MIKSI lapset pitäisi pakottaa isälleen, jos se on yhtä itkua?

En siis tarkoita sitä, että lapset saisivat temppuilla ja päättää, missä milloinkin ovat vaikkapa sillä perusteella, että "isällä saa pelata pleikkaa koko päivän eikä se pakota tekemään mitään niin kuin äiti". Ja tietysti iän mukaan. Mutta mulla on 7 v lapsi, jolla on nyt edelleen, pari vuotta erosta ja vuoroviikkosysteemin yrittämisestä, aina kurjaa isällään. Nuo vuoroviikot eivät ees ole oikein onnistuneet, kun exällä oli uusi rakkaus, ja kaikenlaista menoa. Ja ilmeiseti hän jatkoi sitä samaa poissaolevaa (henkisesti) menoa meidän eronkin jälkeen, lapsi kertoo isän olevan puhelimessa tai tietokoneella yleensä. Vie kyllä sitten häntä uimaan tai vastaavaa, ja tätä olen kannustanutkin.

En ole lapselle puhunut pahaa isästään, olen sanonut, että isä rakastaa häntä ja että isällä on ikävä häntä, jos hän ei siellä käy pitkään aikaan. Mutta... tuntuu jotenkin pahalta lasta sinne kannustaa. Ja sitten lapsi soittelee sieltä mulle usein, kerran isänsä oli jättänyt hänet yksin, oli sanonut menevänsä kauppaan, ja lapsi oli lyönyt päänsä pahasti. Kävin hakemassa hänet sieltä ja vein lääkäriin.

Ja exälle olen yrittänyt puhua hänen vastuustaan ja käytännöistä, ja periaatteessa meillä on ihan asiallisets keskusteluvälit, mutta tuntuu, ettei mikään oikein mene perille.



Niin että pitäiskö mun vähän luovuttaa, sanoa, että lapsi on enemmän mulla, käyköön vaikka viikonloppuna isällään, tai menevät uimaan tai jotain.?