Mistä juontavat juurensa ällösanat POPPAA ja PIPI?
Käytättekö niitä lapsillenne?
Kommentit (43)
Huvittaa kyllä nämä "käytän luovaa kieltä lapselleni" vastaukset. Pipi ja poppa eivät ole mielestäni edes mitenkään erityisen luovaa kieltä, vaan aika ummehtuneita sanoja.
Ja jos tutkimuksiin vedotaan niin viimeisin mitä minä olen lukenut, kertoi että vauvoille/taaperoille puhuessa itse sanoja tärkeämpää on äänenpainot, rytmitys ja äänenkorkeus. Ei ole siis pakko leperrellä (lässyttää), vaan äänen ilmeikkyys on tärkeämpää.
Yleensä en muuten ärsyynny ihmisten puheesta lapsille, mutta neuvolan terveydenhoitajamme lässyttää lapsille, ja oikeastaan aikuisillekin, ja hänen puhetapansa on alkanut ottamaan päähän aika kovastikin.
luovalla alalla ja käytän työssäni luovaa kieltä, joten en voisi kuvitellakaan tilannetta, että puhuisin lapselleni pelkästään "oikeilla" sanoillani. Kyllä meillä ainakin voi tulla pipi ja joku juttu voi olla poppaa. Lapsen itsetunto kohoaa, kun hän huomaa, että aikuinen puhuu lapsentasoisesti, mutta joillekin näemmä sillä ei ole väliä.
Sellaiset, jotka ei ole kielellisesti lahjakkaita tai ovat muuten tunteettomia, voivat sitten puhu asioista niiden oikeilla nimillä:)
ton pylly-peppu-ketjun ohella tai siis viime kommenttien.
Inhoan siis itse noita poppaa-sanoja, mutta huvitukseksi voisin lukea av-mammojen muita vastaavia. Jos pimppi voi olla pylly, niin alan uskoa ties mihin mahdollisuuksiin ;)
http://igs.kirjastot.fi/iGS/kysymykset/haku.aspx?word=%C3%84%C3%A4nteet
Pienille lapsille tulee puhuttua "lapsenkieltä"
-Varo, se on POPPAA! ( kuumaa, polttaa)
-Katso, HAUVA! (koira) -HEPPA (hevonen)
Keksittekö "aikuismaista" vastinetta tai synonyymiä sanalle "PIPI" silloin kun sanaa käytetään tilanteissa:
-Voi, voi, tuliko PIPI?
-Varo, siitä voi tulla PIPI!
Sanat KIPU tai KIPEÄ eivät tunnu oikein sopivilta, niinkuin synonyymin pitäisi tuntua. Miten tämäkin lapsenkielinen sana lienee muotoutunut? Lauseissa "oks sä vähän pipi!" ja "kani on pipi", sanan synonyymi olisi SAIRAS. (päästänsä tai muuten.)
Stadin slangin sanakirja erottelee pipille kolme eri merkitystä:
1. Kipeä, sairas (tässä merkityksessä tavataan 1910-luvulta eteenpäin)
2. Tyhmä, tärähtänyt. Voi olla myös muodossa bibi. (1940-80-l.)
3. Kipeä paikka. Lastenkielessä.
Uusi suomen kielen sanakirja tunnistaa vain pipin kolmannen merkityksen, ja kertoo sen tarkoittavan kipeää kohtaa. Samoilla jäljillä on Nykysuomen sanakirja, joka tarjoaa synonyymiksi myös vammaa. Synonyymivaihtoehdot kuulostavat huonoilta. Kipeä paikka tai kohta ovat liian pitkiä. Kokeillaanpas muutamia:
-Varo, siitä voi tulla VAMMA! (Kuulostaa liian pysyvältä)
-Varo, siitä voi tulla HAAVA! (Ei päde palovammoihin tms.)
-Varo, siitä voi tulla PALOVAMMA! (Ei päde haavoihin tms.)
-Varo, siitä voi tulla KIPU! (Tämä on jo niin lähellä, että ehkä se PIPI on KIPEÄ-sanasta muotoutunut, kuten Suomen sanojen alkuperässä epäillään)
Eipä taida kirjakielessä olla vastinetta tuolle pipille, ja ehkä se on juuri siksi syntynytkin, koska yhtä yleispätevää sanaa kaikille mahdollisille vammoille ei suomen kielessä ole. Ja lapset tarvitsevat helposti lausuttavia (P-kirjain on erityisen hyvä), ja helposti ymmärrettäviä sanoja puhumattakaan siitä, kuinka tapaturma-alttiita he ovat tietyssä iässä, joten tällaiselle sanalle on tosiaan ollut kysyntää. Pipin historia on muuten Suomen sanojen alkuperän mukaan varsin pitkä. Sana esiintyy jo 1700-luvulla, ja sitä esiintyy samanmuotoisena ja samaa tarkoittavana myös suomen sukulaiskielissä
Jos ei halua käyttää lastenkieltä, voi käyttää kiertoilmaisua:
-Varo, se voi aiheuttaa KIPUA (tai TUSKAA)!
-Varo, ettet satuta itseäsi!
Lähteet:
Paunonen: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii – Stadin slangin suursanakirja (WSOY 2000)
Nurmi: Uusi suomen kielen sanakirja (Gummerus 1998)
Suomen sanojen alkuperä L-P (SKS 1995)
Terveisin iGS-toimitus -
Helsingin kaupunginkirjasto
Olen pohtinut sanan poppa alkuperää, mistä siis tämän lapsille suunnatun sanan alkuperä voisi olla peräisin?
Sanan alku on hämärän peitossa. Poppa, ja verbi poppaa tai popata vaihtelevat merkityksiltään eri murteissa. Merkityksiä ovat mm. tuli, kuuma, tulipalo, lamppu. Sana esiintyy poppa-muodossa jo Lönnrotin sanakirjan lisävihossa (1886) ja muodossa poppo ensimmäisessa suomenkielisessä sanakirjassa eli Gananderin Nytt Finskt Lexiconissa (1786). Vastaavia ilmaisuja on lähikielissä: karjalan poppoa 'polttaa', vatjan poppa ja viron murteiden poppa 'tuli, kipeä'. Suomen kielestä ilmaisu on levinnyt suomenruotsiin: påpp(a) 'polttaa'. Suomen sanojen alkuperässä (SKS 1995) poppan juureksi epäillään polttaa-sanaa. Lapselle vaikeat äänteet olisi korvattu helpolla p:llä vrt. pappa, pipi, pupu, peppu jne.
Copyright © Helsingin kaupunginkirjasto
Varsinkaan toi "poppaa" ei istu ollenkaan mun suuhun. Sanonkin siis automaattisesti "varo, kuuma". Pipi on myös vähän tyhmän kuuloinen... Aina senkin on saanut korvattua jollain muulla.
Meillä perheessä on kyllä käytetty noita, mutta mä en nyt muutenkaan osaa leperrellä lapselleni.
Poppaa en. Kuulin sen eka kerran 15 v sitten kun serkkuni oli pieni. Jos joku on kuumaa, sanon sen olevan kuumaa.
En tykkää lässytyksestä, ja käytän aika vähän ns. lapsenkieltä. Hauva, heppa ja pipi on käytössä mutta muita ei nyt tule mieleen.
että nää tulis lasten itsensä kielestä. Jos mietitte, miten pieni lapsi yrittää sanoa
"POLTTAA"
tai
"KIPEÄ"
Niin sehän voi helposti olla lähellä poppaa ja pipiä. :)
"Tuliko pipi?" Tarkoittaa samalla kertaa "Sattuiko?" ja "Tuliko haava?"
Poppaa en käytä koskaan, vaan sanon kuuma.
ei noi mun mielestä oo mitenkää ällöjä,mutta ihan miten vaan. ja kyllä käytän kumpiakin.
ja sen jälkeen mietin, että mitä hemmettiä; poppaa !?
Siis tajuan kyllä että polttaa = poppaa jne.. mutta en taida vastaisuudessa ainakaan tahallaan käyttää tuota poppaa-sanaa. Kuulostaa pöljältä :D
, tulee kylmätä väreet noista sanoista.
Joskus lasta s a t t u u tai joku asia voi p o l t t a a tai olla k u u m a. MIksen lapselle voi käyttää tavallisia sanoja?
Pipiä en käytä, kun lapsilla toisena kielenä ranska, jossa "pipi" = pissa.
käytän ko. sanoja, koska lapselle saa puhua vaihtelevasti ja muutenkin käyttää ns. lasten sanoja; esim kisu, pupu, heppa, hauva. Vastaavasti puhun vauva- ja varhaistaaperoikäisille lapsille itsestäni kolmannessa persoonassa "äiti ottaa syliin" jne. Kun lapsi varttuu, sanastokin muuttuu. Pipi ja poppa ovat tunnesanoja ja ne heijastavat jotain omasta lapsuudestani.
Meidän perheessä tiettyä mehua sanottiin piiuksi - en tiedä miksi - ja oli kiva sanoa niin omallekin lapselle jonkin aikaa.
En ymmärrä mikä joitain ihmisiä ärsyttää näissä ilmaisuissa! Sama kun jotkut ottavat herneen nenään jos sanon lapselle esim kaupassa että "väistäpä tuota tätiä/rouvaa/naista/keksi oma"
ja aivan sama, jos joku oksentaa kuullessaan 2.5 vuotiaani käyttävän sitä sanaa.
Hyvä ketju kyllä :) Jotain voi ahdistaa kyllä pienet asiat.
Pipi-sana on tuttu mutta en käytä. Minusta lapselle pitää puhua sanat oikein.
Mieheni äiti sanoo usein poppaa, mutta en tiedä tuleeko se ruotsinkielestä. Ruotsiksi sanovat usein det poppar.. en kyllä tiedä mitä se sitten tarkalleen meinaa. :) maissia voi popata ruotsiksi ja joku voi putkahtaa esiin eli popata, mutta miten se sitten kuumaan liittyy ni jaa-a.
Inhoan lässyttämistä.
Sana kipeä sanotaan joissakin murteissa "kipiä". On helppo kuvitella että pieni lapsi sanoo kipiän tilalta pipi.