa tai tyttöä tulevaksi.



Liikkeistä sitten: Esikoisesta joskus viikolla 17-18. En oikein osannut niitä edes tutkailla, sitten kun alkoi tuntua pieniä pyyhkäisyjä/hipaisuja/ilmakuplia jatkuvasti samassa kohdassa niin aloin uskoa näihin vahvemmin. Nyt tässä raskaudessa tunsin liikkeet/vauvan paikan tosi aikaisin (jo viikkojen 11-12 aikana), ja tämä tuli vahvistettua ultrassa. Vauva köllötteli samassa paikassa koko ajan ja lekuri sanoi, että yksi synnytys ja keskenmennyt raskaus todellakin herkistää kohtua. Nyt sitten potkitaan ajoittain niin rajusti, että meinaa sattua tosissaan ja masun liikkeet näkyy vaatteidenkin läpi. Kovin tarkkaan noita liikkeitä ei kannata alkaa tarkkailemaan tai odottamaan - mulla meinas mennä hermot joskus ennen viikkoa 20 kun jonain päivänä ei liikkeitä tuntunutkaan, olin jo ihan varma keskenmenosta jne. Nyt iloitsen tästä vilkkaasta vauvasta, ei tartte huolehtia liikkeiden suhteen.



Meillä kotona isäntä edelleen flunssassa (ja NIIIIIIIIIIIIIN kipeä ; ) ) - mittaa kuumetta sata kertaa päivässä (ei oo), mutta kai toi kurkkukipu ja kurja olo voi tulla ilman kuumettakin. Kummalliset prioriteetit sillä on - töihin ei jaksanu mennä ja kotona ei pysty tekemään mitään, mutta autokaupoille olisi kovasti mua raahaamassa. Joskus tuota miesten logiikkaa ei voi kun ihmetellä... Mä vaan toivon, että pojan kanssa pysyttäisiin terveinä. Nyt alkaa elimistö jo muutenkin valmistautua tulevaan - melkein joka toinen yö (ei onneks joka yö) herään ihan kummiin aikoihin, ei oo vessahätä, mikään ei paina mieltä, mutta niin vaan ollaan virkeämpänä kuin monesti keskellä päivää. Viime yönäkin tuli kuunneltua puolison kuorsaamista klo 02-06 - arvatkaa väsyttikö seiskalta kun piti nousta ylös just kun oli nukahtanut uudestaan.



B 31+3 ja nyt tuntuu, että aika kuluu paljon nopeammin - se oli se maaginen 30 jota kannatti oikeesti odottaa ; )

Porkkanalle vielä kaikkein suurimmat osanottoni niin surullisen ja piinaavan kokemuksesi johdosta. Olet ajatuksissani.



Uskomattoman hienoa, että haahuilla on tänne ilmeisesti oikein rynnistys tällä hetkellä. Onnitteluni Neronjalle. Uskomatonta, että samaan aikaan täällä nyt sitten jo ollaan. Onnea pikkuviitosenne matkaan.



Tämä on kyllä jännää. Joka hetki tätä ajattelee ja on hurjan onnellinen ja ihan valtavan pelokas. Kertokaa oi tämän pidemmälle (onnistuneesti) kokeneet, että kuuluvathan ne pienet nippaisut ja tuntemukset alavatsalla tähän alkuraskauteen. Kesällä niitä taisi ensimmäisessä raskaudessa olla, mutta se kun päättyi ikävästi en oikein osaa nyt näihinkään tuntemuksiini luottaa. Lähinnä vasemmalla puolella tuntuu, mutta vain silloin tällöin, eikä mistään kivusta siis ole kyse, eikä mistään kuukautiskivuistakaan (en tosin oikeastaan tiedä mitä ne tarkoittavat).



Olin varannut yksityiselle ultran kuun viimeiselle päivälle, mutta totesin, etten todellakaan jaksa tätä piinaa vaan menen sinne jo ensi viikon tiistaina. Aika tuntuu kuluvan järkyttävän hitaasti. Bojo totesi, että sitä 30. viikkoa kyllä kannattaa odottaa. Kovasti yritän :-D



Ostin Hulluilta Päiviltä Suomalaisen Vauvakirjan ja sitä tuossa ¿puolihuolimattomasti¿ selasin, kun ajattelin, että ei ole vielä ajankohtainen, mutta väärässäpä olin. Siellä oli lähes 80 sivua juttua kaikesta hedelmöittymisestä raskauteen ja kaikkeen raskauteen liittyvään. Sain selvyyden siihen, miksi pari viikkoa sitten tunsin kun olisi pikku kuume ja vähän kuin flunssa tulossa vaan ei tullutkaan ja miksi välillä palelin armottomasti. Kaikkiin näihin löytyi jokin järkeenkäypä selitys tuosta kirjasta. Siis alkuraskauteen liittyen tietenkin : )



Ja niistä ostoksista. Eipä meillä tietenkään mitään suurta ole ostettu. Paitsi pino suloisia pikkuisia mallikappalevaatteita kun on eteen sattunut. Ehkäpä niille joku käyttäjä sitten jossakin vaiheessa saadaan. Mitään muuta en ole uskaltanut. Otin kuitenkin koko ensi tiistain vapaaksi kun on se ultra ja sitä ennen se sekopäisen (anteeksi tämä ilmaus) terveydenhoitajan kanssa eka neuvola. Silloin ajattelin, että jos siellä ultrassa mitään näkyy, käyn ostamassa jotakin pientä ja suloista. Mies ostaisi vaikka mitä ja sanoi viikonloppunakin, että nyt niitä kannattaa pikkuhiljaa ruveta ostamaan. Noh, onhan tuossa koko kevät vielä aikaa. Ja lisäksi esim. vaatteiden tutkaileminen on hirveän hankalaa kun ovat niin kovin tyttö- tai poikaorientoituneita.



Masun kasvamisesta: Ikinä ei ole vielä masuni kasvanut ja odotan sitä aivan täpinöissäni. Ilmeisesti mennee ensi vuoden puolelle. Ja kun on tuo taaksepäin kallistunut kohtukin, se ilmeisesti vielä vaikuttaa siihen aikaiseen näkymiseen ainakin näin ensikertalaisella, vai?



Ihana lukea teidän jo paljon paljon pidemmällä olevien juttuja masuista ja pian loppuvista työpäivistä.



Minut kai voi vihdoin lisätä tälle puolelle. Ajattelin odottaa ¿virallista vahvistusta¿, mutta kun tuolla jo olen : )

Tiedoikseni voi laittaa

Aapeli_77 Minä -77, mies -66, km rv9+ 07/05. LA ??.6.



Aapeli 5/6+?

En uskalla vielä antaa lupaa onnitella. Jospa huomen aamulla saisin vahvemman viivan, niin sitten siirtyisin ihan " virallisesti" tälle puolelle. Parempi hehkuttaa omaa pelokasta onneaan täällä, kun tietää, että siitä aiheutuu kuitenkin myös pahaa mieltä.



Etsin viime kesäkuisen plussausuutiseni ja huomasin, että mulla oli ollut silloinkin päänsärkyä. En ollenkaan muistanut.



Joannalle piti kommentoida tuosta masun kasvusta. Mulla ainakin esikoisesta masu kasvoi tosi hitaasti. Eikä mulla edes viimeisilläni ollessa ollut hirveän suuri maha, vaikka silloin kyllä itsestä siltä tuntui ;-). Hienoa, että pääset jo pe:na taas ultraan, niin saat taas mielenrauhan. Uskomme ja toivomme, että kaikki on kunnossa!



Aapeli, toivottavasti nyt saadaan olla kesäkertuissa ihan loppuun asti! Helmisimpukoistahan me samaan aikaan kesällä tiputtiin (tämä siis muille tiedoksi).



Nyt on pakko ruveta tekemään taas jotain järkevää. Haaveksiessa mennyt melkein koko päivä...

Olen viettänyt tausta-elämää, kun tuntuu, ettei ole mitään ihmeellistä raportoitavaa. Raskaus etenee

niin

hitaasti, vaikka aika muuten rientää hirmu vauhdilla.

Voi kääk teidän kanssa, aiheutatte mussa paniikkia, kun en vieläkään tunne vauvan liikkeitä vaikka kai jo pitäisi jos teikäläisiä on uskominen? Ja rakenneultraan on vielä 3 viikkoa, eikä nyt todellakaan ole varaa mennä ykstyiselle mielenrauhaa hankkimaan :-( Pari viikkoa sitten oli lääkärineuvola ja kysyin liikkeien tuntemisesta, ja lääkäri sanoi että odota nyt pari viikkoa vielä kärsivällisesti ja sitten voit alkaa kuulostelemaan. Mutta ei mitään, ei hipaisuja, ei kuplintaa, ei mitään! Kääk!

Masun kasvusta: mulla oli tosi pieni maha loppuun asti esikoisesta, mutta nyt se on ihan toista luokkaa ollut jo alkumetreiltä. Kaippa sitä on vanhemmiten päässyt lörvähtämään :) Eli nauttikaa vain sutjakasta olemuksestanne ensikertalaiset, niin kauan kuin sitä kestää!

Niin, Aapelille ja Neronjalle ja muille plussanneille piti sanoa onnittelut! Tervetuloa! Kiva että ex-haahuporukka kasvaa!

elikkäs



terveisin Viiru rv 16 + 6

Kuulumisiani pitkästä aikaa.



Ensiksi pahoittelut Porkkanalle! Tsemppiä ja onnea tulevaan. Toivottavasti olet pian tällä puolella.



Neronjalle tsempit!! Toivottavasti viiva vielä vahvistuu ja saat pikkuisen nyytin kesäkuussa.



Ultrassa olleille onnea ja sitä odotteleville kärsivällisyyttä :) Sitä tarvitsen myös itse.



Omassa navassa kaikki hyvin. Liikettä tuntuu ihan kivasti, melkein päivittäin saan nauttia kirpun potkuista. Ekat liikkeet tunsin rv12-13 ja ne tuntui tosi harvakseltaan, sitten tuossa 16+ alkoi nämä melkein päivittäiset. Esikoisesta tunsin tai oikeastaan tajusin ne liikkeiksi, rv 17+.

Sain elämäni ensimmäisen hiivan ja siihen nyt toista kuuria käytän, kun ei nuo canestenit oikein sulaneet ja oireet jatkui. Nyt tuntuu, että gyno-daktarin on vihdoin siihen purrut.

Mahaa alkaa olla aika kivasti, ei voi enää erehtyä onko vauvamaha vai läskiä. Tosin kaikki työkaverit ei ole vielä uskaltaneet kysyä. Esikoisesta maha alkoi näkyä vasta siinä 19-20 viikon paikkeilla, ja nyt alkoi jo tuossa 13+.



Kummeista, ei olla vielä uskallettu miettiä, mutta luultavasti yksi on ainakin mun hyvä kaveri, jota ehdin jo pyytää keskenmenneessä raskaudessa. Esikoisella on neljä kummia, joista kolme pitää yhteyttä. Mun sisko on sylikummi, miehen sisko ja miehen paras kaveri ja sen ex-avopuoliso, mutta eivät siis ole enää yhdessä. Tämä ex-puoliso ei ole ristiäisten jälkeen pitänyt mitään yhteyttä, piti vaan väkisin päästä viralliseksi kummiksi. Ei kuulemma kelvannut olla miehen " siivellä" . Olikin alkuun mulle suuttunut kun en kysynyt, niin sitten viikkoa ennen ristiäisiä kysyin ja kyllä on kaduttanut sen jälkeen. Nyt mietitään tarkkaan ketä pyydetään, 2-4 kummia sen mukaan mitä keksitään.



Nimiäkään ei olla kauheasti pohdittu, paitsi toiset nimet on ollut tiedossa jo pitkään. Tytön etunimi on kyllä aika varma, keksittiin niin hyvä silloin viime raskaudessa, että jos tyttö on niin sitten varmaan se. Toisista nimistä, niin luultavasti mun edesmenneen äidin nimi ja tarvittaessa kolmas nimi, jos tarvitsee soinnullisesti. Tosin mulla on kyllä hyvin vahva poikaolo, että saa nähdä sitten. Pojalle luultavasti tulee toiseksi/toisiksi isoukkiensa nimet, etunimeä pitäisi vaan sitten alkaa miettimään.



Enpä nyt muista mitä muuta kyseltiin, taisi tuossa olla tärkeimmät.



Viikon kuluttua on rakenneultra ja sitä kovasti odotan ja jännitän. Olisi kiva, jos sukupuolikin selviäisi. Mutta mies vaan ei haluaisi valehdella sitten mahdollisille kyselijöille ja minä taas en haluaisi muille vielä kertoa. Voi olla, että mennään sitten sitten tällä fiiliksellä loppuun.



Tiitiäinen ja kirppu 18+5

Kummeista täällä kirjoiteltu:

Meidän kolmella lapsella on kaikilla kolme kummia ja niin sitten tälle neljännellekin pitäisi varmaan kolme kummia " keksiä" . Mutta kun tuntuu että noilla kolmella on jo ne kaikki " parhaimmat" eli ei ole kyllä vielä oikein tullut mieleen että ketä voisi pyytää sitten tälle neljännelle kummeiksi.



Nimistä:

Minä olen itsekseni miettinyt jo jotain nimiä ja tytölle oikeastaan on jo nimi (kolme nimeä) valmiina. Täytyy vielä avomiehen mielipide kysyä tähän nimeen. Ehtoina nimelle on kolme nimeä, kolmas nimi alkaa Jo.. ja näissä kolmessa nimessä yhteensä 18 kirjainta. Näin on muillakin lapsilla. Vaikka esikoisen ja kakkosen nimet täytti nuo ehdot sattumalta ja kolmannelle piti sitten vähän jo miettiä.



Hankinnoista vauvalle:

Mikille ainut isompi asia mitä pitää ostaa on uudet vaunut, kun vanhat meni rikki n. vuosi sitten. Muuten ei tarvitse varmaan oikein mitään ostellakaan. Kolmannellekin olen ostanut uutta vaatetta vaan jos on oikein ollut tarvetta eli ei esim. koon puolesta ole ollut vuodenaikaan nähden sopivaa vaatetta. No tuttipulloja pari kpl jos hankkisi varuiksi, kun entiset heitin kaikki pois. Ne oli esikoisen ja kakkosen jäljiltä, kun kolmas ei niitä käyttänyt ollenkaan. Sitten olen katsellut netistä sellaista turvakaukalopussia, kun ensi vuoden alusta ajellaan päivittäin autolla, kuskaten isompia kouluun ja päiväkotiin sekä hakea heidät vielä kotiin. Niin olisi varmaan kätevämpi laittaa sellainen vaan siihen turvakaukalon päälle kuin ruveta joka kerta toppapukua pukemaan Mikille.



Tuli nyt tällä kertaa kirjoiteltua kaikkea muuta kuin omaa napaa, mutta ei tässä sen kummempia kuulumisia olekaan kerrottavana. Seuraava neuvolakin on ensi viikon tiistaina.



T:IinaMiio ja Mikki 35+1

Olipas tämä pino tippunut jo alas.



Juu, ei tässä kyllä vielä hurraamaan pysty. Toisaalta hävettää, että olen sortunut niin älyttömään testailuun, neljä testiä jo mennyt ja nyt vasta kp30/28. Ennen testasin vain kerran ja silloinkin vasta sitten, kun menkat useamman päivän myöhässä. Hitsi vie, kun on päässyt tuo ihmisten testausinto tarttumaan tuolta vauvakuumepuolelta. Mietiskelin, että seuraavan kerran testaisin aikaisintaan sunnuntaina. En kyllä ihan heti uskalla uudestaan testata, kun on niin pelottavaa saada noita himmeitä haamuja.



Jonkun sortin raskaus mulla kuitenkin on menossa, koska oireita edelleen on. Rinnat on kipeät, olen tavallista väsyneempi ja nyt illasta on meinannut olla vähän huono ja outo olo. Eipä auta kuin seurailla.



Viiru, hätäilit sitä, ettei liikkeet tunnu. Ei mullakaan ole kyllä liikkeet tuntuneet missään raskaudessa ennen kuin n. 20 viikolla tai vähän sen jälkeen. Neljä lasta kuitenkin olen jo saanut. Saattaa tietysti olla, että olen jossain vaiheessa miettinyt, että oliko tuo potku vai ilmakupla suolistossa ja päätynyt sitten jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Tsemppiä sinulle! Itsekin olen joskus joutunut käymään kuunteluttamassa sydänääniä, kun ei liikkeitä tunnu, mutta sieltähän ne äänet sitten löytyi ja kaikki oli kunnossa. Näin varmasti sinullakin. Huoli on aina tietysti ymmärrettävää.



Jeps, mutta nyt iltapuuhia jatkamaan. Kesäkertuissa jo ilmoittauduin, mutta tunnen vaan olevani niin synkkätapaus. Musta pilvi nimitystä käytin itsestäni tuolla suurperhekuumeilijoissakin... Jospa se tästä.

Me tiedetään, tänään käytiin rakenneultrassa ja poikahan se siellä melskaa :)



Lääkäri sanoi, että " varmaksihan hän ei sitä koskaan voi sanoa, mutta kyllä tämä nyt niin selvästi pippeliltä näyttää, että..."



Minä olin ihan hämmästynyt, sillä mulla on ollut tosi vahva tyttö-olo, samoin miehellä.



Hankinnoista kun oli sitä juttua, niin me sitten eilen ostettiin käytetyt Briot ja " pojan väriset" kun sattuvat olemaan, niin olen nyt sitten entistä tyytyväisempi ostokseen.

Huomasin muuten, että vauvan tarvikkeiden hankkiminen yllättäen vahvistikin uskoa siihen, että kaikki menee hyvin. Päin vastoin kuin etukäteen luulin.



Tämä poitsu on alkanut ajoittain potkia nyt niin täpäkästi, että sen näkee jo päältä päinkin. Ja ikää ultran mukaan 19+6.



Mulla on myös sama ongelma kuin Melikellä, eli talvitakki. Tai sen puute. Ja oikeastaan jo tämä syksykin tuottaa vähän ongelmia, sillä vaikka _omasta mielestä_ maha ei ole kamalan iso, niin takit ei meinaa mahtua enää kiinni ja sit taas kylmä tekee ainakin mulla rinnat tosi kipeeksi. Ei nyt ihan näitten parin viikon takia viitsisi uutta syystakkiakaan ostaa.





Miusu ja pikkupoika 19+6

Ihan alkajaisiksi haluan esittää porkkanalle pahoittelut ja jaksamista. Toivottavasti kolmas kerta sanoisi toden tässäkin asiassa.



Neronjalle myös tsemppiä. Toivottavasti ne viivat siitä vahvistuisivat ja pääsisit hyvillä mielin siirtymään tänne puolelle. Pidän peukkuja!



Alkuviikon sinnittelin flunssaisena töissä, mutta nyt on kyllä pää niin täynnä räkää, että täytyi luovuttaa ja huilata ainakin tämä päivä. Huomenna haluaisin kyllä mennä töihin, kun työkaverini on ensi viikon lomalla, joka on taas minun viimeinen työviikkoni. Eli huomenna olisi viimeinen yhteinen työpäivä. Mutta katellaan nyt mihin tämä tauti kehittyy. Eihän sitä sairaana kannata töihin lähteä.



Liikkeistä halusin kommentoida sen verran, että niiden tunteminen tuntuu olevan hyvin yksilöllistä. Eli kyllä ne sieltä aikanaan tuntuvat kun ovat tuntuakseen. Mulla on tuntuneet aina kovin aikaisin - esikoisesta rv 15 ja tästä rv 12. Mutta olen kuullut että on äitejä, jotka eivät kunnolla tunne liikkeitä ennen tuota rv 20.



Hankintoja tulevalle vauvalle on jonkun verran tehty, mutta ei mitään isompaa. Aika hyvin nuo esikoisen tavarat ovat vielä tallessa. Uuden kantoliinan hankintaa perustelin vauvan tulolla - eipä tuota esikoista enää tule kannettua kuin satunnaisesti Ergo-repussa. Pikkiriikkisiä kestovaippoja on ollut myös hankintalistalla. Ne ovat niin suloisia. :-) Loput hankinnat täytyy tehdä varmaan vasta sitten kun uusi perheenjäsen on syntynyt, kun ei sukupuolesta ole vielä tietoa. Tyttöä mulle on muutamat povanneet, mutta en nyt osaa itse sanoa... Lähipiiriin tuntuu syntyvän melkein vaan poikia, joten tytön tulo olisi kyllä iso yllätys. :-)



Nyt lähdenkin tästä keittelemään hunajavettä ja ottamaan rennosti. Täytyy toivoa, että lepo tepsii.



Sonnette & hippu 33+1

Kiitos tsempityksistä, Sonnette! Tänä aamuna mulla tuli tosi huono olo. Keitin tavanomaisen kaurapuuron, mutta en kyllä saanut sitä menemään kaikkea alas. Rintojakin edelleen aristaa ja nippailee. Kyllä haamuillakin näköjään saa raskausoireita ;-). Voi kun se mieheni ennustus pitäisi paikkansa ja meille syntyisi vauva!!!



Minnekäs nette on kadonnut?

Neronjalle tsemppiä, voi kun viiva vahvistuisi sitten sunnuntaina! Ainakin oireet kuulostavat lupaavalta. Mulla ei ollut oikein minkäänlaisia oireita niissä raskauksissa jotka päättyivät haalistuviin viivoihin.



Olen aivan paniikissa.... Huomenna on se np-ultra ja mua pelottaa niin kamalasti etten muista että koskaan aikaisemmin olisi jonkun asian odottaminen tuntunut näin pahalta. En niinkään (vielä) pelkää mittauksia, vaan ainoastaan sitä että sykkiikö siellä varmasti se meidän pikkuisen sydän. On tää niin piinaavaa...



Muutenkin on paljon kaikenlaista uutta tapahtumassa. Maanantaina aloitan uudessa työpaikassa! Sekin hirvittää. Stressiä pukkaa joka suunnalta... Mutta kyllä minä yhdestä työpaikasta selviän jos vaan kaikki on huomenna hyvin!



Täällä on ollut puhetta nimistä, kummeista ja tavaroiden hankkimisesta. Me ei olla kyllä yhtään tavaraa vielä uskallettu hankkia. Äidiltä olen kyllä jo saanut sellaisen pienen nutun, mutta se onkin ainoa vauvanvaate täällä meillä. Nimiä olen ehtinyt miettiä jo koko kuumeiluajan! Mutta eipä olla vielä lyöty mitään lukkoon, tai edes sen vakavammin asiaa yhdessä vielä mietitty. Vähän kuitenkin kirpaisi kun viikonloppuna kuulin että sukulaispojalle on annettu mun pojalle kaavailema nimi... Mutta mitäpä tuosta, kyllähän nimiä riittää, varmasti löytyy aikanaan se ihan oikea nimi meidänkin pienokaiselle :)



Kummien valinta tulee varmasti olemaan pienoinen ongelma, ainakin omalta osaltani. Kallistuisin ehkä veljeni ja hänen tyttöystävän puoleen, jotta välttyisin hankalalta valinnalta kaveripiiristäni. Mun paras kaveri ei nimittäin oikein tule toimeen mieheni kanssa, haluaisin kuitenkin että kummi olisi läheinen koko perheelle. Jos taas valitsen kavereistani esikoisen kummiksi jonkun muun kuin parhaan kaverini, niin voisi olla kova pala... Vähän hankalaa, mutta eiköhän tuokin asia ratkea, sitten kun se on ajankohtainen!



Voi kun näitä asioita sais pohtia vielä huomisenkin jälkeen!

Apua... pelottaa...



joanna 12+3

Tsemppiä sinulle, joanna, ultraan!!! Luojan kiitos, se on jo huomenna, joten sen pitempään ei tarvii enää sinun jännittää. Ja kyllä minuakin jännittää puolestasi, mutta uskon ja luotan, että kaikki on hyvin!



Taas iski pahanolonaalto. Saas nähdä, kauanko tätä kestää. Vähän aikaa sitten kirjoitinkin tuonne haahuihin, että en luota tähän raskauteen yhtään. Ekan km:n jälkeen kun tulin raskaaksi, ajattelin, että NYT tämä onnistuu. Toisen km:n jälkeen olin vielä varovaisen luottavainen, vaikka oli mulla kyllä pelkojakin, jotka sitten myös toteutui. Nyt en pysty luottamaan tähän raskauteen yhtään. Minusta tuntuu hurjalta edes käyttää tuota raskausnimitystä. Tämä plussa, siis korjaan haamu, oli niin valtava yllätys. En olisi ikinä uskonut, että edes haamun saan. Tuntuu vaan, että varmasti viikon kahden sisällä oireet loppuu ja siihen päättyi tämä raskaus.



Mä taidankin ruveta varaamaan alkuraskauden ultraan aikaa. Saahan tuon sitten peruttua. Mutta neuvolaan en kyllä todellakaan soita vasta kuin ultran jälkeen, jos jotain aihetta on.



Onpas tosi paha olo...

Joannalle tsemppiä ultraan, tiedän kyllä tunteen. Eiköhän siellä kaikki hyvin ole!



Neronjalle tervetulotoivotukset! Pakko kommentoida tuota aconin haamua. Mullahan kävi tässä raskaudessa niin, että testasin kp 26/27 haamun aconin 10:llä ja heti perään selkeän plussan apteekin omalla. En siis sinuna aconin haamua paljon surisi, koska ainakin minulla hormonit oli korkealla, viikon päästä jo huimat 6000! Kaikkihan me täällä Sinun epävarmuutesi ja pelkosi ymmärretään, mä odotan vieläkin pahinta, vaikka viikkoja on jo 14!



Pahoinvointi on sitten taas palannut. Ilmeisesti johtuu ainakin osittain päivärytmin muutoksesta, koska olen huomannut, että jos nukun pidempään ja syön aamupalan myöhemmin kuin normaalisti, huono olo vaivaa koko päivän. Tein eilen kotityöpäivän ja söin eri aikoihin, ilta menikin sitten oksentaessa. En millään enää jaksaisi.



Riax rv 13+6

11.11. iltapäivällä olis ultra, jos vaan sinne asti pääsen. Silloin olis rv7+3. On sekin kyllä paniikinpäivä, jos ei vuoto sitä ennen ala. Tietysti jos oireet on loppuneet jo sitä ennen, niin toiveet voi unohtaa. Siihen on nyt aikaa kolme viikkoa ja päivä. Lyhyt aika, mutta silti pitkä.



Mutta nyt ruokaa laittamaan. Poika tulee kohta koulusta kaverinsa kanssa.



Eikö petju ehdi käymään täällä enää ollenkaan??? Mites Aapelilla menee?